HELP

Sanoisin, mieti mitä haluat. Myös hän voisi miettiä.

Perusteeton mustasukkaisuus ja kyttääminen on ahdistavaa ja todennkäisesti hajottaa teitä molempia rajusti. Kertomasi perusteella ei kuulosta että on tunteet tai käytös hallinnassa. Voisitte miettiä yhdessä, jos pystytte avoimesti tunteistanne puhumaan, ja sitten miettiä, onko teillä halua ja mahdollisuuksia onneen juuri toistenne kanssa. Varautua pitää silloin myös siihen, että joutuu kuitenkin tekemään yksin ratkaisun, jos toinen ei avaudu. Jokainen saa itse päättää rajansa ja olla sitä mieltä mitä haluaa, minusta tunteista ei voi ketään syyllistää, mutta sen sijaan jatkossa voisi kumpikin koittaa tehdä suhteen eteen sen, mitä sen onnellisuus molemmista vaatii, jos suhteessa haluatte toistenne kanssa olla. Epäilen, että (miehesi?) kasvamatta ette ongelmasta irti pääse ainakaan lähitulevaisuudessa.

Itse haluaisin vastaavassa tilanteessa selvät sävelet siihen, mikä suhteessa on ok, mikä ei, ja mikä kasvu on kummankin vastuulla. Olette kaksi eri ihmistä, ja se pitäisi todnäk kummankin hyväksyä, jotta tuossa tilanteessa molemmille rauha löytyy. Jos sinä olet varma että haluat esim. pitää miespuoliset ystäväsi, pitäisi hänen haluta kasvaa pahoista tunteista yli, kanssasi tai yksin. Jos hän on varma, että esim. ei kestä eksien yhteydenpitoa, sinun pitäisi päästä siitä yli. Mutta nämä ovat vain esimerkkejä.

Mustasukkaisuudellakin voi varmaan olla monta syytä. Niitä miettessä ja juupas-eipäs-riidellessä voi kuluttaa PALJON aikaa, ja itse suosisin että jokainen osapuoli sen sijaan mahd. pian kohtaisi omat tunteensa ja tarpeensa, suhteen toisen osapuolen, ja ongelman suhteen ongelmana ja voisi elää onnellista elämää sen myötä, yhdessä tai erossa. Peiliin on minusta hyvä katsoa sen, joka epäilee syyttä tai ei ole tyytyväinen toiseen asioissa, joissa toista ei voi muuttaa.

Parisuhde on kahden juttu, jossa joskus voi joutua päättämään yksin ja kestämään yksin. Toiv. löydät ratkaisun joka antaa sielunrauhan, jatkoittepa yhdessä tai ette. Jos yhdessä jatkatte, kannattaa kuitenkin varautua että pitkä tie voi olla edessä. Todnäk. sitä lyhyempi mitä avoimemmin ja luottavaisemmin ja kunnioittavammin pystytte toisen tunteisiin suhtautumaan. Muista kuitenkin, että pelätä ei kuulu, ja jos alkaa pelottaa, kannattaa ottaa etäisyyttä ja miettiä asioita rauhassa. Suhdetta ja rakkautta ja luottamusta rakentavan toisen miellyttämisen ja kaikkia ja etenkin itseä hajottavan alistumisen raja voi olla hiuksenhieno, ja kuka tietää, varmaan voi jopa muuttua ajassa tuo raja, niin mitä teetkin, ole tarkkana että se on sinulle itsellesi ok eikä tunnu siltä, että olisit henkisesti tai fyysisesti turvattomampi sen jälkeen.

kiitos paljon vastauksestasi ! :) auttoi kyllä!