Lapsuuteni ei ollut mitenkään onnellinen. Asuin vuorotellen mummolla ja isällä. Meillä juotiin ja riideltiin aina. Jouluna, synttäreillä ja ihan arkena. Kun täytin 15, muutin pois kotoa. Aloin parisuhteeseen ikäiseni pojan kanssa. Muutimme yhteen ja kaikki vaikutti hyvältä. Olimme juuri kihlautuneetkin. Seurustelimme viisi vuotta. Sitten isäni kuoli alkoholismiin. Yhtenä päivänä kun heräsin, tunsin että joku on muuttunut. Tunsin erittäin syvää vihaa poikaystävääni kohtaan. Aloin muuttua vainoharhaiseksi että häntä pitää vihata ja hän on aiheuttanut mulle kaikkea paskaa. Aloin kohentamaan ulkonäköäni, olemaan kotona ylimielinen ja poissaoleva ja olemaan paljon ulkona "viettämässä tyttöjeniltaa." Ei se niin ollut.. Kerran juomassa ollessani touhu lähti aivan käsistä. Petin poikaystävääni. Ja sen jälkeen monta kertaa... Aina viikonloppuisin.. Eri miesten kanssa, jopa hänen kavereidensa. Olin niin tunteeton ja kylmä että se pelotti itseänikin kun katsoin peiliin!! Poikaystäväni itki että rakastaa minua ja minä katsoin kylmästi ja sanoin haluavani erota. Olen rakastunut muuhun. Muistan sen hetken aina.. Ja nyt eri silmin.. Menetin kaiken. Rupesin juomaan kaikki rahani. Kotini oli kuin kaatopaikka. Lisäksi aloin liikkumaan epämääräisessä seurassa. Sain kamalia raivokohtauksia, tein todella julmia tekoja ihmisille, valehtelin. Sitä kesti jonkun aikaa, vainosin exääni ja halusin vieläkin tuhota hänen elämäänsä. Olin kamalan raivon vallassa, ja nyt kun mietin, en edes tiedä MIKSI?!! Maniastahan seuraa romahdus.. Totaalinen masennus mikä vain vajottaa sängyn pohjalle.. Mitä kaikki ajattelevat musta? Mitä ihmettä olen tehnyt? Asioita joita en IKINÄ tekisi, jos en olisi maniassa. Se syyllisyys.. Se musertaa, ahdistaa nurkkaan ja saa ajattelemaan tapoja tehdä itsemurha. Itseinho on niin suurta!! Ammattiauttajalla olen käynyt ja lääkkeitä ollaan juuri aloittamassa. Toivon niin kovasti että mania ei nyt tule! Tällä hetkellä masennuskausi menossa.. Olen aiheuttanut niin paljon pahaa läheisilleni, että tuntuu että en ansaitse elää! En ansaitse tätä uutta parisuhdetta, olen senkin jo melkein pilannut! Pelkään että edellisen parisuhteeni tapahtumat tulevat taas toistumaan. En halua sitä.. En halua enää olla se ihminen. Pahinta tässä on kun en tiedä yhtään kuka olen.. Muutun jaksottain IHAN eri ihmisiksi.. Kyllä mä luulen että jos tässä vielä sama kaava toistuu niin ei sitä syyllisyyden tuntoa kauaa kestä.. Tuntuu kuin olis vaan syntyny pilaamaan toisten elämät ja oman siinä samalla. Jumala tainnu olla kännissä kun kohtaloaan mulle saneli.. Pidän itseäni likaisena, syntisenä, pahana.. Haluan olla se joka olen aina siinä oireiden välissä. Ystävällinen kaikille ja hyvin käyttäytyvä.
Olen kyllä onnellinen diagnoosista siksi, että sain vihdoinkin edes jotain viitettä ainaiselle masennuskausi kysymykselle; MIKSI?
Olen kyllä onnellinen diagnoosista siksi, että sain vihdoinkin edes jotain viitettä ainaiselle masennuskausi kysymykselle; MIKSI?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielialat kyllä viskelee ylös alas koko ajan. Pelottaa kuka olen viikon päästä.
Mielipiteet ja käytös muuttuu. Muutenkin välillä tuntuu että nuppi sekoo niin pahasti että kuuluisin pehmeeseen huoneeseen. On tullut tehtyä niin järjettömiä tekoja että huhhuh.. En pysty lopettamaan ajattelemista.. Pää on ihan tukossa.. Miljoonia eri ajatuksia pyörii mielessä.. Hullu mikä hullu, minkäs sille voi =-D Ihmettelen kyllä että on vielä ystäviä ja poikaystävä kestämässä ja katsomassa tätä touhua.. Kuinkahan kauan.. Ajan kysymys.
Tarkoitat kai, että sulla on epävakaa persoonallisuus tai narsismi? Joko Bipolaarihäiriön lisäksi tai itse epäilen, että sijasta: Sulla on tyttö väärä diagnoosi ja et ole oikeata maniaa ja masennusta puhumattakaan psykoosista vielä nähnytkään! Kasva aikuiseksi ja ota vastuu tekemisistäsi, hulluuden taakse ei omaa moraalista hölmöilyään tarvitse laittaa! Tee parannus, se auttaa sulle paremmin kuin mitkään lääkkeet! Moraalia, kun ei tule pilleripurkista!
Jekyll ja Hyde "syndrooma " kuuluu narsismiin. Impulssikontrollin puute epävakaaseen ja narsismiin. Persoonallisuushäiriöön kuuluu, että mielipiteet vaihtelee, eikä tiedä kuka edes on, samoin kaikki tuo pettäminen ja muu petollisuus. Oikeassa Bipossa mielialat ei vaihtele noin nopeasti, sama kausi kestää kuukausista vuosiin, paitsi jos olet sekamuotoinen, siis molemmat samaan aikaan (rapid cycling) ja sekään ei näyttäydy tuolla tavoin. Ei voi kun ihmetellä nykypäivän psykiatrien älykkyysosamäärää ja ammattitaitoa.
Tee parannus ja JEESUS voi sinuakin auttaa!
Mun mies on aloittajan kaltainen ja ei kuulemma psykiatrin mukaan voi olla epävakaa jos kerran välissä on normaaleja kausia. Vaadi itsellesi konektiivista psykoterapiaa.
Kyllä mun epävakailla kavereilla on kausia, jolloin ne on ihan normaaleja (ainakin ulospäin).