Näin sinut ensi kertaa muutama vuosi sitten. Olit kaverini tuore tyttöystävä. En ajatellut sen kummempia sinusta, en tuntenut sinua. Vietin aikaa kaverini kanssa, tottakai sinäkin olit usein paikalla. Opin tuntemaan sinut. Omat arvoni kohtasivat vertaisensa. Rakastuin sinuun, tosin en myöntänyt sitä itselleni siinä vaiheessa, vasta vuosien jälkeen. Varoin ajattelemasta mitään, missä sinä olisit jossain tekemisissä kanssani. Kaikki ne unelmat saivat alun, mutta lopetin heti, kun ne alkoivat tuntua hyvältä. Miksi? Koska kunnioitin kaveriani. Hän oli ainoa, jonka maailma kohtasi omani. Hän ansaitsi olla onnellinen kanssasi. Hän oli ja on paras kaverini
Pidit minusta, tunsin sen. Minusta oli taivaallista keskustella asioista kanssasi. Ymmärsimme toisiamme. Tunsimme toisemme. Pidättelin itseäni, halusin tunteeni pois sinusta. Se olisi ollut helpompaa itselleni.
Kun näin teidät kahden, olin samaan aikaan sekä onnellinen että surullinen. Se tunne, että sydän lävistetään neuloilla ei haitannut, koska tiesin sinun olevan onnellinen, elit elämäsi parasta aikaa.
Mutta se rakkaus ei ollut kirjoitettu tähtiin. Teille tuli ero. Se iski sinuun salaman lailla. Näin sinun kärsivän, olisit halunnut jatkaa. En tarjonnut olkapäätäni. En halunnut hyötyä tilanteesta millään tavalla. Kunnioitin teitä molempia.
Kun pahin oli, me hieman lähennyimme. Juttelimme kaikesta mahdollisesta, mistä tahansa, mikä oikeasti ei ollut tärkeätä. Meidänkin yhteinen aika loppui. Se oli rajallista, tiesin sen heti alussa. Elin sen pienen hetken täysillä. Se hetki antoi enemmän kuin mitä olin koko elämäni aikana saanut.
En ole nähnyt sinua pitkään aikaan, kuullut kyllä olen. Minä rakastan sinua. Sanon sen ääneen joka päivä. Mutta vain silloin kun olen yksin. Kuulut aina maailmaani. Tuskin kuulun sinun. Olet luultavasti unohtanut minut. Ei se haittaa. Haluan vain, että olet onnellinen.
Pidit minusta, tunsin sen. Minusta oli taivaallista keskustella asioista kanssasi. Ymmärsimme toisiamme. Tunsimme toisemme. Pidättelin itseäni, halusin tunteeni pois sinusta. Se olisi ollut helpompaa itselleni.
Kun näin teidät kahden, olin samaan aikaan sekä onnellinen että surullinen. Se tunne, että sydän lävistetään neuloilla ei haitannut, koska tiesin sinun olevan onnellinen, elit elämäsi parasta aikaa.
Mutta se rakkaus ei ollut kirjoitettu tähtiin. Teille tuli ero. Se iski sinuun salaman lailla. Näin sinun kärsivän, olisit halunnut jatkaa. En tarjonnut olkapäätäni. En halunnut hyötyä tilanteesta millään tavalla. Kunnioitin teitä molempia.
Kun pahin oli, me hieman lähennyimme. Juttelimme kaikesta mahdollisesta, mistä tahansa, mikä oikeasti ei ollut tärkeätä. Meidänkin yhteinen aika loppui. Se oli rajallista, tiesin sen heti alussa. Elin sen pienen hetken täysillä. Se hetki antoi enemmän kuin mitä olin koko elämäni aikana saanut.
En ole nähnyt sinua pitkään aikaan, kuullut kyllä olen. Minä rakastan sinua. Sanon sen ääneen joka päivä. Mutta vain silloin kun olen yksin. Kuulut aina maailmaani. Tuskin kuulun sinun. Olet luultavasti unohtanut minut. Ei se haittaa. Haluan vain, että olet onnellinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voi, toivoin, että nuo olisivat olleet minun elämäni miehen sanat, mutta ne eivät voi, koska: hän on vanhempi, näimme joku aika sitten ja hän ei todellakaan roiku täällä. Mutta on se lohduttavaa tietää, että jotkut miehet voivat joskus ymmärtääkin jotain.
Ehkä vielä ei ole liian myöhäistä, soita sille tytölle... Kerro sille tunteesi, tulet muuten katumaan koko loppuelämäsi ajan. Kaikki kuitenkin loppujen lopuksi etsivät vain ja ainoastaan sitä Suurta Rakkautta ja onnekkaita ne, jotka sen kokevat.
Huom! Sinä elät omaa elämääsi, et kenenkään muun!
Soittaisin, jos olisin varma hänen tunteista. Enkä tiedä hänen elämäntilanteesta. En halua sotkea mitään. Ehkä kadun loppuelämäni. Mutta hän kulkee aina mukanani. Hänellä on paikka. Sydämessäni. Hassua tämä elämä.
Ihan tuli kyynel silmään, miten hienosti ajattelet!
Voimia sinulle ja eiköhän se oma prinsessasi kävele kadunkulmassa joku päivä vastaan;)
Mä olen löytänyt miehen joka ajattelee juuri noin minusta ja hän on myös saanut minun sydämeni...kokonaan =) huh rakastunut!! vielä vuoden jälkeenkin niin rakastunut!!
luuri käteen! Hänen elämäntilanteensa ei tule selviämään muuta kuin kysymällä. Ja mistä sinä voit tietää ettei se tyttö halua, että hänen asiat sotketaan.. Jos se on jonkun kanssa se voi olla onneton ja sillä voi ihan hyvin olla tunteita sinua kohtaan!
Elämässä et tule mitään saamaan, jos et uskalla ottaa.
Rokeutta sinulle!
Eipä hän koskaan roikkuisi missään suhteessa, missä hän olisi onneton. Hän on sen verran fiksu ihminen. Fiksuin mitä tiedän.
Eli tuhoa tai tule tuhotuksi. Kaksi vaihtoehtoa. Otan sen kolmannen. Palan, mutta hitaasti.
mutta hiukan nopeammin. Tarvitseeko sinun itsesi kärsiä niin paljon? Voithan soitaa hänelle muuten vain, kyselet kuulumisia jne... Siitä sitten pikkuhiljaa ajan kanssa vihjailet hänelle tunteistasi (jos siis tyttö on vapaa). Jos hän ei ole kiinnostunut, katkaiset kaikki yhteydet häneen ja annat asian olla ja jatkat elämääsi (tosin helpommin sanottu kuin tehty, nimim. kokemusta on). Mutta voit ainakin sanoa yrittäneesi ja myöhemmin et mieti "Mitä jos olisin...". Aikamme maan päällä on kuitenkin rajallista ja nykyään harvoin tapaa kiinnostavia ihmisiä (etenkin kun ikää tulee lisää).
Rakkaus on kaikki. Kyllä.
Pidin ja pidän sinusta edelleen. Ja tunsin, että se on molemminpuolista. Nautin keskusteluistamme suunnattomasti. Löysit oikeat sanat kuten nyt.
Ei, en ole unohtanut sinua.
Kuulut myös minun maailmaani, ainakin niin toivoisin.
Miksi juuri nyt kirjoitat?
Nyt minäkin huomaan, kuinka olen rakastanut sinua.
Voi, kuinka toivon sydämestäni, että olet onnellinen. Sinulla oli elämä niin mukavalla mallilla silloin. Olit aina niin ajattelevainen ja hienotunteinen. Ihmettelin sitä, koska olit niin nuori kuitenkin. Haluaisin sanoa sinulle niin monia asioita ja haluaisin myös kuulla sinun elämästäsi. Mitä sinulle kuuluu? Olisin halunut kuulla myös ystäväsi elämästä, mutta en ole koskaan voinut siitä kysellä tai udella, koska se on hänen elämänsä. Ajattelin, että jos hän haluaa kertoa, niin hän tietää, että hän voi tulla luokseni ja olen aina halukas jakamaan asioita hänen kanssaan. Jos hän haluaa sitä. Rakastin häntä ensi hetkestä lähtien ja rakastan yhä. Sille en vain voi mitään. Ja ihmettelen tätä rakkautta ja sen määrää. Ja itken. En voi sille mitään. Ja sen takia olen ollut häneen yhteydessä aina välillä. Minun on vain pitänyt se tehdä. Hän on minulle aina rakas niinkuin sinäkin. Haluan , että tiedät sen.
jeesus, aiotko olla rakastunut siihen koko elämäsi? soita sille, lähetä sille maili, pyydä sitä kaffelle? ja sit kerrot ton saman tarinan, jonka sä oot ystävällisesti kertonut meille. Turha murehtia tota koko ajan. kerro hänelle. ja jos tunne ei ole molemminpuolinen, voit sitten jatkaa elämääsi. Elämä on liian lyhyt tommoseen. parempi ottaa heti selvää!
sano muuta, muttakun ihminen on vähän hölmö.
Tietenkin pitää ensin soittaa kaverille ja kysyä tarkempia tietoja typystä. Osaisi varmaan kertoa vähän syvällisempää tietoa tärkeistä asioista. Muutenkin tuolla asenteella ja ns. rakastuneena saattaa tulla karvaita takaiskuja. Yleensäkin olisi tärkeää täsmentää omia preferenssejä, ettei fokus pääse katoamaan =)
Kysymys ei ole rakastumisesta, vaan rakkaudesta.
Rakkaudesta, joka painettiin alas vuosia sitten.
Joka nousi taas esiin.
Ei rakkaus häviä, oli toinen millainen tahansa.
Se, että onko yhteistä tulevaisuutta ja päämäärää, on eri asia.
Rakkaus voi olla silti kahden ihmisen välillä. Ja niin kuuluu ollakin.
Fokus on kirkkaana edessä, mutta tie välillä kiemurainen ja kulku hidasta ja yksinäistä. Matkan menoa virkistää toinen kulkija vierellä,
ehkä lyhyemmän tai pitemmän matkan ajan, jos matka on sama. Siinä toinen toista tukien matka etenee nopeammin ja jaksaa taas ...vaikka yksin.