Kapitalistin moraali on kuin variksen, joka sammakon syötyään kiljui jotenkin siihen tapaan, että vatsassa, kun sammakko variksen vatsasta huuteli, missä on variksen vala. Erotus variksen ja kapitalistin välillä on tietysti se, ettei kapitalisti koskaan lupaa mitään tai jos lupaa, niin menettelee juuri kuin mainittu varis. Näinhän kävi tässä viimeksikin, kun kapitalistin piti antaa mahdollisuus työläisen kouluttautumiseen. Kapitalistithan aluksi jo sopivat asian järjestöjen kesken, mutta sittemmin kapitalisti tempaisikin pomppansa täysin toisinpäin.
Lähellä variksen meininkiä ovat myös viimeisimmät suuret irtisanomiset, joiden yhteydessä on käytetty ilmaisua "huonosti harkittu". Ilmaisu on kerrassaan imarteleva ja jopa kapitalistia nuoleskeleva, sillä ei näissä irtisanomisissa ole harkintaa ollenkaan. Ei eritotenkaan, kun yritykset ovat olleet erittäin hyvin kannattavia.
Mutta ajan johtamiskäytännön - shareholder value - mukaisesti omistajille pitää kuopaista niin paljon kuin mahdollista. Ja mikäs tähän antaakaan paremman tilaisuuden kuin hetki ennen talouden alamäkeä. Viimeistään tällöin on mahdollista rykäistä kunnolla, koska keskellä lamaa suuret irtisanomiset saattaisivat olla peräti kohtalokkaita. Nyt sentään kapitalisti pääsee vielä vähällä, kun täyttä varmuutta uhkaavan laman toteutumisesta ei vielä ole.
Sangen samanlaista varismeininkiä on myös huuto yhteisöverokannan alentamisesta. Tämä on silkka ahneudesta kumpuava parku, koska nykyinen lainsäädäntö porsaanreikineen antaa yrityksille mahdollisuuden vapautua veroista lähes kokonaan. Vain suunnaton rahanahneus voi selittää sen, miksi muutaman prosenttiyksikön ero Ruotsin verotasoon aiheuttaa itäisissä kapitalistipiireissä lähes seinille hyppimistä.
Suomen pankkien pitäisi julkisuudessa olevien tietojen perusteella olla oivassa kunnossa, mutta siitä huolimatta väkeä vähennetään ovet paukkuen. Omakin pankkini on näköjään ruvennut säästämään sulkemalla toisen ovensa ja olemalla täysipäiväisesti auki vain yhtenä päivänä viikossa. Samoin niin sanottu palvelumaksu on loikannut kaksinkertaiseksi ilman että palveluissa olisi huononnuksia lukuun ottamatta tapahtunut yhtään mitään.
Myös oikeuslaitos näyttää teorian mukaisesti suosivan ainoastaan kapitalistia. Lahjus kapitalistin tapauksessa ei ole lahjus, mutta poliitikon tapauksessa lahjukseksi katsotaan jopa syntymäpäiväjuhla. Huonosti valmisteltujen lakien pohjalla toimittaessa tuomiot jaetaankin sen perusteella, mitä tuomarit luulevat lain tarkoittavan, eivät suinkaan sen perusteella, mitä laki tarkoittaa.
Olisi kerrassaan toivottava asia, että lait säädettäisiin niin selkeiksi, että yksinkertaisimmallekin tuomarille selkenisi lain tarkoitus sellaisena kuin lain tarkoitus on säädettäessä ollut. Pitäisi myös saada aikaan laki kapitalistista mielivaltaa vastaan. Yhteiskunnalla pitäisi olla mahdollisuus erottaa yritysjohtajat, jos näyttää siltä, että heiltä puuttuu harkintakyky. Yritysjohtaja, jolta puuttuu harkintakyky on yhteiskunnalle vaarallinen. Yleinen etu vaatii, ettei yritysjohtaja toimi ainakaan yleistä etua vastaan, kuten tänä päivänä näyttää olevan asian laita.
Lähellä variksen meininkiä ovat myös viimeisimmät suuret irtisanomiset, joiden yhteydessä on käytetty ilmaisua "huonosti harkittu". Ilmaisu on kerrassaan imarteleva ja jopa kapitalistia nuoleskeleva, sillä ei näissä irtisanomisissa ole harkintaa ollenkaan. Ei eritotenkaan, kun yritykset ovat olleet erittäin hyvin kannattavia.
Mutta ajan johtamiskäytännön - shareholder value - mukaisesti omistajille pitää kuopaista niin paljon kuin mahdollista. Ja mikäs tähän antaakaan paremman tilaisuuden kuin hetki ennen talouden alamäkeä. Viimeistään tällöin on mahdollista rykäistä kunnolla, koska keskellä lamaa suuret irtisanomiset saattaisivat olla peräti kohtalokkaita. Nyt sentään kapitalisti pääsee vielä vähällä, kun täyttä varmuutta uhkaavan laman toteutumisesta ei vielä ole.
Sangen samanlaista varismeininkiä on myös huuto yhteisöverokannan alentamisesta. Tämä on silkka ahneudesta kumpuava parku, koska nykyinen lainsäädäntö porsaanreikineen antaa yrityksille mahdollisuuden vapautua veroista lähes kokonaan. Vain suunnaton rahanahneus voi selittää sen, miksi muutaman prosenttiyksikön ero Ruotsin verotasoon aiheuttaa itäisissä kapitalistipiireissä lähes seinille hyppimistä.
Suomen pankkien pitäisi julkisuudessa olevien tietojen perusteella olla oivassa kunnossa, mutta siitä huolimatta väkeä vähennetään ovet paukkuen. Omakin pankkini on näköjään ruvennut säästämään sulkemalla toisen ovensa ja olemalla täysipäiväisesti auki vain yhtenä päivänä viikossa. Samoin niin sanottu palvelumaksu on loikannut kaksinkertaiseksi ilman että palveluissa olisi huononnuksia lukuun ottamatta tapahtunut yhtään mitään.
Myös oikeuslaitos näyttää teorian mukaisesti suosivan ainoastaan kapitalistia. Lahjus kapitalistin tapauksessa ei ole lahjus, mutta poliitikon tapauksessa lahjukseksi katsotaan jopa syntymäpäiväjuhla. Huonosti valmisteltujen lakien pohjalla toimittaessa tuomiot jaetaankin sen perusteella, mitä tuomarit luulevat lain tarkoittavan, eivät suinkaan sen perusteella, mitä laki tarkoittaa.
Olisi kerrassaan toivottava asia, että lait säädettäisiin niin selkeiksi, että yksinkertaisimmallekin tuomarille selkenisi lain tarkoitus sellaisena kuin lain tarkoitus on säädettäessä ollut. Pitäisi myös saada aikaan laki kapitalistista mielivaltaa vastaan. Yhteiskunnalla pitäisi olla mahdollisuus erottaa yritysjohtajat, jos näyttää siltä, että heiltä puuttuu harkintakyky. Yritysjohtaja, jolta puuttuu harkintakyky on yhteiskunnalle vaarallinen. Yleinen etu vaatii, ettei yritysjohtaja toimi ainakaan yleistä etua vastaan, kuten tänä päivänä näyttää olevan asian laita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yrityksen tehtävä on olla kannattava ja maksaa omistajilleen kohtuullista osinkoa. Ei yrityksillä ole globaalissa kilpailutilanteessa varaa pitää työntekijöitä odottelemassa joutilaina mahdollisia tilauksia. Se on kylmä fakta.
Tilanteessa, jossa Suomi on avoin talous ja elää viennin varassa, kilpailukyvystä huolehtiminen on tärkein asia.
Me voimme rakentaa tänne uuden suljetun talouden mutta siitä onnelasta häipyvät ensimmäisenä kansainväliset yrityksemme.
Nytkin kasvava joukko PK-yrityksiäkin siirtää konttorinsa Viroon veroetujen perässä ja Ruotsin uusi yritysverotus tulee houkuttamaan monia Pohjanmaan ja Ruotsin rajan yrityksiä Ruotsin puolelle.
Tottakai on jokunen yrittäjä, joilla on varaa olla "isänmaallinen" mutta niillä joiden katteet ovat muutoinkin tiukalla ei ole paljon vaihtoehtoja.
Asenteellasi ei ainakaan mitään parannusta ole odotettavissa. Jos kaikki ajattelevat noin, niin kaikki puhe yhteiskuntavastuusta on pelkkää jeesustelua.
Miten hyvinvointi maailmassa voi ylipäätään lisääntyä, jos yritykset eivät lisää hyvinvointia, vaan jo lähtökohtaisesti ovat yhteiskunnalle kokonaisuutena haitallisia? Esimerkiksi suomalaiset suuryritykset siirtyvät koko ajan maailmalle ja lykkäävät ongelmansa veronmaksajien kontolle. Onko tässä jokin järki? Eikö tämä sodi yleistä etua vastaan? Eikö asiaan pitäisi puuttua?
Parhaillaan käynnissä oleva talouskriisikin on seuraus juuri mainitsemastani mistään mitään piittaamattomasta rahan kahminnasta.