Olen tässä 2kk aikana ihastunut 2 mieheen, toki eri aikoihin. Ensimmäiseen tutustuin ja ihastuminen paljastui olevan molemmin puolista. Sitten oltiin 5 päivää yhdessä yöpyen toistemme luona (to-ma). Maanantaina ihastumiseni oli kuitenkin laantunut ja kyllästyin tähän mieheen - ei enään tuonnut sitä ihanaa hurmosta vaan oikeastaan minua alkoi ahistamaan hänen seuransa. Paluu arkeen huomasin siellä toisen miehen erilailla kuin yleensä. Hänen silmänsä ja huumorintaju sai minut pauloihinsa ja jälleen olin ihastunut. Ja se mikä tässä tekee inhottavaa on
a) joudun ''rikkomaan ensimmäisen ihastuksen sydämmen''
b) uusi ihastukseni kohde on varattu ja
c) olen 95% varma ettei hän ole ihastunut minuun vaan on vain normaali oma hauska itsensä niinkuin kenen tahansa muun kanssa.
Mua oikeasti ahistaa tämä. Onhan tämä ihastuminen ihana tunne, mutta kun tietää sen lähes varmaksi, että se on turhaa tässä tapauksessa ja että toiseen ihmiseen tulee sattumaan ei tee tästä enään mukavaa.
Minun tekisi mieli koko ajan laitella viestiä tälle uudelle ihastukselle ja koetan keksiä syitä miksi tarvitsisin häneltä autokyytiä jotta voisin olla hänen kanssaan edes sen vertaan. Järki saa minut olemaan aisoissa mutta sydämessä tuntuu kuin sitä revittäisi moneen eri suuntaan.
Miksi näin?
a) joudun ''rikkomaan ensimmäisen ihastuksen sydämmen''
b) uusi ihastukseni kohde on varattu ja
c) olen 95% varma ettei hän ole ihastunut minuun vaan on vain normaali oma hauska itsensä niinkuin kenen tahansa muun kanssa.
Mua oikeasti ahistaa tämä. Onhan tämä ihastuminen ihana tunne, mutta kun tietää sen lähes varmaksi, että se on turhaa tässä tapauksessa ja että toiseen ihmiseen tulee sattumaan ei tee tästä enään mukavaa.
Minun tekisi mieli koko ajan laitella viestiä tälle uudelle ihastukselle ja koetan keksiä syitä miksi tarvitsisin häneltä autokyytiä jotta voisin olla hänen kanssaan edes sen vertaan. Järki saa minut olemaan aisoissa mutta sydämessä tuntuu kuin sitä revittäisi moneen eri suuntaan.
Miksi näin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minkähän ikäinen olet? Alle 20v ?
Mutta kommentistasi päätellen, ei ole hyväksyttävää tällaiset tuntemukset jotka juuri jaoin teidän kanssanne. Niin, kyllähän tuo kuulostaa pikkutytön ihastumiselta. Mutta minkäs sille voi kun näin tuntee.
Aiemmin seurustelin (ja olin kihloissa) yhteensä 6 vuotta. Eron jälkeen olen ollut yksin, ei ole ollut edes mitään säätöä. Ja nyt tämän 2 kk aikana on tullut ensimmäisen kerran ihastumiset sitten tämän eron ja yksinolon jälkeen. Ja tietenkin näistä ihastumisista tuli tällainen soppa.
*muoks* erosta on kulunut 1,5 vuotta
27
Lisätäkseni vielä, tämä uusi ihastus siis tuli samalle kurssille pari viikkoa sitten kuin millä minä olen, ja nyt vasta huomasin juteltuamme kunnolla ensimmäisen kerran millainen hän on oikein ja sai minulta jalat alta - vähintääkin sydämmen hakkaamaan lujempaa kuin normaalisti
no NÄIN sen ihastumisen tunteen saa ainakin lieventymään, eikä tarvi elää ahistuneena et mitä tä toine tai muuta..sen ku aukaisee sanasen arkun. ''Harmikseni'' vain, tämä uusi ihastuksen kohde yllättyi mun tunnustuksesta, eikä käske mun unohtaa sitä tai sanomaan että ollaan vain kavereita vaikka pyysin näin tekemään, joten nyt ollaan taas jännityksessä ahistuneena et mitä se sit oikein ajattelee mun paljastuksesta vai ajatteleeko mitään