Viestini koskee heitä, jotka luettelevat samaisen litanian, kun puolustavat lasten hankkimista nuorella iällä. Tämä ei ole nuorten äitien vastainen viesti, omassakin ystäväpiirissä on henkilöitä, jotka ovat saaneet lapsensa alle kaksikymppisinä ja ovat mitä ihanimpia äitejä.
Olen vain jaksanut aina ihmetellä sitä, miten toistellaan että kun lapset tekee nuorena, niin sitten on itsellä muita aiemmin aikaa matkustella ja elää itselle, kun vielä jaksaa. Niinkuin nyt kaikilla olisi sitten varaa matkustella. Minusta ei ole mikään selviö, että kenelläkään aikuisella (lapsettomalla tai perheellisellä) olisi varaa säännöllisesti matkustella. Varsinkin, jos on perustanut perheen nuorena, ei ole ehtinyt kouluttautua, lapsen tultua koulujen käymiselle ei ole ollut aikaa eikä rahaa, ja sitten päädytään johonkin pienipalkkaiseen työhön, johon sitten usein jäädään. Ei niillä rahoilla rakenneta säästöjä matkustelua varten.
Tietenkään tilanne ei ole kaikilla edellä kuvaamani, mutta en voi kylliksi korostaa, että tuo "sitten jää aikaa matkusteluun" on monelle kyllä melkoista fantasiaa.
Olen vain jaksanut aina ihmetellä sitä, miten toistellaan että kun lapset tekee nuorena, niin sitten on itsellä muita aiemmin aikaa matkustella ja elää itselle, kun vielä jaksaa. Niinkuin nyt kaikilla olisi sitten varaa matkustella. Minusta ei ole mikään selviö, että kenelläkään aikuisella (lapsettomalla tai perheellisellä) olisi varaa säännöllisesti matkustella. Varsinkin, jos on perustanut perheen nuorena, ei ole ehtinyt kouluttautua, lapsen tultua koulujen käymiselle ei ole ollut aikaa eikä rahaa, ja sitten päädytään johonkin pienipalkkaiseen työhön, johon sitten usein jäädään. Ei niillä rahoilla rakenneta säästöjä matkustelua varten.
Tietenkään tilanne ei ole kaikilla edellä kuvaamani, mutta en voi kylliksi korostaa, että tuo "sitten jää aikaa matkusteluun" on monelle kyllä melkoista fantasiaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot..! Matkustaminen ei ole nykyisellään kovinkaan kallista, jos vain ymmärtää aloittaa säästämisen riittävän ajoissa ja suunnitelmallisesti. Minun kuukausipalkkani on käteen jäävältä osalta noin 1400eur/kk, josta jää säästöön helposti muutama satanen. Kun säästää ympäri vuoden, matkustaa edullisilla lentoyhtiöillä tai matkatoimistoilla niin kummasti on varaa tehdä kerran tai pari vuodessa ulkomaanmatka ihan koko perheen voimin ;)
Ei siis ole mitenkään naiivia ajatella matkustavansa, jos taloudenpito on hallinnassa ja realistisella tasolla. Meillä ei tuhlata rahoja einesruokiin tai yksityisautoiluun eikä ylettömän kalliisiin harrasteisiin. Ruuat valmistetaan itse sesongin raaka-aineita suosien, kulkeminen hoidetaan julkisilla tai pyöräillen ja harrastukseksi riittää ulkona liikkuminen.
Ei meistä kaikista voi tulla insinöörejä tai muuten kovapalkkaisia eikä johtajiakaan sovi kovin montaa samaan yritykseen. Jos meitä "matalapalkkaisia" ei olisi, kuka sinua palvelisi kaupoissa, kuka siivoaisi sinun sotkusi, hoitaisi sinua vanhana sairaalassa/vanhainkodissa jne? Tai entäpä yritysten asiakaspalvelu, kukapa vastaisi puheluusi? Insinöörikö kenties? Tai joku muu kovapalkkainen ammattilainen? Vaikka hankkisikin kamalan hienon koulutuksen, ei se takaa välttämättä työpaikkaa. Näyttää ehkä CV'ssä hienolta, mutta mitä teet silläkään jos töitä ei yksinkertaisesti ole siltä alalta?
No voihan sitä aikaa käyttää matkustelemalla, mutta myös muuta tekemällä.:) Voi harrastaa ja nähdä ystäviä enemmän, lukea ja hoitaa puutarhaa, tms.. Kaikkea :) Kyllä minä mieluummin 35-vuotiaana olen teini-ikäisten äiti kuin työntelen jotain koliikkikeinua.:) Oma äitini on 45v. ja molemmat lapset täysi-ikäisiä, hän nauttii täysin siemauksin elämästään (ja rahavaroistaan, koska molemmat lapset ovat jo muuttaneet kotoa).
Itse sain ekan lapseni himppua vaille 30-vuotiaana ja toinen syntyy nyt kun olen juuri täyttänyt 31-vuotta. Miehen kanssa olen ollut yhdessä 10-vuotta ja yhdessä ollaan keretty reissaamaan kerran vuodessa aina Venezuelaa ja Meksikoa myöten maailmalla. Opiskelut on ohi ja uraa keretty luomaan molemmat tahoillamme. On keretty säästämään ja hankkimaan omakotitalo. Tämä oli meille hyvä hetki antaa lasten tulla elämäämme.
Veikkaan, että ollessamme päälle 40 vuotta mieheni kanssa, meillä on taas vapautta liikkua enemmän kahdestaan... Ei jatkuvasti, mutta kuitenkin se puoli alkaa helpottamaan vähitellen. Isosiskoni teki lapset parikymppisenä ja nyt nelikymppisenä hänellä on täysi vapaus liikkua miten haluaa kun lapset ovat aikuisia. Tietyn ajanjakson ne lapset vain ottavat elämästä.. Onko sillä väliä missä kohti elämää se tapahtuu?? ennen ja jälkeen on sitä "vapaata" elämää. Äitini on saanut ekan lapsen parikymppisenä ja neljännen 34-vuotiaana. Nyt hän 60-vuotiaana on jo 15-vuotta asunut kahdestaan isän kanssa kotona.. Hänestä tällainen keskustelu olisi varmaan huvittavaa luettavaa...
Niin noh, kaikki on yksilöllistä. Ennemmin minä ennen 35 vuotta matkustelen, hankin omaisuutta, näen ja koen, saan elämänkokemusta annettavaksi lapselleni, ja pukkailen vaikka sitä koliikkikeinua silloin kun olen rauhoittunut ja on aikaa elää lapselle 100%. 35 vuotiaana on annettavaa lapselle paljon enempi kuin esimerkiksi 10 vuotta aiemmin. Maailma on muuttunut ja siksi lapsia ei kannata hankkia nuorena - on niin paljon nkemisen ja kokemisen arvoista mitä ei voi lapsena ja tulevana isovanhempana kokea:) Myöskin elämänkokemus auttaa siinä, että asiat osaa hoitaa iisimmin ja stressittömämmin, joka taas on lapsen etu.
On se kiva lähteä 35 vuotiaana lasten kanssa reissuun, kun on kokenut matkaaja ja osaa kulkea;)
"Äitini on saanut ekan lapsen parikymppisenä ja neljännen 34-vuotiaana. Nyt hän 60-vuotiaana on jo 15-vuotta asunut kahdestaan isän kanssa kotona"
What? Eli 45-vuotiaasta saakka asunut kahdestaan, eli nuorin lapsi lähti maailmalle 11-vuotiaana... Siis häh??
Voi mitä jeesustelua!! Jos tuo ap ei olisi itsekäs ja havittelisi muiden miehiä, niin olisi pitännyt lapsensa...Tieto sulle että et ikinä tule saamaan ap mitä luulet :D Ehkä haaveissasi sä eroat miehestäsi ja muutat yksiöösi:D sä jäät yksin sen tulen sanomaan:D 35 v olet yksin katkera. Onnea valitsemalla yksinäiselle tiellesi :D Katso toinen voi olla raskaana "sun unelmien miehellesi" ;)
En ymmärtänyt viestiäsi. Vastasitkohan oikeaan ketjuun...? Täysin käsittämätön kommentti, joka ei millään tavalla liity aloitukseeni.
ennemmin 35 vuotta ja yksin katkera mitä 35v ja katkerana lastenkodissa tai Keravan nuorisovankilassa tenipenikkaansa katsomassa, kun piti lapset sotkea omiin kokeiluihinsa.
Hankkikaa lapset oikeesti vasta kun 30v ikää taulussa ja sit suhdettakin se 10 vuotta VÄHINTÄÄN! Paljon paree niille lapsipoloille...
Jos nyt ajatellaan vaikka miehen väkivaltaisuutta, niin se ei todellakaan tule ilmi ihan muutamassa vuodessa eli kannataa odottaa ja seurata tilannetta.
Yks passaa yhelle ja toinen toiselle. Niihän sitä aina odotetaan sitä eläkeikääkin, että sitte reissataan yms. Vaa sen varaan on koskaan huono suunnitella, kun ei koskaan tiedä mitä maailma tuo tullessaan. Eli perusteluna mielestäni ontuu pahasti, mutta en ole vastaan sitä, että lapset hankkisi nuorena.
Tämä aihe on niin loppuunkulunut. On selvää, että kolikolla on aina toinen puoli, ja toinen sopii toiselle paremmin kuin toiselle. Omat lapseni sain ollessani 26 ja 29v. Just sopiva ikä minulle, mutta ei välttämättä sopisi jollekin toiselle. Kaikki tavallaan.
Tiedätkö miten pahasti sun lapsesi on vammautunut? Miksi lapsi kysyy äiditä " Oletko hullu"? Eikö lapsen suusta tule totuus? Miksi lapsi vahingoittaa itseään? ilman taustoja? Kerro vanha 50v? Miksi sun pieni poikasi tekee näin? Tarttuuko hulluus sun mukana lapsiin! Mutta ehkä parempi että se epäkehittynyt 28 v ei saanut lasta, olisi tullut lisää mielenterveys.lapsia. Koska jos äiti syö mielialalääkkeitä ja paniikkitabuja, niin lapsesta olisi tullut hullu. Joka olisi kärsinyt äidin "hullunoireista"
Minusta kyseinen syy lasten hankkimiselle on erittäin kummallinen. Eiköhän sitä aikaa voi ottaa muutaman vuoden vaikka ennen niiden lasten hankkimista. En minä itse ainakaan lapsia halunnut nuorena siksi, että sitten se kasvatus yms. olisi aiemmin pois alta. En minä kaipaa enää sitä pelkkää omaa aikaa vaan haluan elää perheeni kanssa. Silloin tällöin voi sitten tehdä jotain itsekseenkin, vaikka lapset asuisivat vielä kotona. Kyllä itse haluan olla lasteni kanssa tekemisissä mahdollisimman paljon vielä senkin jälkeen, kun itsenäistyvät.
Eiköhän se ole jokaisen oma asia, milloin lapset tekee. Itse sain esikoiseni 26- vuotiaana ja mieheni 29v. Rivitalo kolmio osake ostettu ja molemmilla vakituiset työpaikat. Ollaan ennen vauvan tuloa matkusteltu ym., emme koe, että lapsi olisi este matkustelulle jatkossakin, kyllähän sen voi mukaan ottaa!
On se niin kauan jokaisen oma asia kun ei ongelmia tule. Tuppaa vaan tulemaan ongelmia kun nuorena ja kokemattomana toheltaa. Sitten kaduttaa.
Mikä on näin yleisesti ajateltu nuorena? Entä mikä vanhana? Puhutaanko tässä nyt ääripäistä 18v vs. 40v, vai mikä on se jaottelu? Esim. Onko 25v nuori vai vanha vai ei kumpikaan? Entä 30v tai 35v? En ymmärrä..
Mutta ei sulle joka on sekaisin! Mielialat hyppii 5min suuntaa ja toiseen! Tasapainoton olet itsesi kanssa.ÄLÄ TEE KOSKAAN LAPSIA!
Ei sitä koliikkikeinua kovin montaa kuukautta pukata? Sitten vaan lapset mukaan ja reissaamaan :) ja sitten joskus koittaa aika että ehtii yksin/kaksin tai missä vaan kokoonpanossa. Elekää olko niin mustavalkoisia...eläkää vaan terveesti niin jaksatte kasikymppisenä vielä matkustaa :D t: kolmekakkonen ja en varmasti oo vanha!!
Itse olen 32v ja toista lasta odottelen :) Minusta on parempi hankkia lapset kolmekymppisenä, on koulut käyty, työpaikka ja monilla omakotitalokin. Ja itse olen mieheni kanssa ehtinyt reissailla kaukomaissa, joten nyt myöhemmin voi lasten kanssa alkaa matkustelemaan lähempänä.
Itse olin vielä 25vuotiaana sinkku, joka kävi paljon töissä ja säästi rahaa, jotta pystyi ajelemaan ökybemarilla ;) Jos olisi mies ollut jo tuolloin ja lapset hankittu, niin ei varmana olisi ollut säästössä niin paljon rahaa, että olisi edes hienon auton ostaa.
No mulla ei ole ökybemaria, ei rahaa, eikä omakotitaloakaan. Mut eka lapsi tulossa, ikää 32v. Ei ole pakko kerätä rahaa, kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, vaikka kuinka olisi ahkera ja kävisi kouluja, työpaikat ja elämäntilanteet voivat vaihtua. Nyt mennään näillä ja uskon että pärjätään. Ihmisille tulee helposti paineita olla "tietynlainen".