Masentunut vai ei?

Todella vaikea itse määritellä, että onko masentunut vai ei. Jos edes joku viitsisi lukea tämän ja kertoa mielipiteensä. Olen ollut työttömänä nyt puoli vuotta eikä yksinkertaisesti huvita/kiinnosta tehdä yhtään mitään. Ei siivota asuntoa, ei syödä, ei käydä kaupassa, ei mitään. Nukkuminenkaan ei paljoa kiinnosta vaikka se parasta elämässä tällä hetkellä on. Nukun silti vain 5-11 tuntia eli se vaihtelee todella paljon. Koskaan en silti saa heti unta vaikka hyvin väsyneenä sänkyyn menisinkin. Pystyn silti kokemaan pieniä iloisia hetkiä lähes päivittäin. Esimerkiksi jos puhun puhelimessa jonkun tärkeän sukulisen kanssa, joka osaa piristää. Kyllä siinä saattaa jopa puhelun aikana naurahtaa ja hymy kasvoilla olla. Loppuu sitten kyllä kuin seinään heti puhelun päätyttyä. Viikon päivät olen tämänkin kirjoittamista lykännyt kun ei vaan ole saanut aikaiseksi, ei ole jaksanut.

Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että masentuneet ihmiset eivät koe yhtään iloisia hetkiä. Ei edes kerran viikossa puhumattakaan, että lähes päivittäin. Onko tuo käsitys sitten väärin vai ihan oikea? Beckin masennustestistä sain pisteitä 50 ja yli 30 tulokset viittaisi siis pahaan masennustilaan. Ihmetyttää vain itseä, että miten voin välillä olla hetken, jopa muutaman minuutin hyvin iloinen. Kuitenkaan en sen jälkeen jaksa edes tiskata itselleni lautasta ja haarukkaa, että voisin vaikka ruokaa tehdä. Mielummin jätän syömättä ja syön sitten huomenna. Ei jaksaisi mennä lääkäriin tätä selittämään jos siellä vaan todetaan, että terve olet ja kotiin siitä.
264
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Vaikea sanoa, onko tilanteesi vain painanut mielesi noin matalaksi vai oletko sairastunut masennukseen. Itse olen mennyt viitisentoista vuotta tasaista alamäkeä ja kyllä minä koin luonnollisestikin ilon tunteita vielä sairauden alkuvaiheessa. Nykyään kykenen tuntemaan vain huojennusta, kun esim. pääsen kotiin peiton alle, kyse on siis enemmänkin ahdistuksen ja surun tunteen lievenemisestä kuin minkään positiivisen kokemisesta.

En oikein osaa sanoa sinulle mitään viisasta. =/

Äänestä

Itse kävin lääkärillä ja diagnoosina oli vaikea masennus. Olen sairastunut jo vuosia sitten ja myllertänyt sellaisissa pohjaliejuissa että huh huh. Ja yks asia mikä mut pitää hengissä on huumori ohjelmat ja hauskat ihmiset. Ja ne asiat saa mut nauramaan ja nautin nauramisesta.

Mutta silti olen tavannut niin paljon ihmisiä, jotka on satuttanut mua ja yrittänyt viedä elämänilon multa. Ihmisiä joilla ei tunnu olevan huumorintajua. Joitakin vituttaa se, jos jollakin on hauskaa ja tykkää nauramisesta.

Kyllä sulla voi olla masennus mutta käy lääkäriltä hakemassa diagnoosi. Ja saada joku lääkitys mikä auttaa mielialaan. Jos testikin on antanut jo niin paljon pisteitä, niin kyllä se kertoo paljon.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


epätietoinen vai kirjoitti:

Todella vaikea itse määritellä, että onko masentunut vai ei. Jos edes joku viitsisi lukea tämän ja kertoa mielipiteensä. Olen ollut työttömänä nyt puoli vuotta eikä yksinkertaisesti huvita/kiinnosta tehdä yhtään mitään. Ei siivota asuntoa, ei syödä, ei käydä kaupassa, ei mitään. Nukkuminenkaan ei paljoa kiinnosta vaikka se parasta elämässä tällä hetkellä on. Nukun silti vain 5-11 tuntia eli se vaihtelee todella paljon. Koskaan en silti saa heti unta vaikka hyvin väsyneenä sänkyyn menisinkin. Pystyn silti kokemaan pieniä iloisia hetkiä lähes päivittäin. Esimerkiksi jos puhun puhelimessa jonkun tärkeän sukulisen kanssa, joka osaa piristää. Kyllä siinä saattaa jopa puhelun aikana naurahtaa ja hymy kasvoilla olla. Loppuu sitten kyllä kuin seinään heti puhelun päätyttyä. Viikon päivät olen tämänkin kirjoittamista lykännyt kun ei vaan ole saanut aikaiseksi, ei ole jaksanut.

Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että masentuneet ihmiset eivät koe yhtään iloisia hetkiä. Ei edes kerran viikossa puhumattakaan, että lähes päivittäin. Onko tuo käsitys sitten väärin vai ihan oikea? Beckin masennustestistä sain pisteitä 50 ja yli 30 tulokset viittaisi siis pahaan masennustilaan. Ihmetyttää vain itseä, että miten voin välillä olla hetken, jopa muutaman minuutin hyvin iloinen. Kuitenkaan en sen jälkeen jaksa edes tiskata itselleni lautasta ja haarukkaa, että voisin vaikka ruokaa tehdä. Mielummin jätän syömättä ja syön sitten huomenna. Ei jaksaisi mennä lääkäriin tätä selittämään jos siellä vaan todetaan, että terve olet ja kotiin siitä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu