Mielenkiintoista seurata, lisääntyvätkö lasten oikeuden LS:ssa yhtään tulevaisuudessa Eerikan tapauksen myötä. Koko lasten oikeusturvan surkeuden ydinhän on siinä, että kenelläkään ei ole kokonaisvaltaista otetta LS:uun, ei millään tasolla. Toisin sanoen ei ole yhden ainoaa ihmistä koko maassa, joka tietäisi, mitä LS:n nimissä todellisuudessa tapahtuu.
Kun vanhemmat tuovat epäkohtia esiin, heidän nostamiaan viranomaisväärinkäytöksiä hyökkää mitätöimään "asiantuntijoita", jotka eivät tiedä kyseisestä tapauksesta yhtään mitään. Tapauksia ei koskaan tutki mikään puolueeton taho, jopa lapsiasiavaltuutettu toistaa samaa mantraansa, että yksittäistapauksiin ei puututa. Eikö olisi aihetta puttua, koska kokonaisuus muodostuu yksittäistapauksista?
Suurin virhe, jonka "asiantuntijat" voivat nyt tehdä on se, että Eerikan kuoleman takia leimataan kotiuttamiset vaarallisiksi. Se on järkeä vailla, sillä eihän Eerikaa olisi kotiutettu, jos viranomaiset olisivat hoitaneet asiaankuuluvasti työnsä.
Ja kun he eivät hoida työtään oikein, vanhemmat purnaavat siitä, niin tapauksia ei tutkita, koska "yksittäistapauksiin ei puututa", jos lapsi edes just ja just on säilynyt hengissä viranomaisten väärinkäytöksiltä.
Lapsen kuuleminen, tapaamiset, kotiuttaminen
81
804
Vastaukset
- Lasten puolesta
Toisesta ketjusta siirretty ketjun aiheeseen liittyvä kirjoitus:
"Lasten lähettäminen "kotilomille" loppuisi. mitä järkeä on lähettää lapsi viikonlopuksi sellaisiin oloihin, joista hänet on pitänyt ottaa huostaan? Nämä kotilomat eivät perustu lakiin ja niillä vaan säästetään laitosten henkilökuntakuluissa. "
IHANAA! Joku huostaanottojen kannattajakin on VIHDOIN JA VIIMEIN tajunnut, että lapsen olisi oltava etusijalla ls-toimissa! Uskomatonta!
Ei heidän kotilomiaan tietenkään tule lopettaa, mutta sossun on vastattava siitä, millaisiin kotioloihin lapia lasketaan :D Niin ei ole aina nykyään tapahtunut. Eihän kotilomia voida lopettaa, koska tähdätään siihen, että lapsi kotiutuu. Vai suoraa adoptiotako sinä ajat takaa? Vaiko onko adoptio sinulle kirosana, jos se lopettaa sijaisvanhempien etuudet?
"Lapsen - vaikka kuinka pienen - tahdon ja etujen vastaiset vanhempien pakkotapaamiset pois. Jos lapsi sanoo, ettei halua tavata, niin asia on niin ja sen mukaan mennään. "
Ihan totta! Kyllä LAPSEN MIELIPIDE on se, jota on kunnioitettava, sen puolesta täällä on vuosia kirjoitettu. Mutta lapsen kuulijana on oltava henkilö, joka on lapselle riittävän tuttu, että hän luottaa tähän ja USKALTAA puhua silloinkin, kun pelkää sijaishuollon rangaistuksia heidän silmissään "vääristä" mielipiteistään.
Siis lasta pahoinpitelevä tai millään muotoa kaltoinkohteleva henkilö ei saa olla läsnä lapsen kuulemisessa, oli se henkilö sitten kuka tahansa. Oma vanhempi ei saa olla paikalla ihan vain huostaanottojen sokeiden kannattajien takia, mutta ei siellä saa olla myöskään sijaishuollon edustajia. Sossun pitäisi olla lapselle tuttu ja luotettava, mutta eihän lapsi yleensä edes tunne häntä, hyvä jos ulkonäöltä. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä huolellisemmin kuulija ja todistajat on valittava.
"Lapsen tahdon vastaisten kotiutusten loputtava. Jos lapsi sanoo, ettei halua kotiin, niin sitä on ehdottomasti kunnioitettava. Jo 2-vuotias lapsi osaa kyllä tämän asian halutessaan ilmaista."
Kyllä. Ja myös lapsen tahdon vastaisten huostassapitojen on loputtava! Lapsen mielipide on huomioitava, eikä niin yleensä ole tähän asti tapahtunut.- Mites nyt suu on
Lasten asumista biologisen äitinsä luona tulisi tukea kaikin voimin. Vieraat naiset on turvallisuusuhka lapselle.
Uusperheitä on markkinoitu, miten muka lapsella on sitten useampia turvallisia aikuisia ympärillään. Hah! - Sijari
Olen monessa samaa mieltä. Kaikille huostaanotetuille lapsille pitäisi saada edunvalvoja, joka ei ole missään suhteessa sijoittajakuntaan, sijaishuoltopaikkaan eikä vanhempiin. Nythän edunvalvojaa käytetään tosi vähän ja jos käytetään, niin kunta nimeää sen. Lasten asema parantuisi tuntuvasti puolueettomalla edunvalvonnalla.
Siinä olen hieman eri mieltä, että ei huostaanottoa voi aina purkaa vain lapsen mielipiteen perusteella. Jos lapsi kykenisi täysin ymmärtämään oman etunsa, niin eihän hän aikuisia mihinkään tarvitsisi. Täydellinen rajattomuus huostaanottojen syynä lisääntyy koko ajan. Ei lapsi itse ymmärrä, että ei ole hänen etunsa elää karkilla ja sipsillä, mennä nukkumaan milloin haluaa, pukea ulos mitä vaatteita haluaa, käydä koulua kuten huvittaa tms. Ei toki kaikissa huostisperheissä ole tällaista, mutta tämäntyyppinen elämä on valitettevasti yleistymään päin. Sijoitettu lapsi voi kokea aluksi hyvinkin kurjaksi normaaliin arkeen kuuluvat asiat, kuten nukkumaanmenoajat, tavallisen kotiruoan ja läksyt, ja vaatii kotiinpääsyä suuna päänä, mutta kyllä se turvallinen arki ja huolenpito yleensä alkaa tuntua hyvältä, kun sen edut huomaa.
Ongelmatilanne on se, jos sijaishuoltopaikka oikeasti on lapselle jollain tavalla huono ja lisäksi lapsi uhmaa hänelle tarpeellisia sääntöjä vastaan. Silloin voi käydä niin, että lapsen aiheellisetkin huolet kuitataan vain rajojen uhmaamiseksi. - Puhutpa hienoja
Sijari kirjoitti:
Olen monessa samaa mieltä. Kaikille huostaanotetuille lapsille pitäisi saada edunvalvoja, joka ei ole missään suhteessa sijoittajakuntaan, sijaishuoltopaikkaan eikä vanhempiin. Nythän edunvalvojaa käytetään tosi vähän ja jos käytetään, niin kunta nimeää sen. Lasten asema parantuisi tuntuvasti puolueettomalla edunvalvonnalla.
Siinä olen hieman eri mieltä, että ei huostaanottoa voi aina purkaa vain lapsen mielipiteen perusteella. Jos lapsi kykenisi täysin ymmärtämään oman etunsa, niin eihän hän aikuisia mihinkään tarvitsisi. Täydellinen rajattomuus huostaanottojen syynä lisääntyy koko ajan. Ei lapsi itse ymmärrä, että ei ole hänen etunsa elää karkilla ja sipsillä, mennä nukkumaan milloin haluaa, pukea ulos mitä vaatteita haluaa, käydä koulua kuten huvittaa tms. Ei toki kaikissa huostisperheissä ole tällaista, mutta tämäntyyppinen elämä on valitettevasti yleistymään päin. Sijoitettu lapsi voi kokea aluksi hyvinkin kurjaksi normaaliin arkeen kuuluvat asiat, kuten nukkumaanmenoajat, tavallisen kotiruoan ja läksyt, ja vaatii kotiinpääsyä suuna päänä, mutta kyllä se turvallinen arki ja huolenpito yleensä alkaa tuntua hyvältä, kun sen edut huomaa.
Ongelmatilanne on se, jos sijaishuoltopaikka oikeasti on lapselle jollain tavalla huono ja lisäksi lapsi uhmaa hänelle tarpeellisia sääntöjä vastaan. Silloin voi käydä niin, että lapsen aiheellisetkin huolet kuitataan vain rajojen uhmaamiseksi.Puhut ihanne-sijaisperheestä ja ihanteellisesta huostaanottoperheestä. Näitä taitaa kuitenkin vähemmistö olla.
Sijaisperheissä on itsessään paljon tukea tarvitsevia perheitä. Alkoli vie rahat jota lovea paikkaamaan ehkä hankitaan sijoitettu lapsi. Lapsen odotetaan sitten tekevän keittiötyöt, imuroivan ja pesevän WC-tilat.
Ruokahuolto on pitkälti kaupan einesmössöä.
Sijaisvanhemmat terapoivat sijoitetuille parisuhdeongelmansakin.
Sellaista sijaiskodeissa pääsääntöisesti on. Mistään normaalista arjesta ei voi puhua sijaisperheiden yhteydessä. Yleistin varauksella, kuten sinäkin "Sijari". - Anonyymi
Onneksi nuoreni on muutaman vuoden päästä täysikäinen ja pääsee sossujen kynsistä. On kärsinyt jo ihan tarpeeksi.
- Anonyymi
No niinpä. Lähes aikuista nuorta pakolla huostassa huh huh.
- Anonyymi
Mites nyt suu on kirjoitti:
Lasten asumista biologisen äitinsä luona tulisi tukea kaikin voimin. Vieraat naiset on turvallisuusuhka lapselle.
Uusperheitä on markkinoitu, miten muka lapsella on sitten useampia turvallisia aikuisia ympärillään. Hah!No jep. Sairasta.
- ainoa Hitler
No entäpä jos sijaisvasnhempi manipuloi ja ohjelmoi lapsen ennen tuollaista kuulemista? Mitenkäs sitten? Jos sijaisvanhempi on samanlainen kuin Hitler?
- ei mikään tyhjä pää
Mielestäni lapsen kuuleminen ei voi olla mikään "kuuleminen" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan siinä tulee hyvin kattavasti tarkastella lapsen elämää monesta näkökulmasta. Pieni lapsi kun on aikuisesta riippuvainen ja helposti manipuloitavaissa ja pelolla johdettavissa.
- Anonyymi
Sitä ne on mutta tehoaa vain pienempiin lapsiin. Ei minun teiniin.
- Lasten puolesta
Lapsen mielipiteen huomioiminen on tärkeä asia ja se lähtee hänen kuulemisestaan. Siksi olisi valtavan tärkeää, että se suoritettaisiin oikein eli paikalla ei saisi olla ketään, joka on syyllistynyt tavalla tai toisella hänen manipuloitiinsa tai pelotteluun ja uhkailuun tai ketä lapsi tuntee tarvetta miellyttää.
Tämä on täysin laiminlyöty alue tähän asti, sen todisti nyt vihdoin surullisesti kaikille tuo yhden lapsen kuolema.
Suunnittelijoiden, vastuuhenkilöiden ja "asiantuntijoiden" mielipiteet joutuvat vielä oudompaan valoon, koska nykyisen LS-lain voimaantullessa he eivät mitään kehuneet niin paljon uudessa laissa kuin nimenomaan, miten "lasta kuuleva" se oli.
Nyt he eivät kukaan muista tätä ollenkaan, että päästäisiin suoraan arvioimaan, missä epäonnistuttiin, missä kohden lakia on korjattava, missä on todellinen syy, että lapsia ei olekaan kuultu. Kyllä lain suunnittelijatkin osasivat kehua omaa työtään, mutta sitten kun pitäisi selittää, miksi kehut olivat aiheettomia, sitten ollaankin ihan hiljaa.
Tuo asenne vain kuvaa niin hirveän hyvin koko sitä katteetonta ylistystä, mitä LS:sta on pidetty. Jos nyt ei uskalleta kääntää ympäri koko roskaläjää ja rehellisesti arvioida, miksi on epäonnistuttu ja lasketaan tarkastelu paloniemeläisittäin väärille ja yksipuolisille urille, silloin ei tulla mitään todellisia korjauksia saamaan asioihin vieläkään.
Tarkoitukseni ei ollut missään tapauksessa se, että lapsi päättäisi yksin huostaanotostaan tai sen purkamisesta. Mutta tämäkin lauseeni on yleistys, joita ei voi ulottaa kaikkiin huostaanottoihin. Tiedän nimittäin tilanteita, joissa lapsen etu olisi toteutunut pelkästään sillä, että hän olisi saanut päättää sen, missä hän asuu.
Niin kauan kun jatkuu katteeton usko siihen, että jokainen huostaanotto on varmasti perusteltu, niin kauan on vaarana, että myös lapsen mielipide mitätöidään. Juuri siitä tässä on kysymys. Ja lapsen mielipiteen vähättely ja mitätöinti on tehty kaikkien huostaanottojen kohdalla juuri niillä periaatteilla kuin nimimerkki sijaisvanhempi yllä kuvasi.
Ei lasten etu tule ikinä toteutumaan, jos häntä kohdellaan siten, kuin hän olisi tulossa väkivaltaisesta päihdeperheestä silloinkin, vaikka siitä ei olisi kyse ollenkaan.- Edunvalvojista
Miten edunvalvojien asettaminen voisi olla ratkaisu, jos he valvovat vain lapsen taloudellisia oikeuksia?
Eivätkä tunnu hoitavan niin kovin onnistuneesti niitäkään, kun tapahtuu kerran sellaisia virheitä, että sijaisperheessä asuvan lapsen edunvalvoja maksaa lapsen varoista hänen harrastuksiaan.
Jotta edunvalvoja pystyisi toimimaan siten kuin yllä tarkoitettiin, niin hänen toimenkuvansa pitäisi muuttua täysin.
Ensin hänen pitäisi tutustua lapsen perheeseen perusteellisesti, mieluiten myös sukulaisiin, kuulla naapureita ja koko lähipiiriä. Ja sen jälkeen hänen pitäisi olla läsnä joka ainoassa palaverissa, mitä lapsen asioista pidetään, oli se sitten kutsuttu koolle kouluun tai vaikka lastensairaalaan. Jos lapsi sijoitetaan (joko huostaanotolla tai ilman), hänen pitäisi samalla tavoin tutustua myös hänen olosuhteisiinsa sijaishuollossa, kuten alussa tapahtui perheen osalta.
Jotta hän pystyisi puolueettomasti ajamaan pelkkää lapsen etua kaikissa asioissa, hänen olisi kuljettava lapsen rinnalla pitkä matka ja tutustua hänen kaikkiin tärkeisiin elämänsä sektoreihin, oli sitten kyse koulusta, päivähoidosta tai terveydenhuollosta. Onko tämä ihan oikeasti mahdollista?
Ja nythän LS:ssa jo leikitään leikkiä "sossu tietää ja osaa kaiken, osaa olla erikoislääkäri, erityisopettaja ja joka ainoassa tilanteessa osaa arvioida lapsen edun täysin puolueettomasti". Sossut ovat palaverien pitämisen maailmanmestareita, eivätkä lapset siltikään tule aina autetuiksi, vaan kaukana siitä.
Aina päädyn näissä pohdinnoissa yhteen ja samaan lopputulokseen ja se on se, että perheiden oikeusturvaa on parannettava. Mutta onko sekään ratkaisu niin kauan kun oikeudenkäyttö on sitä luokkaa, että oikeus sallii sijaishoitajan väkivallan lasta kohtaan, kuten taannoin tapahtui? Vain omien vanhempien taholta tullut väkivalta on kiellettyä. - Sijari
"Niin kauan kun jatkuu katteeton usko siihen, että jokainen huostaanotto on varmasti perusteltu, niin kauan on vaarana, että myös lapsen mielipide mitätöidään. Juuri siitä tässä on kysymys. Ja lapsen mielipiteen vähättely ja mitätöinti on tehty kaikkien huostaanottojen kohdalla juuri niillä periaatteilla kuin nimimerkki sijaisvanhempi yllä kuvasi.
Ei lasten etu tule ikinä toteutumaan, jos häntä kohdellaan siten, kuin hän olisi tulossa väkivaltaisesta päihdeperheestä silloinkin, vaikka siitä ei olisi kyse ollenkaan."
Sellaista uskoa tuskin on kellään, että jokainen huostaanotto on varmasti perusteltu. Kuten ei sellaistakaan uskoa ole kellään, että jokainen huostaan ottamatta jättäminen on perusteltu. Kun tehdään ratkaisuja rajatapuksissa, niin aina niistä eri henkilöt voivat olla eri mieltä.
Väkivaltainen päihdeperhe ei ole ainoa vaarallinen kasvuympäristö lapselle. Yhtä vaarallista on se, jos lapsella ei ole rajoja tai vanhemmalla kykyä pitää niistä kiinni. Lapsi voi oikeasti kuolla tai vahingoittua, jos hän itse saa päättää syömisistään, nukkumisistaan, vaatteistaan, ulkoiluistaan, koulunkäynnistään tms. vaikka häntä miten paljon rakastettaisiin.
Minusta tuo edunvalvonta olisi erittäin hyvä keino saada lasten ääni kuuluviin. kellään tuskin voi olla mitään sitä vastaan. Edunvalvojalla nyt ei ainakaan ole mitään motiivia manipuloida lasta tai jättää hänen sanomaansa huomiotta.
- ai että siellä ja si
Ehkä edunvalvojan pitäisi olla lapsen elämäsä mukana vuosi, että olisit tyytyväinen. Oletko saanut epämieluisan lausunnon? Vaikuttaisi siltä.
- Ammattitaidon puute.
Mikäli lasten edunvalvojilla ei ole käsitystä asioista on aivan turha odottaa perhe- ja lapsiystäväällisä ratkaisuja ja päätöksiä.
Suomen Mielenterveysseura lehti 2/2012.
Perhesurmiin uusia näkökulmia
Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana, ja jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
Olemme lukeneet ja nähneet parin vuoden sisällä liian monta kertomusta, kuinka tavallisen perheen elämä päättyy, kun isä tappaa lapset, puolison ja lopuksi itsensä. Mediassa perhesurmissa näyttää toistuvan sama kaava. Tapahtumat tulevat lähipiirille lähes aina yllätyksenä. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että juuri tämä isä pystyisi tappamaan omat lapset ja puolison.
Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003–2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.
Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.
Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.
– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.
Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.
– Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin, aprikoi Törrönen.
Jokainen kykenee hyvää ja pahaan
Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.
Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.
– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.
Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
– Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.
Perhesurmat otsikoissa
Perhesurmauutisointia tutkinut Pasi Kivioja muistuttaa, että surmista puhuttaessa mutu-tieto saa helposti vallan. Perhesurmauutisointi on nykyisin hillittyä 2000-luvun alkuun verrattuna.
Lukijat kokevat perhesurmat erityisen ahdistavaksi ja niihin suhtaudutaan torjuvammin kuin muihin rikosuutisiin. Kevään 2006 keskustelu lööppien väkivallasta herätti toimituksia miettimään enemmän asiaa ja linja on muuttunut aiempaa varovaisemmaksi.
– Jopa yksittäisiä sanoja, kuten äiti tai isä, vältetään käyttämästä lööpeissä näissä yhteyksissä.
Yksi selvä myönteinen puoli perhesurmauutisoinnin voimistumisella on. Käsittämättömien rikosten inhimilliset motiivit ovat tulleet näkyviksi ja niistä on ryhdytty keskustelemaan, kertoo Kivioja.
Pasi Kivioja työskentelee nykyisin toimituksellisista asioista vastaavana johtajana Sanomalehtien Liitossa. Kiviojan tutkimus on verkossa: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-7496-5.pdf
Tekstit: Sami Liukkonen
----------- - Lausunnon?
En ole edes lastensuojelun asiakas.
Lasten OIKEUSTURVASTA tässä on kyse, eikä kenenkään lausunnoista! - Lausunnon?
Lausunnon? kirjoitti:
En ole edes lastensuojelun asiakas.
Lasten OIKEUSTURVASTA tässä on kyse, eikä kenenkään lausunnoista!Ylläoleva on siis vastaus tähän ääliökommenttiin, joita on viime aikoina täällä taas riittänyt tietyltä taholta:
"Ehkä edunvalvojan pitäisi olla lapsen elämäsä mukana vuosi, että olisit tyytyväinen. Oletko saanut epämieluisan lausunnon? Vaikuttaisi siltä. "
Mitäs järkeä tuossa nyt sitten olisi?
Vai oikein vuosi?
Ja sen jälkeen edunvalvoja heittäisi hanskat naulaan?
- 9-v:n pahoinpitely
Kokemuksesta sanon, että oli pahoinpitelijä oma vanhempi tai sijaishoitaja, niin ihan varmasti lapsi kertoo surkeasta kohtelustaan, jos joku vain välittää häntä kuunnella. Kuulemistilanteessa vain ei saa olla paikalla ketään, ketä lapsi pelkää, eikä kuulija saa olla myöskään tuntematon, koska peloteltu lapsi ei uskalla kertoa myöskään ulkopuoliseksi leimatuille henkilöille.
Useinhan pahoinpitelijä uhkailee, mitä tapahtuu, jos lapsi kertoo tapahtumista kenellekään "ulkopuolisille". Pahoinpitelijä on yleensä sijaishuollon edustaja tai oma vanhempi ja riippuu tapauksesta, kenet lapsi kokee silloin ulkopuoliseksi.
Omien vanhempien kohdalla lapsen on varmaan helpompi hahmottaa jako perheen ja ulkopuolisten välillä. Mutta kun kyseessä on suuri laitos ja lapsi ymmärtää, että hän ei voi millään tuntea edes ulkonäöltä kaikkia hoitajia ja muuta henkilökuntaa, silloin kaikki tuntemattomat ovat lapsen silmissä ulkopuolisia.
Sain taivutella ja painostaa sossuja liikkeelle monta viikkoa, että he pääsivät tapaamaan lasta laitokseen. Paikalle meni toinen sossu ja perhetyöntekijä, jonka kanssa lapsi oli leikkinyt laittoman huostaanoton valmisteluvaiheessa. Niin kauan kun sossu oli huoneessa, lapsi ei kertonut mitään. Sossu poistuikin huoneesta ja oli jo ehtinyt kuuluttaa osaston henkilökunnalle, että "Kaikki on hyvin, lapsi viihtyy täällä hyvin."
Sossu oli siis lapselle vieras, siksi lapsi ei puhunut niin kauan kun sossu oli huoneessa. Mutta kun hän jäi kaksin tuntemansa perhetyöntekijän kanssa, hän kertoi tälle itkien kaiken hirveästä kohtelustaan laitoksessa. Kaikki pelon, tuskan, ahdistuksen, yksinolon, suunnattoman koti-ikävän, lyömiset, tahalliset satuttamiset, pelottelun, uhkailun, kiristämisen, vanhempien haukkumisen jne.
Ajatelkaa, jos perhetyöntekijä ei olisi ollut mukana tapaamassa lasta, jos toinen sossu ei olisi ollut estynyt tulemasta, niin paikalla olisi ollut ain kaksi sosiaalityöntekijää. Siinä tapauksessa lapsen kuulemisen tulos olisi ollut tuo"Täällä on kaikki hyvin, lapsi viihtyy täällä". Siis järkyttävää!
Ei lapsi uskaltanut puhua tuntemattomille, koska joka ainut "kieliminen" kostettiin lapselle aina satuttamalla häntä jotenkin. En meinannut uskoa tätä ensin itsekään, kunnes sattui tilanne, jossa hoitaja satutti lasta silmieni edessä - luuli ilmeisesti, että en näkisi, yritti pitää omaa vartaloaan näköesteenä minuun päin.- Lapset puheeksi.
Näyttäisi siltä, että lapsisurma on saanut lastensuojelusta vastaavat herämään todellisuuteen.
Lapset puheeksi hanke käynnistyi Imatralla.
Viranomaiset yrittävät vanhempien kanssa löytää keinoja lasten aseman parantamiseksi.
Oulusta lähtöisin oleva hanke on levinnyt mm. Helsinkiin Turkuun Etelä-Karjalaan Imatralle.
Onko kysymyksessä hyvvän tahdon Virus, Epidemia, vai Pandemia?
YLE Uutiset 4.9.2012.
http://yle.fi/uutiset/imatralla_lahdetaan_lapset_puheeksi_-hankkeeseen/6280824
---------
- jaa-hah
"Ongelmina voivat nousta esiin esimerkiksi levottomuus, kavereiden puute tai hankaluudet nukkumaanmenossa. Tainionkosken koulun rehtori Minna Rovion muk,aan kyse ei välttämättä ole lasten huonovointisuudesta vaan yhteisestä keskustelusta, jossa pyritään yhdessä ottamaan esille asioita, jotka muuten eivät tulisi esille."
Onko tuota nyt tarkoitus käydä kaikkien kanssa? Jos ei, niin miten oppilaat siihen valikoituvat, koska kyse ei kuitenkaan ole välttämättä "ongelma"oppilaista?
Tämähän on parhaimmillaan juuri sitä kodin- ja koulunvälistä yhteistyötä, josta täällä just oli puhe toisessa ketjussa, mutta jonka täällä ammattikasvattajana esiintyvä henkilö tyrmäsi täysin. Hänen mielestään surullisen lapsen lohduttaminenkin ja yleensä pieni inhimillinen asenne lapsiin on kuulema sosiaalityötä, joka ei kuulu koululle. Kyllä meitä on moneen lähtöön, ei voi muuta sanoa. - edunsaaja
Lastensuojelun edunvalvonta on lapsen edun vastaista toimintaa. Se heikentää lasten asemaa huomattavasti ja antaa vahvan aseen lastensuojelubisneksen käsiin.
Lastensuojelun toimien tuloksista ei ole mitään valtakunnalista tutkimusta, ei seurantaa, ei mitään tietoa mistään.- ei tutkimusta
Lastensuojelun saralla ylipäätänsä ei juri mitään ole tutkittu, miten siis edunvalvojien toimintaa.
- Vainoamista.
Lapset puheeksi hanke kertoo omaa karua kieltä "lastensuojelun harhoista".
Imatralla on käynnistetty eri viranomaisten yhteinen Lapset puheeksi -hanke. Ajatuksena on keskustella yhdessä vanhempien kanssa lapsen ominaisuuksista ja hakea hänen parastaan.
Valtakunnallisessa menetelmässä ovat mukana koulun lisäksi mm. sosiaaliviranomaiset sekä terveyden- ja oppilashuollon henkilökunta. Lapsiperheiden ongelmiin päästään näin puuttumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Ongelmina voivat nousta esiin esimerkiksi levottomuus, kavereiden puute tai hankaluudet nukkumaanmenossa. Tainionkosken koulun rehtori Minna Rovion muk,aan kyse ei välttämättä ole lasten huonovointisuudesta vaan yhteisestä keskustelusta, jossa pyritään yhdessä ottamaan esille asioita, jotka muuten eivät tulisi esille.
- Toki on myös niitä lapsia, jotka voivat huonosti. Sillon tämä menetelmä antaa hyvän mahdollisuuden eri toimialojen olla mukana yhteistyössä jo hyvin varhaisessa vaiheessa vähän pehmeämmillä meneltelmillä, Rovio sanoo.
Oulusta lähtöisin oleva valtakunnallinen hanke on levinnyt mm. Helsinkiin ja Turkuun. Etelä-Karjalassa Imatra on ensimmäinen Lapset puheeksi -hankeen käyttöönottanut kunta.
Kalle Schönberg
Yle Etelä-Karjala
--------- - Tosi tärkeää
Ylempänä tuo 9-vuotiaan pahoinpitely kertoo karua kieltään, mitä voi tapahtua, jos väärä henkilö on lasta kuulemassa.
- Lapsen kuuleminen.
Lapsen kuuleminen huostaanotoissa ja sijaishuoltoon sijoittamisessa.
Tutkimus vuosina 2008-2010 vireille tulleista hakemuksista huostaanottoon ja sijoittamisessa Oulun hallinto-oikeudessa.
Tämän opinnäytetyön käyttö saattaa olla rajoitettua.
http://publications.theseus.fi/handle/10024/29342
-------- eikö tekijää?
Kenenkähän opinnäytetyöstä tässä on kyse?
- ilmi
Tuo lapsen lakiin kirjattu kuuleminen on mielenkiintoinen juttu. Sillä ei ole mitään tekemistä hallinto-oikeuden päätösten kanssa, koska valta-osa päätöksistä tehdään vasten lapsen tahtoa ja "kuulemista",kuten työstä käy ilmi.
Lapsen mielipiteellä ei ole merkitystä. Koska" kaikki lapset rakastavat vanhempiaan" ja haluavat kotiin takaisin, niin tuo "kuuleminen" on vitsi, jonka kanssa saadaan puuhastella hallinto-oikeudessa.- ymmärrä lasta
Pienen lapsen mielipidettä on hyvä kuulostella joka näkökulmasta ja jopa havainnoida arkielämässä. Jos pienen lapsen ympäristössä on manipuloiva tai voimakkaasti etuaan ja omaa tarkoitusperäänsä ajava aikuinen / aikuisia, saattaa lapsi olla ilman tahtoa ja toimia kuin sätkynukke. Lapsi haluaa usein miellyttää tai olla vain vähän haitaksi tms.
Joskus aikuinen voi olla pelottava.
Usein on myös niin, että 12 - 15 vuotiaille on liian suuri asia alkaa päättää esim. asumisestaan (esim. kumman vanhemman luona). lapsen tehtävä ei ole päättää tuollaisia asioita ja siispä toinen vanhemmista pettyy (jos nimittäin kumpikin tahtoo lapsen).
Pitää ymmärtää myös psykologiaa ja kehityspsykologiaa ja kasvatustiedettä yms., ei vainb oikeustieteellisen kylmää lakitekstiä.
- Ammattikasvattaja
Kyllä. Jokainen lapsi rakastaa vanhempiaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsi olisi kykenevä arvioimaan aina omaa parastaan itse. Jos esim. se oma vanhempi ei kykene hoitamaan ja huoltamaan lastaan riittävässä määrin, pelkkä rakkaus ei pitkälle riitä.
Käytännön tasolla kouluissakin näkee lapsia, joiden elämään vanhemmat eivät näytä millään kykenevän asettamaan perusrytmiä. Nukkuma-aikoja ei ole. Syöminen niin ja näin. Ei rajoja esim. kotiintoloaikojen muodossa. Ei mielenkintoa huolehtia koulunkäynnistä. Ei puhtaita vaatteita. Ei tietoa siitä, missä lapsi edes on.
Lapsi epäilemättä saattaa pitää luonnollisena sitä, että ei vaikkapa käy koulua juuri lainkaan. Samoin, voi olla luonnollista, että mitään rajoja ei aseteta. Se sopii joillekin tyypeille hyvin. Ongelmia toki seuraa niin koulussa kuin poliisinkin kanssa.
Ei huostaaotto ole mikään miellyttävä asia kenellekään. Ei sitä kukaan halua. Siihen vain joudutaan ajoittain turvautumaan. Ei opettajille ole lempipuuhaa kotien toimiin puuttuminen. Toisinaan vain on pakko jotakin tehdä, kun mikään ei näennäisestä yhteistyöstä huolimatta onnistu.
Lasten kuuleminen on ongelmallista. Ymmärrän hyvin ne traumat, joita lapselle kioituu, kun "kukaan ei oikein halua". Ongelma on myös siinä, että moni vanhempikaan ei käsittä omia ongelmiaan eikä hahmota sitä, mitä lapsilleen aiheuttaa. Kun ongelmat ovat suuria, niihin uppoaa täysin.
Lasten mielipide on aina oma ongelmansa. Esim. alle kouluikäisten käsityskyky on rajallinen. Todellinen kyky arvioida tilannetta kehittyy aikanaan - joillekin ei ilmeisesti ikinä. - eiruokaa
Mikähän on syy siihen, että vanhemmat eivät saa rajoja lapsille eivätkä ole kiinnostuneita omista lapsistaan. Eivät laita ruokaa, ei ole kotiintuloaikoja, likaiset vaatteet päällä koulussa,ei rajoja missään muodossa.
Joku syy on oltava vanhe pien kyvyttömyyteen. Kun opettajat tekevät aivan kaikkensa koulussa. Tai siis mitä voi ajatella, että heille opettajille kuuluu.- Ammattikasvattaja
Monilla ihmisillä on erilaisia ongelmia. On päihderiippuvuutta, masennusta, työttömyyttä, välinpitämättömyyttä.
Joillekin tuki auttaa, toisille ei. On oikeasti olemassa ihmisiä, jotka osaavat ottaa järjestelmästä irti kaiken hyödyn. Näille ihmisille esim. lapsen hankkiminen voi olla keino saada enemmän rahaa "sossusta" ja vaikkapa uusi asunto.
Kaikkein härskeimmät tapaukset eivät missään oloissa näe toimissaan mitään väärää. Vastuu kaikesta on aina muilla ja jos ongelmia tulee, kykyä katsoa peiliin ei ole. Selityksiä löytyy, mutta mikään lupaus ei merkitse mitään. Esim. lapsen koulunkäyntiin luvataan puuttua jja olen itsekin olliut mukana palavereissa, joissa opettaja esim. lupaa ilmoittaa kotitehtävät kotiin vanhemmalle sähköpostilla, jotta niistä edes auttavasti huolehdittaisiin. Tulos: nolla. Mikään ei muutu.
Kaikkeen on aina syynsä. Siitä huolimatta ihmettelen joidenkin ihmisten toimia. Maassamme ON ihmisiä, joita systeemi kohtelee kaltoin, mutta samoin meillä ON ihmisiä, jotka osaavat vetää välistä.
Joillekin ihmisille tulee järkytyksenä se, että heidän toimiisa puututaan. Perhe on Suomessa kaikesta kitinästä huolimatta varsin autonominen yksikkö, jonka tekemisiä katsotaan ajoittain liiankin pitkään sormien välistä. Voi olla, että ongelmien syvyys paljastuu vasta lasten tullessa kouluun. Erot koulutulokkaidenkin välillä voivat olla VALTAISAT. On hyvin hoidettuja lapsia, jotka osaavat ehkä jo lukea ja kirjoittaa. Heillä on rajat ja perusturva elämässä. Ongelmat kyetään ratykomaan keskustelulla.
Sitten on niitä lapsia, joilla ei ole rajoja. Heillä on yllään, mitä sattuu. He pyörivät illat missä sattuu ja heidän koulunkäynnistään ei piitata. Lapsilla on viikonlopun jälkeen nälkä kuin pienillä eläimillä. Yhteistyö kodin ja koulun välillä ei kiinnosta. Lapset saattavat haista tupakalle, kun sisällä poltetaan. Pojilla voi olla sellainen käsitys, että tyttöjäkin voi lyödä, koska isäkin niin tekee. Minkäänlaista käsitystä vastuusta ei ole, koska omassa kodissakaan kukaan ei työssä käy. Sossun palavereissa on totuttu käymään jo alakouluikäisinä. Mikään ei merkitse mitään.
Kylmä totuus on se, että meillä on kouluissa kasvamassa koko joukko lapsia ja nuoria, joista ei välttämättä ikinä ole työhön. Maailmassa ei ole asiaa, joka heitä kiinnostaisi. Viime kädessä on vanhemmista kiinni, mitä he hyväksyvät.
Ei yksinkertaista vastausta joidenkin ihmisten välinpitämättömyyteen ole.
Paapatusta tuhansista ja tuhansista turhista huostaanotoista on ajoittain rasittavaa lukea. Jokainen huostaanotto on tavallaan turha. Olisi parempi, jos perheitä pystyttäisiin tukemaan muuten. Resursseja siihen vain ei ole. Ja ihmisillä ON kuitenkin oma vastuunsakin asioista. Se unohtuu joskus. - pisa mennyt päähän
Ammattikasvattaja kirjoitti:
Monilla ihmisillä on erilaisia ongelmia. On päihderiippuvuutta, masennusta, työttömyyttä, välinpitämättömyyttä.
Joillekin tuki auttaa, toisille ei. On oikeasti olemassa ihmisiä, jotka osaavat ottaa järjestelmästä irti kaiken hyödyn. Näille ihmisille esim. lapsen hankkiminen voi olla keino saada enemmän rahaa "sossusta" ja vaikkapa uusi asunto.
Kaikkein härskeimmät tapaukset eivät missään oloissa näe toimissaan mitään väärää. Vastuu kaikesta on aina muilla ja jos ongelmia tulee, kykyä katsoa peiliin ei ole. Selityksiä löytyy, mutta mikään lupaus ei merkitse mitään. Esim. lapsen koulunkäyntiin luvataan puuttua jja olen itsekin olliut mukana palavereissa, joissa opettaja esim. lupaa ilmoittaa kotitehtävät kotiin vanhemmalle sähköpostilla, jotta niistä edes auttavasti huolehdittaisiin. Tulos: nolla. Mikään ei muutu.
Kaikkeen on aina syynsä. Siitä huolimatta ihmettelen joidenkin ihmisten toimia. Maassamme ON ihmisiä, joita systeemi kohtelee kaltoin, mutta samoin meillä ON ihmisiä, jotka osaavat vetää välistä.
Joillekin ihmisille tulee järkytyksenä se, että heidän toimiisa puututaan. Perhe on Suomessa kaikesta kitinästä huolimatta varsin autonominen yksikkö, jonka tekemisiä katsotaan ajoittain liiankin pitkään sormien välistä. Voi olla, että ongelmien syvyys paljastuu vasta lasten tullessa kouluun. Erot koulutulokkaidenkin välillä voivat olla VALTAISAT. On hyvin hoidettuja lapsia, jotka osaavat ehkä jo lukea ja kirjoittaa. Heillä on rajat ja perusturva elämässä. Ongelmat kyetään ratykomaan keskustelulla.
Sitten on niitä lapsia, joilla ei ole rajoja. Heillä on yllään, mitä sattuu. He pyörivät illat missä sattuu ja heidän koulunkäynnistään ei piitata. Lapsilla on viikonlopun jälkeen nälkä kuin pienillä eläimillä. Yhteistyö kodin ja koulun välillä ei kiinnosta. Lapset saattavat haista tupakalle, kun sisällä poltetaan. Pojilla voi olla sellainen käsitys, että tyttöjäkin voi lyödä, koska isäkin niin tekee. Minkäänlaista käsitystä vastuusta ei ole, koska omassa kodissakaan kukaan ei työssä käy. Sossun palavereissa on totuttu käymään jo alakouluikäisinä. Mikään ei merkitse mitään.
Kylmä totuus on se, että meillä on kouluissa kasvamassa koko joukko lapsia ja nuoria, joista ei välttämättä ikinä ole työhön. Maailmassa ei ole asiaa, joka heitä kiinnostaisi. Viime kädessä on vanhemmista kiinni, mitä he hyväksyvät.
Ei yksinkertaista vastausta joidenkin ihmisten välinpitämättömyyteen ole.
Paapatusta tuhansista ja tuhansista turhista huostaanotoista on ajoittain rasittavaa lukea. Jokainen huostaanotto on tavallaan turha. Olisi parempi, jos perheitä pystyttäisiin tukemaan muuten. Resursseja siihen vain ei ole. Ja ihmisillä ON kuitenkin oma vastuunsakin asioista. Se unohtuu joskus.Justiin kun jostain "käsikirjasta"
Ammattikasva6ttaja luulisi tietävän, ettei kouluun tullessaan tarvi osata lukea, koulunhan sen pitäisi opettaa (liian rankkaa)
Sossun palaverissa on joutunut käymään...leimakirves heilahtaa, eikös näiden pitänyt olla avuksi
Minkäänlaista käsitystä vastuusta ei ole kun vanhemmat eivät ole töissä........leimakirves heilahtaa
Päällä on mitä sattuuu .....lue: ei merkkivaatteita
Vielä kun lisäät, että on kauhea jos lapsi asuu vuokra-asunnossa.
Oli joskus aikoinaan yhden vuoden kouluavustajana, se oli aivan hirveä vuosi. Tulin todella henkisesti pahoinvoivaksi ja sinnillä oli loppuun saakka, vaikka lääkäri olit oista mieltä. Tuota samaa paskanjauhantaa, kiusaamista yms ( muuta) päivästä toiseen. Ei ihme, että opettajat menevät naimisiin opettajien kanssa, eihän kukaan normaali niitä jaksa katsoa. Aika moni senkin työyhteisön opettajista oli selvästi persoonallisuuhäiriöisä tai ainakin lähellä diagnoosia. Täytyy sanoa, että osa oli kyllä ns. "vanhan ajan kasvattajia", positiivisessa mielessä, jotka suhtautuvat lapseen kuin ihmiseen ainakin.
Lisään, lastani ei ole huostaanotettu. Eroprosesin aikana jouduin näiden sossujen kanssa tekemisiiin ja tiedon hankinna yhteydessä löysin tämänkin palstan.
l- apsia tehdään rahan vuoksi....juu, lapsilisä on valtava rahasampo. Tyyppi on selvä vanhapiika opettaja, joita riittää tässä maassa.
- ei rakkautta
Joillakin taas on liikaa rajaja ja kontrollia - että lapset elävät pelossa. Mistä näille saisi empatiaa, joka puuttuu?
Reikäiset housut ja ilman rakkautta!!!!!- Ammattikasvattaja
Rajat ovat rakkautta. Lapset ovat lapsia. Prosessista, jossa vanhempi määrittelee lapselleen rajat, käytetään nimitystä KASVATUS.
- liikaa valvontaa!!!!
Mutta joskus rajat ovat niin kovat, että lapsi joutuu elämään pelossa ja olemaan valppaana. Ihan sama kuin alkoholistin huushollissa.
Kyllä rajoillakin on ylärajansa!!!!!!!!!!
Rajoja voi olla liikaa!!!!!
Vapaus kulkea lapselle!!!!!!- Ammattikasvattaja
Kerrohan meille, milloin rajoja on liikaa.
- frouva metsässä
Alkaa epäilyttää tuo ammattikasvattaja. Jäljet johtavat erääseen metsän keskellä olevaan frouvaan. Hän rakastaa KOVIA RAJOJA!!! Toistan LIIAN KOVIA RAJOJA!!!!
- pelko ei kuulu
Silloin, kun lapsi pelkää. Näin yksinkertaista se on.
- oksetus tuppaa
pelko ei kuulu kirjoitti:
Silloin, kun lapsi pelkää. Näin yksinkertaista se on.
Ehkä kaikilla ei ole edes kykyä huomata lapsen pelkoa. Oma ego ja se, että "MINUA USKOTAAN" on kaikkein tärkeintä.
Toisen mieleipiteellä ei ole mitään merkitystä tuollaiselle. Hyi oksettaa. Yäk!!! - Ammattikasvattaja
Älä frouvittele. Olen edelleenkin miespuolinen.
Yksinkertaistetaan.
Lapsen koulunkäyntiä kuuluu tukea. Kyllä? Ei?
Lapsen monipuolisesta ruokailusta kuuluu huolehtia. Kyllä? Ei?
Lapsella on oltava sellaiset nukkuma-ajat, että hän jaksaa käydä koulua. Kyllä? Ei?
Lapsi ei saa olla koko ajan koneella. Kyllä? Ei?
Lapsi ei saa käyttää päihteitä alakouluikäisenä. Kyllä? Ei?
Lapsi ei saa kuluttaa kaikkkea aikaansa teillä tietymättömillä. Kyllä? Ei?
Lapsen kanssa keskustellaakin. Kyllä? Ei?
- vastaa frouva
Olikohan Eerikalla liikaa rajoja? Mitä sanot ammattikasvattaja metsän keskeltä?
Voiko lasta repiä tukasta esim.?- Ammattikasvattaja
Hmm... Vetelet frovitteluinesi mielenkiintoisia johtopäätöksiä siitä, kuka kukin on. Oletko sinä sitten esim. Eerikan äiti?
Rajojen asettaminen on jotakin muuta kuin fyysinen väkivalta. Ymmärtänet sen. Jos ET kykene käsittämään, mitä termi "rajojen asettaminen lapselle" tarkoittaa, tutustu aiheeseen. - frouva rulettaa
Kasvatus ei ole noin teknistä. Mukaan tarvitaan välittämistä, rakkautta, inhiimillisyyttä, sijaishuollossa lapsen oman perheen / suvun kunnioittamista, hellyyttä (muutenkin kuin lehtien palstoilla ja julkisuudessa = minä rakastan näitä sijoitettuja "kulta", ja muuten ollaan kuin piruja) yms.
Tekninen korkeakoulu ja oikeustieteellinen ja julkisuudessa paistattelu ovat ihan eri luokan juttuja kuin rakkaus ja ihmisoikeus ja ihmisarvo.
Sen oppii tunnistamaan, kun joutuu pelureitten kanssa tekemisiin. Raha ja maine on tällaisille frouville tärkeimpia, he paskat välittävät lapsista. - symbolinen frouva
frouva rulettaa kirjoitti:
Kasvatus ei ole noin teknistä. Mukaan tarvitaan välittämistä, rakkautta, inhiimillisyyttä, sijaishuollossa lapsen oman perheen / suvun kunnioittamista, hellyyttä (muutenkin kuin lehtien palstoilla ja julkisuudessa = minä rakastan näitä sijoitettuja "kulta", ja muuten ollaan kuin piruja) yms.
Tekninen korkeakoulu ja oikeustieteellinen ja julkisuudessa paistattelu ovat ihan eri luokan juttuja kuin rakkaus ja ihmisoikeus ja ihmisarvo.
Sen oppii tunnistamaan, kun joutuu pelureitten kanssa tekemisiin. Raha ja maine on tällaisille frouville tärkeimpia, he paskat välittävät lapsista.Aivan sama, kuka kukin on, mutta rajoilla on kultainen keskitiensä.
Ihminen ei kestä ihan mitä tahansa. Ota tuo frouva symbolisena, en tarkoita sillä ketään erityisesti vain heitä, jokta kuvittelevat itsestään liikoja ja jotka harrastavat henkistä ja fyysistä väkivaltaa. - tehovalvontaa
symbolinen frouva kirjoitti:
Aivan sama, kuka kukin on, mutta rajoilla on kultainen keskitiensä.
Ihminen ei kestä ihan mitä tahansa. Ota tuo frouva symbolisena, en tarkoita sillä ketään erityisesti vain heitä, jokta kuvittelevat itsestään liikoja ja jotka harrastavat henkistä ja fyysistä väkivaltaa.Olkoon Eerikan tapaus symbolina sellaisille olosuhteille, joissa lapsia asuu henkisen ja / tai fyyseisen väkivallaan ja pelon alla.
Eerikan kuolema ei siten ollut turha. Toivottavasti sijaishuoltopaikkojen valvontaa tehostetaan. Tohostustyö on jo alkanut! Jipiii. - Ammattikasvattaja
frouva rulettaa kirjoitti:
Kasvatus ei ole noin teknistä. Mukaan tarvitaan välittämistä, rakkautta, inhiimillisyyttä, sijaishuollossa lapsen oman perheen / suvun kunnioittamista, hellyyttä (muutenkin kuin lehtien palstoilla ja julkisuudessa = minä rakastan näitä sijoitettuja "kulta", ja muuten ollaan kuin piruja) yms.
Tekninen korkeakoulu ja oikeustieteellinen ja julkisuudessa paistattelu ovat ihan eri luokan juttuja kuin rakkaus ja ihmisoikeus ja ihmisarvo.
Sen oppii tunnistamaan, kun joutuu pelureitten kanssa tekemisiin. Raha ja maine on tällaisille frouville tärkeimpia, he paskat välittävät lapsista.Luetko sinä ikinä sitä, mitä toinen kirjoittaa? Onko kirjoittamisesti tarkoitus vain nujertaa toinen kirjoittaja ja julistaa oma totuutesi ainoana oikeana ilmoille?
Jos osaat itse mielestäsi määritellä lapsen rajat oikein, vastaa vaikkapa noihin kysymyksiini ylempänä. Ovatko ne "teknisiä"? Onko väärin puuttua noihin asioihin? Onko se väärin, jos noistakin asioista huolehtii?
Puhut kauniisti välittämisestä, rakkaudesta, inhimillisyydestä jne. Mitä ne konkreettisesti ovat? Sitäkö, että lapsen "antaa mennä"? Jos olen väärässä, kerro se, MISSÄ ASIOISSA konkreettisesti olen väärässä?
"Tekninen korkeakoulu ja oikeustieteellinen ja julkisuudessa paistattelu ovat ihan eri luokan juttuja kuin rakkaus ja ihmisoikeus ja ihmisarvo."
MITÄ SITTEN? Miten nämä asiat minuun liittyvät? Olen opettaja ammatiltani ja olen kertonut omia ajatuksiani esim. siitä, millaisia ongelmia työssäni havaitsen. Olen yrittänyt keskustella, mutta vaikeaa näyttää olevan.
Vai oletko kenties se MAINIO keskustelija, joka haluaa vain piikitellä, jotta osoittaa "pikkumaisuuteni"? Saatko asiattomuudesta jotakin tyydytystä?
Jos kykenet keskustelemaan, puhutaan asioista ja asiaa. Jos et, tee jotakin muuta. Minullekin tämä alkaa tältä aamupäivältä riittää. - sonta haisoo
tehovalvontaa kirjoitti:
Olkoon Eerikan tapaus symbolina sellaisille olosuhteille, joissa lapsia asuu henkisen ja / tai fyyseisen väkivallaan ja pelon alla.
Eerikan kuolema ei siten ollut turha. Toivottavasti sijaishuoltopaikkojen valvontaa tehostetaan. Tohostustyö on jo alkanut! Jipiii.Ei sentään, oli turha. Mutta ehkä opimme jotain ja sijaishuoltopaikat valvotaan jatkossa paremmin. Sijaishuollon sädekehän alla kun piilee myös erittäin huonolaatuisia paikkoja. Saattavat olla kuorrutettuja "me ollan hyviä ihmisiä" - cremellä, mutta kun creme rapisee, sonta tulee näkyviin. Ja se haisoo.
- rakkaus pukkaa
Ammattikasvattaja kirjoitti:
Luetko sinä ikinä sitä, mitä toinen kirjoittaa? Onko kirjoittamisesti tarkoitus vain nujertaa toinen kirjoittaja ja julistaa oma totuutesi ainoana oikeana ilmoille?
Jos osaat itse mielestäsi määritellä lapsen rajat oikein, vastaa vaikkapa noihin kysymyksiini ylempänä. Ovatko ne "teknisiä"? Onko väärin puuttua noihin asioihin? Onko se väärin, jos noistakin asioista huolehtii?
Puhut kauniisti välittämisestä, rakkaudesta, inhimillisyydestä jne. Mitä ne konkreettisesti ovat? Sitäkö, että lapsen "antaa mennä"? Jos olen väärässä, kerro se, MISSÄ ASIOISSA konkreettisesti olen väärässä?
"Tekninen korkeakoulu ja oikeustieteellinen ja julkisuudessa paistattelu ovat ihan eri luokan juttuja kuin rakkaus ja ihmisoikeus ja ihmisarvo."
MITÄ SITTEN? Miten nämä asiat minuun liittyvät? Olen opettaja ammatiltani ja olen kertonut omia ajatuksiani esim. siitä, millaisia ongelmia työssäni havaitsen. Olen yrittänyt keskustella, mutta vaikeaa näyttää olevan.
Vai oletko kenties se MAINIO keskustelija, joka haluaa vain piikitellä, jotta osoittaa "pikkumaisuuteni"? Saatko asiattomuudesta jotakin tyydytystä?
Jos kykenet keskustelemaan, puhutaan asioista ja asiaa. Jos et, tee jotakin muuta. Minullekin tämä alkaa tältä aamupäivältä riittää.En ole sinulle selitysvelvollinen, olethan symbolinen frouva minulle.
Mieti noita kysymyksiä hiljaa itseksesi.
Tunnetko rakkauden sydämesi lyönneissä? Kuuntele sitä hiljaa. - Ammattikasvattaja
sonta haisoo kirjoitti:
Ei sentään, oli turha. Mutta ehkä opimme jotain ja sijaishuoltopaikat valvotaan jatkossa paremmin. Sijaishuollon sädekehän alla kun piilee myös erittäin huonolaatuisia paikkoja. Saattavat olla kuorrutettuja "me ollan hyviä ihmisiä" - cremellä, mutta kun creme rapisee, sonta tulee näkyviin. Ja se haisoo.
Eerika ymmärtääkseni EI ollut sijaishuollossa vaan omalla isällään.
- Ammattikasvattaja
rakkaus pukkaa kirjoitti:
En ole sinulle selitysvelvollinen, olethan symbolinen frouva minulle.
Mieti noita kysymyksiä hiljaa itseksesi.
Tunnetko rakkauden sydämesi lyönneissä? Kuuntele sitä hiljaa.Kiitokset asiallisesta vastauksesta. Ymmärrän nyt paljon paremmin. Meitä on niin moneen lähtöön.
- näkymätön ja särkyvä
Ammattikasvattaja kirjoitti:
Eerika ymmärtääkseni EI ollut sijaishuollossa vaan omalla isällään.
Mutta en epäile, etteikö vastaava ole mahdollinen sijaishuollossakin. Ainakin siellä tapahtuu kaltoinkohtelua paljon siihen nähden, että ovat muka "yhteiskunnan turvasatamia".
Sen vuoksi haluan, että sijaishuollon huonolaatuisiset paikat tuodaan esiin joka keksustelussa, jossa Eerikastakin puhutaan. Sijaishuollossa lapsi näet saattaa olla yhtä näkymätön, kuin mitä Eerika oli. - Ammattikasvattaja
näkymätön ja särkyvä kirjoitti:
Mutta en epäile, etteikö vastaava ole mahdollinen sijaishuollossakin. Ainakin siellä tapahtuu kaltoinkohtelua paljon siihen nähden, että ovat muka "yhteiskunnan turvasatamia".
Sen vuoksi haluan, että sijaishuollon huonolaatuisiset paikat tuodaan esiin joka keksustelussa, jossa Eerikastakin puhutaan. Sijaishuollossa lapsi näet saattaa olla yhtä näkymätön, kuin mitä Eerika oli.Niin niin. Ongelma on kuitenkin se, että myös se oma koti voi olla lapselle yhtä paha paikka, kuten Eerikan tapauksessakin oli. Mitä tahansa "saattaa" olla missä tahansa. On yksisilmäistä tuomita lennosta koko järjestelmä tuntematta kakkia yksityiskohtia.
Jos huonoja sijaishuoltopaikkoja on, asioihin on puututtava. Kaikkien niiden tuomitseminen kuitenkin on väärä teko. Ja - aika usein - kahdesta pienestä pahasta on valittava pienempi. Ikävä kyllä.
En ainakaan itse määrittele sijaiskoteja miksikään "turvasatamiksi". On SURULLISTA, että niitä tarvitaan. Oma kokemukseni kuitenkin on se, että ihan jokainen biologinen vanhempikaan ei oikein näytä hahmottavan tilannettaan ja tekojensa seurauksia. Todellisuus on harvoin ihan mustavalkoinenkaan.
Hyvä olisi muistaa myös se, että sijaiskoteihin menevillä lapsilla on usein takanaan rankkoja aikoja. Se näkyy lapsissa vaihtelevasti. Ei jokainen sijaiskotiin menevä lapsikaan ole 2-vuotias pikku enkeli, vaan taustalla voi olla esim. väkivaltaisuutta, päihteitä ja melkein mitä tahansa. Näiden tapaustenkin kyky ymmärtää vaikkapa sääntöjä ja niiden perusteluja voi olla puutteellinen.
Olettaisin, että JOS olisit itse ottamassa kotiisi lapsia, heillä olisi säännöt? Mitä tekisit siinä tilanteessa, että niitä ei noudatettaisi? - "minä tiedän"
Ammattikasvattaja kirjoitti:
Kiitokset asiallisesta vastauksesta. Ymmärrän nyt paljon paremmin. Meitä on niin moneen lähtöön.
Ammattikasvattaja = symbolinen frouva, kun on tarve aina saada viimeinen sana. se on tyypillistä metsän keskellä asuvalle symboliselle frouvalla joka rakastaa LIIAN KOVIA RAJOJA.
- ruotsalaiset
Erilaisista tukimuodoista on turha puhua, tukea ei tässä maassa saa kukaan.
Masennukseen ei saa vanhempi hoitoa, muuta kuin sen pilleripurkin, joka ei todellakaan auta. Masennus on vakava sairaus ja hoitamattomana se näkyy lapsen arjessa. Mielenterveyspuolelle saa jonottaa kuukausia sitä pilleripurkkia, saa sen tietenkin tk:sta ja sitten seuraavan ajan kuukausien päähän.Esim. äidin Hoitamaton masennus näkyy lapsessa. Tukea ei ole.
Työttömyys johtuu muista tekijöistä kuin vanhemmuudesta. Köyhyys näkyy toivottomuutena perheen arjessa ja aiheuttaa järkyttävän taistelun toimeentulosta. Myös tämä näkyy perheen arjessa aiheuttaen esim lasten nälkää. Tilannetta ei korjaa mikään taloudellinen tukimuoto sosiaalista,koska mitään tukimuotoja ei ole. Perhe saa elää köyhyydessään.Taloudellista tukea ei tule perheelle.
Taloudellisia tukimuotoja on vaikea käyttää hyväksi, koska niitä ei ole. Toimeentulotuella ei yksinkertaisesti elä. Asumistuki kattaa osan menoista ja mihinkään ylimääräiseen ei ole vara. Mikään ei saa mennä rikki, koska ei ole vara korjata mitään. Lapsen vaatteet ovat kuluneet ja pesukone rikki. Sosiaalituet ovat niin pieniä, että niistä lapsiperheet tuskin hyötyvät.
Asenteet ovat kovat mm. masentuneita, sairastuneita, yksinhuoltajia ja oppimisvaikeuksissa kamppailevia perheitä ja lapsia kohtaan. Opettajien asenteet ovat kovia ja ymmärtämättömyys sekä tiedon puute vaikeuttavat yhteistyötä vanhempien kanssa jatkuvasti. Opettajien välinpitämättömyys esim. kiusaamistapauksiin kouluissa vie perheitä jopa lastensuojelun asiakkuuteen. Lapsi otetaan huostaan koulukiusaamisen vuoksi, koska tilanne hajoaa käsiin.
Perheitä, lapsia ja vanhempia voidaan todellakin auttaa ja tukea, mutta siihen ei tässä yhteiskunnassa kyetä, koska lapset tuomitaan jo koulu-iässä syrjäytymään.
Onneksi on lastensuojelu ! Yli tuhat suomalaista lasta vuodessa pääsee huostaan. Miten ihmeessä Ruotsissa vain sata lasta kokee saman kohtalon vuoden aikana ?
Perheen ongelmat syvenevät, koska ennaltaehkäisevää tukea ei tässä maassa ole olemassa. Koskaan ei le liian myöhäistä aloittaa tukea, mutta tarjolla on vain tyhjiä lupauksia, olemattomia tukimuotoja ja järjettömyyksiin paisunut lastensuojelun tarve. - Ammattikasvattaja
Kommentoin nyt vielä tähän. Sitten riittää vähäksi aikaa.
Masennuslääkkeitä syödään Suomessa ymmärtääkseni ihan likaakin. Näin olen julkisuudessa olleissa keskusteluissa lukenut ja kuullut. Joka juttua ei pillerillä hoideta. Nykyihmisistä osa ei vain kestä pettymyksiä ja ketutusta kuin pienen hetken. Sitten pilleri suuhun. Nähty ihan lähipiirissäkin.
Työttämyys johtuu monista syistä. Osa ihmisistä ei näytä olevan kiinnostunut ylipäätään ottaen mistään työstä. Odotukset ovat ehkä epärealistisia niin palkan kuin työnkin suhteen. Osa ihmisistä osaa kyllä vetää itselleen kaikki tuetkin. Tällä EN syyllistä kaikkia työttömiä. Työ kuitenkaan ei tule itsekseen kenenkään luokse. Uudelleenkouluttautuminenkin voi olla tarpeen. Yhä useammilla ihmisillä on useampia tutkintoja. Ei se helppoa ole - varsinkaan lasten kanssa.
Osa ihmisistä myöskin TEKEE harkitsemattomia ratkaisuja. Esim. ammatti kannattaisi useimmiten hankkia ennen perhettä. Samoin, sen uuden ihanan rakkauden kanssa ehkä kannattaa jonkin aikaa elellä ennen perheen perustamista. Kun julkisuudessa on puhuttu perheiden köyhyydestä, esiin on ajoittain nostettu esim. monilapsisia opiskelijaperheitä. No, onko perhe pakko perustaa opiskeluvaiheessa? Itse oletan niiden todellisten köyhien löytyvän muualta.
Opettajia on moneen lähtöön, kuten on muitakin ihmisiä. En sano, että huonojakin opettajia ei olisi. Yksisilminen mustamaalaaminen on typerää. Yhdessäkään koulussa kiusaamiseen ei kannusteta. Puuttuminen ei vain aina näytä onnistuvan kaikkialla. Myös kodin yhteistyötä tarvitaan. Mitä isompi kouluyksikkö on, sen helpommin asioita jä piiloon.
Kiusaaminen on useimmiten monimutkainen vyyhti. Asioiden todellisen laidan selvittäminen on salapoliisityötä, jossa ihmisiä on kuultava ja koetettava paljastaa pohjimmainen totuus. Nykytoimintatapa on se, että kaikialla ei ole mahdollisuutta suurtää ongelmaoppilaita pois, erillisiin luokkiin. Tämä näkyy kouluissamme vaihtelevasti.
Kukaan täysipäinen opettaja tuskin haluaa kohdella oppilaita huonosti tai olla "kova". Asiat vain ovat monimutkaisia. Kaikki ei aina etene niin nopeasti kuin toivoisi. Äärimmillään, ongelmatilanteissa voivat kummatkin kiistan osapuolet (perheet) olla sosiaalipuolen asiakkaita! Siinäpä sitten pohditaan, miten heitä tuetaan.
Kukaan ei halua lasten syrjäytyvän. Ei kukaan. Toisinaan vain mikään tukitoimi ei riitä. Jokaisen tyytymättömn voisi olla hyvä tutustua myös siihen toiseen näkökulmaan. Täälläkin on kirjoituksista päätellen fiksuja ihmisiä. Olettaisi heidän ymmärtävän asioiden monimutkaisuutta. Ymmärrän kyllä, mikäli kysymyksessä ovat asiakkaita kalastelevat lakimiehet. Heitäkinhän täällä oikeasti on...
Ruotsi on Ruotsi. Ongelmansa heilläkin on. Niihinkin kannattaa tutustua.- kklloojjuuu
Ope opettaa, miten eletään. Niinhan se on, kun et tiedä mistään mitään ja et osaa m itään, niin ala opettajaksi. Olet ehkä kuullut tämän sanonnan joskus
- denaturoitu?
kklloojjuuu kirjoitti:
Ope opettaa, miten eletään. Niinhan se on, kun et tiedä mistään mitään ja et osaa m itään, niin ala opettajaksi. Olet ehkä kuullut tämän sanonnan joskus
Oikean opettajan työ on kuitenkin yleensä siinä määrin raskasta, ettei hänen energiansa riitä koko joukon huostaanotettujen lasten vanhempia / sukulaisia opettamiseen tai heidän kanssaan saivartelemiseen.
Siksi epäilen vahvasti, että ko. tyyppi ei ole aito opettaja vaan feikki. Kovin ovat "desinfioituja" muutenkin ajatuksensa. - fairy tales
denaturoitu? kirjoitti:
Oikean opettajan työ on kuitenkin yleensä siinä määrin raskasta, ettei hänen energiansa riitä koko joukon huostaanotettujen lasten vanhempia / sukulaisia opettamiseen tai heidän kanssaan saivartelemiseen.
Siksi epäilen vahvasti, että ko. tyyppi ei ole aito opettaja vaan feikki. Kovin ovat "desinfioituja" muutenkin ajatuksensa.Näillä palstoilla saa kuitenkin kirjoittaa vaikka satuolentona tai satuolennolle, kuten jollekin noita-akalle, joka kuvittelee olevanssa jokin majesteetti ja määräävänsä sijoitettujen lastten sukuja ja koulua ja sosiaalitoimea ja oikeuslaitosta ja perheneuvolaa jne. Tällaisia satuolntoja kun voidaan kuvitella olevan olemassa.
- lakia
Masennuslääkkeitä syödään kun muuta tukea ei ole tarjolla. Pettymyksiä ihmiset sietävät erilailla, se on yksilöllistä. Masennuksen hoito on puutteellista tässä maassa. Mtt ongelmat lisääntyvät hoidon puutteen vuoksi jatkuvasti. Masennus on vaikea sairaus.
Työn saanti on erittäin vaikeaa ja tuskin niitä työttömille tarjotaan ihan kieltäytymiseen saakka. Työ määrittää ihmisen asemaa yhteiskunnassa ja työttömyys syrjäyttää nopeasti. Uudelleen kouluttautuminen maksaa, eikä koulupaikkoja helpolla saa. Opiskelu maksaa ja tulot opiskeluaikana ovat pienemmät kuin toimeentulotuella elävällä ihmisellä. Joten perheelliselle pienituloiselle se on kuitenkin aina riski, josta joutuu maksamaan kovan hinnan.
Tukien taloudellinen hyväksikäyttö on harhaa, koska tukimuodot ovat mitättömiä eikä niillä elä kukaan tässä yhteiskunnassa. Toimeentulotuella ei enää edes eletä ! Se on lähinnä tekohengitystä. Olemattomien tukien "hyväksikäyttö" on mahdotonta.
Ihmisillä on oikeus perustaa perheitä. Työttömyys, lapsen tai vanhemman sairaus, koulukiusaaminen tms voi ajaa perheen ahdinkoon, johon mitään tukea ei ole saatavissa.
Opettajoien haluttomuus puuttua kiusaamiseen on näkyvissä kouluissa, joissa erityisopetus on ajettu alas tai ongelmaoppilaat tungettu samaan erityisluokkaan. Kiusattu oppilas on rasite opettajalle ja jos vanhemmat vaativat asian selvittämistä, tilanne on vaikea. Opettajien kohtelu mm. erityislapsia kohtaan voi
olla ala-arvoista. Kiusaamisen mitätöinti on tavallista.
Tukitoimet eivät riitä kun niitä ei ole. Erityisopetus on ajettu alas, liian isot luokkakoot vaikeuttavat lapsen oppimista, koulukiusaamiseen ei puututa, perhe ei saa taloudellista tukea ahdinkoonsa, masennusta ei hoideta jne.
Peruspalveluiden puuttuminen ja tukimuotojen olemattomuus näkyvät Suomen
järkyttävissä huostaluvuissa..- Ei tuilla elävä
Totta joka sana edellisessä, valitettavasti. Ne, jotka puhuvat tukien varassa elämisestä, ovat jämähtäneet luuloissaan jonnekin 80-luvulla tai seuraavan vuosikymmenen alkuun.
- Ammattikasvattaja
Hmm...
Elin lapsuuteni olosuhteissa, joissa enimmillään seitsemän ihmistä asui keittiön ja kahden huoneen yhdistelmässä. Olin ainoa lapsi joukossa. Juoksevaa vettäkään ei alussa ollut. Olin jo yli kaksikymppinen, kun sisävessa ja lämmin vesi & suihku ja sisäsauna tulivat käyttöön. Tiedän jotakin ihan TODELLISESTA vähäosaisuudesta, johon EI ajauduttu omien valintojen vuoksi. Siitä huolimatta olen onnistunut - ihme kyllä - hankkimaan itselleni ammatin ja normaalin toimeentulon.
Kun tuossa yksi nimimerkki puhuu 80-luvusta, voisin todeta oman 80-lukuni olleen aika toisenlaista kuin nykypäivän. Siitä huolimatta jokaista ketutusta ei lääkitty kemikaaleilla.
Masennus on mitä on. Ihmisten kynnys on tosiaankin erilainen. Osa nykyihmisistä ei kestä enää yhtään mitään vastoinkäymistä. Lähipiirissäni ainakin parikin naisihmistä on mielialalääkkeitä vedellyt. Kummatkin ihan vain siksi, että omat ihmissuhdekuviot eivät halutulla tavalla menneetkään ja vieläpä vähintäänkin osin omien toimien vuoksi.
Masennus on muotisana, mutta onneksi esivanhempamme olivat vahvempia eivätkä tarvinneet tabletteja tehdessään TODELLISTA työtä, sota-ajoista puhumattakaan. Nykyisin ihmisillä on vain niin paljon liikaa aikaa. Kun sitä on, ehtii analysoida kaikki asiat tavallaan yli. Merkittävä osa masennuksesta johtuu siitä, ettei saakaan ihan kaikkea haluamaansa. Todellisia masentuneita on, mutta kyllä vaikeuksiakin pitää kestää.
Tämän päivän työmarkkinoiden ongelma on se, että tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Merkittävä osa koulujemme oppilaistakin on jo nyt sellaisia, että heille voi ennustaa ongelmia tulevaisuudessa. Lyhytjänteisyys osalla on sitä luokkaa, että mihinkään vähänkään pitkäkestoisempaan ei jakseta keskittyä. Kaikki tänne heti! -filosofiaa. Sama koskee valitettavasti ihan aikuisiakin. Elämä on kuin Seitsemän päivää-lehden julkkisten kohellusta. Opettajan työssä kuulee parisuhdekuvioista, joiden tinnalla television saippuasarjat ovat kevyttä kamaa. Kyllä siinä epäilemättä voi jossain vaiheessa sitten masentaakin.
Ihmisillä on oikeus perustaa perheitä. Järkeä kuitenkin pitäisi käyttää. Jos perhettä haluaa, siitä pitäisi pystyä huolehtimaankin. Käytännössä maassamme ON ihmisiä, jotka hyväksikäyttävät järjestelmäämme, sano mitä sanot. Tämäkin on tullut ihan jo oman työnkin kautta huomatuksi.
Opettajia saa puolestani mollata ja arvostella vapaasti. On mielenkiintoista, ettei opettajiksi haluavia ole vieläkin enemmän. Monilla näyttää olevan nimittäin niin utopistinen kuva opettajan työstä nykypäivän Suomessa. Laitokseen vain töihin!
Totuus on se, että menneinä vuosikymmeninä koulukiusaaminen oli jotain aivan muuta kuin nykyisin. Herrojen lapset olivat esim. 50-luvulla aivan eri kastia kuin työmiesten. Parhaimmillaan opettajatkin olivat mukana erittelemässä sitä, kuka mihinkin ryhmään kuului. Äitini kertomaa omasta lapsuudestaan, hän kun EI kuulunut ihan siihen yläluokkaan. Kuri ennen oli kovaa ja jos siitä erehtyi kotona kertomaan, sai lisää selkään.
Nykyisin? No, tapahtuu mitä vain, opettaja on joidenkin mielestä syyllinen. Pahimmillaan opettajia jopa uhkaillaan oikeustoimilla ihan vain siksi, että oma kullannuppu keksii päästää jotakin fuulaa. Oikeuksista ollaan tietoisia, mutta ei velvollisuuksista.Jokainen pikkujuttukin nostetaan lööpiksi ja siinä vaiheessa totuudella ei niin väliä ole. Päasia on hyvä otsikko. Ja kaikki lehdissähän on aina varmasti totta! - Ammattikasvattaja
Ammattikasvattaja kirjoitti:
Hmm...
Elin lapsuuteni olosuhteissa, joissa enimmillään seitsemän ihmistä asui keittiön ja kahden huoneen yhdistelmässä. Olin ainoa lapsi joukossa. Juoksevaa vettäkään ei alussa ollut. Olin jo yli kaksikymppinen, kun sisävessa ja lämmin vesi & suihku ja sisäsauna tulivat käyttöön. Tiedän jotakin ihan TODELLISESTA vähäosaisuudesta, johon EI ajauduttu omien valintojen vuoksi. Siitä huolimatta olen onnistunut - ihme kyllä - hankkimaan itselleni ammatin ja normaalin toimeentulon.
Kun tuossa yksi nimimerkki puhuu 80-luvusta, voisin todeta oman 80-lukuni olleen aika toisenlaista kuin nykypäivän. Siitä huolimatta jokaista ketutusta ei lääkitty kemikaaleilla.
Masennus on mitä on. Ihmisten kynnys on tosiaankin erilainen. Osa nykyihmisistä ei kestä enää yhtään mitään vastoinkäymistä. Lähipiirissäni ainakin parikin naisihmistä on mielialalääkkeitä vedellyt. Kummatkin ihan vain siksi, että omat ihmissuhdekuviot eivät halutulla tavalla menneetkään ja vieläpä vähintäänkin osin omien toimien vuoksi.
Masennus on muotisana, mutta onneksi esivanhempamme olivat vahvempia eivätkä tarvinneet tabletteja tehdessään TODELLISTA työtä, sota-ajoista puhumattakaan. Nykyisin ihmisillä on vain niin paljon liikaa aikaa. Kun sitä on, ehtii analysoida kaikki asiat tavallaan yli. Merkittävä osa masennuksesta johtuu siitä, ettei saakaan ihan kaikkea haluamaansa. Todellisia masentuneita on, mutta kyllä vaikeuksiakin pitää kestää.
Tämän päivän työmarkkinoiden ongelma on se, että tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Merkittävä osa koulujemme oppilaistakin on jo nyt sellaisia, että heille voi ennustaa ongelmia tulevaisuudessa. Lyhytjänteisyys osalla on sitä luokkaa, että mihinkään vähänkään pitkäkestoisempaan ei jakseta keskittyä. Kaikki tänne heti! -filosofiaa. Sama koskee valitettavasti ihan aikuisiakin. Elämä on kuin Seitsemän päivää-lehden julkkisten kohellusta. Opettajan työssä kuulee parisuhdekuvioista, joiden tinnalla television saippuasarjat ovat kevyttä kamaa. Kyllä siinä epäilemättä voi jossain vaiheessa sitten masentaakin.
Ihmisillä on oikeus perustaa perheitä. Järkeä kuitenkin pitäisi käyttää. Jos perhettä haluaa, siitä pitäisi pystyä huolehtimaankin. Käytännössä maassamme ON ihmisiä, jotka hyväksikäyttävät järjestelmäämme, sano mitä sanot. Tämäkin on tullut ihan jo oman työnkin kautta huomatuksi.
Opettajia saa puolestani mollata ja arvostella vapaasti. On mielenkiintoista, ettei opettajiksi haluavia ole vieläkin enemmän. Monilla näyttää olevan nimittäin niin utopistinen kuva opettajan työstä nykypäivän Suomessa. Laitokseen vain töihin!
Totuus on se, että menneinä vuosikymmeninä koulukiusaaminen oli jotain aivan muuta kuin nykyisin. Herrojen lapset olivat esim. 50-luvulla aivan eri kastia kuin työmiesten. Parhaimmillaan opettajatkin olivat mukana erittelemässä sitä, kuka mihinkin ryhmään kuului. Äitini kertomaa omasta lapsuudestaan, hän kun EI kuulunut ihan siihen yläluokkaan. Kuri ennen oli kovaa ja jos siitä erehtyi kotona kertomaan, sai lisää selkään.
Nykyisin? No, tapahtuu mitä vain, opettaja on joidenkin mielestä syyllinen. Pahimmillaan opettajia jopa uhkaillaan oikeustoimilla ihan vain siksi, että oma kullannuppu keksii päästää jotakin fuulaa. Oikeuksista ollaan tietoisia, mutta ei velvollisuuksista.Jokainen pikkujuttukin nostetaan lööpiksi ja siinä vaiheessa totuudella ei niin väliä ole. Päasia on hyvä otsikko. Ja kaikki lehdissähän on aina varmasti totta!... Jatkoa.
Jokaisen olisi hyvä edes yrittää ymmärtää, että asioissa on aina monta puolta. Olen itse selvitellyt niin monia kiusaamisjuttuja koulussa, että tiedän asioiden monimutkaisuuden. Osa pienimmistä lapsosista ei edes ymmärrä, mitä kiusaaminen on. Jo eri mieltä oleminen on osalle sitä. Pienten lasten maailmassa jo yksi välitunti yksin on "aina". Se, että se oma paras kaveri onkin hetken jonkun muun kanssa, on kiusaamista.
Kun kiusaamisia selvittelee, kiusattu voi ajoittain olla myös hän, joka käynnisti kaiken. Esim. loputon pään aukominen muille voi kostautua. Se tuppaa monin paikoin unohtumaan. Opettaja puolestaan "kiusaa", jos vaatii kaikilta suurin piirtein samoja asioita. Vanhemmilla harvoin on käytettävissään todellisista kiistatilanteista muuta kuin oman lapsen kanta. Kukin voi miettiä, onko se totuus aina.
EN vähättele tällä todellista kiusaamista, jota ON kouluissa aina ollut ja on edelleenkin. Aikuisetkin kiusaavat Suomessa, joten mikään outo piirre se ei kansassamme ole. Jotkut ovat jo lapsena piittaamattomia toisten tunteista ja usein häiriköilläkin on syynsä toimille. Monien elämä on sekaisin ja kotiolot vaikeat.
Peruspalveluiden ongelmat ovat ilmiselvät. Rahaa ei ole ollut aikoihin tarpeeksi. Kysymys on poliittisista valinnoista. Todellisuus kuitenkin on äärimmäisen monimutkainen ja monipuolinen. Yksinkertaistaminen ei johda mihinkään.
"Opettajoien haluttomuus puuttua kiusaamiseen on näkyvissä kouluissa, joissa erityisopetus on ajettu alas tai ongelmaoppilaat tungettu samaan erityisluokkaan."
Suosittelen tutustumaan tämän päivän koulujen todellisuuteen. Inkluusio ja kaikkien oppilaiden integroiminen lähikouluun on päivän sana. Se se vasta onkin hyvä, varsinkin kun lisäresursseja EI tule!
- Huosta-äiti
Sitäkö eräiden mielestä taas KESKUSTELU on, että tänne tullaan esittelemään polleina lastenkasvatuksen ja huolenpidon ALKEITA!
Muutama kuukausi sitten oli tosi loukkaavaa, kun joku hyvin nuori sijaisperheessä kasvanut neitonen tuli tänne oikein vakavan tuntuisena selittämään just samoja asioita kuin yllä tässä ketjussa. Kyllä oli sijareiden oppi mennyt perille, että "mene nyt sinne bio-palstalle kertomaan, että tajuaisivat lasten kasvatuksesta edes jotakin."
Minä olen huostaanottovanhempi ja olen erityislapsen vanhempana joutunut tekemään lapseni eteen paljon enemmän työtä kuin KUKAAN täällä ylhäältä alas päin neuvoja jakeleva pystyy ikinä edes kuvittelemaan! Hän on vauvasta asti saanut paljon enemmän hellyyttää, rakkautta, läsnäoloa, käytännön hoivaa, ja vanhemmiten rajat, joiden mukaan tulee olla ja elää, jopa päivärytmin oli oltava täsmällinen 10 min:n tarkkuudella, mitä tarkkuutta ei tavallisen lapsen kohdalla tarvita, mutta hän tarvitsi ja myös sai sen!
Siitä huolimatta päädyttiin LAITTOMAAN huostaanottoon, se on monen erityislapsen kohtalo ollut jo toistakymmentä vuotta. Ja jos minunkin lapsi olisi huosta-aikansa ollut perheessä, IHAN VARMASTI hänet olisi leimattu kiintymyssuhdehäiriöiseksi ja vannottu hänen kärsineen juuri yllä mainituista, mitä hän nimenomaan sai vauvasta asti enemmän kuin tavalliset lapset.
Vai ovat vanhemmat "ammattikasvattajan" mukaan kyvyttömiä näkemään omia virheitään. Entä jos sossukaan ei syyttänyt minua huonosta vanhemmuudesta ja silti päädyttiin huostaanottoon!
Jos sinua ärsyttää lukea laittomista huostaanotoista ja niistä kärsimyksistä, joita niillä näille lapsille aiheutetaan, niin pakkoko täällä on roikkua?
Noilla asenteillasi loukkaat monia palstalaisia, sekä ENNEN KAIKKEA niitä LAPSIA, joille laittomia huostaanottoja tehdään. - Huosta-äiti
On tosiaan melkoista vihaa ja välinpitämättömyyttä niitä lapsia kohtaan, jotka ovat joutuneet monella elämänalueella kärsimään laittoman huostaanoton seurauksena, että heidän asioistaan EI SAISI PUHUA EDES TÄÄLLÄ!
Missä niistä sitten saa puhua?
Julkisuudessa niistä ei saa puhua, koska niitä ei virallisesti ole olemassakaan, niin kerro nyt minulle tyhmälle, että mikä on oikea foorumi käsitellä näitä asioita, jos ei edes täällä!
Suomea pidetään muka oikeusvaltiona, jossa kunnioitetaan lakeja ja ihmisoikeuksia, mutta todellisuus on kaukana siitä niiden lasten kohdalla, jotka kärsivät poliitikkojen välinpitämättömyydestä ja viranomaisrikoksista.
Pari vuotta sitten lastenoikeuksien päivänä soitin suoraan radio-ohjelmaan, jossa kysymyksen asettelu oli "Toteutuvatko lasten oikeudet Suomessa." Toimittaja vastasi musiikkitauton aikana ja kun kysyin häneltä, saako sanoa sanasen hoidollisista huostaanotoista, hän vastasi: "Ei! Ne ovat liian arka aihe julkisuudessa käsiteltäväksi."
Siis liian arka aihe julkisuudessa käsiteltäväksi!
Ja sitten tänne tulee tuollainen itseään täynnä oleva ja itseään ammattikasvattajana pitävä tyyppi, jota "tympäisee valitus turhista huostaanotoista." - Lapsia KUULTAVA!
Valitettavasti vain liiankin usein joku huostahysteerikko torppaa tuonkin ehdotuksen väittämällä, että lapsi on aina lojaali vanhemmilleen. Katin kontit ole!
Kyllä jo alle kouluikäinen osaa arvioida, onko hänen hyvä olla kotona tai jossain muualla. Joka tenava näkee jo ennen kouluikää kavereiden ja sukulaisten, naapureiden ja tuttavien koteja, ja kuulee toisilta lapsilta heidän kotioloistaan.
Ymmärtämättömät typerykset saavat jatkuvasti pahaa aikaan idioottimaisilla kirjoituksillaan ja siten on viety pitkälle oikeus mihinkään kuulluksi tulemiseen lapsiltakin.
Niinkö tässä tulee käymään nytkin?
Tuollainen ratkutus tyyliin "lapsi ei osaa arvioida, missä hänen on paras olla" tähtää juuri lasten suiden tukkimiseen. Ei lapsi osaa varmasti arvioida aikuisten mittarein olosuhteita, mutta kyllä hän VARMASTI osaa sanoa, missä hänen on hyvä olla ja missä ei.
Juuri tuollaiset puheet ovat mitätöineet lasten mielipiteen niin, että Eerikankaan itkusta ei välitetty tuon taivaallista kun hän joutui palaamaan isälleen.
Vieläkö nuo louskuttajat ovat sitä mieltä, että tuokaan tyttö ei muka tajunnut, missä hänen on hyvä olla ja missä ei? Eerika olisi halunnut olla huostassa, kun ei saanut olla äidillään, johon hänellä kyllä oli hyvät suhteet.
Jos yleensä huostaanottovanhempia olisi ALENNUTTU kuuntelemaan ja edes muutamia vanhempien julkisuuteen nostamia huostaanottotapauksia olisi tutkittu puolueettoman työryhmän taholta ennen tätä, Eerika saattaisi olla hengissä vielä tänä päivänä. Mutta Suomessahan mennään näiden älyttömien yleistysten varassa, joiden mukaan "lapset eivät ymmärrä omaa parastaan, eivätkä vanhemmat näe omia virheitään." Joopa joo. Ja viranomaisten virheitähän - puhumattakaan virkarikoksista - ei tietysti ole olemassakaan. Eihän? - totuus ei tullut
Ei Eerikakaan uskaltanut sanoa totuutta, kun eli pelossa.
- Mieti vähän
Ei niin, mutta tässähän juuri on annettu hyviä neuvoja ja ohjeita kokeneemmilta tahoilta, MITEN lapsen kuuleminen pitäisi järjestää kun on kyse huoltajuuden määräämisestä tai huostaanottoihin liittyvistä asioista.
Ja eihän Eerikan tapauksessa sossu ollut edes kiinnostunut hänen itkustaan, kuten edellinen kirjoitti. Ei sossu edes välittänyt kuulla häntä, se on aivan tavallista, ja yhtä tavallista on se, että sossu kuulee lasta, mutta ei välitä hänen mielipiteistään. Ja ihmetellä täytyy, että sitäkö täällä jotkut yrittävät lietsoa nytkin, että lasta ei pitäisi kuulla millään tavalla. - ei voitu kuulla
Mieti vähän kirjoitti:
Ei niin, mutta tässähän juuri on annettu hyviä neuvoja ja ohjeita kokeneemmilta tahoilta, MITEN lapsen kuuleminen pitäisi järjestää kun on kyse huoltajuuden määräämisestä tai huostaanottoihin liittyvistä asioista.
Ja eihän Eerikan tapauksessa sossu ollut edes kiinnostunut hänen itkustaan, kuten edellinen kirjoitti. Ei sossu edes välittänyt kuulla häntä, se on aivan tavallista, ja yhtä tavallista on se, että sossu kuulee lasta, mutta ei välitä hänen mielipiteistään. Ja ihmetellä täytyy, että sitäkö täällä jotkut yrittävät lietsoa nytkin, että lasta ei pitäisi kuulla millään tavalla.Arvelen, etä koska Eerika eli jatkuvassa pelossa, hänellä ei ollut käsitystä paremmasta (energia meni selviytymiseen). Hän ei näinollen voinut toivoa mitään parempaa eikä ilmaista tahtoaan. Yksittäinen itku ei vielä todista mitään, sillä aikuiset voivat tulkita sen hyvin eri tavoin. Esim. raskaan palaverin jälkeen oli väsynyt tms.
Koska Eerikan todellisia kasvuoloja ei tiedetty, ei häntä myöskään voitu kuulla eikä hänen reaktioitaan tulkita.
Tiedätte varmaan aikuisia ihmisiä, jotka masentuvat ja tylsistyvät ollessaan jatkuvan väkivallaan kohteina. Usein he eivät osaa hakea apua. Miten sitten lapset. Lisäksi pahoinpidellyksi tuleminen herättää häpeää, ja se on musertava tunne.
- Ammattikasvattaja
Lasten asema ei ole kehuttava siinä vaiheessa, kun heidän pitäisi arvioida sitä, onko oma koti hyvä paikka vaiko ei. Harva lapsi siihen kykenee. Jos esim. ongelmia on koulussa, läksyistä ei tarvitse huolehtia eikä kouluakaan käydä, olotila voi olla peräti auvoinen. Tilanteeseen tottunut lapsi ei halua muutosta eikä hahmota tarvettakaan siihen. Asiathan ovat hyvin.
Lapsen psykologisiin kehitysvaiheisiin olisi järkevää tutustua ennen kovin syvällisiä johtopäätösten vetoja.
"Kyllä jo alle kouluikäinen osaa arvioida, onko hänen hyvä olla kotona tai jossain muualla. Joka tenava näkee jo ennen kouluikää kavereiden ja sukulaisten, naapureiden ja tuttavien koteja, ja kuulee toisilta lapsilta heidän kotioloistaan."
Joku voi osata, ei läheskään jokainen. Lapset ovat oman kokemuspiirinsä suhteen liikkeellä vajaalla tiedolla. Koti on koti - ei sitä arvioiden analysoi yksikään pieni lapsi. Suora väkivalta on yksi juttu ja itsesuojeluaisto ohjaa toimia, mutta moni muu ongelmatilanne e lapsille mitään kerro. Vaikkapa likaisuus tai jatkuva huono ravinto tuntuu normaalilta. Samoin se, että mitään rajoja ei ole.
Edes teini-ikäinen ei hahmota syiden ja seurausten suhteita. Toki lqapsia pitä kuulla, mutta helppoa johtopäätösten veto ei ole - Ammattikasvattaja
Lasten asema ei ole kehuttava siinä vaiheessa, kun heidän pitäisi arvioida sitä, onko oma koti hyvä paikka vaiko ei. Harva lapsi siihen kykenee. Jos esim. ongelmia on koulussa, läksyistä ei tarvitse huolehtia eikä kouluakaan käydä, olotila voi olla peräti auvoinen. Tilanteeseen tottunut lapsi ei halua muutosta eikä hahmota tarvettakaan siihen. Asiathan ovat hyvin.
Lapsen psykologisiin kehitysvaiheisiin olisi järkevää tutustua ennen kovin syvällisiä johtopäätösten vetoja.
"Kyllä jo alle kouluikäinen osaa arvioida, onko hänen hyvä olla kotona tai jossain muualla. Joka tenava näkee jo ennen kouluikää kavereiden ja sukulaisten, naapureiden ja tuttavien koteja, ja kuulee toisilta lapsilta heidän kotioloistaan."
Joku voi osata, ei läheskään jokainen. Lapset ovat oman kokemuspiirinsä suhteen liikkeellä vajaalla tiedolla. Koti on koti - ei sitä arvioiden analysoi yksikään pieni lapsi. Suora väkivalta on yksi juttu ja itsesuojeluaisto ohjaa toimia, mutta moni muu ongelmatilanne e lapsille mitään kerro. Vaikkapa likaisuus tai jatkuva huono ravinto tuntuu normaalilta. Samoin se, että mitään rajoja ei ole.
Edes teini-ikäinen ei hahmota syiden ja seurausten suhteita. Toki lapsia pitä kuulla, mutta helppoa johtopäätösten veto ei ole - Omin silmin nähtyä
Jos sitä psykologiaa pitää mielestäsi tähän vetää, niin paljonko lapsen luulisit häpeävän jatkuvasti likaisia ja rikkinäisiä vaatteitaan? Syyllistämisen kautta tapahtuva häpeän luominen lapselle on kautta aikain ollut "parempien" ihmisten tapa karsia itsetunnon kehitys "rupusakin" lapsilta. Tehokas tapa ja toimii. Torpparin oli parasta seisoa hiljaa hattu kourassa ovensuussa työmiehen vaatteissaan ja odotella, että "herrasväki" puhuttelee häntä.
Nykyisin likaisia vaatteita käytetään myös väärin lyömäaseena vanhempia vastaan. Kun olimme sossujen kanssa tutustumassa laitokseen, johon lasta oltiin laittomasti sijoittamassa, laitosta esitellyt koppava osastonjohtaja tiuski lapsen kuullen vähääkään epäröimättä:
"Tuolla tavalla KONTTAILEE pitkin nurkkia, onko tuo nyt NORMAALIA käytöstä! Ja katsokaa, miten LIKAISET vaatteetkin vielä vai missä se on itsensä sotkenut."
Törkeä akka! Lapsi kuuli tuon - totta kai - ja alkoi loukkaantuneena itkeä. Hän tiesi tasan tarkkaan, että tarkoitukseni oli tuoda hänet puhtaissa vaatteissa perille, mutta hän tulomatkalla leikki tapansa mukaan pysäkillä kun odotimme sossujen kanssa bussia laitokseen. Näin, miten hän huomaamattaan likasi housunsa takaapäin jalkakäytävän kaiteeseen ja varmasti tällaisen tajuaa jokainen, joka vain haluaa tajuta. Samoin lapsi oli jonkin verran ahdistunut ja jännittynyt laitokseen tutustumaan menosta. Vaikka kuinka yritin pakon edessä selittää hänelle, että sehän voi olla yllättävän kiva paikka, siellä voi olla kaikkea kivaa, mitä nyt ei osata edes kuvitella, niin hänen ahdistustaan ei yhtään vähentänyt ajatus siitä, että hän joutuu pois kotoa.
Tuon jälkeen menimme osastolle, aikuisen silmin nähtynä se oli siisti, ehkä vähän kalsea kuitenkin, laitosmainen, siitä ei pääse mihinkään. Osastolla ei tapahtunut enää mitään erityistä paitsi, että osastonjohtajan käytös oli kalseaa jäähilettä koko ajan. Kun lähdimme pois, lapsi alkoi taas itkeä minulle ja sossuille: "Minä en halua tuonne, kamala paikka, se täti oli inhottava, minä en halua mennä sinne."
Olisiko lasta pitänyt KUULLA jo tuossa vaiheessa?
Ammattikasvattajan mielestä varmasti ei, koska hän ei toki osannut arvioida kokonaisuuksia.
Minä vastaan, että OLISI PITÄNYT! Mutta muut vaihtoehtoiset paikat olivat vielä huonompia. Paljolta lapsi olisi säästynyt, jos sossuilla olisi ollut rohkeutta olla tekemättä laitonta huostaanottoa. Siihen heidän rohkeutensa ei riittänyt, että olisivat vastustaneet olemassa olevaa lähetettä. Mutta he tekivät sen fiksusti keksimättä valheita perheestä, jossa ei ollut huostaanottoperusteita.
Mutta lapsen arvio heti ensi kättelyssä "ilkeästä tädistä" osui naulan kantaan. Autoritäärisesti ja ala-arvoisesti johdettu rahanahne laitos, jonka seinien sisällä harjoitetaan monenlaisia rikoksia lapsia ja perheitä vastaan. Ketään lapsia ei pitäisi sijoittaa tuollaisiin paikkoihin, ei laillisestikaan huostaanotettuja ja laittomia huostaanottoja ei tietysti pitäisi olla olemassakaan, mutta tilannetta kuvaa niin hyvin se, että tällainenkin itsestään selvyys on erikseen mainittava.
Varmaan kukaan huostaintoilija ei suosittaisi jättää huostaanottoa tekemättä lapsen tuollaisen reaktion perusteella. Mutta jos ajatellaan, että aikuiselle suunniteltaisiin "jotain kivaa paikkaa, jossa hänen on oikein hyvä olla", niin pakotettaisiinko hänet paikkaan, jossa hänet laitetaan itkemään jo heti ensi käynnillä, kohtelu on hirveän tylyä, ynseää, ylimielistä ja loukkaavaa? Ei varmasti, mutta Suomessa ls:n nimissä kyllä pakotetaan, se on "heidän etunsa" huostaintoilijoiden mielestä, koska lapsi ei ymmärrä syiden ja seurausten suhteita tai muuta yhtä nerokasta. - Ammattikasvattaja
On ollut mielenkiintoista huomata yksi juttu. Täällä selvästi kirjoittaa yksi ja sama kirjoittaja milloin mistäkin kokemastaan vääryydestä.
Kirjoitustyylin tunnistaa loppujen lopuksi helposti. Sanavalinnat ja lauserakenteet ovat hyvä tuntomerkki. Kirjoittajalla siis on joko hirmuinen liuta lapsia TAI sitten jokin muu tarkoitus kirjoittelussaan.
Lasten likaisuus on vain yksi osa siinä kokonaisuudessa, joka ongelmaperheiden lapsia vaivaa. Itse en siihen niin hirmuisesti huomiota kiinnitä, koska lasten vaikeudet useimmiten ovat paljon näkyvämpiäkin.- ;)
Hauskaa tuo hirveä uteliaisuutesi kirjoittajien henkilöä, nukkuma-aikoja ym. kohtaan tässä pienessä harrastuksessasi. Olet selvästi yksinäinen, mutta keskusteluseuraa saisit varmaan netistä helpommin muuttamalla hiukan omaa asennoitumistasi toisia kirjoittajia kohtaan.
- Ammattikasvattaja
;) kirjoitti:
Hauskaa tuo hirveä uteliaisuutesi kirjoittajien henkilöä, nukkuma-aikoja ym. kohtaan tässä pienessä harrastuksessasi. Olet selvästi yksinäinen, mutta keskusteluseuraa saisit varmaan netistä helpommin muuttamalla hiukan omaa asennoitumistasi toisia kirjoittajia kohtaan.
Päinvastoin. Kirjoittajien henkilöllisyys ei kiinnosta minua tippaakaan. En luokittelusi itseäni oikein yksinäiseksikään. Yksinkin kyllä viihdyn. En etsi täältä "seuraa". Kunhan nyt vain kirjoittelen aikani ja kun kyllästyn joutavaan jaaritteluun, teen muuta.
Se minua kyllä kiinnostaa, mikä ajaa ihmisen kirjoittelemaan loputtomalla määrällä nikkejä vaikkapa nyt sitten tähän osioon. Mitä HYÖTYÄ suoranaisesta valehtelusta on? Tuleeko siitä hyvä mieli, kun omia tekstejä sitten kehuu ja kannustaa?
Työssäni hoidan asioita diplomaattisesti. Täällä voi keskustella suorasanaisemmin. Toki hyvät tavat pitäisi netissäkin muistaa. En pahemmin ole puuttunut kirjoittajiin. Minun kommentoimiseni näköjään sen sijaan on jollekin mieluinen harrastus. Puhuisin mieluummin asioista, mutta se ei onnistu, kun eri mieltä oleminen on joillekin liikaa.
Jos kirjoittaja itse ei ymmärrä sitä, miten rasittavaa loputtomiin eri nikillä kirjoittavan ihmisen kanssa keskustelu on, asialle ei voi mitään. Ärsyttäminen tosin lienee jonkun tarkoituskin. Netti tuo joskus ihmisistä esiin mitä omituisimpia piirteitä. - 2-vuotias tyttö?
Ammattikasvattaja kirjoitti:
Päinvastoin. Kirjoittajien henkilöllisyys ei kiinnosta minua tippaakaan. En luokittelusi itseäni oikein yksinäiseksikään. Yksinkin kyllä viihdyn. En etsi täältä "seuraa". Kunhan nyt vain kirjoittelen aikani ja kun kyllästyn joutavaan jaaritteluun, teen muuta.
Se minua kyllä kiinnostaa, mikä ajaa ihmisen kirjoittelemaan loputtomalla määrällä nikkejä vaikkapa nyt sitten tähän osioon. Mitä HYÖTYÄ suoranaisesta valehtelusta on? Tuleeko siitä hyvä mieli, kun omia tekstejä sitten kehuu ja kannustaa?
Työssäni hoidan asioita diplomaattisesti. Täällä voi keskustella suorasanaisemmin. Toki hyvät tavat pitäisi netissäkin muistaa. En pahemmin ole puuttunut kirjoittajiin. Minun kommentoimiseni näköjään sen sijaan on jollekin mieluinen harrastus. Puhuisin mieluummin asioista, mutta se ei onnistu, kun eri mieltä oleminen on joillekin liikaa.
Jos kirjoittaja itse ei ymmärrä sitä, miten rasittavaa loputtomiin eri nikillä kirjoittavan ihmisen kanssa keskustelu on, asialle ei voi mitään. Ärsyttäminen tosin lienee jonkun tarkoituskin. Netti tuo joskus ihmisistä esiin mitä omituisimpia piirteitä.Kaksivuotias pikkutyttö yritettiin karkoittaa Ruotsista yksinään.
Tässä oivat kertomus siitä, kun lakeja pyritään noudattamaan, ilman minkäänlaista inhimillisyyttä.
Ruotsissa kanslaiset järjestivät laajan mielenilmaisun tämän tapauksen johdosta.
Lue Aamulehden uutinen 24.9.2012, kommentit, kommentoi.
http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194768634868/artikkeli/pikkutyton karkotuspaatos saa uuden selvityksen ruotsissa.html
-------- - Lastensuojelua?
2-vuotias tyttö? kirjoitti:
Kaksivuotias pikkutyttö yritettiin karkoittaa Ruotsista yksinään.
Tässä oivat kertomus siitä, kun lakeja pyritään noudattamaan, ilman minkäänlaista inhimillisyyttä.
Ruotsissa kanslaiset järjestivät laajan mielenilmaisun tämän tapauksen johdosta.
Lue Aamulehden uutinen 24.9.2012, kommentit, kommentoi.
http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194768634868/artikkeli/pikkutyton karkotuspaatos saa uuden selvityksen ruotsissa.html
--------2- vuotiaan pikkutytön karkoituspäätös Ruotsissa.
Pikkutytön karkotuspäätös saa uuden selvityksen Ruotsissa.
STT, TT
Ruotsissa karkotuspäätöksen saanut kaksivuotias tyttö Haddile pysyy toistaiseksi sijaisvanhemmillaan. Ruotsin maahanmuuttovirasto selvittää, onko karkotusta ylipäätään mahdollista panna toimeen, ellei Haddilen biologisia lähiomaisia löydetä.
Viranomaisten mukaan julkisuudessa on syntynyt väärinkäsitys, että tyttö lähetettäisiin lastenkotiin Ranskaan, koska hänellä on Ranskan passi. Nyt etsitään tytön biologia vanhempia ja muita sukulaisia. Sen jälkeen tutkitaan, voivatko he ottaa hänet huostaansa.
Algeriasta Ruotsiin tullut äiti jätti Haddilen pian syntymän jälkeen Lundissa. Tyttö oli äidin miesystävän hoteissa, kunnes hänet tuotiin nelikuisena huonossa kunnossa sairaalaan. Äiti on muuttanut sittemmin Ranskaan.
Oikeustieteen professori Maarit Jänterä-Jareborg arvioi, että karkotuspäätös on laiton. Hänen mielestään viranomaisten on otettava tytön kohdalla huomioon se, että sijaisvanhemmat haluavat adoptoida hänet ja biologinen äiti on hylännyt lapsensa.
-----
- Ammattikasvattaja
Juttuhan on selvä. Viranomaiset ovat väärässä. Ei siinä mitään epäselvää ole. Julkisuus korjannee tilanteen.
Sitä ihmettelen, miten tämä sopii siihen maailmaan, jossa sijaiskodit ovat aina huonoja. Hmm... - 14+4
Valheilla on lyhyet jäljet.
Miksi sanot, että sijaiskodit ovat aina huonoja?
Täällä eivät ainakaan muut ole niin väittäneet. - näin she on
fifty fifty
- a.k.=a.v.
Ammattikasvattaja saisi vaihtaa nikkinsä
ammattivalehtelijaksi.
Valehtelelussa hän on hyvin kunnostautunut,
lapset tuntuvat olevan touhussa täysin sivuseikka.
Vanhempien haukkuminen ja mollaaminen hänelle
tärkeintä näyttää olevan ja kun todellisia aiheita ei ole,
se yritetään tehdä valheiden varjolla. - Anonyymi
Minä pidän nuoreni huoneen kotona. Se on aina hänen. Sossuakat ei omista minun nuorta ja hän itse ei tykkää olla huostassa.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S617790- 1334494
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.323737- 213098
- 232642
- 282576
- 502276
- 252170
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3922123- 322049