Olen kärsinyt vuosia masentuneisuudesta ja pahimpina aikoina kovasta ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista. Muutamia vuosia kävin terapeutin luona ja käytössä jatkuva masennuslääkitys. Siitä huolimatta koen itseni masentuneeksi ja huonoksi ihmiseksi edelleen. Lisänsä murheisiini tuo läheiseni jotka eivät mielestäni ymmärrä tai tahdo ymmärtää oloani vaan tuovat käytöksellään lisää huolta ja pahaa mieltä. Äitini on erityisen taitava kiusaamaan ja pilaamaan oloni kommenteillaan. Painostaa koko ajan etsimään työtä ja opiskelemaan lisää vaikka koen vaikeutta pärjätä nykyisessä yksinkertaisessa työssäni ja vapaa-ajalla en jaksa harrastaa mitään. Äiti ei itsekään ole opiskellut kuin ammattikoulututkinnon ja ollut useita vuosia työttömänä.
Työpaikallakaan en koe tulevani hyväksytyksi tai arvostetuksi. Luulen jopa että töissä jotkut tietävät mt-ongelmistani ja keksivät ilkeyksiä mieleni pahoittamiseksi. Joskus koen kuin minua pidettäisiin jonain koekaniina joka on jonkinlaisen tutkimuksen kohteena siitä miten kiusaaminen vaikuttaa ihmisen olotilaan jne.
Työpaikallakaan en koe tulevani hyväksytyksi tai arvostetuksi. Luulen jopa että töissä jotkut tietävät mt-ongelmistani ja keksivät ilkeyksiä mieleni pahoittamiseksi. Joskus koen kuin minua pidettäisiin jonain koekaniina joka on jonkinlaisen tutkimuksen kohteena siitä miten kiusaaminen vaikuttaa ihmisen olotilaan jne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elä omaa elämääsi. Ei äitien tarvitse kuvitella elää toteutumattomia unelmiaan lstensa kautta. Kaikki työ on arvokasta. Jos koet että et halua opiskella ja harrastaa niin se on sinun valintasi. Jos äiti ei sinua ymmärrä, niin pidä etäísyyttä häneen.
Et ole ainoa! Mulla on aivan samat fiilikset! Lääkitys on mullakin ja tällä hetkellä en ole työelämässä, koska mun päänuppi ei kestäis sitä paskaa.
En tiedä mitä sulle sanoa, koska en itsekään tiedä mitä tehdä...mut samassa jamassa ollaan.