Haluaisin jakaa kokemuksia elämästä narsistien uhrien kanssa. Olen epätoivoinen enkä tiedä mitä tehdä.
En edes ole varma onko kyse narsismista vai mistä, mutta jotakin on vialla ja pahasti, se syö minua sisältä.. olen masentunut, epävarma ja turhautunut.
Päässäni velloo kysymyksiä ja tuntuu että pääni räjähtää.. . Minun on saatava vastauksia ja löydettävä tieni ulos, saatava jokin ratkaisu.
Olen jo yrittänyt huutaa apua, sillä pahimmalla mahdollisella tavalla.
Toivon että te jotka tiedätte, omien kokemuksienne kautta kerrotte, mitä elämässäni on meneillään, koska en itse en löydä vastausta. en millään.
Kaikki alkoi siitä kun, tapasin tämän kyseisen miehen. Olin juuri eronnut lähes kymmenen vuoden suhteesta, ja samoihin aikoihin tapasimme, vaikka olin vielä surun murtama.
Miehellä ei ollut omaa asuntoa ja hän asui missä milloinkin. Oman asuntonsa oli menettänyt n kuukautta takaperin.
Noh, alussa meillä oli mahtavaa, aina jännitti kun oli tiedossa tapaaminen hänen kanssaan. Meni ehkä pari viikkoa erostani, kun hän tuli jo käymään luonani ja jäi yöksikin.
Seksiä ei ollut.Hän oli kovin ujo, niinkuin minäkin. Siitä yöstä lähtien hän oli aina siellä..
melkein voisi sanoa että asuimme yhdessä vaikka virallistä HÄN ei siitä halunnut tehdäkkään. ja ihan hyvä, vielä silloin.
Noin kuukausi tapaamisestamme meni oikein hyvin, ja seksikin tuli kuvioihin sen kuukauden jälkeen, se oli mahtavaa ja parasta mitä olin koskaan saanut.
Olin täysin ihastunut ja onnellinen hänestä, hän oli huomaavainen, kiltti, soitteli paljon, oli avulias ja huomatenkin ihastunut minuun.
Tässä kohtaa, kuitenkin parempi mainita se, milloin ensimmäisen kerran tosissani petyin.
Se oli juhannus ja aikaa ensitapaamisesta oli siis vain muutama viikko.
Kyselin kovasti että olisi kiva viettää juhannus yhdessä ja että tehtäisiin yhdessä jotain tai lähdettäisiin jonnekkin.
Hän viimeiseen asti sanoi vain ettei tiedä mitä tekee. Häntä oli kaverit pyytäneet jonnekkin mukaansa juhannusta viettämään.
Sanoi ettei tiedä, koska haluaisi olla molemmmissa paikoissa yhtäaikaa, eli minun ja näiden ystäviensä kanssa ja että on vaikea valita.
Lopulta oli juhannusaatto ja muistaakseni töistä tuli sitten "kotiin", ilmoitti vain että lähtee nyt, kyyti on kohta pihassa.
Olin kuin puulla päähän lyöty. EN tiedä miksi se tuntui niin pahalta mutta heti sillä hetkellä tuli mieleen, että hän valitsee mielummin ystävänsä kuin MINUT, vaikka vasta ollaan tavattu ja alkuhuuma on huipussaan. Mutta ei. Ehdotin jo aiemmin että jos hän lähtee sinne, että jospa tulisinkin mukaan. Tästä ei hän sanonut mitään eikä edes pyytänyt. Ehkä osa syy suureen järkytykseeni oli vasta tapahtunut ero ja läheisyyden kaipuu, ja se että joku hyväksyisi minut, koska itsetuntoni oli siitä vähästäkään, mitä oli, romahtanut täysin. En tiedä, mutta pahalta se tuntui. Kun hän oli muutaman päivän reissullaan ja ryyppäsi siellä ne muutamatkin päivät, eipä hänestä juuri mitään kuulunut. Muistan tunteeni kaikkea maan ja taivaan väliltä, tunteet meni kun vuoristorata, epäilin, luulin, mietin että entä jos häntä ei kiinnostakaan, miksi hän ei edes ehdottanut että lähtisin vaikka mukaan? miksimiksimiksi!?!
No sieltä hän tietenkin palasi ja taas oli mahtavaa aikaa vaikka kolahtikin tuo ehkä vähäpätöinen tapaus.
Kun n. 1,5kk oli kulunut tapaamisestamme, vaikeudet alkoivat. Hän oli reissussa ja tiesin että siellä ryyppää monta päivää. Silloin tuli ensimmäinen riita. Soiteltiin ja hän oli aika kovassa humalassa.. en muista tasan tarkkaan mistä riideltiin, mutta siihen se päättyi että MINÄ OLISIN MUKA TEHNYT JOTAIN MISTÄ HÄN ON 100% VARMA. Olin ymmälläni, koska en tiennyt mistä hän puhuu ja sitä ei myöskään suostunut kertomaan, vaikka kuinka koitin kysyä, käski vaan miettimään asiaa ja soittamaan vasta sitten kun kerron totuuden. Olin ihan shokissa, koska en todellakaan tiennyt mistä voisi olla kysymys.
Kun hän palasi, yritin monta kertaa kysyä ja keskustella aiheesta, ja että hän kertoisi mitä olen tehnyt tai mistä hän on noin vihainen. Lopulta sain jotain vinkkiä, kiertelemällä ja kaartelemalla hän sanoi että olisin viestitellyt yhelle miehelle muka jotain sellaista ja väitti että mulla on jotain peliä kyseisen tyypin kanssa. Se ei kyllä todellakaan pitänyt paikkaaansa, mutta kappas ei hän sitä uskonut kun muka oli niin luotettavalta taholta kuullut, siitä siis jauhettiin vaikka kuinka kauan ja yritin kaikin keinoin todistella etten ole viestittänyt. Kysyin siltä tyypiltäkin viestillä niin että "mieheni" oli siinä vieressä lukemassa. KLysyin että ollaanko me muutama kk sitten viestitelty jotain tai olenko laittanut sulle jotain viestiä koskaan ? vastaus oli hieman huvittunut, että et ainakaan minun muistaakseni koska eihän meillä ole ollut edes toistemme numeroita. Ei siltikään uskonut.
En edes ole varma onko kyse narsismista vai mistä, mutta jotakin on vialla ja pahasti, se syö minua sisältä.. olen masentunut, epävarma ja turhautunut.
Päässäni velloo kysymyksiä ja tuntuu että pääni räjähtää.. . Minun on saatava vastauksia ja löydettävä tieni ulos, saatava jokin ratkaisu.
Olen jo yrittänyt huutaa apua, sillä pahimmalla mahdollisella tavalla.
Toivon että te jotka tiedätte, omien kokemuksienne kautta kerrotte, mitä elämässäni on meneillään, koska en itse en löydä vastausta. en millään.
Kaikki alkoi siitä kun, tapasin tämän kyseisen miehen. Olin juuri eronnut lähes kymmenen vuoden suhteesta, ja samoihin aikoihin tapasimme, vaikka olin vielä surun murtama.
Miehellä ei ollut omaa asuntoa ja hän asui missä milloinkin. Oman asuntonsa oli menettänyt n kuukautta takaperin.
Noh, alussa meillä oli mahtavaa, aina jännitti kun oli tiedossa tapaaminen hänen kanssaan. Meni ehkä pari viikkoa erostani, kun hän tuli jo käymään luonani ja jäi yöksikin.
Seksiä ei ollut.Hän oli kovin ujo, niinkuin minäkin. Siitä yöstä lähtien hän oli aina siellä..
melkein voisi sanoa että asuimme yhdessä vaikka virallistä HÄN ei siitä halunnut tehdäkkään. ja ihan hyvä, vielä silloin.
Noin kuukausi tapaamisestamme meni oikein hyvin, ja seksikin tuli kuvioihin sen kuukauden jälkeen, se oli mahtavaa ja parasta mitä olin koskaan saanut.
Olin täysin ihastunut ja onnellinen hänestä, hän oli huomaavainen, kiltti, soitteli paljon, oli avulias ja huomatenkin ihastunut minuun.
Tässä kohtaa, kuitenkin parempi mainita se, milloin ensimmäisen kerran tosissani petyin.
Se oli juhannus ja aikaa ensitapaamisesta oli siis vain muutama viikko.
Kyselin kovasti että olisi kiva viettää juhannus yhdessä ja että tehtäisiin yhdessä jotain tai lähdettäisiin jonnekkin.
Hän viimeiseen asti sanoi vain ettei tiedä mitä tekee. Häntä oli kaverit pyytäneet jonnekkin mukaansa juhannusta viettämään.
Sanoi ettei tiedä, koska haluaisi olla molemmmissa paikoissa yhtäaikaa, eli minun ja näiden ystäviensä kanssa ja että on vaikea valita.
Lopulta oli juhannusaatto ja muistaakseni töistä tuli sitten "kotiin", ilmoitti vain että lähtee nyt, kyyti on kohta pihassa.
Olin kuin puulla päähän lyöty. EN tiedä miksi se tuntui niin pahalta mutta heti sillä hetkellä tuli mieleen, että hän valitsee mielummin ystävänsä kuin MINUT, vaikka vasta ollaan tavattu ja alkuhuuma on huipussaan. Mutta ei. Ehdotin jo aiemmin että jos hän lähtee sinne, että jospa tulisinkin mukaan. Tästä ei hän sanonut mitään eikä edes pyytänyt. Ehkä osa syy suureen järkytykseeni oli vasta tapahtunut ero ja läheisyyden kaipuu, ja se että joku hyväksyisi minut, koska itsetuntoni oli siitä vähästäkään, mitä oli, romahtanut täysin. En tiedä, mutta pahalta se tuntui. Kun hän oli muutaman päivän reissullaan ja ryyppäsi siellä ne muutamatkin päivät, eipä hänestä juuri mitään kuulunut. Muistan tunteeni kaikkea maan ja taivaan väliltä, tunteet meni kun vuoristorata, epäilin, luulin, mietin että entä jos häntä ei kiinnostakaan, miksi hän ei edes ehdottanut että lähtisin vaikka mukaan? miksimiksimiksi!?!
No sieltä hän tietenkin palasi ja taas oli mahtavaa aikaa vaikka kolahtikin tuo ehkä vähäpätöinen tapaus.
Kun n. 1,5kk oli kulunut tapaamisestamme, vaikeudet alkoivat. Hän oli reissussa ja tiesin että siellä ryyppää monta päivää. Silloin tuli ensimmäinen riita. Soiteltiin ja hän oli aika kovassa humalassa.. en muista tasan tarkkaan mistä riideltiin, mutta siihen se päättyi että MINÄ OLISIN MUKA TEHNYT JOTAIN MISTÄ HÄN ON 100% VARMA. Olin ymmälläni, koska en tiennyt mistä hän puhuu ja sitä ei myöskään suostunut kertomaan, vaikka kuinka koitin kysyä, käski vaan miettimään asiaa ja soittamaan vasta sitten kun kerron totuuden. Olin ihan shokissa, koska en todellakaan tiennyt mistä voisi olla kysymys.
Kun hän palasi, yritin monta kertaa kysyä ja keskustella aiheesta, ja että hän kertoisi mitä olen tehnyt tai mistä hän on noin vihainen. Lopulta sain jotain vinkkiä, kiertelemällä ja kaartelemalla hän sanoi että olisin viestitellyt yhelle miehelle muka jotain sellaista ja väitti että mulla on jotain peliä kyseisen tyypin kanssa. Se ei kyllä todellakaan pitänyt paikkaaansa, mutta kappas ei hän sitä uskonut kun muka oli niin luotettavalta taholta kuullut, siitä siis jauhettiin vaikka kuinka kauan ja yritin kaikin keinoin todistella etten ole viestittänyt. Kysyin siltä tyypiltäkin viestillä niin että "mieheni" oli siinä vieressä lukemassa. KLysyin että ollaanko me muutama kk sitten viestitelty jotain tai olenko laittanut sulle jotain viestiä koskaan ? vastaus oli hieman huvittunut, että et ainakaan minun muistaakseni koska eihän meillä ole ollut edes toistemme numeroita. Ei siltikään uskonut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.