Olin noihin aikoihin ystävystynyt mieheni ex naisystävän kanssa (tiesimme toisemme entuudestaan) ja olimme paljon tekemisissä. Eräs viikonloppu soiteltiin ja hän oli lähdössä kavereidensa kanssa baariin. Tiesin myös että mieheni lähtee. Valvoin koko yön, en tiedä miksi mutta aavistelin jotakin, ja odottelin milloin mieheni tulee kotiin. Baarit menevät luonnollisesti 4 aikaan kiinni.. eipä näkynyt.. vasta 5-6 välillä hän kömpi kotiin.
Seuraavan päivänä vasta joskus illalla tämä miehen ex naisystävä soitti ja aloitti keskustelun, että meidän pitäisi vähän keskustella miehestä. Olin ihan järkyttynyt ja peloissani että mitäs tämä nyt on. Pyysin häntä kertomaan heti mitä on meneillään. Hän kertoi lyhyesti että mieheni oli yrittänyt kauheasti kysellä häneltä voisiko heistä vielä joskus tulla jotain ja sanonut ettei häntä kiinnosta... minä. en kuulemma vaan nappaa. Minulle sanonut ihan toista. Oli yrittänyt kaikenlaista.. ja tämä ex oli mukamas huutanut hänelle pää punasena että miten voit tehdä hänelle (minulle) näin. Myöhemmin en enää tiennyt kumpi valehteli.. noh eipä siinä kysyin mieheltäni asiasta seuraavana päivänä ja hän kielsi asian ja sanoi että asiat oli mennyt päinvastoin. sanoi että ex valehtelee (heidän erostaan oli n7 vuotta) .. en enää tiennyt kumpaa uskoa, mies osasi olla vakuuttava, niinkuin exänsäkin.. joten jompikumpi valehteli. no tänäpäivänä uskon että se oli mies. Hän suorastaan raivostui silloin kysymyksistäni ja oli erittäin vihainen ja lähti ovet paukkuen syyttäen vain minua että mitäs minä olen tehnyt (viestit mitä ei ole olemassakaan).. Olin ihan rikki.
Myöhemmin selvisi että se kuka oli väittänyt miehelleni niin että olisin jotain viestejä laitellut, oli se hänen exänsä. Kysyin asiasta, väitti ettei todellakaan pidä paikkaansa. Taas tilanne kun en tiedä ketä uskoa.
Olisikohan tästä heidän "tapaamisestaan" ollut n viikko, kaiken tämän epidosin jälkeen, selvisi että mies oli laitellut exälleen viestiä ja pyytänyt häntä eräisiin juhliin. Aiemmin MINÄ olin kysynyt voinko lähteä mukaan!! Se ei käynyt tai vastaus oli en tiedä. Ex ei ollut suostunut hänen mukaansa. Tähän kaikkeen en ole vielä muuta selitystä saanut kun, että hän muka yritti kierolla tavalla selvittää mitä MINÄ touhuan hänen selkänsä takana. ja en vieläkään ymmärrä miten se tuollaisella keinolla onnistuu? en tiedä jotenkin luottamus alkoi menemään. Hän sai tehdä ihan mitä vaan mutta minä en saanut käydä kavereiden kanssa baarissa koska olen kuulemma pettäjä ymym.. Monta kuukautta meni niin etten aina viikonloppuisin tiennyt missä hän menee eikä välttämättä tullut kotiin yöksikään ja vaikka soittelin perään ei vastannut, ja aamulla/päivällä soitti vasta ja sanoi että MINÄ olin alkanut *ittuilemaan niin sen takia ei huvittanut vastata tai ei tullut. Kerran odotin häntä baarin edessä 2 tuntia kun hetkeä ennen kun olin siihen mennyt, soiteltiin että hän tulisi kyydissäni kotiin, eipä miestä näkynyt eikä puhelimeen vastannut. Laitoin vain muutaman viestin etten viitsisi turhaan odotella että kerrotko oletko tulossa vai et... ja tämä oli *ittuilua hänen mielestään, minusta se oli vain tekosyy. Baarin pihassa ollessani huomasin hänen kaverinsa ja huusin hänelle että tietääkö hän miehestäni mitään ja hän sanoi että oli lähtenyt n 10minuuttia sitten jo pois puhelinta näpytellen.
Silloin kiuehuin. tiesin että jotain tapahtuu. Mutta selitykset seuraavana päivänä oli noita edellämainittuja. En olisi saanut olla vihainen, hän raivostui kun minä olin vihainen ja sai kaiken näyttämään minun syyltäni, tietysti MINÄ PYYSIN ANTEEKSI.. ja hän nautti. Hän käväisi kotona ja lähti taas jonnekkin... tuli muistaakseni kyllä yöllä kotiin. Nämä muistot ovat kamalia ja saavat minut miettimään päivä päivältä mitä hittoa tässä teen. Aina kaikki vika minussa!! aina! hän ei tee vääryyttä vaan minä. Hän ei KOSKAAN ole valehdellut/valehtele kuten minä, ei petä kuten minä ymymym...
Seuraavan päivänä vasta joskus illalla tämä miehen ex naisystävä soitti ja aloitti keskustelun, että meidän pitäisi vähän keskustella miehestä. Olin ihan järkyttynyt ja peloissani että mitäs tämä nyt on. Pyysin häntä kertomaan heti mitä on meneillään. Hän kertoi lyhyesti että mieheni oli yrittänyt kauheasti kysellä häneltä voisiko heistä vielä joskus tulla jotain ja sanonut ettei häntä kiinnosta... minä. en kuulemma vaan nappaa. Minulle sanonut ihan toista. Oli yrittänyt kaikenlaista.. ja tämä ex oli mukamas huutanut hänelle pää punasena että miten voit tehdä hänelle (minulle) näin. Myöhemmin en enää tiennyt kumpi valehteli.. noh eipä siinä kysyin mieheltäni asiasta seuraavana päivänä ja hän kielsi asian ja sanoi että asiat oli mennyt päinvastoin. sanoi että ex valehtelee (heidän erostaan oli n7 vuotta) .. en enää tiennyt kumpaa uskoa, mies osasi olla vakuuttava, niinkuin exänsäkin.. joten jompikumpi valehteli. no tänäpäivänä uskon että se oli mies. Hän suorastaan raivostui silloin kysymyksistäni ja oli erittäin vihainen ja lähti ovet paukkuen syyttäen vain minua että mitäs minä olen tehnyt (viestit mitä ei ole olemassakaan).. Olin ihan rikki.
Myöhemmin selvisi että se kuka oli väittänyt miehelleni niin että olisin jotain viestejä laitellut, oli se hänen exänsä. Kysyin asiasta, väitti ettei todellakaan pidä paikkaansa. Taas tilanne kun en tiedä ketä uskoa.
Olisikohan tästä heidän "tapaamisestaan" ollut n viikko, kaiken tämän epidosin jälkeen, selvisi että mies oli laitellut exälleen viestiä ja pyytänyt häntä eräisiin juhliin. Aiemmin MINÄ olin kysynyt voinko lähteä mukaan!! Se ei käynyt tai vastaus oli en tiedä. Ex ei ollut suostunut hänen mukaansa. Tähän kaikkeen en ole vielä muuta selitystä saanut kun, että hän muka yritti kierolla tavalla selvittää mitä MINÄ touhuan hänen selkänsä takana. ja en vieläkään ymmärrä miten se tuollaisella keinolla onnistuu? en tiedä jotenkin luottamus alkoi menemään. Hän sai tehdä ihan mitä vaan mutta minä en saanut käydä kavereiden kanssa baarissa koska olen kuulemma pettäjä ymym.. Monta kuukautta meni niin etten aina viikonloppuisin tiennyt missä hän menee eikä välttämättä tullut kotiin yöksikään ja vaikka soittelin perään ei vastannut, ja aamulla/päivällä soitti vasta ja sanoi että MINÄ olin alkanut *ittuilemaan niin sen takia ei huvittanut vastata tai ei tullut. Kerran odotin häntä baarin edessä 2 tuntia kun hetkeä ennen kun olin siihen mennyt, soiteltiin että hän tulisi kyydissäni kotiin, eipä miestä näkynyt eikä puhelimeen vastannut. Laitoin vain muutaman viestin etten viitsisi turhaan odotella että kerrotko oletko tulossa vai et... ja tämä oli *ittuilua hänen mielestään, minusta se oli vain tekosyy. Baarin pihassa ollessani huomasin hänen kaverinsa ja huusin hänelle että tietääkö hän miehestäni mitään ja hän sanoi että oli lähtenyt n 10minuuttia sitten jo pois puhelinta näpytellen.
Silloin kiuehuin. tiesin että jotain tapahtuu. Mutta selitykset seuraavana päivänä oli noita edellämainittuja. En olisi saanut olla vihainen, hän raivostui kun minä olin vihainen ja sai kaiken näyttämään minun syyltäni, tietysti MINÄ PYYSIN ANTEEKSI.. ja hän nautti. Hän käväisi kotona ja lähti taas jonnekkin... tuli muistaakseni kyllä yöllä kotiin. Nämä muistot ovat kamalia ja saavat minut miettimään päivä päivältä mitä hittoa tässä teen. Aina kaikki vika minussa!! aina! hän ei tee vääryyttä vaan minä. Hän ei KOSKAAN ole valehdellut/valehtele kuten minä, ei petä kuten minä ymymym...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä en joustaisi sinun tilanteessa ollenkaan, kundi pihalle, jos asunto on sinun nimissä. Narsisti ajattelee, että muut on häntä varten eli sinun rooli hänen elämässään on olla ns. pelinappula. Hänen exänsä tuntuu tajunneen tämän, kun kieltäytyy treffailuista ym.
Minä neuvon miehenä, joka tuntee myös yhden tosi pahantahtoisen narsistin, joka ei tunne sääliä toisia kohtaan vaan nauttii lyödä jo lyötyäkin, tuntematta mitään toista kohtaan ja on armoton silloin kun siihen on mahdollisuus. Mestari manipuloimaan toisia, minäkin olin hänelle aikoinaan sellainen jota piti luotettuna ystävänään.
Hän on materialisti, joka tykkää kehuskella saavutuksillaan, johon laittaa vielä oman lisänsä, sitä kautta ilmeisesti kerjää arvostusta, että hän on arvokas ihmisenä "ylivertainen omasta mielestään".
Minä aloin tunnistaa kaveria paremmin vasta, kun sain muilta kuulla kaverista juttuja ja aloin seuraamaan enempi kaverin tekemisiä. Töykeä ja raukkamainen käyttäytyminen tiettyjä kohtaan yllätti monta kertaa ja aloin ottamaan etäisyyttä häneen ja samalla jouduin myös itse tulilinjalle ja olen saanut muutaman vuoden olla ns. kärsivänä osapuolena.
Aiemmin oli paljon läpinäkyvämpi sanomisissaan, nykyään ilmeisesti harrastaa samaa selän takana, kerran olen menttänyt hermoni hänen ylimieliseen tyyliin, jonka jälkeen ei ole ollut enään niin hyökkäävä minua kohtaan.
Sinun tapauksessa, kun ei ole yhteisiä lapsia ym. pysyviä siteitä välillänne,
jättäsin hänet ensitilassa. Toi teidän juttu ei tule muuttumaan paremmaksi sinun kannalta, vaan uskon sinun olevan vain pelinappula hänen pelissään.
Käyttäytymisesi häntä kohtaan täytyy olla jyrkkä ja ehdoton, millään muulla keinoin et pääse hänestä irti ja jos sinulla on tunteita häntä kohtaan, kannattaa funtsia asioita järjellä, eli kun on käyttäytynyt sinua kohtaan sikamaisesti ym, miksi sinun pitäisi pitää häntä kuin kukkaa kämmenellä tai palvoa millään tavalla? Ikävä ja raukkamainen käytös ei ansaitse lojaaliutta sinultakaan hänelle päin. Nämä ovat minun mielipiteitä, joita peilaan tämän minun tuntemani kaverin kautta.
Käyttäydy toisia kohtaan niin kuin toivoisit toisten käyttäytyvän sinua kohtaan ei päde heihin, siksi heitä kohtaan täytyy olla myös tiukkana ja olla päätöksissään ehdoton.
Kun aikoinaan olin eroahdistuksen takia eronneiden sivuilla, niin joka toinen haukkui puolisoaan narsistiksi. Tämä teksti kuuluu siihen samaan kategoriaan!
Milloin ihmiset oppisivat, että sikamainen käytös ja narsisti ovat kaksi aivan eri asiaa.
Narsistiset taipumukset ei tarkoita narsistia, ne ovat vain viitteitä, että henkilö SAATTAA olla narsisti.
Sama kaava toistuu kun näiden ihmisten kanssa alkaa keskustelemaan
- Heidän narsistinsa oli "spesiaali" (eli ei vastaa kuvausta kuin joiltain osin ja jotkut ominaisuudet käytännössä poissulkee narsistin)
- He ovat poikkeuksellisia ihmisiä, sillä he ovat itse henkisesti terveitä, vaikka oli useamman vuoden suhde "narsistin" kanssa (Kaikki asiaan perehtyneet tietää, että ainoastaan toinen mielenterveysongelmainen kykenee pitkään suhteeseen narsistin kanssa)
- Jos itsellä on joku ongelma, niin itsediagnosoitu LR ja henkilöllä ei ole hajuakaan mitä se oikeasti tarkoittaa.
- Huvittavinta on vielä se, että monella tämä narsismi on puhjennut vasta suhteen aikana (yleensä siinä vaiheessa kun hän on löytänyt uuden)
Oikeat narsistin uhrit ovat ihmisraunioita, joita ei voisi vähempää kiinnostaa se onko se pettänyt heitä, kuinka monta kertaa, onko se syyllistänyt jostain ihmissuhdeasiasta...
- En edes tiedä kuinka monen kanssa edellinen puolisoni petti minua. Sillä ei ole merkitystä. Tiedän niitä olevan useampia, mutta se on ihan sama, sillä se on mitätöntä kaiken muun rinnalla.
- Hänellä oli matkoja, yökyliä joissa "kaverit" mukana. Minä vein, hain, hoidin, tein eväitä, tein toisen töitä kun oli siellä... Ihan sama, tapahtunut, mikä tapahtunut se on hyttysen ininää
- Kyllä minut haukuttiin sairaanloisen mustasukaiseksi ihmiseksi, joka yritti dominoida hänen elämäänsä, jos yritin sanoa poikkipuolisen sanan menoista. Tuotakin pidän aika yhdentekevänä.
- hänen väkivaltaisuutensa takia saamani pysyvät arvet ja yksi pysyvä vamma ovat myös aika mitättömiä
Mikä sitten on itselle tärkeää ja mistä olen katkera:
- Olen katkera siitä mitä hän teki lapsillemme (Se on jotain sellaista, mihin suhteutettuna mikä tahansa on merkityksetöntä)
- Olen katkera siitä, että muutin persoonaani vastaamaan hänen tarpeitaan
- Olen katkera siitä, että en tule enää koskaa saamaan psyykettäni täysin kuntoon
- Olen katkera siitä, että koen edelleen pelkotiloja ja paniikkikohtauksia
- Olen katkera sukulaisteni puolesta siitä, että hän käytännössä varasti perintöni ja muutkin joutuivat maksumiehiksi
- Olen katkera siitä, että minua käytettiin hyväksi yli vuosikymmenen niin, että menetin kokonaan oman arvon tunnon, elin jatkuvassa syyllisyydessä, elin painajaisunta, josta en päässyt irti. Jatkuva mitätöinti, hurjat vaatimukset, ehdottomuus... ja mitä se teki mielelle.
Olen ollut pitkään terapiassa ja matkaa on vielä paljon jäljellä!
Minusta ei tosiaan jäänneet kuin kuoret. Alussa rukoilin, että Jumala ottaisi minut pois kun en jaksa, mutta terapiassa olen alkanut saada kuorten sisään pikkuhiljaa täytettä ja löytämään joitain rippeitä ihmisesta. joka olin ennen häntä.
Siksi reagoin aika voimakkaasti tällaisiin kirjoituksiin.
"- Jos itsellä on joku ongelma, niin itsediagnosoitu LR ja henkilöllä ei ole hajuakaan mitä se oikeasti tarkoittaa."
Noh...tuohon vastaisin, että vaikka minulla on itseni diagnosoima LR persoonallisuus...niin uskoisin tietäväni hyvinkin mitä se tarkoittaa...
Diagnoosin annoin itselleni jo 90 luvun lopullla, avioliittoni loppuvaiheessa, jolloin aloin pohtia mikä minussa oli vikana...miksi minä annoin kohdella itseäni niin huonosti/en puolustautunut mitenkään, kannoin syyllisyyttä jopa puolisoni huonosta käytöksestä... ja siltikin toivoin ikäänkuin ihmeen kautta "kaiken" muuttuvan hyväksi...
Silloin en tiennyt narsismista mitään, puolisoni alkoholisoitui ja minä olin aivan loppu...tuosta kaikesta on jo viitisentoista vuotta...
Mitä taas tuohon tulee...
"(Kaikki asiaan perehtyneet tietää, että ainoastaan toinen mielenterveysongelmainen kykenee pitkään suhteeseen narsistin kanssa)"
Olen tuosta kanssasi samaa mieltä ja voin jopa tuntea jonkinlaista tyytyväisyyttä itseni suhteen...kun päätin suhteen suht nopeasti sen jälkeen kun sitä mitätöintiä alkoi tulla...
Että jotain ilmeisesti olin oppinutkin...
mua oksettaa lukee näitä. Voisin käydä nyppimässä mieheltä kullin irti