jokaviikonloppu hän ravasi baareissa ja ties missä.. enkä koskaan saanut lähteä mukaan mihinkään, tuntui että hän salasi minut. en saanut tutustua hänen kavereihin. ei käyty yhdessä edes kaupassa, ei missään. Muutaman hassun kerran syömässä kahdestaan, mutta eri paikkakunnalla tai minä HAIN ruuan kotiin. Mies passuuttaa, kokkaan pesen pyykit, siivoa, kuskaan (monet monet kerrat vein hänet töihin eri paikkakunnalle, kun oma autonsa oli rikki) juurikaan koskaan ei kiitosta. Välillämme ei ole koskaan ollut kovinkaan paljon läheisyyttä, ei suudella koskaan, ei pusutella edes (hän ei kuulemma tykkää), ei halailla ja jos yritän hän työntää pois. välillä kyllä silittelee minua mutta siihen se oikeastaan jää. ja mitä seksiin tulee.. alussa se oli mahtavaa ja hän otti minut huomioon joka suhteessa mutta aika pian siitäkin tuli vain suoritus. suoraan seksiin ja kun hän on saanut ja minä hän työntää pois ja on monesti jopa sanonutkin ette noniin mene pois tms. se on tuntunut todella loukkaavalta ja kauhealta. ja tunnen itseni kauheaksi.. että olen hänelle vain palvelija ja pelkkää seksiä. ilman tunteita. vaikka joskus tunteistakin kysyin niin aina siitökin piti riidellä. ei sitä kuulemma jokapäivä jaksa toitottaa. vaikka varmaan kerran on sanonut että edes tykkää minusta. ei kehuja ei kauniita sanoja. olen niin masentunut. Ja olin vielä pahemmin kuin nyt. Odotin vauvaakin kyseiselle miehelle ja sain keskenmenon. Tuen sijaan hän lähti kavereidena kanssa ryyppäämään ja syytti että se olisi minun vika, elämäntapojeni vika että sain kesken menon.. "mitäs minä sanoin miten olisi kannattanut elää" oli ensimmäinen kommentti.. sen jälkeen olin kovin masentunut ja hän meni menojaan.. ei paljon välittänyt... jokin kuitenkin piti ja pitää edelleen minut hänessä kiinni.. tykkäsin ja jopa rakastin jo aivan tuskaisen paljon enkä halunnut menettää.. erottiin, palattiin yhteen, erottiin.......ja sitä rataa ja se oli rankkaa. hän saattoi suuttua milloin mistäkin ja lähti. Palasi ehkä viikonpäästä ruikutettuani tarpeeksi.
Välillä olin onnellinen ja aika monta kertaa kysyin milloin virallistettaisiin suhde. Joku siinäkin oli niin vaikeaa.. aina oli selitys. ei ennenkuin lopetat valehtelun ja ryyppäämisen.
tosiaan kaikki tämä on saanut minutkin ihmisenä muuttumaan.. join aika paljon välillä kun suoraan sanottuna vitutti hänen käytös, jossain vaiheessa jo petinkin häntä, kadun sitä tänäkin päivänä. En tiedä miksi tein ne monet mokani... tunsin vain ehkä yksinäisyyttä suhteessa? oltiin yhdessä silloin kun hänelle sopi.. ei muulloin, hänen suunnitelmansa meni aina kaiken edelle ja tämä kaikki on jatkunut jo puolitoista vuotta. Hän kielsi minua juomasta moooonta kertaa ja uhkasi jättämisellä, aina syytteli että petin... kaikkea muutakin sairasta.. esim että käytin huumeita!! kävin huumetesteissäkin sen takia, puhtaat paperit sain.. ja vielä väitti että olin jotenkin väärentänyt tai jotain.. aina yhtä syyttämistä joka asiasta mitä sanoin, väheksymistä, alistamista, jatkuvaa epäilyä, mitä tahansa tein.
Kerran, mittani tuli täyteen ja olin aivan varma että HÄNELLÄ jos jollain on tässä jotain peliä minun selkäni takana... luin hänen viestinsä.. ja huhhuh sieltähän paljastui aika monetkin asiat. Monille kymmenille eri naisille oli kirjoitellut kaikkea.. kaikkea muutakun kaverillisia juttuja. Selitys näille oli ... se oli vain minun huonoa huumoriani.. ei muuta. noo tottakai annoin anteeksi.. enkä asiasta kovinkaan enää uskaltanut mainita koska hän niin kovasti minulle hermostui joka kerta..
Toisella kerralla kun pääsin lukemaan viestit..n puolivuotta myöhemmin, sama juttu. Monille ystävilleen oli minua haukkunut.. ettei pääse minusta eroon, ja että olen hullu ja valehtelija. muille naisille viestejä.. ehdottanut jopa tapaamisia yms. Kaipaa kuulemma hellyyttä yms... eipä se minun hellyys paljoa kiinnostanut. Ja tällaisia viestiä oli laitellut vaikka meillä oli mennyt pidemmän aikaa hyvin.
Sitten kerran, hän pyyti minua yllättäen hänen kanssan yhteen tapahtumaan, sanoi sen olevan yllätys.. no sinne mentiin.
myöhemmin sain kuulla että hän oli pyytänyt ystävänsä kaveria ensin seurakseen sinne muttakun se ei ollutkaan suostunut.. oli tyytynyt minuun.
mitä hittoa tässä on meneillään? en ymmärrä. kerron lisää ja tarkemmin jos joku haluaa tietää.. tarvitsen vaan jotain apua tähän. en kestä enää.
samaa rataa jatkuu. ja olen pulassa.. nyt on muutaman viikon viettänyt kämpällään useita öitä ja sanoo ettei aijo viettääkkään minun luona ennenkun näkee edistystä minussa ja tietää että olen muuttunut. sitten vasta katsotaan tuleeko tästä mitään. eli ns. tapaillaan..
en vaan ymmärrä mitä pitäisi tehdä :(
Välillä olin onnellinen ja aika monta kertaa kysyin milloin virallistettaisiin suhde. Joku siinäkin oli niin vaikeaa.. aina oli selitys. ei ennenkuin lopetat valehtelun ja ryyppäämisen.
tosiaan kaikki tämä on saanut minutkin ihmisenä muuttumaan.. join aika paljon välillä kun suoraan sanottuna vitutti hänen käytös, jossain vaiheessa jo petinkin häntä, kadun sitä tänäkin päivänä. En tiedä miksi tein ne monet mokani... tunsin vain ehkä yksinäisyyttä suhteessa? oltiin yhdessä silloin kun hänelle sopi.. ei muulloin, hänen suunnitelmansa meni aina kaiken edelle ja tämä kaikki on jatkunut jo puolitoista vuotta. Hän kielsi minua juomasta moooonta kertaa ja uhkasi jättämisellä, aina syytteli että petin... kaikkea muutakin sairasta.. esim että käytin huumeita!! kävin huumetesteissäkin sen takia, puhtaat paperit sain.. ja vielä väitti että olin jotenkin väärentänyt tai jotain.. aina yhtä syyttämistä joka asiasta mitä sanoin, väheksymistä, alistamista, jatkuvaa epäilyä, mitä tahansa tein.
Kerran, mittani tuli täyteen ja olin aivan varma että HÄNELLÄ jos jollain on tässä jotain peliä minun selkäni takana... luin hänen viestinsä.. ja huhhuh sieltähän paljastui aika monetkin asiat. Monille kymmenille eri naisille oli kirjoitellut kaikkea.. kaikkea muutakun kaverillisia juttuja. Selitys näille oli ... se oli vain minun huonoa huumoriani.. ei muuta. noo tottakai annoin anteeksi.. enkä asiasta kovinkaan enää uskaltanut mainita koska hän niin kovasti minulle hermostui joka kerta..
Toisella kerralla kun pääsin lukemaan viestit..n puolivuotta myöhemmin, sama juttu. Monille ystävilleen oli minua haukkunut.. ettei pääse minusta eroon, ja että olen hullu ja valehtelija. muille naisille viestejä.. ehdottanut jopa tapaamisia yms. Kaipaa kuulemma hellyyttä yms... eipä se minun hellyys paljoa kiinnostanut. Ja tällaisia viestiä oli laitellut vaikka meillä oli mennyt pidemmän aikaa hyvin.
Sitten kerran, hän pyyti minua yllättäen hänen kanssan yhteen tapahtumaan, sanoi sen olevan yllätys.. no sinne mentiin.
myöhemmin sain kuulla että hän oli pyytänyt ystävänsä kaveria ensin seurakseen sinne muttakun se ei ollutkaan suostunut.. oli tyytynyt minuun.
mitä hittoa tässä on meneillään? en ymmärrä. kerron lisää ja tarkemmin jos joku haluaa tietää.. tarvitsen vaan jotain apua tähän. en kestä enää.
samaa rataa jatkuu. ja olen pulassa.. nyt on muutaman viikon viettänyt kämpällään useita öitä ja sanoo ettei aijo viettääkkään minun luona ennenkun näkee edistystä minussa ja tietää että olen muuttunut. sitten vasta katsotaan tuleeko tästä mitään. eli ns. tapaillaan..
en vaan ymmärrä mitä pitäisi tehdä :(
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuullostaa jotenkin tutulta..et todelllakaan ole ainoa tapaus. roikutko? vai mitä itse haluat?
kyllä, roikun. ja tuntuu vaan että haluan vaan ja ainoastaan hänet.. en mitään enkä ketään muuta .. :(
tuntuu että hän vain nauttii mitä enemmän muhun sattuu. Ja siitä että hän saa tehdä mitä haluaa ja olla välinpitämätön. Se tietää että aina odotan ja olen valmis ihan mihin vaan hänen takiaan.. Olen olemassa vain silloin kun hän jotain tarvitsee. Tuntuu hirveältä miten annan itseäni kohdella näin koska en ennenkään ole antanut vaan ehkä päinvastaoin. Nyt olen jotenkin.. miten sen kuvaisikaan.. olen pieni muurahainen jättiläisen rinnalla.. :(
Olet löytänyt vastinparisi.
(se on psykologian termi kun LR ja N löytää toisensa)
Leimaudut kiusaajaasi, etkä osaa päästää irti (sitä voi verrata Tukholman syndroomaan)
Vaikka puolisosi on hyvin todennäköisesti narsisti, niin se ei ole olennaista. Sinun kannalta on ihan sama, mitä hän on tai ei ole.
Olennaisin kysymys on se, miksi katsot tuota, mitä vikaa sinussa on, mikä lapsuuden trauma estää minua irrottautumasta ihmisestä, joka satuttaa minua.
Sinun on syytä käsitellä tuo trauma asiantuntijan kanssa, sillä muuten historia tulee toistamaan itseään.
En tiedä miksi katson, tunnen vaan että haluan viettää tuon ihmisen kanssa loppuelämäni ja toivon että hänkin muuttuisi niinkun sanoo tapahtuvan vain jos minä en valehtele en juo enkä käy vieraisssa. Sitten hän on kuulemma eri ihminen ja hellii minua yms. Olen miettinyt omia vikojani ja välilöä tuntuu että ehkä vaan en kelpaa hänelle ja siksi jän hakee kokoajan muuta seuraa ja minä olen vain varalla.. En tiedä.
Olen jo ammattiauttajalla käynyt. Ei siitä mitään hyötyä ollut :(
ota ittees niskasta, selkärangasta tai sieltä häntäluusta asti kiinni ja näytä todellinen luontos ja jätä se paskaläjä !
Osa 4:
Noniiin. Olen taas elänyt luuloissa tämän viikon.. ehkä se vielä joskus on mun kanssa. Kunnes. Tuli perjantai. Ilmoitti että on yksi meno ja että soitellaan sitten illalla, no tietenkin odotin ja odotin soittoa.. ei mitään.. kello alko olee jo 1.. sit vaikka kuinka yritin taistella etten laittaisi viestiä niin.. kyllä.. laitoin.. sanoin vaan että kerta susta ei sitten mitään kuulu niin alan nukkumaan. öitä vaan. ei vastausta. no enhän tietenkään unta saanut kun mietin vaan että miksi et mitään vastausta tule tai mitään muutakaan ole kuulunut vaikka sovittiin. Kävi mielessä että ehkä akku on loppunu. soitin ja annoin hälyttää sen verran että kuulen onko puhelin päällä. Olihan se. Valvoin ja valvoin. kello oli jo 5. Sit pärähti ja laitoin taas viestiä että mikä sulla on...blaablaa .... BLAAAA. ei vastausta. noh sitten sain hetkeksi unta ja heräsin 9. TAAS laitoin viestin että mikähän sun selitys tällä kertaa on ettei"huvittanut" soittaa / vastata mihinkään.. nooo joskus päivällä tuli sitten vastaus.. "vittu etkö sä osaa muuta tehdä kun haukkua ja epäillä!!!!!!!!!!!!!!!" laitoin viestiä takasin että herra on hyvä ja lukee viestit uudelleen ja kertoo missä kohtaa oon haukkunut. sit tuli jotai "jos epäilet mua niin sitten unohda minut" ja tätä viesti sotaa jatku sen päivän. välillä ei vastannu. välillä vastas mutta ei koskaan niihin mun kysymyksiin että mikä vaivaa eikä muutakaan. valitti paskaa elämäänsä.. ymym.. sit se rupes väittäää etten oo ees soittanu sille.. viimene viesti sit minkä laitoin oli että katoppa uudelleen ne puhelus , että olen kyllä soittanut ja laittanut viestiä. sen jälkeen ei mitääään! eli lauantai iltana. kunnes eilen illalla tuli vaan viesti "joko oot rauhottunu?miten on päivä mennyt?" voi jumalauta mä sanon.. ei se vaan tajua ETTÄ SE ITE ON TÄSSÄ MOKANNU TÄLLÄKERTAA ENKÄ MINÄ. MIELESTÄNI AINAKAAN. lisäilly viikonlopun aikaa jonku ihme naisen myös fb.ssä kaverikseen.. tuli tietenkin heti epäilyksiä. Tää on niin sekavaa etten todellakaan tiiä enää mitä helvettiä tässä tapahtuu.. en tajua ! siis haluaako se olla mun kanssa vai ei!?! ja jos haluaa miks käyttäytyy noin!!! sano muuten vielä että miksi hänen pitäis ilmoitella itsestään kun minäkään en ilmoita!!!!! niiii että mitenkähän se nyt taas sitte on?!?!??!?! OOn niin ihmeissäni tästä tilanteesta. ku just vasta sovittiin että katotaan mitä aika tuo... hyvillä mielin. oon niin raivoissani. itelleni ja sille. kyllä mä olen vaan niin saatanan tyhmä.
Manipulointia ja kiristystä ja sinua viedään kuin pässiä narussa. Pure naru poikki ja etsi uudet laitumet.
Narsistin jättäminen ei ole helppoa, mutta se kannattaa.
“Jos jäät, kaikki muuttuu miljoona kertaa pahemmaksi. Jos jäät, myyt sielusi.”
Rassha
Aplle en oikein osaa sanoa muuta kuin, et opettele rakastamaan itseäsi!!!!!!!!!!!!! Tunnistan entisen käytökseni tekstistäsi...... Jäin roikkumaan montakin kertaa sellaiseen mieheen, joka ei rakastanut, kohdellut minua niinkuin olisin ansainnut/tahtonut. Oli vaikea päästää menemään edellinen mies, joka kohteli minua välillä todella välinpitämättömästi, välillä taas ihanastikin.... Päätin, että minua ei enää kohdella miten sattuu!!! Oloni on paljon rauhallisempi ja tasapainoisempi ja se näkyy. En seurustele, mutta olen tavannut sellasia miehiä, jotka kohtelevat naistaan paremmin. Erääseen mieheen olen jopa ehkä ihastunutkin. Hän osaa olla todella kultainen.....
Älä satuta itseäsi. En rupea tässä sanomaan, että jätä se mies, jokainen päättää itse omasta elämästään. Opettele rakastamaan itseäsi. Muuta neuvoa en anna.
Tuo on tyypillinen tilanne jossa narsisti on saanut toisen täysin hallintaansa.
Kuvittelet että jos hän muuttuu niin kaikki muuttuu hyväksi, ensinnäkin hän ei muutu.
Toiseksi vaikka muuttuisikin, niin olet traumatisoitunut siinä määrin että et pysty normaaliin suhteeseen, siinä kävisi niin että kun arki tulisi vastaan kohtelisit häntä lähes yhtä huonosti kuin hän sinua nyt. Tämä näkyy alkoholismipuolella, kun puoliso raitistuu, niin läheinen alkaa terrorisoimaan yhteiselämää kokemiensa vääryksien ja siitä syntyneitten traumojen takia.
Olet läheisriippuvainen ja näet asiat väärin, hän ei muutu, eikä ihmistä johon olet rakastunut ole olemassa. On vain häikäilemätön tunnevammainen narsisti joka kohtelee sinua miten haluaa.
Pahimissa tapauksissa kun narsisti on saanut tuollaisen vallan, niin hän on tuonut vieraan naisen samaan sänkyyn jonkan kanssa muhinoi koko yön ja kehuu kuinka ihana hän on. (tällä palstalla kerrottu kokemus). Nytkin rämppää jo holtittomasti vieraissa ja pyörittää naisia halunsa mukaan, sinä olet vain vara johon joutuu joskus "tyytymään" kuten itse totesit.
Monet narsistin puolisot jotka ovat tunnustaneet tosiasiat ja ymmärtäneet narsimin perimmäisen luonteen, ovat lähes romahtaneet kun ovat tajunneet että kaikki ns. onneliset hetket suhteessa ovat olleetkin oman pään tuottamaa mielkuvitusta ja että narsisti ei ole koskaan rakastanut vaan on käyttänyt röyhkeästi hyväksi normaalin ihmisen tarpeita läheisyyteen ja rakkauteen.
Itselle oli kova paikka kun tuon lopulta älysin, kaikki aiemmat hyvätkin hetket menetti merkityksensä. Ne olivat olleet vain petosta, ihminen joka vierelläni käveli olikin tunteeton hyväksi käyttäjä, joka ei ollut koskaan minua rakastanut eikä koskaa tule rakastamaan. Hän ei yksinkertaisesti pysty rakstamaan ketään.. Alla hieman narsistin logikkaan asiantuntijan silmin.
"Copyright Sam Vaknin. Translated by permission. Original texts of Sam Vaknin at http://samvak.tripod.com/index.html.
Toisin kuin yleisesti luullaan, narsisti ei rakasta itseään, vaan sitä heijastusta itsestään, jonka hän näkee muissa ihmisissä. Itse asiassa hän on tämä heijastus. Muut ihmiset ovat hänelle peilejä, joista hän toteaa olevansa olemassa.
Mutta peilin pitää näyttää sopiva kuva - tai edes jotakin. Siksi narsisti ottaa muut ihmiset vahvaan pihtiotteeseen. Narsisti hakeutuu (usein alitajuisesti) läheisriippuvien ihmisten luokse ja lopulta kykenee muuttamaan heidän elämänsä helvetiksi tavalla, joka jättää ikuiset jäljet. Noin 1 % ihmisistä on patologisia (piintyneitä) narsisteja, mutta narsismi vähäisemmässä määrin on huomattavasti yleisempää ja yleistymässä.
Tohtori Sam Vaknin on yksi maailman johtavista narsismin tutkijoista ja tuntijoista. Hänen aineistonsa taustalla on satojen narsistien ja tuhansien heidän perheenjäsentensä kokemuksia."
Kiitos vastauksista. Olen täysin samaa mieltä kanssanne ja vastaukset olivat hyviä. Tiedän sisimmässäni miten asiat ovat.. ja ne ovat justiin noin huonosti kun kirjoitin ja sain muiden mielipiteitä. Kun tätä tarinaa kirjoitin, olin erittäin epätoivoinen ja surullinen ja pettynyt elämääni (olen sitä edelleen) ja huomaan että tässä ei todellakaan ole edes puoliakaan koko tarinasta..
Jatkan kuitenkin vähän siitä mihin jäin ja kerron mitä on tapahtunut tuon jälkeen. elikkä OSA 5
Tuon hänen sunnuntaisen viestin jälkeen purin kynsiäni etten vastaisi viestiin. mutta sen tein, tietenkin.. mutta vasta muutaman tunnin päästä. Vastaus oli ihan yksinkertainen ja kuvittelin sen olevan kylmä. Vastasin vain että mitä olen tehnyt ja että alan nukkumaan. en muuta, en siihen olenko rauhoittunut vai en. Kadutti ihan hirveästi viestin jälkeen, ja kaikenlisäksi se ei edes vastannut siihen.. mikä oli tietenkin odotettavissa. Toivoin kuitenkin kokoajan anteeksi pyyntöä tai edes jotain. mutta ei mitään. eikä edes seuraavana päivänä, mutta taashan se olin sitten minä joka alkoi viestitellä. Loppupeleissä kun hän kertoi asian n. suurinpiirtein miten se meni.. uskoin häntä.. tai ainakin sanoin niin.. TAAS. Nyt... kaikki on vähän kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Vain minä ja juomattomuuteni ja valehteluni on keskipisteenä. Pyytelin eilen tänne.. (kaduttaa pirusti) ja tuli kyllä. Ei sen suurempia hellyydenosoituksia, muutakun se seksi. Joka on joka kerta mahtavaa, kunnes huomaan sen välinpitämättömyyden hänen kasvoillaan, ei hän minuun sinä aikana edes katso. ja kunnes huomaan että hän sanoo jo että noniin, mene pois. Sillä selvä, mennään nukkumaan, hierotko jalkoja ja heräätkö aamulla keittään kahvia 6 aikaan. ja silitä mut uneen. Tee sitä tee tätä. Ja minä surullisilla pikku aivoillani toivooisin edes halausta ja ihanaa sanaa, tai että sanoisi kuinka paljon tykkää. Mutta ei. taas uusi päivä tänään.. kahvit keitin ja töihin lähti, heippa tuli vaan. Eikä koko päivänä kuulu mitään. Laitoin Yhden ihanan biisinkin piristämään päivää ja kertomaan että olen aina tässä. Mutta ei mitään.
Eilen muuten mitä puhuttiin hänen kanssaan, hän kertoi että kuinka v*tuttaa suunnattomasti, isänsä kuulemma. Isä kuulemma haukkuu vaan häntä ja arvostelee ja on todella törkeä välillä.. Ja äitiänsä sanoi hulluksi. Sanoin että en yhtään ihmettele että oma itsetuntosi on tosi huono kun noin sinua kohtelevat.. niin näin kirjaimellisesti sanoi " mitä luulet mikä se on kun isä vaan haukkuu ja arvostelee ja äti on hullu"
Joskus ollaan näistä lapsuuksistamme puhuttu ja hän on kertonut kaikenlaista.. esim. Äiti oli joskus jättänyt hänet yksin kun oli ollut n.6-8v keskellä yötä lähtenyt baariin ja kun hän oli herännyt, oli lähtenyt äitiään etsimään, kylmissään.. ym. äti muutenkin joi. Isä huuti.
Hänen kaveriltaan kuulin joskus että hänen isänsä oli ollut ihan kamala häntä kohtaan nuorena. Hän joutui tekemään kotona ruuat, siivoamaan ja tekemään kaikki kotihommat.. Jos jotain ei tapahtunut, siitä syntyi hirveä huuto ja syyllistäminen ja alistaminen. En nyt osaa selittää asioita sen paremmin mutta sen tiedän kun kuulin nämä asiat, oli järkyttynyt ja jollain tavalla ymmärsin häntä.. ja yritin aina auttaa.. puhumalla. Vähän asioista puhuttiinkin. Mutta eipä siitä mitään hyötyä ollut. Äidillään todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja isäänsä sanotaan narsistiksi, ketkä hänet tuntevat ( esim mieheni ex, eli ystäväni nykyään).. Kuulin myös kerran että isäänsä oli joskus syytetty seksuaalisesta hyväksi käytöstä. ja tuomittu. Kysyin asiasta mutta tuli jyrkkä ei todellakaan ja kuka tommosta paskaa puhuu. Ja tietysti riita. Että kaverini puhuvat vaan täyttä paskaa ja haukkuvat. Aina se syyttää haukkumisesta vaikka sanon asiasta ihan asiallisesti ja sanon vielä aina aluksi että en halua riitaa mutta pakko sanoa... niin tai näin..
Kuvailempa tähän loppuun vähän häntä:
Haukkuu aina itseään ja sanoo vihaavansa
Joskus puhuu kuolemasta ja rekan alle ajamisesta
Kaverit muka haukkuu ja ei auta vaikka hän yrittää aina parhaansa
Kavereita ei ole.. (vaikka on todella paljon)
kerjää sääliä
ahaa jatkan myöhemmin. hän tulee kotiin taas.
Oletko onnellinen nyt?
Et ilmeisestikkään ole...
Turha on miettiä menneitä: silloin aikaisemmin kaikki oli hyvin ja hän oli ihana.... Tai tulevaa: jos minä pystyisin "korjaamaan" hänet ja hän taas muuttuu mukavaksi.
On tietenkin hienoa muistella menneitä ja mukavia juttuja tai haaveilla hienosta tulevaisuudesta, mutta jos et elä tässä hetkessä niin eipä hirveesti taida kertyä niitä mukavia kokemuksia.
Olet yrittänyt puhua hänelle ja siitä ei ole mitään hyötyä. Luuletko että aika parantaa hänet, vaikka hän ei itsessään näe mitään vikaa?
Jos ihminen ei itse halua muuttua, niin ei häntä kukaan muu pysty muuttamaan, aivan sama mistä asiasta on kyse.
Jos ostat oikeen hienot, mutta pienet kengät, menetkö leikkaukseen ja leikkaat jalkasi pienemmiksi?
Ehkäpä sinulle olisi helpompaa hankkia uudet hyvin istuvat kengät......
Lostsoul; olet saanut hyviä vastauksia ja sanoitkin jo tuolla että sisimmäsi ymmärrät.
Käyt suhteen vaihdetta, jossa kipeästi haluaisit olla ja tiedät sen silti toivottomaksi. Sinä et ole uskaltanut vielä luopua. Käyt asioita niin pitkään läpi, että saat selitettyä tapahtuneet, että alat vihdoin uskoa. Ehkä hyvä niin.
Hyväksy: sinä et saa häneltä sitä mitä itse kovasti kaipaat. Lakkaa odottamasta ja pyytämästä. Sinä et voi myöskään toimia hänen "auttajanaan". Sinun tunteesi estävät sen. Ja hän tarvitsee jotain muuta, kuin mitä sinä pystyt hänelle antamaan ja tarjoamaan. Et kai kuvittele hyvän parisuhteen olevan mitään tämän kaltaista? Tuskin haluat elämäsi lipuvan tälläisenä eteenpäin?
Voit yrittää - jos epätoivoisesti sen haluat tehdä - mutta kulutat vain itsesi, voimasi ja elät syvemmin illuusiossa, missä ei ole tasavertaisesta, vuorovaikutuksellisesta suhteesta tietoakaan. Ja kun olet tarpeeksi "murskattu", huomaat mitä annoit tehdä itsellesi ja mitä annoit itse itsellesi tapahtuvan; alat etsiä julmempia keinoja kostaa kuin aiemmat temppuilusi koskaan. Ja tunteesi ovat vielä syvemmällä ja enemmän riekaleina, joita sitten yrität kokoilla ties minkä tapahtumien jälkeen.
Sinä et tarvitse tätä kokemusta enää yhtään enempää. Se osa, mikä menee kumppanisi kokoamiseen - jos siihen on valmis ja halukas - on hänen itsensä tehtävänsä. Sinulla on kuitenkin velvollisuutesi itseäsi ja omaa elämääsi kohtaan. Kokoa olevalla olevat voimavarasi ja tee päätös. Ja pysy sen takana. Kunnioita itseäsi.
Ole valmis antamaan itsellesi anteeksi. Siitä, että välität itsestäsi ja haluat vielä elää onnellista elämää.
Sinä pelkäät ikävää ja kaipausta. Kyllä, se voi olla kamalaa. Mutta siitä pääsee yli. Luota siihen ja luota itseesi; "kyllä minä selviän".
Siis tarinasi on kuin TÄYSIN entisestä suhteestani! Ai että kun alkoi ärsyttämään, kun nyt mietin miten annoin itseäni kohdella, en uskonut ketään ja halusin vain viettää koko loppuelämän hänen kanssaan. Siinä meinasi mennä välit oman perheenikin kanssa. Uskoin vain aina hänen muuttuvan. Ja tiedän tuon tunteesi! Järjellä osaa ajatella, että suhde on ei ole terve, mutta on vain ihan koukussa siihen mieheen, vaikka ei edes ole onnellinen. Turhauttaa lukea tekstiäsi ja tekisi mieli auttaa sanomalla "lähde ja nopeasti", en usko että sitä kuitenkaan teet :( Minulla ei auttanut kenenkään muun sanat siinä tilanteessa. Mutta 3.5v. seurusteltua, minulle riitti! En tiedä mistä se päätös tuli, se vain tuli. Siitä on nyt 6vuotta ja edelleen kärsin suhteesta, siitä mitä tuhoa se minuun teki! Olen niin vihainen itselleni! Tuntuu että koko nuoruuteni, yksi tärkeimpiä aikoja elämästä, on mennyt minulta ohi, enkä koskaan saa sitä enään takaisin!!!!! Suhteeseen tuli kuvioihin myös väkivalta ja seksiin pakottaminen
/painostaminen. Olin käynyt pettämässä jos en halunnut seksiä, mutta jos olin kiihottunut, niin silloinkin olin pettänyt. Näin siis hänen mielestään. Epäili myös että minulla on seksisuhde hänen isäpuolensa kanssa, vaikka hänen isäpuolestaan sitä ei uskonut. Eli minulla oli siis tämä suhde häneen yksinään? Sairasta.. Nyt vasta olen alkanut huomaamaan, etten ole ollut oma itseni ehkä 8vuoteen ja olen yrittänyt alkaa löytämään itseäni ja tajunnut, että minulla on oikeus onnelliseen elämään ja suhteeseen! Tsemppiä! P.S.. Hän on täysin sama ihminen tänäkin päivänä. Onneksi nykyisin kaukana minusta.