"Runoja" tunteista ja muusta, kommentteja?

En oikee tienny mille palstalle kirjottelisin tän nii laitan nyt sitte tänne. Eli oon 14v tyttö ja melkee jo harrastuksena teen tämmösiä pieniä runoja tai mitä nää nyt on siis kokemuksista ja tunteista sun muusta. Harrastan myös musiikkia ja teen omia biisejä, joskus ku alan kunnolla sanottamaa nii tästä vähä ehkä jotai vaikutteita siihenki. Haluisin et kertositte mielipiteitä tai jos teillä heräs jotai ajatuksia yms, kiitos.

Elämä on karua, niin epäreilua. Todellisuus kolahtaa, kun sitä vähiten odottaa. Ootko nyt ylpee? Saa yksin illalla itkee peiton alla, miettii kui paskaa tääl on olla. Tajuutko yhtää miltä tuntuu kantaa tälläst taakkaa ja pelätä ettei kohta ehkä enää mitää saakkaa? Aika paskaa, ja vitun rankkaa. En pyydä palaa taivasta, enkä mitää kallista, toivosin vaa et mut hyväksyttäs tässä maailmassa.

Oot mulle tärkee, mut täs ei oo järkee. Silmis sumenee, vaan sua kuuntelee. Ei sen enempää, eikä vähempää. Elämä antaa, elämä ottaa, se kantaa, se pudottaa. Melkone syöksylasku ollu pääl viimesen vuoden, voitko ottaa kii ja kannatella huomen?

Liian vaikeeta, rankkaa ja haikeeta. Mitä voin enää sanoo, kattoo silmii ja
anoo armoo. Ei näy pelastusta, mitä sä ees haluut musta? Mun hartioilla painaa paineet ja tuska, mut mä oikeesti kai tykkään susta. Ei ehkä oikee aika purkaa näitä tunteita, näyttää hienoi muuveja ja yrittää olla cooleja. Mut jos tää onki viimene mahollisuus, ja sit herää todellisuus. Haluun sanoo enneku on liian myöhästä, vaikka tää onki työlästä.

Ai mä oon ruma huora, oisko kiva elää ilman päätä? Siitä kohta luopuu joudut ku nähää huomen koulussa. En jaksais sun naamas enää katella, sori ku en oo mikää Pamela. Häivy vaikka vittuu ja haista paska, sut tekis mieli seinään paiskata. Saisit vitun pahasti turpaan jos nyt tulisit vastaan, en ottais vastuut seurauksista, ehkä vaa niist oikeuksista. (kertoo siit ku eräs 'tosi kiva' ihmine oli puhunu musta paskaa muille, mm. haukkunu huoraks jne.)

Sulle kerroin kaiken; mite menee, mitä kuuluu. En huomannu kuiluu, joka vieressä murtuu. Sinne pudottii jo, eikä päästä enää ylös. Ei tää toimii voi näin, et mä aina riennän pelastamaa. Tukena taas, pelastavana olkapäänä. Tahdon pois, mut luonas pysyy silti. Rakastan sua, enkä haluu päästää irti.

Luulit et oisin helppo nakki, niinku sä oot vaa yks ruma rakki. Se mitä yritit oli vitusti liikaa, seuraavan kerran saat nyrkistä turpaan. Voit olla varma ettet ikinä saa naista, ota vaikka poskeen ja haista paska. (tässä vois sanoo et joo, tää kertoo siitä ku mut yritettii raiskata, tai ainaki se oli selvästikki sen äijän mieles)

En haluu enää miettii ketä muita hoidat, tai kelle muulle sä iltasin soitat. Rakastin sua sillon, mut empä enää. Tää oli liikaa mulle, ittes kerää. (..ja kun mua petettiin)

Yritä ymmärtää, susta jälki jää.

Ei sulle yks riitä todellakaa, se on kaikki tai ei mitää aina vaa.

Tässä istun yksinään, odottamassa löytäjää.

En takaa et ymmärrätte jotai kohtia tai tekstejä, jollon ette pääse siihe ajatuksee mukaa, ettekä ymmärrä mua. Mulle ei oo väliä kirjotatteko et ''tää oli täyttä paskaa, oot vaa säälittävä angstiteini'' vai jotai positiivista, halusin vaa jakaa tän jonku kanssa, ei mul muuta.