Suuri tai ehkä suurin ongelmani on vanhemmat. Isäni kohtelee minua kuin koiraa josta ei pidä. Jatkuvaa painostusta ja 0% ymmärrystä. Tuntuu ihan paskalta asua vanhempien luona ja se että olen jo 23v ei auta asiaa. Isä ei ikinä mieti olisiko minulla jotakin tärkeää menoa tai tekemistä tai ensinnäkään jaksanko nyt tehdä jotakin. Kaikki mitä kuulen ovat käskyjä tai sitten riidellään jos en suostu tekemään jotakin. Esim. Tänään isäni tuli olohuoneeseen jossa katselin leffaa ja hän rupesi puhumaan puhelimessa ja otti samalla kauko säätimen ja laittoi tv:stä äänet pois kysymättä minulta mitään vaikka tiesi että katsoin sitä leffaa. Teki mieli vetästä turpaan sitä ryhä valasta mutta vankilaan joutuminen ei oikein nappaa. Poistuin tilanteesta koska pelkäsin itsehillinnän pettävän. Kaikki mitä kuulen päivittäin on ¨mitä meinaat tehdä elämällesi?¨ ja siitä se aina alkaa, siis helvetilliset riidat. Koko ajan minua pompotellaan kotona ja käskytetään.
Pahinta on se että en pysty muuttamaan poiskaan. Muuttaminen omilleen pelottaa jostakin syystä ihan vitusti. Olen täysin halvaantunut noin kuvaannollisesti sanottuna. En pysty nukkumaan ja nukun ehkä 3-5 tuntia yössä ja olen seuraavana päivänä todella väsynyt. Näin pahaa unettomuutta minulla ei ollut vuosi sitten ja tätä on jatkunut jo vuoden päivät.
Mulla ei ole kavereita, ei harrastuksia tai mitään muutakaan. Tai no on mulla yksi kaveri mutta hän ei ole oikea kaveri loppujen lopuksi. Hän aukoo päätään minulle henkilö kohtaisista asioista jatkuvasti. Hän ei arvosta minua yhtään ja katsoo minua alaspäin.
En oikein tiedä miten edetä tästä eteenpäin mutta jotakin pitää tehdä. Vanhemmat imevät kaikki voimavarat minusta ja ainoa seura mitä mulla on on se yksi kaveri joka vittuilee koko ajan. Psykologit eivät oikein ymmärrä minua ja lääkeistä ei ole ollut mitään apua. Mitä minä voin tehdä tässä tilanteessa? En voi elää näin mutta en pääse poiskaan tästä tilanteesta. Mulla ei ole mitään eikä ketään eikä varsinkaan mitään syytä yrittää mitään. Olen käynyt 7 vuotta psykologeilla ja kokeillut 5 eri lääkettä mutta en ole hyötynyt siitä.
Jos tämä jatkuu näin tarpeeksi pitkään tapan vielä jonkun...
Pahinta on se että en pysty muuttamaan poiskaan. Muuttaminen omilleen pelottaa jostakin syystä ihan vitusti. Olen täysin halvaantunut noin kuvaannollisesti sanottuna. En pysty nukkumaan ja nukun ehkä 3-5 tuntia yössä ja olen seuraavana päivänä todella väsynyt. Näin pahaa unettomuutta minulla ei ollut vuosi sitten ja tätä on jatkunut jo vuoden päivät.
Mulla ei ole kavereita, ei harrastuksia tai mitään muutakaan. Tai no on mulla yksi kaveri mutta hän ei ole oikea kaveri loppujen lopuksi. Hän aukoo päätään minulle henkilö kohtaisista asioista jatkuvasti. Hän ei arvosta minua yhtään ja katsoo minua alaspäin.
En oikein tiedä miten edetä tästä eteenpäin mutta jotakin pitää tehdä. Vanhemmat imevät kaikki voimavarat minusta ja ainoa seura mitä mulla on on se yksi kaveri joka vittuilee koko ajan. Psykologit eivät oikein ymmärrä minua ja lääkeistä ei ole ollut mitään apua. Mitä minä voin tehdä tässä tilanteessa? En voi elää näin mutta en pääse poiskaan tästä tilanteesta. Mulla ei ole mitään eikä ketään eikä varsinkaan mitään syytä yrittää mitään. Olen käynyt 7 vuotta psykologeilla ja kokeillut 5 eri lääkettä mutta en ole hyötynyt siitä.
Jos tämä jatkuu näin tarpeeksi pitkään tapan vielä jonkun...
Vastaukset 2
Vanhimmat
UP
Mikä siinä muutossa on niin vaikeata, osaatko sanoa? Se nimittäin voisi auttaa, olet kuitenkin jo nuori aikuinen. Itse muutin 17 vuotiaana, 15 v sitten omilleni.
Maksatko kotiisi ylläpidon?
Mitä lääkkeitä olet kokeillut, 5 eri on vähän. Käytkö psykiatrilla? Käytkö keskusteluhoidossa vai ns. oikeassa psykoterapiassa?
Käytätkö unettomuuteen mitään lääkettä? Oletko unitutkimuksissa käynyt?
Kovasti tsemppiä sinulle!!!