Minua vihataan

Kavereita on itseasiassa aika vaikea tehdä. Itselläkin vielä 24v samat kaverit, kun oli 18v. Tosin johtuu ihan itsestäni, että vähän vaikea pitää ihmisiin yhteyttä jostain syystä.

Ihmisten kanssa tulee kyllä toimeen ja niin edelleen, mutta on vain jotenkin "outoa" soitella ihmisille/pyydellä fb kaveriksi ihan vain huvikseen.

Kokeileppas hassunassu vaikka hommata pari nettituttua ensin ettei ihan yksin tarvi olla. Onhan se fyysinen hengailu ihan kivaa, mutta ihan chattaily aluksi voisi olla jees ettei tarvi oman pään sisällä kokoajan olla.

Tsemppiä!

"Ehkä pitäisi vaan sittenkin olla se ujo ja hiljainen tyttö, joka ei ota kontaktia muihin."
-Tuo ensimmäinen kohta voi olla ihan järkevä, toinen loisi vain samankaltaisia ongelmia kuin aikaisemmin.
Jokaisella ihmisella on ominaisluonne, jos sosiaalinen ja puhelias yhtäkkiä muuttuu hiljaiseksi, tätä ruvetaan ihmettelemään. Jopa hänen mielenterveyttään saatetaan epäillä. Melkein sama juttu jos ujo yrittää muuttua puheliaaksi. Sen kuulee äänenpainosta, äänensävystä ja puhetyylistä ja se herkästi huomataan teeskentelyksi(=huomionhakuisuudeksi).

Älä missään nimessä vetäydy kokonaan kuoreesi, vaan yritä ennemmin hankkia aluksi pari hyvää ystävää(vältä kuitenkin vaikuttamasta pakkomieleiseltä; älä jatkuvasti yritä vääntää keskustelua tai roikkua perässä).

Jotkut meistä vaan ovat luonnostaan hiljaisempia ja ujompia kuin toiset. Jos ei edes viihdy huomion keskipisteenä, niin miksi edes yrittää?


Media ja nykyinen kulttuuri herkästi yrittää pakottaa kaikki ihmiset samaan muottiin; ylisosiaalisiksi kaikkien kavereiksi. Tämä ajatusmalli oikeuttaa hiljaisempien syrjimisen, "heikot sortuu elon tiellä"- ja sitä rataa.
Älä anna sen masentaa, se onnellisuus löytyy paljon helpommin kun kuuntelee sisäistä ääntään, ole vain ihmisten seurassa jossa viihdyt.

Itse olen hieman hiljainen ja ujo luonteeltani. Nuorempana yritin ottaa avoimemmista ihmisistä mallia ja yritin toimia täsmälleen kuin he. Se ei ikinä toiminut kohdallani, tunsin vain tekeväni itsestäni narrin. Ennen myös syytin itseäni siitä etten ystävysty niin helposti ihmisiin. Tuntui etten oikein pysy muiden vauhdissa.

Olen 35v mies ja vasta ihan viime aikoina olen hyväksynyt että olen hiljaisempaa ja syrjään vetäytyvää sorttia. Itsevarmuus kasvaa huomattavasti, kun hyväksyy ettei ole tarkoituskaan toimia luonteensa vastaisesti.

Jos yrität olla esillä jatkuvasti saadaksesi ystäviä, ystävystyisit luultavasti väärien ihmisten kanssa. Ota siis iisisti vain, niin saat ystäviä, joista on iloa pidempään.
Ja kyllä sitä itsevarmuutta tulee pikkuhiljaa, kun aikaa kuluu uudessa ympäristössä.
Hiljaiset ja ujot ihmiset syttyvät hieman hitaammin, meillä on tapana tarkkailla tilannetta ennen kuin hyppäämme sekaan.

Aloittajalle, älä välitä toisten käsityksistä itsestäsi. Sinä tunnet itsesi parhaiten joten mitäpä toisten mielipiteillä on väliä. Ystävyys muodostuu luonnostaan sellaisten ihmisten kanssa jotka hyväksyvät ja avostavat sinua sellaisena kuin olet.

Olen 37 vuotias mies jolla ystäviä ei juuri ole, mutta en koe että ystävien puute olisi asia joka tekee elämäni laadusta millään tapaa huonompaa. Tärkeämpää on se että teet asioita jotka itse koet tärkeiksi joiden kautta saat sisältöä elämääsi. Ja noiden asioiden kautta hyvin todennäköisesti tutustut toisiin ihmisiin joiden arvot ja ajatusmaailman on saman kaltainen kuin sinulla itselläsi.

Ja mikäli tarvitset kuulijaa tällä palstalla löydät aina ymmärrystä ja kuulujoita.

Tsemppiä!

Nuorena olin Se ujoin ja hiljaisin. jotenkin on elämä mennyt ja nyt kun olen 48 v haluaisin edelleen tutustua ihmisiin. Kadun, etten joskus ole tehnyt niinkuin sinä ja todella yrittänyt sosiaalistua. Ehkä en perusluonteeltani ole niin yksinviihtyvä, koska olen potenut jatkuvaa yksinäisyyttä. Yksinäisyys ei ole kiva asia, kun sitä ei ole valinnut.

Miksi välität siitä, mitä sinusta puhutaan? Anna ihmisten ajatella, mitä ajattelevat ja elä omaa elämääsi. Voisithan selittää heille asioita, vaikka näyttämällä tuon yläpuolella olevan tekstin, jonka kirjoitit.

P.s. Tosin muistan, miTen itse olen pelännyt jonkin illan jälkeen, jolloin olin mielestäni muutakin kuin ujo... Olen itseasiassa pelännyt, etteivät ihmiset näkisi pienimmänkään näytelmäni lävitse. Joskus, vaikkapa ravintolailtoina oli hauska esittää hurjaa menijää, vaikka sisimmässäni olin yhtä ujo kuin yleensäkin.

En vain halua olla se ihminen, jonka kanssa kyllä vietetään aikaa, mutta josta puhutaan selän takana pahaa. Tuollakin koulussa kun huomaa sen, että ollaan yhtä suurta porukkaa, mutta silti puhutaan toisten selän takana pahaa. En ymmärrä, miksi hengata ihmisen kanssa, josta ei kuitenkaan pidä?

Mutta olen todella alkanut miettiä, että mikä minun käytöksessäni on ollut niin huomionhakuista olevinaan. Olen kyllä yrittänyt osallistua keskusteluihin, mutta en ole koskaan ollut "porukan vetäjä" tai yrittänyt mitenkään kiinnittää itseeni huomiota. Olen vaan sanonut mielipiteeni keskustelun aiheeseen niin kuin muutkin.

Olen ruvennut jotenkin erkaantumaan porukasta, johon olin juuri päässyt sisään. Olen niin loukkaantunut. Tiesin, että ihmiset eivät tykänneet minusta, kun olin ujo ja hiljainen enkä ottanut kontaktia muihin (siis edellisessä koulussa esimerkiksi). Mutta vaikka nyt yritän olla normaali sosiaalisempi ihminen, niin eivät ihmiset taida tykätä tämmöisestäkään minusta.

Mulla on kans sama tilanne. Nyt olen tehnyt oman valintani ja ollut mieluummin yksin kuin väärässä porukassa. Ei tämä mitään mukavaa aikaa ole ollut, mutta en vaan jaksa kulkea sellaisessa porukassa, jossa en viihdy. Eivät ne toisetkaan silti minusta paljon piitanneet, aina sain itse mennä heille juttelemaan. Toivonkin, että joskus löytäisin pari tosiystävää, olen saanut tarpeekseni tästä ikuisesta kolmas pyörä- asetelmasta. En halua olla mikään varakaveri vaan haluan, että minun asioistani ollaan aidosti kiinnostuneita. Ja sitä selän takana puhumista en siedä enää yhtään, sellainen ei voi olla kaverini, joka haukkuu aina tilaisuuden tullen.

On silti kurja olla yksinkin, muiden silmissä olen varmaan joku outo tylsimys :( Ja olen sitten vielä aika ujo ja epävarma itsestäni. Isommassa porukassa en oikein viihdy ja toisaalta kammoksun myös niitä todella sosiaalisia ihmisiä. On vaikeaa :(

Kuka sulle tällaista väitti ?

Tyyppi tai tyypit valehtelee. Itse totesit aloituksessasi että muut tytöt sun luokalla vasta onkin huomionkipeitä. Joten sulla ei ole mitään syytä huoleen, nämä ovat vain kateellisia sulle, pidä pintasi ja ole iloinen ja onnellinen siitä mitä olet, hommaa vaikka oikein kunnon hovi ympärilles, ja anna niiden typerysten maistaa, kerrankin, omaa lääkettään. Mun mielestä olet ansainnut sen, olet ajatteleva ihminen.

No mutta onko tuo huomiohakuisuus ylipäänsä niin huono piirre ihmisessä? Ei kai sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että sinua vihattaisiin :) Vähän sama kuin sinua olisi sanottu ujoksi tai rauhalliseksi. Ekstrovertti ja introvertti.. Nuo on vaan temperamenttipiirteitä eikä kuvaa sen tarkemmin minkälainen ihminen olet. Eri juttu jos sinua olisi sanottu ilkeäksi, itsekkääksi, röykeäksi tjn...

heippa. täällä myös yksi nuori nainen jolla samantapaisia ongelmia. olenkin huomannut että on turha yrittää tulla toimeen sellaisten kanssa jotka eivät minusta pidä tai ei muuten vain toimi yhteen.

harvoin löytyy samalta luokalta samanhenkistä. kun en ole sellainen massakulkija niin ei voi mitään. olen mieluummin yksin ja annan muiden ihmetellä. juttelen kyllä kohteliaasti takaisin jos joku haluaa kanssani jutella, mutta en yritä tunkeutua porukkaan jossa minua ei kaivata

" juttelen kyllä kohteliaasti takaisin jos joku haluaa kanssani jutella, mutta en yritä tunkeutua porukkaan jossa minua ei kaivata "

Olen itse samanlainen.
Vielä yläasteella, mullakin oli vielä kavereita, mutta kun muut alkoi kokeilemaan kaljanjuomista ja röökiä, niin tämmönen kiltti poika ei sitten semmoseen mukaan menny, tuota on kyllä tullu harmiteltua paljon...
Siitä on pitkä aika kun on kaveria ollu, perhe löytyy jonka kanssa voi välillä jutella, mutta ei se oo kuitenkaan sama asia, keskustelu on rajoittunutta.
Vaikka nyt tällä hetkellä ei oo mitään ongelmaa puhua ihmisten kanssa, niin keskustelun aloittaminen ja ystävyyssuhteiden alulle saanti on vaikeaa (kumppanista puhumattakaan), kyllä se yksinäisyys jälkensä jättää.
Alussa oli ihan jees, kun ei tarvinnu aikatauluaan muokata kavereiden takia, kolmen vuoden jälkeen se yksinäisyyden hohto ainakin mulla katosi.
Mulla on nuorempi veli jolla koulu nyt menee miten menee, mutta sillä on ollu tyttöystäviä ja paljon kavereita tälläkin hetkellä... jos voisin valita, vaihtaisin paikkaa!

Ilman muuta kannattaa harjoitella juurikin opiskeluaikana sosiaalisia taitoja. Teet juuri oikein kun avaat suusi ja osallistut ja kommentoit, juuri niinhän vuorovaikutusta syntyy. Älä missään nimessä vetäydy, vaan jatka sitkeästi aloittamallasi linjalla vaikka kuinka silmiä pyöriteltäisiin. Hissukoita on ihan tarpeeksi. Et sinä tarvitse kenenkään hyväksyntää, mutta vuorovaikutustaidoista on suunnattomasti hyötyä elämässä. Opit kuinka saada suunsa auki ja äänen kuuluviin !

http://paasausblogi.blogspot.fi/

Miehenä sitä pelkää olevansa viallinen jos ei kykene huolehtimaan läheisistään ja jo ei suoriudu arjen rutiineista kuten töistä vähintäänkin loistavasti. Olen pelännyt pitkään epäonnistumista ja tähän asti olen aina kaikki toimet suorittanut. Liikunta ja työ ovat olleet intohimojani aina ja jokainen asia on ollut minulle kilpailu itseni kanssa ja se että olen vähintäänkin pyrkinyt kaiken hoitamaan paremmin kuin muut on ollut vähintä mitä olen itseltäni hyväksynyt. Elämä on helppoa silloin kun on joku josta pitää kii.....

Jokainen kone hyytyy aikanaan jos ei siitä huolehdita ja niin kävi minunkin koneelleni. Vuosia kestänyt ikävien asioiden päivittäinen kohtaaminen ja niissä epäonnistuminen on tehnyt minusta ihmisraunion. Menetetty omaisuus, työpaikat ja parisuhteet vain muistuttavat epäonnistumisista ja jäljelle on jäänyt velkahelvetti ja onneton yritys taistella oikeuksistaan tässä yhteiskunnassa.

Kaikki muistuttaa siitä miten oikeissa asioissa ihminen on niin yksin ja yksinäisyys on kuolettava sairaus. Sitä tajuaa ja huomaa olleensa sulkeutuneena ollut jo pitkään ja ne jotka ovat yrittäneet tarjota apua, on torjuttu. Ylpeys on ehkä pahin piirre ihmisellä ja tarkoitan ylpeyttä mikä saa ihmisen yrittämään selviytyä kaikesta yksin ja se ei suostu ottamaan apua keneltäkään vastaan.

Toisen ihmisen menettäminen elämässä on asia mistä ei toivu, vaikka elämmekin itseämme varten on se toinen ihminen tärkeintä mitä elämässä voi olla. Sen huomaa vasta menetettyään hänet,,, kukapa toisen ongelmia jaksaa sivusta kauaa seurata. Kun voimat on vähissä ja kaikki keinot koitettu selvittää ,ei motivaatio ja elämänhalu ole läsnä. Meille jo aikuisille asioiden ja muutosten hyväksyminen on haastavaa ja jokainen hetki yhtä helvettiä, mutta hetki vähempänä.

Jos teillä on joku jota rakastaa , niin kertokaa se päivittäin, pysähtykää miettimään mitä oli aika ennen häntä. Itse odotan ihmettä mitä en todennäköisesti ehdi koskaan näkemään, on vain surua ja epätoivoa jäljellä kaikesta siitä hyvästä mitä joskus oli. Tuon esille ajatuksia mitä en aikaisemmin ole uskaltanut tuoda ja uskon että en ole näiden asioiden kanssa yksin.

Eipä voi kertoa.

Kaksi asiaa ihmissuhteista: Ole oma itsesi ja rehellinen muille. Sanomatta jättäminen on eri asia kuin valehtelu. Toiseksi luota itseesi. Jos joku vieras ihminen ei pidä sinusta, niin ajattele, että et ole hänen arvoisensa.

Itse entisenä koulukiusattuna saan haukkuja siitä, että olen kylmä ja itsekeskeinen. Oikeasti syynä on se, että monen vuoden kiusaamisen jälkeen, opin tuntemaan itseni ja ihmiset, joiden kanssa viihdyn. Heitä on hyvin vähän. Rationaalisesti eli työpaikoilla tulen toimeen kenen kanssa tahansa. Illat ja viikonloput vietän itseni ja parhaan ystäväni kanssa.

Olen aivan varma, että aloittajalla kolahtaa jonkun ihmisen kanssa todella hyvin. Meitä on moneen junaan ja kestämme erilaisia huonoja puolia. Itse kestän hyvinkin paljon kiukuttelua ja riitelyä, jos vastapainona on naurua ja onnellisuutta. Minulle kaikkein tärkein asia ihmissuhteessa on rehellisyys ja toisen ihmisen huomioiminen.

Kumpa pitäiskin paikansa.

Ennen kaikkea.

Mistäpä niin päättelet.

Ei kannata välittää muisen ihmisten kommenteista. Ole vaan oma itsesi.
Tietenkin kannattaa olla aktiivinen mutta ei saa olla liian innokas, sillä
silloin se on vähän luonnotonta...jolloin se on teennäistä..

Itse olen Kristitty ja siksi pystyn asiassa kuin asiassa kääntymään Jeesuksen puoleen...

Rakas Jeesus auta tätä ystävää löytämään todellinen ystävä ja Herra jeesus auta häntä löytämään myös Jeesus sinut. Kiitos Jeesus...