Kaksi vuotta riiputtu diagnosoidun vaikean/keskivaikean masennuksen kynsissä. Pitäis hyväksyä ittensä, pitäis osata käydä koulua, pitäis mennä nukkumaan oikeeseen aikaan, pitäs tehdä sitä ja tätä.
Oon niin väsynyt tähän elämään. En taannoin edes uskonut että selviäisin tähän ikään asti: 18v.
Haluaisin kuolla. Mutta en voi. Mun läheisillä on oltava normaali elämä, en vois laittaa sisarustani läpi jotakin sellaista. En voi laittaa läheisiäni läpi monen vuoden surua. Tai pahinta mitä voisi tapahtua, sisareni hukuttaisi surunsa viinaan ja hänelle tapahtuisi jokin onnettomuus! Oon jumissa tässä paskassa elämässä, mutta on mentävä sen läpi. Jotta mun läheiset ei joudu kärsimään enää enempää. En voisi mennä lepäämään tietäen minkä kaaoksen jätän jälkeen..
Pitää kai vaan kestämättömät hetket hukuttaa itsensä rauhottaviin ja nukkua.... Päiviä tai kuukausia, ihan sama, jos en kuollakaan voi.
Oon niin väsynyt tähän elämään. En taannoin edes uskonut että selviäisin tähän ikään asti: 18v.
Haluaisin kuolla. Mutta en voi. Mun läheisillä on oltava normaali elämä, en vois laittaa sisarustani läpi jotakin sellaista. En voi laittaa läheisiäni läpi monen vuoden surua. Tai pahinta mitä voisi tapahtua, sisareni hukuttaisi surunsa viinaan ja hänelle tapahtuisi jokin onnettomuus! Oon jumissa tässä paskassa elämässä, mutta on mentävä sen läpi. Jotta mun läheiset ei joudu kärsimään enää enempää. En voisi mennä lepäämään tietäen minkä kaaoksen jätän jälkeen..
Pitää kai vaan kestämättömät hetket hukuttaa itsensä rauhottaviin ja nukkua.... Päiviä tai kuukausia, ihan sama, jos en kuollakaan voi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.