Olen naiseksi melko rationaalinen, ja parisuhteeni ovat perustuneet ns. "rationaaliseen rakkauteen". Toisin sanoen olen tullut miesten kanssa hyvin toimeen, koska keskustelen mielelläni rationaalisista asioista. Minussa on kuitenkin voimakas tunnepuoli, jota hyödynnän lähinnä maalaamisessa jne.
Minulle kävi outo sattuma. Olin luennolla ja istuin erään miehen viereen. Minusta tuntuu, että olisin rakastunut häneen samantien, koska höpisin hänelle kaikkea omituista. Olen normaalisti hyvin harkitseva suustani, mutta häntä aloin kehua ja kysellä hänen taustoistaan. Minusta tuntuu, että aistin hänen tunteensa hyvin voimakkaasti ja hänen lähellään minulla oli mielettömän hyvä olla.
Tämä on minulle hyvin vieras asia, koska en ole kokenut mitään vastaavaa. Pahinta tässä on se, että olen parisuhteessa, jossa ei ole tunteita. Saan riidellä ja tuntea yksinäni, koska mieheni ei oikein harrasta tunteilua. Joskus olen alakuloinen ja olenkin miettinyt, että tätäkö parisuhde sitten pohjimmiltaan on. Olen monesti puhunut miehelleni, että onko tämä meidän suhde vain ystävyyttä ja ottanut toisinaan mieheen etäisyyttä. Välitän miehestäni todella paljon, mutta minusta on alkanut tuntua siltä, että välittäminen on ystävyyttä ei rakkautta.
Jos jollain on vastaavia kokemuksia ja neuvoja, niin otan ne mielelläni vastaan. Aloitukseen ei tarvitse kommentoida epärehellisyydestä, koska olen ollut hyvin avoin miehelleni aiheesta. Olen pohjimmiltani hyvin empaattinen ihminen, joka ei halua aiheuttaa kenellekään mielipahaa.
Minulle kävi outo sattuma. Olin luennolla ja istuin erään miehen viereen. Minusta tuntuu, että olisin rakastunut häneen samantien, koska höpisin hänelle kaikkea omituista. Olen normaalisti hyvin harkitseva suustani, mutta häntä aloin kehua ja kysellä hänen taustoistaan. Minusta tuntuu, että aistin hänen tunteensa hyvin voimakkaasti ja hänen lähellään minulla oli mielettömän hyvä olla.
Tämä on minulle hyvin vieras asia, koska en ole kokenut mitään vastaavaa. Pahinta tässä on se, että olen parisuhteessa, jossa ei ole tunteita. Saan riidellä ja tuntea yksinäni, koska mieheni ei oikein harrasta tunteilua. Joskus olen alakuloinen ja olenkin miettinyt, että tätäkö parisuhde sitten pohjimmiltaan on. Olen monesti puhunut miehelleni, että onko tämä meidän suhde vain ystävyyttä ja ottanut toisinaan mieheen etäisyyttä. Välitän miehestäni todella paljon, mutta minusta on alkanut tuntua siltä, että välittäminen on ystävyyttä ei rakkautta.
Jos jollain on vastaavia kokemuksia ja neuvoja, niin otan ne mielelläni vastaan. Aloitukseen ei tarvitse kommentoida epärehellisyydestä, koska olen ollut hyvin avoin miehelleni aiheesta. Olen pohjimmiltani hyvin empaattinen ihminen, joka ei halua aiheuttaa kenellekään mielipahaa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Nähtävästi ei koska siitä tullut koskaan mitään, tai sitten se oli yksipuolista sellaista. Vain yksi kokemus múiden joukossa. Siis voihan se syntyä vaikka vastakaikua samalla mitalla saisi. Jokin sitä sitä pitkitti ja piti elossa, oliko se sitten se rakkaus
No samankaltaisuutta löydän kirjoituksestasi. Mielestäni minä suojelin omaa voimakasta tunneperäisyyttä, solmiessani järkiperäisen ja vähän tunteita ilmaisevaan suhteeseen. Olemme hyviä kavereita ja kaikki järkiperäiset asiat meillä sujuvat ja , samoin kuin sinulla, tulen miesten kanssa hyvin toimeen olen ns. "kaikkien kaveri".
Tämä ns. "kaikkien kaveri" on suojannut minua elämäni matkassa itseltäni, koska salassa minä olen hyvin nopea ja kiihkeä ihastumaan tässä omassa romanttisessa mielessäni jonka olen pitänyt vain itselläni.
Osa tästä on varmaankin luonteesta kiinni ja osa asiasta on peruja ns. nuoruus ja lapsuuden kokemuksista, siitä että tunteiden näyttäminen on jotenkin hävettävää tai ei kuulu älykkäälle ihmiselle.
Koin muutama vuosi sitten voimakkaan ja pysyvän tunne-rakkauskokemuksen joka ei vieläkään ole lähtenyt minusta pois. Rakkauskokemuksesi sen koen. Tunne on täysin järjenvastainen ja rasittavaa ajattelultaan ,kun ottaa huomioon kohteeni ja minun elämäntilanteet ja sitoutumukset, mutta en sille mitään voi ja annan itselleni luvan tuntea nämä tunteet ilman häpeää ja syyllisyyttä.
Kokemus ja tämä voikas tunne on rikastuttanut omaa mielikuvitustani ja se on myös kasvattun omaa tuntemusta itsestäni ja myös muista ihmisistä.
Rakkaus laajentaa käsityksiä elämästä ja antaa uutta perspektiiviä elämään, vaikka surua ja ikävää siitä ei saa poistettua, niin en antaisi kokemuksistani mitään pois. Parempi on olla rakastunut ja ikävissään kuin olla ilman tätä tunnetta ja uskon että se johtaa johonkin parempaan kaikesta huolimatta : )
Koskaan ei ole liian myöhäistä herätä
Kyse voi myös olla rakkauden kaipuusta. Heijastat romanttiset toiveesi ympäristöösi, koska janoat niin paljon tunnetta ja rakkauden hulluutta omaa elämääsi, eikä nykyinen parisuhteesi sitä sinulle tarjoa.
Jotkut ihmiset myös saavat meissä tuollaisia reaktioita aikaan. Onko se sitten evoluutiobiologiaa, kemiaa vai mystistä sielunkumppanuutta niin se on makuasia, mutta kaikki on aina mahdollista.
KOMP! Sano miehelles että alamäki kohtaa ellei ala osoittaa tunteitaan paremmin.
Mut älä vaan vaihda sexyä miestä tylsään älykköön ap!!!!booooringgg!!Mieti millaista elämää sä haluat ja missä kohtaa voit tehdä kompromissin?Haluatko todella vain älyllisiä keskusteluja 24/7 vai fysistä eläimellistä vetovoimaa,miehen, uroksen johon tunnet vetoa ja jonka kanssa saat olla NAINEN, sen miehen nainen!!!!
Ainakin hiljattain tv:ssä esitetyn Rakkaus-dokumentin mukaan rakkautta ensisilmäyksellä on mutta se on harvinaista.
Minulla on jotenkin päinvastainen tilanne kuin sinulla. Ihmissuhteissa olen kuunnellut tunteitani, niitä vastaan en voi toimia. En ole saanut tunteitani irti miehestä, johon rakastuin täysillä, pitkästä aikaa. Suhde katkesi hänen aloitteestaan. Nyt puntaroin, voisiko ns järkeen perustuva suhde syntyä ja kestää. Eräs mies lienee minusta kiinnostunut mutta en tunne kuin kaverillista kiintymystä.
Kehottaisin katsomaan/kokemaan tuon jutun kunnolla läpi, jos teillä sellaiseen tilaisuuksia on ja jos mies sitten vaikuttaa tuntevan samoin. Älä tuossa kohtaa mieti liikaa muita ja "miten on oikein", koska jos sen teet täysin omaa tahtoasi vasten ja vaan mietit ettet nyt vaan loukkaa ketään, niin susta voi tulla tosi onneton ihminen.
Voi se olla muutakin, mutta voi se olla just sitä mitä koet sen olevan, joten älä suhtaudu siihen liian.. miten sen nyt sanoisi, välinpitämättömästi tai järkeistäen?
Aloittajan pitäisi puhua sen nykyisen miehen kanssa asiat selväksi ja sitten miettiä uutta suhdetta. Varmaan tuossa tilanteessa kuka tahansa sympaattinen mies vaikuttaa sinusta aivan unelmamieheltä jos toinen on platoninen.
Kannattaa lopettaa se parisuhde siihen mieheen ketä ei osoita ja jaa tunteita kanssasi. Tietenkin kunnon keskustelu kasvotusten voisi herättää sen nykyisen miehen huomioimaan sinut ja tunteesi.
Vaikuttaa että olet väärän miehen kanssa yhdessä ja teidän parisuhde on sitä ystävyyttä, mutta jonkunhan syyn takia päädyit hänen kanssa yhteen, eli oliko joskus enemmän kuin ystävyyttä?
Jos päädyt eroon niin katso sen jälkeen ihan kaikessa rauhassa sitä uutta ihmistä.
Uuteen parisuhteeseen ei kannata mennä heti eron jälkeen.
Minulla on se ongelma, että olen poikkeuksellisen älykäs nainen ja päädyin nykyisen mieheni kanssa parisuhteeseen siksi, että kohtasimme henkisellä tasolla. Minun on erittäin vaikea löytää keskustelukumppania juuri tämän hyvin voimakkaan rationaalisen puoleni takia. Sanotaanko, että yleinsä piilotan julkisesti älykkyyttäni, koska ihmiset ärsyyntyvät siitä. Olen hyvin tunneherkkä enkä mielelläni riitele vieraiden ihmisten kanssa.
Minussa on kuitenkin tämä tunnepuoli enkä ymmärrä miksi tunnen niin suurta rakkautta miestä kohtaan. Sen verran sain hänen kanssaan keskusteltua, että sain todeta, että henkisellä tasolla emme kohtaa. Tunnetasolla kuitenkin täydentäisimme toisia. Olen oikeasti koko elämäni etsinyt sellaista viileää ja rehellistä taiteilijamiestä, joka kehtaa pistää minulle hanttiin, kun olen ärsyttävä.
Lähinnä miehiltä olisin kysynyt, että suostuisitteko parisuhteeseen naisen kanssa, jonka kohtaatte tunnetasolla, mutta on teitä älykkäämpi? Mitä ongelmia teidän mielestä siihen voin syntyä?
Keskustelin aiheesta nykyisen mieheni kanssa ja totesimme, että suhteemme perustuu siihen, että saamme toisiltamme henkistä tukea. Hänkin on sitä mieltä, että minun onnellisuus on tärkein ja tiedän, että eronkin jälkeen nykyinen mieheni olisi minun ns. paras ystävä. Naisten kanssa minun on vaikea löytää yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
Mutta miksi sitä älykkyyttä ja henkisyyttä ei voi hakea ystävistä ja tunnepuolta kumppanista?
Täältä nyt ei kannata paljolti älykästä seuraa hakea, hei nää kaikki on varren mitassa. Tajua se. Se on siinä ja thas it.
Tätä minäkin ajattelin, eikös hän voisi täydentää tuota älykästä tarvettaan sit muualta ja kotona olisi sitten se rakkauden tyyssija. *Suo anteeksi ap tämä maallinen vajavainen vastaukseni*
Olisi sitte ammennettavaa joka päivälle.
Juurikin näin - koska rakkaus ja seksi ei kuulu ystävyyteen ja aina ei vain voi saada koko pakettia yhdessä ihmisessä.
Oletteko laskelmoivia narsisteja? Vaikka toitkin tälläisen herkän taiteilijasielun tähän luettavaksi, mutta totuus on aina toinen :)
Te kaksi ja ja sitten joku hieman kuvioistanne pihalla oleva tavis, jonka äo on vain 120. Sillä pärjää, mutta elämä opettaa. Tästä on tutkimuksiakin.
Suurin osa niistä ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä puhuvat mielellään aina korkeista älyykkyyksitään, joka heillä siis on yli 140, ja naureskelevat ihmisille, jotka eivät käsitä asioita kuin he. Heiltä tosin puuttuu tunne kokonaan, eli ovat sun kaltaisia rationaalisia ajattelijoita. Tässä on vietetty ilta jos toinenkin heidän kanssaan, joten kuvio on siltä osin tuttu. Tunne vain ei ole. :)
Tämä on siis todellakin tosiasia ja huomaan nyt paremman puoliskon geenienkin siirtyneen jälkipolville. Toivon vain että minun tunnekokemukseni elämästä sillä kypsyydellä, jonka olen saanut kantapään kautta oppia, auttaisi heitäkin ymmärtämään muunkin kuin pelkän älyn.
Haastetta ja erillä oloa, puolien pitämistä ja itseenä uskomista vaikeinakin aikoina. Kysymys kuuluu, mikä on rakkautta?
Tiedän, kunka manipuloiva, itsekäs omia etujaan ajava ihminen voi olla, jos puitteet sen sallivat.
Ap, kaikki minun tunemani älykkäät naiset ovat hakeutuneet heille sopiviin tehtäviin, ja ovat hyvin korkeissa valtion viroissa asiantuntijatehtävissä, jotkut muualla euroopassa. Joillakin tasapainona on sopiva kumppani, joillakin eritasoiset ystävät.
He saavat jotakin tyydytystä älylleen sieltä kautta. Tiedän, että tunneköyhässä elämässä elämä voi olla _kuivaa_ eli ei tarjoa mitään,,... kuka haluaa puhua älyllisitä asioista 24/7, jos ei rinnalla ole mitään tavallista ja tunnerikasta vitutuksesta ja iloista, jota ei käsitellä sananmukaisin termein.
Tai sitten pelkoa jatkuvasta selkäänpuukotuksesta, jossa jokainen harkitsematon sana voi kääntyä sinua vastaan..Kuka haluaa sellaista???
kirjoitit:
Naisten kanssa minun on vaikea löytää yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
MIten niin? Onko olettamuksesi se että naiset, yleensä ovat tyhmiä?
Tuo viimeinen lauseesi, ehkä kertoo ihan jostain muusta kuin älykkyydestä, jos tule paremmin toimeen miesten kanssa niin voiko olettaa etä olet itse sielullisesti aika miehekäs?
Onhan olemassa naisia jotka harrastavat esimerkiksi miehisiksi kutsuttuja lajeja, mutta ovat aika "taukkeja" älyllisesti.
Tunneäly on hienoin ominaisuus ihmisessä, enkä oikeasti ymmärrä sinun tekemällä tehtyä ongelmaasi.
Jo se , että teet asiasta itsellesi näin suuren ja täällä pohtimisenarvoisen, tuntematta ko. henkilöitä.
Aloittaja tuntuu erittäin itsekeskeiseltä henkilöltä (...Hänkin on sitä mieltä, että minun onnellisuus on tärkein....) ja siksi toivon että herkemmät miehet eivät "saa siipeensä" lähtiessään tämän älykkään ihmisen pyöritykseen
herkemmät?tarkoitat varmaan tyhmemmät? :D eikö aloittaja kertonut juuri olevansa tunneälykäs toisin kuin oma miehensä?
Ei kukaan.Go naiset!!!!!!!
Voi hakea ja pariutuminen riippuu myös fyysisestä vetovoimasta!!!!!Niin kauan kuin on rakastumisen tunne ja seksiä ei kannata lähteä jonkun samiksen mukaan koska sitten voi taas toinen puoli jäädä uupumaan. :/
Selvä juttu! Tämä on provo!
Joo, tää liittyy eiliseen poistettuun ketjuun ihan selvästi. _Saavilla annettu_ älä ap kuvittele että se olisi ollut sulle.
Mitä siinä poistetussa ketjussa oli?
Tämä on just näiden provoaloitusten ongelma, että ketju mistä aloittaja on suivaantunut, on poistettu.
Ei ole ainakaan tämän viestiketjun aloittaja Lalallaaaa joku stalkereita pelkäävä poisti sen ja hyvä niin. Minä tiedän nyt :) ♥♥♥
mutta epäilen kirjoittajan vilpittömyyttä, sillä sanojen hallitsijana hän vain yrittänee jotakin todistusta, jonka sanominen kasvokkain paljastaisi monta asiaa..
Tässä hänelle kuitenkin, mitäs sitä sydämeltään piilottamaan, ai tänne kaikki suoli24:lle
http://nyt.fi/20120921-mitae-ajattelin-taenaeaen-lieventaevae-asianhaara/
siis aivan väärä linkki :(
Tässä oikea
http://www.youtube.com/watch?v=xWVpqfS8UHs&feature=related
"mutta epäilen kirjoittajan vilpittömyyttä, sillä sanojen hallitsijana hän vain yrittänee jotakin todistusta, jonka sanominen kasvokkain paljastaisi monta asiaa.."
Tarkoitat tällä mitä? Kiitos kuitenkin tuosta jälkimmäisestä linkistä, kaunista :)
Viestisi pointti menee minulta ohitse, mutta en välitä. Eivät ole tuttuja kirjoittajia minulle nämä Lallatilaat eikä myöskään 0,200 sydämineen, joten toivottavasti et itsekään kuvittele että tuntisimme.
Mitä se sinun mielestäsi tarkoittaa? Lapselle on helpompi selittää kun tietää vähän että millä tasolla liikutaan ajatuksissa.. Kiva kun tykkäsit linkistä
Kuule, kirjoitin hetki sitten järki ja tunteet -palstalle sulle, jos siis olet 0,20. Käytkö lukemassa sen ensin? Vastaan sitten tähän.
Sulle täytyy selittää koska näytät olevan aivan pihalla: Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kysy itseltäsi, mitä on olettaa -verbi. Sie oot suossa syvemmällä kuin ymmärrät itsekään. Jos siis olet joku muu kuin hän. Häneen en luota. Nämä tekstit on kaikki mahdollisesti häneltä. Rehellisenä on helpompaa.
Luettu on. Nyt voit vastata.
Taidan loppuviimein olla väärä henkilö, sillä en ole kukaan m. Olin vilpittömästi mukana koko ajan ja todella luulin sua erääksi. Jos viittaat tuolla aiemmalla viestillä (nimimerkille ...jatkuu...) minuun kirjoittaessasi epärehellisyydellä, niin väärässäpä olet. Mutta jatka vain loukkausten tiellä.
Näin sitten.
Totuus on toinen. Älä loukkaannut näistä teksteistä. Hän tietää kyllä sydämessään mistä on kyse, mutta ei halunnut selvittää tosiasioita. Se olisi niin helppoa. :)
Minun luuloni on tämä ja ei muuksi muutu. Täällä hän on kaikkialla.
Ok, tarinat olivat samanlaiset.
Tarinoita vain. Opettele sitten sinä lukemaan, niin ei tule väärinkäsityksiä. Tässähän ei tarvinnut kuin tunnistaa kirjaimia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/M
http://fi.wikipedia.org/wiki/Väärä_tietoisuus
Eli oletat, että olen joku toinen, jolta oletat kaikkien viestien olevan.
No, minulta on kaksi, nyt kolme, viestiä tässä ketjussa, enkä ole poistettua ketjua nähnyt.
Epäilen, että olet itse suossa syvemmällä kuin ymmärrätkään. Ikävää, että ihmiset eivät enää erota mielikuvitustaan todellisuudesta. Rehellisenä on tosiaan helpompaa.
Olkoon siis näin. Ei sitä kannata hullun lehmän kanssa alkaa tappelemaan.
Kun on tarpeeksi laskelmoiva, mitään keskustelua ei edes synny. Vaikka avaus olis kuinka rikas ja monipuolinen kaikelle kansalle.
Siis paljoj sun älykkyys on? > 160?, sitten voisin yllättyä jälleen.
Tai itseasiassa en yllättyisi ollenkaan,.
PROVO!
Olen löytänyt oman sielunkumppanini. Nyt pitäisi enää vaan kohdata uudestaan.
Tietenkin
"Välitän miehestäni todella paljon, mutta minusta on alkanut tuntua siltä, että välittäminen on ystävyyttä ei rakkautta"
Palaa asiaan sitten kun tunnet läheisyyden ahdistavaksi ja/tai ei ole enää seksiä.
Silloin tiedät.Muuten älä sössi hyvää suhdetta jonkun ystvävämateriaalin kanssa.
ei voi siihen menee ainakin 5000 miljoonaa vuotta ja kasa likaisia kalsareita