Olen kuin sisältä kuollut, en keksi enää mitään tekemistä, en jaksa innostua oikein mistään, tuntuu vaivalloiselta lähteä minnekään. Yksin mikään ei tunnu miltään. Aika kuluu hitaasti, mutta silti niin nopeasti ja menee ihan hukkaan tällä tavalla. Ahdistaa, kun tietää että voisi tehdä jotain mukavaakin. Yritän olla ajattelematta.
Tuntuu turhalta yrittää antaa tekohengitystä vanhoille hiipuneille kaverisuhteille. Kaipaan seuraa, mutta en silti jaksaisi olla kenenkään seurassa. En jaksaisi puhua enkä kuunnella, mutta en olla aina vaan hiljaakaan.
Ennen olin jopa iloinen ja hyväntuulinenkin joskus, nyt pelkkä tunteeton kuori. En osaa enää edes yrittää tehdä mitään tälle tilanteelleni, sillä tavalla yksinäisyys lamaannuttaa ihmisen.
Yksinolo lamaannuttaa
Lumpeenlehtinen
35
2733
Vastaukset
- yksinäinenharakka
Tuttua kaikki tuo kirjoittamasi. Eniten minua juuri ihmetyttää kuinka haluaisin enemmän kuin paljon löytää uusia kavereita. Mutta sitten kirjoitan ehkä kerran kuukaudessa vaan mun mailikavereilleni, vaikka tuntuu että kuolen tähän ankeuteen. Heistä nimenomaan voisin ystäviä saada. En tiedä sitten onko se jonkinlaista menettämisen pelkoa toi että kaipaa seuraa ja kuitenkaan ei jaksa olla kenenkään seurassa. Kun on ollut liian kauan yksin, uudet ihmissuhteet vaativat ponnistuksia. Harmittaa kun kesätöissä tapasin todella mielenkiintoisia tyyppejä ja sitten he jäivät vain muistoiksi kesätyön päätyttyä :( Harmittaa myös kun pari tuttavaani muutti ulkomaille ja näen heidät seuraavan kerran vasta joulukuussa :( Yksinäisyys on niin kurjaa! Masentava syksy edessä!
- Lumpeenlehtinen
On totta että ne uudet ihmissuhteet vaativat ponnistuksia. Sitten kun mieli on jo valmiiksi maassa tästä yksinäisyydestä johtuen niin on raskasta olla sellainen iloinen ja positiivinen, jota mielestäni ystävystymisvaiheessa kaivattaisiin. Eihän potentiaaliselle uudelle ystävälle voi mennä heti alkuun avautumaankaan kaikesta tästä kurjuudesta ja ankeudesta, millaiseksi oma elämä on muuttunut. Yleensä olen odottanut sellaista positiivisempaa vaihetta ollakseni johonkin vanhaan tuttuun edes vähäsen yhteydessä, mutta nyt tuntuu ettei sitä vaihetta vaan tule enää.
Itsellänikin oli muuten kesätöissä mukavia kavereita, jotka jäivät samantien kun työt loppuivat. Sama pätee entisiin koulukavereihin. Niin kauan on edes jotain seuraa, kun on joku tuollainen yhdistävä ja fyysisesti samaan paikkaan liikuttava tekijä, mutta kun sitä ei enää ole... - sad but true
Lumpeenlehtinen kirjoitti:
On totta että ne uudet ihmissuhteet vaativat ponnistuksia. Sitten kun mieli on jo valmiiksi maassa tästä yksinäisyydestä johtuen niin on raskasta olla sellainen iloinen ja positiivinen, jota mielestäni ystävystymisvaiheessa kaivattaisiin. Eihän potentiaaliselle uudelle ystävälle voi mennä heti alkuun avautumaankaan kaikesta tästä kurjuudesta ja ankeudesta, millaiseksi oma elämä on muuttunut. Yleensä olen odottanut sellaista positiivisempaa vaihetta ollakseni johonkin vanhaan tuttuun edes vähäsen yhteydessä, mutta nyt tuntuu ettei sitä vaihetta vaan tule enää.
Itsellänikin oli muuten kesätöissä mukavia kavereita, jotka jäivät samantien kun työt loppuivat. Sama pätee entisiin koulukavereihin. Niin kauan on edes jotain seuraa, kun on joku tuollainen yhdistävä ja fyysisesti samaan paikkaan liikuttava tekijä, mutta kun sitä ei enää ole..."Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on se syy..."
Kuulosti hyvin tutulta, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että mielesi ei välttämättä ole maassa yksinäisyyden vaan piilevän masennuksen takia?
Siis, voimattomuus pitää yhteyttä ihmisiin on enemmänkin seurausta uupumuksesta ja pahasta olosta kuin sen aiheuttaja.
Mieli vain usein hakee selitystä ulkopuolelta. Olen nyt yrittänyt lähteä etsimään syitä pitkittyneeseen ahdistukseen omasta itsestä, tunnistamaan omia tunteita paremmin. Kun ne käy läpi, mielikin tervehtyy - ihmissuhteet tulevat kylkiäisinä kuin itsestään silloin, kun elämä on muuten kunnossa. On paremmin voimia olla muiden keskellä.
Omaa itseään ei pidä pelätä, kipeitäkään muistoja. - Joh
sad but true kirjoitti:
"Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on se syy..."
Kuulosti hyvin tutulta, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että mielesi ei välttämättä ole maassa yksinäisyyden vaan piilevän masennuksen takia?
Siis, voimattomuus pitää yhteyttä ihmisiin on enemmänkin seurausta uupumuksesta ja pahasta olosta kuin sen aiheuttaja.
Mieli vain usein hakee selitystä ulkopuolelta. Olen nyt yrittänyt lähteä etsimään syitä pitkittyneeseen ahdistukseen omasta itsestä, tunnistamaan omia tunteita paremmin. Kun ne käy läpi, mielikin tervehtyy - ihmissuhteet tulevat kylkiäisinä kuin itsestään silloin, kun elämä on muuten kunnossa. On paremmin voimia olla muiden keskellä.
Omaa itseään ei pidä pelätä, kipeitäkään muistoja.Tosi viisasta tekstiä. Kiitos :)
- 10+8
Älä jää tuleen makaamaan. Keksi tekemistä. Sitä on rajattomasti tällä pallolla, jos vain käytät mielikuvitustasi!
- Lumpeenlehtinen
Sitähän juuri yritin sanoa, että tämä yksinolo on jo siinä pisteessä, etten pysty enää noin vaan käyttämään mielikuvitusta keksiäkseni itselleni sitä tekemistä. Mietin ja mietin, mutta pää lyö ihan tyhjää.
- 10+8
Lumpeenlehtinen kirjoitti:
Sitähän juuri yritin sanoa, että tämä yksinolo on jo siinä pisteessä, etten pysty enää noin vaan käyttämään mielikuvitusta keksiäkseni itselleni sitä tekemistä. Mietin ja mietin, mutta pää lyö ihan tyhjää.
Tee jotain mitä et ole tehnyt aikaisemmin. Jätä yhteystietosi tänne, jos haluat ymmärtäväistä juttuseuraa tai jopa uusia kavereita.
- yksinäinenharakka
Joo.. Tuntuu että olen katsellut kaikki elokuvani ja dvd-boksini sataan kertaan, niistä en saa enää iloa. Lenkkeilemään en jaksa mennä yksin. Kaupungilla välillä saatan käydä, mutta on masentavaa taas tajuta kuinka yksin sielläkin olen. Melkein kaikilla on ystäviä mukanansa kaupungissa meinaan. En ole kuitenkaan täysin kaveriton, mutta tosiaan työttömyyden vuoksi olen päivät yksistäni joka on aian liikaa. Aloitin nyt syksyllä kutomaan sukkia ja niiden edistyminen hieman piristää mieltä. Myöskin maalaaminen ja piirtäminen on ihan hauskaa ajanvietettä, josko ei niitäkään kauaa jaksa. Yksinäisenä ihmisenä sitä ei edes osaa ajatella mitä kaikkea kaverin kanssa voisi tehdä :(
Kavereita vaan on vaikea saada, jos elämä on kotona nyhjäämistä ja sisällötöntä. Niillä suosituilla tyypeillä kun on vaikka minkälaisia hauskoja tarinoita ja kommelluksia kerrottavinaan :( Elämäni on liian tylsää, että saisin tuosta noin vain kavereita. Toisaalta ujouksin jo vaivaa. Sosiaaliset taidot ruostuvat jos ei tapaa ihmisiä :( Kamalaa ajatella onko tämä tilanne elämässä ikuista :(- :((((
"Kavereita vaan on vaikea saada, jos elämä on kotona nyhjäämistä ja sisällötöntä. Niillä suosituilla tyypeillä kun on vaikka minkälaisia hauskoja tarinoita ja kommelluksia kerrottavinaan :( Elämäni on liian tylsää, että saisin tuosta noin vain kavereita. Toisaalta ujouksin jo vaivaa. Sosiaaliset taidot ruostuvat jos ei tapaa ihmisiä :( Kamalaa ajatella onko tämä tilanne elämässä ikuista :( "
Samaa itekin ajattelen. - Lumpeenlehtinen
Mustakin tuntuu, että on vaikea saada kavereita, koska oma elämä on niin tylsää ja sisällötöntä. Ihana noidankehä, koska se kaverittomuushan tuon sisällöttämyyden pääasiassa aiheuttaa. Mitä tehdä sen rikkomiseksi?
Myös tuo vapaa-ajan liiallisuus on tuttua omasta elämästä tällä hetkellä. Kiva että olet kuitenkin keksinyt esimerkiksi noista käsitöistä mukavaa ajanvietettä. Oon kanssa sellaista harrastellut, mutta tulee aikoja, kuten nyt, jolloin sekin tuntuu pelkältä yksinäiseltä puurtamiselta :( - 12+15
Lumpeenlehtinen kirjoitti:
Mustakin tuntuu, että on vaikea saada kavereita, koska oma elämä on niin tylsää ja sisällötöntä. Ihana noidankehä, koska se kaverittomuushan tuon sisällöttämyyden pääasiassa aiheuttaa. Mitä tehdä sen rikkomiseksi?
Myös tuo vapaa-ajan liiallisuus on tuttua omasta elämästä tällä hetkellä. Kiva että olet kuitenkin keksinyt esimerkiksi noista käsitöistä mukavaa ajanvietettä. Oon kanssa sellaista harrastellut, mutta tulee aikoja, kuten nyt, jolloin sekin tuntuu pelkältä yksinäiseltä puurtamiselta :(Juu samanlaiseen johtopäätökseen tullut itsekkin. Sisältöä kaipais elämään, mutta vaikea tutustua uusiin ihmisiin ilman elämää, jossa tapahtuisi jo valmiiksi jotain kertomisen arvoista.
Työttömyys on kyllä tuskaa. Silloin kun oli vielä töissä pääsi sentään muutamaksi tunniksi pois neljän seinän sisältä ja sai ajatukset pois yksinäisyydestä. Nyt vaan alkaa olla jo niin turtunut kaikkeen, että ei oikein jaksa hakea töitäkään täydellä teholla.. Lopulta kuitenkaan se työnteko ei yksinäisyyttä kokonaan poistaisi ja vapaa-aika tuntuisi ihan yhtä turhalta kuitenkin ja todennäköisesti polttas ittensä loppuun töissä, kun ei olisi mitään vastapainoa vapaa-ajalla, millä poistaisi työstressin.
Ittelleen urheilu on aikalailla ainut asia, millä nykyään saa vielä hetkittäin hyvän olon. Tai edes auttaa unohtamaan yksinäisyyden hetkeksi. Mutta yleensä ne samat ongelmat pyörii mielessä myös lenkillä tms.
Mutta ei auta itku markkinoilla. Pakko koittaa jaksaa päivä kerrallaan ja toivoa, että aurinko paistaisi joskus vielä risukasaankin.
- yksivaan...
Täällä yksi IHAN samoin tunteva.. Tuntuu ettei löydä uusia ystäviä mistään, mutta ei sitä haluakaan eikä jaksaisikaan, olisiko edes aikaa. elämä on tylsää ja ankeaa.. opiskelut ahdistaa aikaajoin ja elämä tuntuu vaikealta..
Haluaisin harrastaa, ulkoilla edes jonkin verran, mutta en sitä tee (yksin..)..
Minulla on hyvä puoliso kuitenkin, joten ei nyt ihan aina yksinäistä ja kurjaa.. :)
Netti eikä tv tarjoa oikein mitään mikä jaksaisi kiinnostaa, mutta silti ne vievät elämästäni ihan liian suuren palan.
Lisäksi minulla on pakko-oire joka on vienyt elämästä jo 10 vuotta... Sitä yritän päihittää epätoivoisesti, mutta antaahan se elämään jotain sisältöä, kun ei muutakaan ole...
Onko täällä muita uudeltamaalta tai pk-seudulta?
Itse asun Järvenpäässä. Kuulostaa valitettavan tutulta.. : (
- N
Miten nyt silleen.
- ...
Suosittelisin osallistumaan jollekin kurssille, esim.liikuntaa tai käsitöitä, joita ainakin meillä päin järjestää Hiiden opisto...Sieltä voisi löytää samanhenkisiä ihmisiä, jos ei, niin saisi ainakin jotain tekemistä... ;)
- yksinäineharakka
Kannattaa tosiaan keksiä jotain sisältöä elämään. Harrastuksista saattaa saada samanhenkisiä kavereita, kuten tässä jo aiemmin joku mainitsikin. Vaikka ei saisi kavereita, niin ainakin tapaa uusia ihmisiä ja sitä kautta hieman pystyy sosiaalistamaan itseä.
Mä olen tehnyt kirjeenvaihtoilmoituksia ja vastannut itse muutamaan. Ihan mukavaa välillä saada kirjeitä postilaatikosta laskujen sijaan tai sähköposteja. Kyllä se aina päivää piristää. Pari ystävää olen löytänyt tosiaan netin kautta, (toisen heistä kanssa seurustelen). 2 ystävää on aika vähän siihen nähden miten kovasti olen koittanut tehdä töitä kavereiden löytämiseksi :( Muutama vuosi sitten olin tosi yksinäinen, mulla ei ollut kuin yksi ystävä ja nähtiin tosi harvoin koska hän asui niin kaukana. Kyllä se aurinko paistaa siis risukasaankin.. - DQW.
Kaipaat seuraa, mutta et jaksa olla kenenkään seurassa? Tässäpä ongelma...
- Hold me.
Ehkä sellainen seura voisi tehdä todella hyvää, jossa saa olla oma itsensä ja kertoa niitä huoli ja yksinäisyyden tunteita pois. Joku samanhenkien kaveri ehkä.
Itselläni suurimman tyhjyyden aiheuttaa nyt se, ettei ole poikaystävää. Haluaisin rakastaa jotakuta ja jakaa elämäni toisen kanssa. Siinä olisi mulle elämän sisältö, helmi ja aarre.
Oon lopettanut treffeillä käymisen, ei tuota tulosta, kukaan ei saa tuntemaan mitään :( ja siitä se noidankehä lähteekin. Yrittää paljon, ei tuloksia, ja alkaa vaan masentaa. - yksinäinenharakka
DQW, No ei ihan noinkaan. En jaksa kanssakäymistä niin usein että saisin ystäviä. Monet odottavat sposteja kerran viikossa, soittoa kerran viikossa jne. Kaipaan kuitenkin jonkinlaista omaa vapauttakin. Mulla on myös ajoittaisia synkkyysjaksoja, jolloin tahdon olla omissa oloissani ja en tahdo masentaa muita seurallani.. Kuten Hold me sanoikin, niin juuri tuollainen omanlainen seura olisi parasta. Ihminen joka ymmärtäisi niitä huonojakin kausia tjn. En ole sellainen iloinen ja hyväntuulinen perusluonteeltani tjn..
- Lumpeenlehtinen
Hold me. kirjoitti:
Ehkä sellainen seura voisi tehdä todella hyvää, jossa saa olla oma itsensä ja kertoa niitä huoli ja yksinäisyyden tunteita pois. Joku samanhenkien kaveri ehkä.
Itselläni suurimman tyhjyyden aiheuttaa nyt se, ettei ole poikaystävää. Haluaisin rakastaa jotakuta ja jakaa elämäni toisen kanssa. Siinä olisi mulle elämän sisältö, helmi ja aarre.
Oon lopettanut treffeillä käymisen, ei tuota tulosta, kukaan ei saa tuntemaan mitään :( ja siitä se noidankehä lähteekin. Yrittää paljon, ei tuloksia, ja alkaa vaan masentaa.Juurikin näin. Sellaisessa seurassa jossa saisi olla rehellisesti oma itsensä jaksaisi varmaan olla ja se nostattaisi mielialaa. Mutta ne joiden seurassa voin nykyään olla, eivät oikeastaan ole sellaisia, joiden seurassa viihtyisin, joten en siis jaksa olla kenenkään seurassa. Lisäksi ihmisten seurassa ollessa oletetaan kai yleensä että jaksaa olla kiinnostunut ja hyväntuulinen, enkä jaksa sellaiseksi väkisin vääntäytyä, jos tuntuu täysin päinvastaiselta.
Täytyy myöntää, että tiettyä tyhjyyttä aiheuttaa joskus myös itselleni tuo poikaystävättömyys. Sitten taas ajattelen, että näin paljon yksin aikaa viettävänä seurustelu ei edes onnistuisi minulta, olisihan se nimittäin aika järkyttävä muutos nykytilanteeseen nähden.
- yry
Tutulta kuulostaa. Kunhan päätän opiskeluni olen ajatellut lähteä maailmaa kiertämään oikein kunnolla, ehkäpä siinä löytäisi elämälle jonkin tarkoituksen, tekemistä ja kokemuksia saisi ainakin.
- N
Voisimpa sanoa jan
- Sandeah
Ihanaa että täältä löytyy samanlaisia ihmisiä. Tossa juuri mietin että mikä on kun tekee mieli vaan pysyä neljän seinän sisällä eikä lähteä mihinkään, mutta toisaalta samalla ei halua olla yksinkään. Jotenkin tuntuu tosi vaikealta lähteä tutustumaan ihmisiin. Vaikka tavallaan olenkin tosi avoin ja seikkailu henkinen, niin kuitenkin tosi yksinäinen ja ujo.
En tiedä itse että mitä tekisin. Sitten taas jos jotain lähdetään tekemään, niin tuntuu että se on vain sitä ainaista juomista ja baareilua. Eikö ole mitään muuta tekemistä kun aina lähteä bilettämään. Haluaisin saada kanssa sellaisia hienoja tarinoita, mitä myös kun on tehty sitä ja tätä ja tuota hienoa.
Se on totta että maailma on täynnä mahdollisuuksia, mutta niitä mahdollisuuksia on vaikea nähdä, kun ne on liian lähellä. Mutta toisaalta on myös se että asioita ei ole kiva lähteä tekemään yksin vaan ne on kivempi tehdä yhdessä muiden kanssa.
Itse olenkin huomannut, että oon tosi paljon pitänyt itseäni huonona ja laiminlyönnyt itseäni. Ajatellut että muut tulevat hakemaan mut kotoa ja viemään mut mukanaa, mutta meistä itsestä se kuitenkin lähteee, mitä me elämältä halutaan. Olla siellä kotona tai lähteä johonkin.
Nyt aloitin esim, Kuntosalilla käynnin ja se on jännä huomata että 3 kertaa olen vasta käynnyt, mutta siellä liikkuu samoja ihmisiä aina. Ja tossa viime kerralla tuli jo muutama sananen yhden tyttön kanssa juteltua. Eihän sitä tiedä, vaikka jos seuraavalla kerralla tulee enemmän.
Ei kuitenkaan kannatta kääntää kelkaa samantien, vaan mennä pienen askelin etteenpäin. Jos tekee liian ison käännöksen niin äkkiä oot takasin alkupisteessä, koska muutos on niin henkisesti kuin fyysisestikin liian suuri.
Uskokaa itseene, niin minäkin yritän, vaikka välillä tuleekin sellainen fiilis että miks yrittää, kun ei tästä kuitenkaan mitään tule. Helpompi olisi vaan antaa olla, mutta olenko sitten tyytyväinen elämääni, siihen että en tee mitään.
Viellä joku päivä me voidaan olla kertomassa niitä hurjia tarinoita toisille.. ;)
Taas lähti ajatukset lentämään.. :D - 4
Oletko koittanut hankkia kirjeystäviä? Ainakin mun on paljon helpompi saada itseni tekemään asioita, kun tiedän että voin kertoa niistä kirjekavereilleni ja niitä kiinnostaa mitä teen. Muutenkin kirjeenvaihto on hieno tapa yhdistää yksin oleminen hyvään seuraan. Kirjeiden välityksellä voi muodostaa ihan oikeita ystävyyssuhteita, ei pelkästään pinnallisia hyvänpäivän tuttavuuksia. Mullakin on tuhansien kilometrien päässä hyvä ystävä, jota en ole koskaan tavannut. :)
- Wauuuu-u
"...kun tiedän että voin kertoa niistä kirjekavereilleni ja niitä kiinnostaa mitä teen. Muutenkin kirjeenvaihto on hieno tapa yhdistää yksin oleminen hyvään seuraan."
Minkä helmen minulle sanoiksi puitkaan! Kiitos. Siis mä olen tuon saman ikään kuin huomannut, mutta en ikinä ole oivaltanut noin pitkälle ja saanut sitä asiaa sanoiksi itselleni puettua, että näin on ihan hyvä. Mullakin on varsinkin yksi hyvä mailiystävä ja hän on myös oikea liveystävä, vaikka erittäin harvoin nähdään, niin tän ihmisen kanssa voi kirjoittaa ihan kaikesta pilkulleen niinkuin asia on ja täysin peittelemättä, miltä tuntuu. Erittäin arvokasta!
Yhdistää yksin oleminen .... kirjeitse hyvään seuraan, juuuu. Noin saa myös puhua ihan siitä, mistä eniten haluaa puhua, kertoa, kuvailla.
- Erakko-Suomi
Pitäisi varmaan ryhtyä päihdeongelmaiseksi, näyttävät vetävän toisia samanlaisia puoleensa. Ongelmana vain se, ettei kiinnostusta eikä tarvetta örveltämiseen. Sitten jäävätkin jäljelle vain omat, ei niin sosiaaliset harrastukset. Löydä siinä sitten toinen ihminen.
- Hyvvää yöötä
Kiitos upeista elämänkuvauksista, joita tässä ketjussa on. Olen lukenut kommentit henkeä haukkoen, sillä itsestänihän ne ovat kertoneet! Törmäsin tähän ketjuun nyt justiinsa vasta.
Semmoista seikkaa ei kai ollut esillä, mihin minä olen vähän kauhistuen herännyt, että, apua, minähän ei oikein tykkää tarjolla olevista ihmisistä! Siis aivan liian helposti ärsyttää milloin mikin, tai rasittaa kun toinen nyt ei tajuakaan sitä tai tätä aihealuetta, tai se ei yhtään pääse mukaan, mitä mä yritän tuodä esiin. - Ylipäätänsä, mitä vanhemmaksi mä tulen, sitä vaikeampi on kestää ihmisiä piirteineen. Tietysti tämä ollee toisinkin päin :( .
Se on ristiriitaista, että yksinään on ikään kuin sopusoinnussa, mutta samalla tajuaa, että elämästä puuttuu ihmiset, ja niitä kaipaa! On outo olla.
Joku ketjussa kirjoitti, että työssä käyminen vähän auttaa, mutta joku muu lisäsi, että ei se poista yksinäisyyttä. Tyhjä ja avara olo (minun mielestänikin siis) palaa työn jälkeen. Muistan itseni työssä käydessäni, kun jäin laahustelemaan päättömänä pitkin kaupunkia. Yksinäisyys vaan pakkautui siihen illansuuhun ja iltaan vieläkin enemmän, voimakkaammin, kun siinä mukana oli myös luontainen väsymys työpäivästä. Ja joku myös osuvasti sanoi, että työpaikan asioita ei saa mielestä pois, kun ei ole mitään vastapainoa. Näin minäkin koin, työstä tuli elämänsisältö, mutta se oli jokseenkin ikäväkin juttu. Nyt kun en ole työelämässä, niin sanoisin, että yksinäisen elämää on helpompikin vetää näin. En kaipaa niitä puolituttuja, joita työkavereiksi sanotaan.
On hyvä puoli sekin, että nyt saan olla hidas. Lamaantunut yksinäinen usein on myös hidastoiminen! Kun milloin päivääni saan jotakin mielenkiintoista, vaikka täältä netin kautta tai tv tai tekstarit tai ulkona kulkeminen... niin sille sitten toisaalta voi kokonaan täysillä antautua, kun ei ole työssä käymisen stressiä puhaltamassa niskaan. Jonkinlaista hyvää puolta, mistä haluan mainita niille, jotka kärsii työn puutteesta."Se on ristiriitaista, että yksinään on ikään kuin sopusoinnussa, mutta samalla tajuaa, että elämästä puuttuu ihmiset, ja niitä kaipaa! On outo olla."
Sinäpä sen sanoit. Tavallaan itse viihdyn parhaiten juuri yksin. Silloin ei mikään vaivaa, ei tarvitse esittää mitään, toiset ihmiset eivät ärsytä. Siltikin yksin elämä on niin tyhjää eikä siinä pohjimmiltaan viihdy, nytkään en tiedä miten päin minun oikein tulisi olla, jotta tuntuisi paremmalta.
Nostit esille sen, että olet huomannut ettet tykkääkään tarjolla olevista ihmisistä. Jännä huomio sinänsä, tunnistan tuon nimittäin itsestänikin. Toisissa aina milloin mikäkin ärsyttää ja joskus se voi olla varmaan ihan aiheellista. Mutta entäs jos kyseessä onkin jonkinlainen puolustuskeino, ettei vaan lähenisi toisen kanssa liikaa? Itselläni ainakin sujuu ihan kohtuullisesti sellainen puolituttujen kanssa höpöttely, mutta siitä eteenpäin on vaikea päästä. Kun en ole kovin ylpeä tästä tyhjästä elämästäni niin yritän kai pitää huolen ettei kukaan saisi siitä tietää paljoakaan...
- m
saisko kysyä minkä ikäsiä olette? ite 34v ja yksin ollu jo noin 5vuotta ja täytyy sanoa et rupee pikkuhiljaa jo tympimään ennen olin menevä sosiaalinen ja kuulema hauska sälli ja asiatki oli reilas mutta nykyään oon suoraasanottuna tosi erakoitunu ja todella vaikeeta edes hoitaa ns. normi asioita
Kieltämättä tähän yksinäisen suden rooliin tuntuu jääneen niin kiinni, jotta ei tahdo enää uutta oppia. Zervuska haidis!
- Kunpa
voisin auttaa kaikkia teitä masentuneita, sillä masennus eristää yksinäisyyteen. Yhteys jeesukseen karkoittaa masennuksen ja antaa voiman tulla toisten yhteyteen. Raamatusta löytyy valo ja voima elämään. Toteaa siellä Psalmeissa eräskin matkalainen näinkin, että >>Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valo minun tielläni
- pas.ka spämmäri
Minä taasen istun ripulipas'ka housuissa kyhäillen uusia haittaohjelmia
tohelommille netin käyttäjille ja koetan saada ujutettua niitä sitten heijän
laitteilleen. Sitten kyttään päivät pitkät näitten bugimatojen avulla näiden
tunareiden tekemisiä, heidän laitteitaan hyväksikäyttäen.
Jaa miksi pas'kat housuissa, kun tää on niin jännää hommaa, olo on kuin
jollain kansainvälisellä mestarivakoojalla, että ei siinä malta kesken kaiken
edes pas'kalle lähtiä. Ja sitten turahtaa housuun.
En mää oikeesti koe edes mitään yksinäisyyden tunteita, aika menee tässä
touhussa ja välillä yhteyttä pitäessä toisiin ripulipas'kahousu haittaohjelma
levittäjien kanssa, siellä sitten vertaillaan keskenämmä matojamma, niillä
kerättyä tietoa muista sekä ripulipas'katahroja housuissamme ja sitä hajua. - Anonyymi
Miten saitkin sanottua. Juuri tuolta musta on tuntunut jo jonkin aikaa. En ollut ennen tämmöinen... jospa tää tästä taas jotenkin. <-- mottoni elämässä.
- Anonyymi
Minä olen vesillä kun vaan pystyy, talvet on vaan kitumista. Pieni vene ja perämoottori sekä retkivarustus.
Saimaa on hieno kokemus!
- Anonyymi
Itse poden vähän samanlaisia ajatuksia. Erityisesti näin joulun jälkeen, kun olen ollut lapsuuden perheeni parissa. Ja kun palaan perheeni luota pois, huomaa olon vasta jälkikäteen ja yhtäkkiä siihen huomaamataan tottuu.
Olen lapsesta asti ollut oikea kotihiiri. En oikein perustanut kavereista, vaan seurakseni riitti pelkät sisarukset ja vanhempani. Podin suurta koti-ikävää jos menin esim. kavereille yöksi.
Noh, parasta ns. lapsuuden kodissa on se, että voit olla hiljaa samassa tilassa tai vetäytyä vaikka nurkkaan kirjan lukuun. Siellä on mukava touhuta, siivota, jutella kun jutututtaa, touhuta ja jakaa arkea. Ruokakin, jopa vihaamani silakkalaatikko, maistuu paremmalta yhdessä ja vaikka tv-sarjan katselu onnistuu paremmin myös seurassa. On kiva lähteä vaikka pulkkailemaan sisarusten mukuloiden kanssa ja jakaa heillekin omat lapsuusmuistonsa.
Kun saavun kotiin, tänne yksinäisyyden luolaan, mikään ei tunnu miltään. Ruoka ei juuri maistu eikä sitä tee mieli syödä vaikka hyvää tekisi. Miksi keittää päiväkahveja itselleen? Tai leipoa itselleen kun yksin ne syömään joutuu. Miksi siivota kun minä siistiä kotiani vaan ihailen tai sotkuista. En jaksa lukea lehtiä, mitä vaikkapa lapsuuden kodissa ahmin ja luen. Täällä niitä on tylsä yksin lukea enkä pysty keskittymään ja unettomuus vaivaa ja siitä tulee helposti kierre. En saa aikaan mitään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 271804
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha201714Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1081602Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.691531Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka721518Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?581405Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne191399Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191212Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651150Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361145