talvella ajaminen!

Talvi yllätti autoilijat! Olet varmaan lauseen kuullut joskus. Ekana vuonna tietty jännittää, mut pian siihen tottuu. Itsellä oli ensilumi ja inssipäivä sama. Melkein vetelin ranteita auki jo. Meni kyllä läpi.

lisää!!!!miten saisin rauhoitettua kovan ajohimon?

Etkö käynyt harjoittelemassa liukkasta ajoradalla?!?

Ei liukkaus ole mikään ongelma, pitää vaan ajaa kelin mukaan.

siis ekan vaiheen liukkaan radan olen käynyt,toisen vaiheen käyn ensi keväänä.....

Ehän talvella tarvii muuta tietää, ku että alkaa vauhtia hidastella aikasemmin ku kesällä ku risteykset on liukkaat. Ja sitten normi itsesuojeluvaistoa kuuntelee niin kyllä sitä pärjää.
Laittaa vielä jonku bemarin niin voi heitellä komiassa liipissä....

Eikös siellä liukkaalla radalla näytetty että miten se auto liukuu liukkaalla pinnalla. Kannattaa sun mennä johonki tilavalle alueelle liukkaiden tultua kokeilemaan jarrutuksia ja pitoa muutenkin että miten pysähtyy ja pitää ni sittehä tiiät. Nopeus, auton paino ja renkaat vaikuttavat eniten pysähtymiseen. Kokemuksen myötä oppii kummasti lukemaan tienpintaa ja arvioimaan liukkauden. Välillä kuitenkin saattaa olla odottamattoman liukas kohta jossa pito häviää kokonaan. Ole varovainen, mutta älä pelkää kuitenkaan. Ehdottomasti nastat alle ekana talvena. Ite sain myös kortin noin viikkoa ennen kunnon liukkaita ja heti pääsi ns. tositoimiin, mutta hyvin siitäkin talvesta selvisi järjellä ja suhteellisuudentajulla.

tuleeko vielä mieleen vinkkejä???

Itsellä kuukausi nyt inssistä ja hetihän sitä lunta ja jäätä tuli samalla viikolla :D Oli muutaman kerran opettajaa ikävä kun tuolla loskapuurossa omalla autolla yksin meni. No nyt on ollut taas lumetonta jonkun aikaa mutta eiköhän sitä tällä viikolla taas saada lisää.

Mutta niin, asiaan... Alkuun pelotti lähteä ajamaan ensimmäisille lumille/jäille kun ei yhtään ollut hajua talvikeleistä, hölmö tunne kun ei näe kaistaviivoja eikä tienreunaa kun kaikki on samaa valkoista. Liukkaan kelin rata vastannee todellisuutta yhtä hyvin kun pimeänajosimulaattori, eli ei juuri ollenkaan. Radalla ei paljon tarvinu pelätä vastaantulijoita ja siellä oli tarkoituskin saada auto lähtemään lapasesta ja pyörimään piruettia. Kaupungissa pärjäsi vallan hyvin kun muisti vaan ajoissa hidastaa risteykseen tultaessa. Liikennevaloista lähteminen meinasi kerran mennä melkoiseksi sutimiseksi kun oli t-o-d-e-l-l-a liukasta, siitäkin kuitenkin selviää kun rauhallisesti lähtee, ei mitään äkkiliikkeitä. Maantiellä kun olen ajanut, niin jyrkempiin ja/tai pidempiin mutkiin vauhtia vähemmäksi. En oikein osaa selittää tätä, enkä tiedä tosiaan vielä itsekään olenko liian varovainen vai "oikeilla jäljillä", mutta siinä vaiheessa kun itsestä alkaa tuntua siltä että autossa istuessa painovoima vetää itseäkin vähän suuntaan "mutkasta ulos" niin höllään kaasua ja sitten taas rauhaksiin lisäilee vauhtia kun mutkasta on selvitty. Kaasua höllätessä tuntee kyllä kun se "mutkastaulosvetämisen" tunne lakkaa. Puhuisin tässä yhteydessä kai perstuntumasta :D Viisaammat tietävät kertoa, että auto kyllä varottaa ennenku lähtee lapasesta, toivottavasti osaan kuunnella sitä sitten jos sen aika tulee.

Ensimmäisistä liukkaista siis selvisin tällä periaatteella kunnialla ja nyt nämä seuraavat lumet ei ihan niin kauheasti pelota enää. Turvavälit, hiljentäminen ajoissa risteyksiin, maltilliset liikkeellelähdöt ja vauhtia vähemmälle mutkissa niin näillä ajattelin pärjätä jatkossakin. Eniten tällä hetkellä arveluttaa se, että jos jostain syystä autoni lähteekin siinä mutkassa omille teilleen niin osaanko varmasti painaa vain kytkimen pohjaan ja toivoa parasta. Jarrua kun ei siinä tilanteessa saisi painaa jos auto lähtee puskemaan. Liukkaan radalla tuli kyllä siitä aika hyvää esimerkkiä miten auto lähtee sinkoilemaan jos tuossa tilanteessa jarruttelee. Tuntuisi että vaistomainen ensimmäinen reaktio olisi jarrutus...

No, pää pystyssä kohti tulevaa talvea! Tässähän sitä vasta opetellaan. Vielä jänskättää kovin sohjoisella tai uraisella tiellä ajaminen kun sitä ei vielä ole tullut kokeiltua, mutta kaippa siitäkin sitten selviää kun sen aika tulee. Lumipenkkaan pölähtäminenkään nyt ei niin harmita tai pieni luistelu ja sutiminen, kunhan ei vaan mitään pahempaa kävisi kenellekään. Aina siinä takapuskurissa joku kiireinen formulaeinari roikkuu kun huonommalla kelillä itse rauhallisemmin ajaa, mutta olen koittanut olla välittämättä niistä. Kyllä se sitten posottaa kaasu pohjassa ohi seuraavalla suoralla jos sillä kiire on. Ihmeen moni kyllä tulee kovalla vauhdilla siihen taakse notkumaan mutta ei sitten tee pienintäkään elettä ohittaakseen vaan jää siihen tyytyväisenä pitämään seuraa. Säästää kai sitten bensaa kun ajaa toisen imussa? :O

Yritän tuolla urpojen seassa muistutella itselleni sitä, että inssin suorittaminen on vasta lupa opetella itsenäisesti, eikä suinkaan tarkoita sitä että on valmis rallikuski. Minun ei tarvitse vielä osata kaikkea kaikilla keleillä ja kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa, minä vasta opettelen. Se antaa hieman lisää kärsivällisyyttä tuolla kaahareiden, perse-eemelien ja tööttien sankareiden keskellä =) On siellä seassa onneksi kohteliaitakin autoilijoita! Nyt vaan reippaasti otetaan seuraava talvi vastaan eikä jäähä soffalle pelkäämään! Alkuun vaikka ihan lyhyitä pyrähdyksiä jossain niin siitä se varmuus sitten kasvaa. Itse ainakin koitan pitää sen periaatteen että opettelen ajamaan kelissä kun kelissä enkä ala pelkäämään. Ensimmäinen kerta jännittää, toinen on jo helpompi ja näköjään muutaman viikon päästä ei edes muista enää asioita mitä alussa jännitti ihan sikana :D