En aloittanut ajokorttia heti kun se oli mahdollista, eli 17,5-vuotiaana. Aloitin sen vasta 18 vuotta täytettyäni. Täysi-ikäistyttyäni logiikkani oli, että koska en omaa ajokorttia, eikä niin ollen tarvitse ajaa autoa, ei ole mitään syytä olla selvinpäin. Suhteeni sukulaisiin oli hyvin heikko ja kaveripiiri oli olematon. Sitten "valmistuin" autokoulusta ja sain ajokortin, jonka johdosta olin viikonloppuisin selvinpäin, koska veljeni tarvitsi kyyditystä baarista baariin. He toki lainasivat autoaan siihen jolloin sain samalla ajaa turhaa ympyrää ja kasvattaa ajokokemusta sillä aikaa kun he oleilivat baarin jakkaroilla. Kaikki meni hyvin hetken aikaa.
Sitten tajusin itsekin, että viikon lähes jokaisena päivän muutaman oluen ottaminen kasvoi yhe useampaan olueen. Torstait ja sunnuntait olivat kaikkein otollisimpia päiviä, koska torstaina piti ottaa koska seuraavana päivänä oli perjantai ja sunnuntaina piti korvata väliin jäänyt lauantai. Se ei pahemmin haitannut koulunkäyntiä. Mutta viisi juomispäivää viikossa rupesi tympimään ja päätin tehdä asialle jotain. Ostin oman auton, mahdollisimman halvan tietysti, koska ensiauto...
Pari kuukautta meni hyvin, alkoholi syrjäytyi ajelun vuoksi. Onnellisuus jatkoi kasvuaan ja olin elävässä elämässä kiinni. Mutta eräänä perjantaina jätin auton parkkiin, tulin kotiin ja korkkasin olutta. Kuten kaikki tietävät, olut herkistää tunteet. Jos on herkällä tuulella, olut vahvistaa herkkyyttä ja jos vituttaa, olut vahvistaa vitutusta. Sinä päivänä sattui vituttamaan monikin asia. Kaiken lisäksi kotona kaikki seinät alkoivat kaatua päälle, joten oli pakko lähteä pois kotoa. Kavereita kun ei ollut, ei ollut mitään paikkaa mihin mennä. Vitutus siihen ahdistuksen lisäksi sai mut auton rattiin ja lähdin ajamaan päämäärättömästi. Totta kai jäin kiinni ja menetin kortin. Kaikessa rytäkässä ajoin auton tahattomasti (tai tahallisesti) metsään. Siinä meni auto ja ajokortti.
Tällä hetkellä tuntuu, että elämäni murenee käsiin. Sukulaiset suuttuivat suunnattomasti kuultuaan hetken hairahduksestani, eikä kavereita ole vieläkään, joten olen ihan yksin. Aiemmin tällaisissa tilanteissa olen voinut lähteä ajelemaan ympyrää, mutta koska olin tarpeeksi typerä, en omista ajokorttia enkä autoakaan enää. Ja koska olen ujo, yksinäinen susi suorastaan, en viihdy tuntemattomien seurassa joten nyhjötän vain kotonani. Tässä palataan aikaisempaan logiikkaan, että koska ei tarvitse ajaa, miksi olla selvinpäin. Kaljaa on virrannut kurkusta alas sen jälkeen hyvinkin tiuhaan tahtiin, eikä loppua näy ainakaan niin pitkään aikaan kuin ajokielto kestää. Tälläkin hetkellä juon kaljaa vaikka on sunnuntai.
Harrastuksista en piittaa, koska en yksinkertaisesti välitä urheilusta tahi liikunnasta ylipäätään, joten harrastus menisi jonkin kielenopiskeluun. Se taas tulisi liian raskaaksi lukion rinnalla, jolloin burn-out olisi liian lähellä. Koulu toki vie aikaa, mutta kiinnostus lakkasi siihen kun tajusin omaavani liian monta poissaoloa lähes joka kurssista ja joutuisin keskeyttämään liian monta kurssia päästäkseni opinnoissani eteenpäin.
Mitä muuta voisi siis keksiä juomisen tilalle kuin harrastuksen, koulun tai kavereiden/sukulaisten tapaamisen?
Sitten tajusin itsekin, että viikon lähes jokaisena päivän muutaman oluen ottaminen kasvoi yhe useampaan olueen. Torstait ja sunnuntait olivat kaikkein otollisimpia päiviä, koska torstaina piti ottaa koska seuraavana päivänä oli perjantai ja sunnuntaina piti korvata väliin jäänyt lauantai. Se ei pahemmin haitannut koulunkäyntiä. Mutta viisi juomispäivää viikossa rupesi tympimään ja päätin tehdä asialle jotain. Ostin oman auton, mahdollisimman halvan tietysti, koska ensiauto...
Pari kuukautta meni hyvin, alkoholi syrjäytyi ajelun vuoksi. Onnellisuus jatkoi kasvuaan ja olin elävässä elämässä kiinni. Mutta eräänä perjantaina jätin auton parkkiin, tulin kotiin ja korkkasin olutta. Kuten kaikki tietävät, olut herkistää tunteet. Jos on herkällä tuulella, olut vahvistaa herkkyyttä ja jos vituttaa, olut vahvistaa vitutusta. Sinä päivänä sattui vituttamaan monikin asia. Kaiken lisäksi kotona kaikki seinät alkoivat kaatua päälle, joten oli pakko lähteä pois kotoa. Kavereita kun ei ollut, ei ollut mitään paikkaa mihin mennä. Vitutus siihen ahdistuksen lisäksi sai mut auton rattiin ja lähdin ajamaan päämäärättömästi. Totta kai jäin kiinni ja menetin kortin. Kaikessa rytäkässä ajoin auton tahattomasti (tai tahallisesti) metsään. Siinä meni auto ja ajokortti.
Tällä hetkellä tuntuu, että elämäni murenee käsiin. Sukulaiset suuttuivat suunnattomasti kuultuaan hetken hairahduksestani, eikä kavereita ole vieläkään, joten olen ihan yksin. Aiemmin tällaisissa tilanteissa olen voinut lähteä ajelemaan ympyrää, mutta koska olin tarpeeksi typerä, en omista ajokorttia enkä autoakaan enää. Ja koska olen ujo, yksinäinen susi suorastaan, en viihdy tuntemattomien seurassa joten nyhjötän vain kotonani. Tässä palataan aikaisempaan logiikkaan, että koska ei tarvitse ajaa, miksi olla selvinpäin. Kaljaa on virrannut kurkusta alas sen jälkeen hyvinkin tiuhaan tahtiin, eikä loppua näy ainakaan niin pitkään aikaan kuin ajokielto kestää. Tälläkin hetkellä juon kaljaa vaikka on sunnuntai.
Harrastuksista en piittaa, koska en yksinkertaisesti välitä urheilusta tahi liikunnasta ylipäätään, joten harrastus menisi jonkin kielenopiskeluun. Se taas tulisi liian raskaaksi lukion rinnalla, jolloin burn-out olisi liian lähellä. Koulu toki vie aikaa, mutta kiinnostus lakkasi siihen kun tajusin omaavani liian monta poissaoloa lähes joka kurssista ja joutuisin keskeyttämään liian monta kurssia päästäkseni opinnoissani eteenpäin.
Mitä muuta voisi siis keksiä juomisen tilalle kuin harrastuksen, koulun tai kavereiden/sukulaisten tapaamisen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
nojoo.
Eip tuohon neuvoja paljon voi antaa, jokaisella omanlaisensa. Iske nainen? Siis ei voi mitään neuvoa, yks ehkä tärkeimmistä on lähteä pois kotoa, jonnekin, yleensä paremmat mahdollisuudet tavata ihmisiä. kuin kotona. Auto ei muuten erityisen hyvä seuranhankkimisväline, nykyään ei ole liftareita, pimatsut ei ole tyrkyllä auton kyytiin jne. Aikanaan autolla sai hyvin seuraa, kyytiläisiä ja tyttäretkin tarvi kyytiä tai ainakin mieluusti kävivät ajelulla.
Positiivinen puoli, kärysit ratista nopeasti. Jos oppii ajelemaan kaljoissaan, siitä tulee tapa ja saattaa tulla suurikin onnettomuus, näitä lehdet täynnä jatkuvasti, yhä nuoremmat ajelee yhä pahempia kolareita, usein kännissä ja käytännössä aina järjetöntä ylinopeutta.
Kyllä sä kortin saat vielä, auto nyt meni, mutta niitä saa kaupasta vereksiä. Kuten sanottu, kaitpa olet toivottavasti sitten jatkossa vain selvänä ratissa.
Naisen iskeminen jääköön ainakin hetkeks, koska en tähän tilanteeseen tarvi muita huolenaiheita. Ja ujouden takia kynnys lähteä johonkin on korkeella. Auto oli enimmäkseen sitä varten, että sai jotain tekemistä kun ajeli päämäärättömästi ympyrää, eikä nimenomaan kotona tarvinnut olla.
Kyllä kortin vielä joskus saan, mutta törkeän rattijuopumuksen jälkeen saan odottaa vähintään pari vuotta että jotain pitäis siks ajaks keksiä. Kunto ja terveys ei nääs kestä parin vuoden juomista. Ja ei, en aja kännissä enää koskaan. En olis ajanut sillonkaan mutta olosuhteiden (joita en tässä sen enempää paljasta, koska just sain itseni puhuttua pakkohoidon sijaan avohoitoon) pakosta lähdin ajamaan. Hetken mielijohde, joita kännissä tulee hyvinkin, ehkä liiankin usein
Tuskin ensikertalaisella ajokielto kestää paria vuotta.
Vuodella tai alta sen selviät.
Jos kuukausissa puhutaan ni 8-60kk. Tuskin tulee alhaisin ja tuskin tulee korkein, eli voi hyvinkin tulla 24kk, eli kahden vuoden (ryyppyputki)
Lopeta ensin juominen, elämä voi sitten muuttua.
Samaa mieltä.
Juominen on pääsyy elämäsi huonoon jamaan. Lopeta!
Itse asiassa juominen ei ole pääsyy tähän elämäntilanteeseen, osasyy pikemminkin. Aikaisemmat vastoinkäymiset ja niiden tuoma paha olo eivät johtuneet alkoholista, mutta niiden ilmestyessä hain pientä vapautusta arjen murheista ja otin muutaman oluen. Muutama tosin on suhteellinen käsite. Sitten rupesin miettimään elämää kokonaisuudessaan ja rationaalisella tasolla, jolloin tajusin olevani lähes umpikujassa, jolloin millään ei ollut väliä. Alkoholia kului kulumistaan.
Kalja siis tuli kuvioihin vasta itse ongelmien ilmettyä ja se pahensi niitä ---> osasyyllinen
Alkkohooli on järjestelmä itsessään. Voipi olla, että se ei ole ongelmien alkusyy, mutta se syrjäyttää sen alkusyyn nopeasti ja alkaa hallita uhriaan; usko pois, minä tiedän! Itsekukin meistä juopoista, minä mukaanluettuna, on hakenut ensin pientä kevennystä oloonsa, tai mielialan nostoa biletyksessä.
Viina ryömii halulliseen elämään ja elämänhallintaan pikkuisin askelin ottaen siitä hiljalleen yhä suuremman osan. Ennen pitkää se on elämän keskuksessa ja muut kuviot pyörivät sen ympärillä: ihmissuhteet, työt, harrastukset ja talous. Lopulta siellä ei enää muuta olekaan kuin viina, jos kulkee juomarin tien katkeraan loppuun. Ja se loppu o n katkera; usko minua! Sattumalta pääsin eroon loukusta vuosia sitten, mutta kerkisin maistaa kalman maun ja aikanaan parhaita ystäviäni ja lukuisia tuttujani on siihen kuollut.
Napoleon kirjoittaa asiaa.
Ei lisättävää.
En väitäkään alkoholin mahdin olevan olematon, vaan päinvastoin suurempi ku kukaan kuvittelee. En halua kokea sitä "kalman makua" vaan vähentää alkoholin kulutusta, mutta ilman jotain muuta mielekästä tekemistä se ei tule onnistumaan ainakaan helposti. Kuten aiemmin kirjoitin, almanakkani on tyhjä ja alkoholi on sen innokas täyttäjä ja sen tilalle pitää keksiä jotain