Tässä muutamia lainauksia Keskustan viime eduskuntavaalien lupauksista, jokainen voi itse miettiä kuinka hyvin tavoitteisiin ollaan pääsemässä ja miten tavoitteet onnistuneet:
Työttömyyden nujertaminen luo pohjan hyvinvoinnille
Työttömyydellä suuret inhimilliset ja taloudelliset kustannukset
Keskustan puoluekokouksen mielestä on selvää, ettei Lipposen hallitusten linjalla työttömyys olennaisesti helpotu. Seitsemän vuoden talouskasvun aikaansaama työllisyyslisä on ollut hyvin vaatimaton mahdollisuuksiin nähden.
Työllisyyden parantaminen ja työttömyyden radikaali vähentäminen ovat seuraavan vaalikauden keskeisiä ja ratkaisevia kysymyksiä.
Hoitamaton työttömyys on jokaisen suomalaisen ongelma, täysin riippumatta siitä, onko työttömyys sattunut henkilökohtaisesti kohdalle. Suurtyöttömyyden pitkittyminen on rikkonut yhteiskunnallisen eheyden ja lisännyt eriarvoisuutta sekä ihmisten että maan eri alueiden välillä. Tasavertaisten mahdollisuuksien Suomi on kulkemassa pois perinteisen hyvinvointiyhteiskunnan perustaltaan.
Työttömyydestä on tullut myös poliittisen järjestelmän koetinkivi: kuinka kauan voidaan peitellä totuutta väitteiden alle? Työttömyyden puolittamislupaus on yhä täyttämättä. Silti pääministeri puhuu - uutena lupauksena - alle viiden prosentin työttömyydestä. Samalla Lipposen hallitus kuitenkin lykkää omia työllisyystavoitteitaan kahdeksan vuoden päähän, seuraavien hallitusten tehtäväksi.
Yritys lakaista työttömyysongelma maton alle ei onnistu. Eurooppalaiset huolestuttavat esimerkit osoittavat, että piilotetut ongelmat ovat syynä entistä suurempien ongelmien muodostumiselle.
Suomi olisi tarvinnut jokaisen työttömäksi sidotun ihmisen työpanoksen ja jokaisen uuden työllistyneen ihmisen veromarkan kouluihin, terveydenhoitoon, alueellisen kehitykseen tasapainottamiseen ja julkisen velan maksuun.
Työttömyyden inhimilliset ja kansantaloudelliset kustannukset lisääntyvät sitä mukaa kun työttömyyden aiheuttama yhteiskunnallinen syrjäytyminen syvenee pitkäaikaistyöttömien sekä kokonaan ilman työkokemusta olevien nuorten mahdollisuus päästä työmarkkinoille vaikeutuu. Tälle ongelmalle Lipposen hallitukset ovat viitanneet kintaalla ja hyväksyneet työttömyyden.
Työttömyyden hiljainen hyväksyminen on todellinen uhka sekä suomalaisten hyvinvoinnille että yhteiskunnan kyvylle pitää yllä hyvinvointipalveluita. Työtaakan kasvu ja kasautuminen hoito-, opetus- ja sosiaalialoilla johtuu julkisen talouden leikkauksista. Lisää henkilökuntaa ei ole tällä menolla varaa palkata. Palvelut heikkenevät myös kuntien voimavarojen puutteessa. Lisäksi hallitus on sälyttänyt oman politiikkansa seuraukset kuntien kannettavaksi. Yrittäjien määrä on kääntynyt selvään laskuun, työtön on pakotettu toimettomuuteen ja työssäkäyvät korkean verotaakan kantoon. Tätä ei pidä hyväksyä, vaan seuraavan hallituksen on ryhdyttävä toimiin talouskasvun varmistamiseksi sekä yrittäjyyden ja työnteon kannustamiseksi.
Konservatiivisen vakautuksen vastapainoksi tarvitaan uudistusten yhdistelmä, joka ei elä kädestä suuhun vaan luo yrittäjyyden ja työnteon avulla kestävää pohjaa tulevaisuuden hyvinvoinnille.
Itsetuntoinen, yrittävä ja työtätekevä Suomi
Seuraavan hallituksen ohjelmassa on sovittava toimintalinjasta, jolla lisätään työllisyyttä, kannustetaan yrittäjyyttä, lievitetään eriarvoisuutta ja parannetaan julkisen sektorin toimivuutta.
Hallituspohjan vaihdoksen lisäksi yhteiskuntapolitiikan suunta on Suomessa muutettava. Järjestelmien kahlitsemat ihmiset on päästettävä tekemään työtä ja yrittämään.
Keskustan tavoitteena on yhteiskunta, jossa ihmiset voivat parantaa omaa elämäntilannettaan ja vaikuttaa elintasoonsa. Toiveikkaan ja terveen yhteiskunnan merkki on myös se, että suomalaisilla on aito mahdollisuus sosiaaliseen nousuun.
Ideologisesti värittyneet väittämät korkean verotuksen ja keveän verotuksen välillä eivät ole ratkaisu ongelmien ytimeen. Ratkaisevaa on löytää sellainen verolinja, jolla rakennetaan kestävää pohjaa: helpotetaan uusien työntekijöiden palkkaamista ja tuetaan yrittämistä.
Kestävän verolinjan rakentaminen lisää mahdollisuutta hoitaa yhteiskunnan palveluja ja tulonsiirtoja suunnitelmallisesti. Lipposen hallitusten keinoilla yritykset keventää verotusta ovat sattumapeliä: nopean talouskasvun vuosien ja heikompien vuosien mukainen poukkoilu sekoittaa sekä yksityisten ihmisten, perheiden että kuntien järkevän taloudenpidon ja investoinnit.
Äkkinäisen muutosten syynä eivät ole pelkästään talouden suhdanteet. Erityinen syy epävakauteen on siinä, ettei perusta ole kunnossa, työttömyys on liian korkealla ja suuri osa kansantalouden voimavaroista kohdistuu suurtyöttömyyden myötä väärin.
Verotuksen ja sosiaaliturvan uudistusten tärkein päämäärä on päästää ihmiset ansaitsemaan työllään kunnollinen toimeentulo. Työllistyvien ihmisten verotulot ovat tervetulleita erityisesti kunnille, jotka yrittävät järjestää palvelut parhaalla mahdollisella tavalla vaillinaisilla resursseilla.
Monet kunnat joutuvat korottamaan veroprosenttiaan, koska eivät muutoin kykene turvaaman lakisääteisiä peruspalveluita. Veronmaksajat eivät ole enää tasa-arvoisessa asemassa.
Aluekehityksen kannalta tilanne menee nurinkuriseen suuntaan. Kaiken järjen mukaan maaseudulle tulisi houkutella asukkaita alemmalla verotuksella. Nyt juuri pienissä maaseutukunnissa verotus on ollut noususuunnassa. Kehitys lyö korville myös työllisyyttä, koska kunnallisveron korotus rasittaa eniten pienituloisia.
Lisää totuuksia ja tavoitteita:
http://www.fsd.uta.fi/aatemaatti/vaalit2003/ohjelmat/KESK2002a.html#33
Työttömyyden nujertaminen luo pohjan hyvinvoinnille
Työttömyydellä suuret inhimilliset ja taloudelliset kustannukset
Keskustan puoluekokouksen mielestä on selvää, ettei Lipposen hallitusten linjalla työttömyys olennaisesti helpotu. Seitsemän vuoden talouskasvun aikaansaama työllisyyslisä on ollut hyvin vaatimaton mahdollisuuksiin nähden.
Työllisyyden parantaminen ja työttömyyden radikaali vähentäminen ovat seuraavan vaalikauden keskeisiä ja ratkaisevia kysymyksiä.
Hoitamaton työttömyys on jokaisen suomalaisen ongelma, täysin riippumatta siitä, onko työttömyys sattunut henkilökohtaisesti kohdalle. Suurtyöttömyyden pitkittyminen on rikkonut yhteiskunnallisen eheyden ja lisännyt eriarvoisuutta sekä ihmisten että maan eri alueiden välillä. Tasavertaisten mahdollisuuksien Suomi on kulkemassa pois perinteisen hyvinvointiyhteiskunnan perustaltaan.
Työttömyydestä on tullut myös poliittisen järjestelmän koetinkivi: kuinka kauan voidaan peitellä totuutta väitteiden alle? Työttömyyden puolittamislupaus on yhä täyttämättä. Silti pääministeri puhuu - uutena lupauksena - alle viiden prosentin työttömyydestä. Samalla Lipposen hallitus kuitenkin lykkää omia työllisyystavoitteitaan kahdeksan vuoden päähän, seuraavien hallitusten tehtäväksi.
Yritys lakaista työttömyysongelma maton alle ei onnistu. Eurooppalaiset huolestuttavat esimerkit osoittavat, että piilotetut ongelmat ovat syynä entistä suurempien ongelmien muodostumiselle.
Suomi olisi tarvinnut jokaisen työttömäksi sidotun ihmisen työpanoksen ja jokaisen uuden työllistyneen ihmisen veromarkan kouluihin, terveydenhoitoon, alueellisen kehitykseen tasapainottamiseen ja julkisen velan maksuun.
Työttömyyden inhimilliset ja kansantaloudelliset kustannukset lisääntyvät sitä mukaa kun työttömyyden aiheuttama yhteiskunnallinen syrjäytyminen syvenee pitkäaikaistyöttömien sekä kokonaan ilman työkokemusta olevien nuorten mahdollisuus päästä työmarkkinoille vaikeutuu. Tälle ongelmalle Lipposen hallitukset ovat viitanneet kintaalla ja hyväksyneet työttömyyden.
Työttömyyden hiljainen hyväksyminen on todellinen uhka sekä suomalaisten hyvinvoinnille että yhteiskunnan kyvylle pitää yllä hyvinvointipalveluita. Työtaakan kasvu ja kasautuminen hoito-, opetus- ja sosiaalialoilla johtuu julkisen talouden leikkauksista. Lisää henkilökuntaa ei ole tällä menolla varaa palkata. Palvelut heikkenevät myös kuntien voimavarojen puutteessa. Lisäksi hallitus on sälyttänyt oman politiikkansa seuraukset kuntien kannettavaksi. Yrittäjien määrä on kääntynyt selvään laskuun, työtön on pakotettu toimettomuuteen ja työssäkäyvät korkean verotaakan kantoon. Tätä ei pidä hyväksyä, vaan seuraavan hallituksen on ryhdyttävä toimiin talouskasvun varmistamiseksi sekä yrittäjyyden ja työnteon kannustamiseksi.
Konservatiivisen vakautuksen vastapainoksi tarvitaan uudistusten yhdistelmä, joka ei elä kädestä suuhun vaan luo yrittäjyyden ja työnteon avulla kestävää pohjaa tulevaisuuden hyvinvoinnille.
Itsetuntoinen, yrittävä ja työtätekevä Suomi
Seuraavan hallituksen ohjelmassa on sovittava toimintalinjasta, jolla lisätään työllisyyttä, kannustetaan yrittäjyyttä, lievitetään eriarvoisuutta ja parannetaan julkisen sektorin toimivuutta.
Hallituspohjan vaihdoksen lisäksi yhteiskuntapolitiikan suunta on Suomessa muutettava. Järjestelmien kahlitsemat ihmiset on päästettävä tekemään työtä ja yrittämään.
Keskustan tavoitteena on yhteiskunta, jossa ihmiset voivat parantaa omaa elämäntilannettaan ja vaikuttaa elintasoonsa. Toiveikkaan ja terveen yhteiskunnan merkki on myös se, että suomalaisilla on aito mahdollisuus sosiaaliseen nousuun.
Ideologisesti värittyneet väittämät korkean verotuksen ja keveän verotuksen välillä eivät ole ratkaisu ongelmien ytimeen. Ratkaisevaa on löytää sellainen verolinja, jolla rakennetaan kestävää pohjaa: helpotetaan uusien työntekijöiden palkkaamista ja tuetaan yrittämistä.
Kestävän verolinjan rakentaminen lisää mahdollisuutta hoitaa yhteiskunnan palveluja ja tulonsiirtoja suunnitelmallisesti. Lipposen hallitusten keinoilla yritykset keventää verotusta ovat sattumapeliä: nopean talouskasvun vuosien ja heikompien vuosien mukainen poukkoilu sekoittaa sekä yksityisten ihmisten, perheiden että kuntien järkevän taloudenpidon ja investoinnit.
Äkkinäisen muutosten syynä eivät ole pelkästään talouden suhdanteet. Erityinen syy epävakauteen on siinä, ettei perusta ole kunnossa, työttömyys on liian korkealla ja suuri osa kansantalouden voimavaroista kohdistuu suurtyöttömyyden myötä väärin.
Verotuksen ja sosiaaliturvan uudistusten tärkein päämäärä on päästää ihmiset ansaitsemaan työllään kunnollinen toimeentulo. Työllistyvien ihmisten verotulot ovat tervetulleita erityisesti kunnille, jotka yrittävät järjestää palvelut parhaalla mahdollisella tavalla vaillinaisilla resursseilla.
Monet kunnat joutuvat korottamaan veroprosenttiaan, koska eivät muutoin kykene turvaaman lakisääteisiä peruspalveluita. Veronmaksajat eivät ole enää tasa-arvoisessa asemassa.
Aluekehityksen kannalta tilanne menee nurinkuriseen suuntaan. Kaiken järjen mukaan maaseudulle tulisi houkutella asukkaita alemmalla verotuksella. Nyt juuri pienissä maaseutukunnissa verotus on ollut noususuunnassa. Kehitys lyö korville myös työllisyyttä, koska kunnallisveron korotus rasittaa eniten pienituloisia.
Lisää totuuksia ja tavoitteita:
http://www.fsd.uta.fi/aatemaatti/vaalit2003/ohjelmat/KESK2002a.html#33
Vastaukset 3
Vanhimmat
pitkästä jorinasta
lyhyt olisi kaunihimpi
....
on vain hallitukseen kohdsituvia vaalisyytöksiä.