Moi, mulla on kohta 11-vuotias koira.
Koira on kärsinyt eroahdistuksesta koko ikänsä. Päivät menee ihan ok yksin, kun olen töissä. Mutta jos lähden illalla ulos tai vaikka käyn saunassa ja olen siellä puoli tuntia, koira myllää/kaivaa sängystä lakanat ylösalaisin ja eteisen mattoa kuopii, niin että langat senkun irtoilee. Ja tämä joka kerta kun jää illalla tai yöllä yksin. Lähes joka kerta on myös pissalammikko odottamassa.
Koira ei ole ikinä oppinut sisäsiistiksi ja voitte siis kuvitella kuinka monet pissat olen siivonnut vuosien aikana ja kaikki koulutuskeinot yms. on kokeiltu. Ilmeisesti pissaaminen johtuu eroahdistuksesta/siitä että koira loukkaantuu kun lähden. Aiemmin minulla oli myös toinen koira (sisäsiisti :)) ja koirat siis pitivät toisilleen seuraa, mutta silti tämä nyt kohta 11-v koira pissaili sisään.
Nyt tilanne on se, etten ole aikoihin jättänyt koiraa yksin, paitsi työpäivän ajaksi. Se on mukanani aina ja itse en ole käynyt esim. baarissa tai ystävillä muutamaan vuoteen, koska tiedän koiran pissaavan iltaisin poissaollessani ja aikuisen koiran isohkot pissalammikot pilaavat ja on jo pilannut lattioita, mattoja, huonekaluja. Pääsen siis helpommalla kun olen koiran kanssa, koska silloin se ei pissaa. Mutta oma sosiaalinen elämäni on täysin kuollutta. Koirani siis pissaa, jos olen illalla vaikka veljeni lapsia vahtimassa tunnin tai pari tai käyn saunassa puoli tuntia yms. Olen oikeasti niin kyllästynyt siivomaan kerta toisensa jälkeen pissoja. Jo pissalammikon näkeminenkin saa minut raivoihini ja turhautumaan. Koska olen elänyt koirani ehdoilla jo yli 10 vuotta. Myös kyläpaikoissa (johon koirani otan aina mukaan) koira pissaa aina lattialle. Ja esim. isälläni tai äidilläni (molemmat koirallani tuttuja paikkoja), jos jätän sen sisälle siellä yksin vaikka muutamaksi minuutiksi, niin pissaa aina lattialle.
Koirani siis saa tarpeeksi liikuntaa, ruokaa yms. Lenkkeillään paljon ja koirasta olen aina pitänyt hyvää huolta ja sillä on paljon aktiviteetteja ja muita koirakavereita joita näkee usein.
Koirani myös pelkää kovia paukahduksia, ukkosta yms. aivan hirveästi. Nyt vanhemmiten se on myös alkanut olemaan jotenkin poissaoleva/levoton iltaisin. Koirallani on epilepsia ja saa kohtauksia tosi harvoin.
Nyt olen kuitenkin lopen kyllästynyt omaan elämääni ja siihen, etten pääse ikinä ulos ystävieni kanssa yms. Rakastan koiraani yli kaiken kaikesta huolimatta. Mutta sen pitäminen ei mahdollista itselleni tavallista elämää. Ja eihän koirallakaan voi olla hyvä olla, jos se suuttuu/ahdistuu jäädessään muutamaksi tunniksi yksin iltaisin.
Nyt olen miettinyt, että koirani on saanut hyvän elämän ja koska vanhuuden vaivatkin alkavat jo vaivata, niin olisiko minun sallittua viedä se nukutettavaksi ikiuneen. Itkettää jo ajatuskin, mutta olen niin kyllästynyt pissojen siivoamiseen yms. Ja koira kyllä tietää että pissaaminen on väärin ja luimistelee aina tehtyään lätäkön. Mutta eräs kouluttaja sanoi, että koira ahdistuu vaan niin paljon kun jää yksin, että pissaa. kaikki koirat eivät kuulemma ikinä pääse tavastaan....
Tunnen syyllisyyttä ajatellessanikin, että veisin koirani piikille, mutta silti en näe muuta ratkaisua. Mielipiteitä tai onko muita joilla ollut/tai on sama ongelma koiransa kanssa.
Koiran eutanasia, syyllisyys.
20
2928
Vastaukset
- hbghghgjgjhjjkhk
Ei ole oikein.:(
Koiralla on vielä muutama vuosi edessä onko se loppujen lopuksi haitaksi pari vuotta vielä antaa koiran elää vai aiotko kärsiä syyllisyydestä ja ikävästäja surusta.
Oletko käynyt ongelmakoirakouluttajalla?
Omani oli epileptikko erittäin stressiherkkä energinen kilttikin kuuliainen koira ja kuitenkin eroahdisteinen johtui osin varmaan sairaudestakin . Ja tein paljon töitä koiran eteen ettei stressaa niin paljon. Koulutus auttaa paljon vaikka taustoja ei täysin pois saa.
Koirani eli 15vuotiaaksi ja vieläkin suren koiraani ja en ikinä olisi voinut lopettaa sen takia että joku koulutuksessani oli mennyt myttyyn. Aiemmalla koiralla ei ollut eroahdistusta ja muuten koirani tokoili avoliikkeissäkin.
Virtsanpidätysongelmaa oli sairauksista(vaikka sai lääkkeetkin) johtuen varsinkin yöaikaan koiran nukkuessa. Ja öisin pissatin vielä kerran vanhuksen ja aamulla töihin...ei yhtään haittaa tuo vaivannäkö kun sain rakkaan koirani vielä pitää.. :( Ja näin jälkikäteen kun lopulta jouduin sairauksien takia lopettaa koirani niin voin ajatella että hoidin koirani hyvin loppuun asti. ja olisin hoitanut edelleenkin mutta aika on rajallista. :( Ikävä on puolestaan rajaton.
Yksi jännä juttu oli että kun koirani tuli vanhemmaksi noin 13vuotiaaksi niin unohti jostain syystä stressata yksinoloa ja jopa raketteja ei enään pelännyt..tuli hajamielisemmäksi.- hbghghgjgjhjjkhk
Piti vielä kysyä oliko koirasi lääkityksellä?
- hbghghgjgjhjjkhk
hbghghgjgjhjjkhk kirjoitti:
Piti vielä kysyä oliko koirasi lääkityksellä?
Ihmetyttää toi että koirasi ei ole koskaan ollut sisäsiisti? Ja et ole hakenut ongelmakoirakouluttajalta neuvoja sen kouluttamiseen..?
- TaiziiSii
hbghghgjgjhjjkhk kirjoitti:
Ihmetyttää toi että koirasi ei ole koskaan ollut sisäsiisti? Ja et ole hakenut ongelmakoirakouluttajalta neuvoja sen kouluttamiseen..?
olen hakenut neuvoja ja ongelmakoirakouluttaja kävi kotonakin tekemässä käyntejä yms. ja koira on siis sisäsiisti päivisin. Mutta iltaisin tai öisin jos jää yksin niin pissaa. Jos olen koiran kanssa niin ei siis tee sisälle tarpeitaan.
Ongelmakoirakouluttajan neuvoilla ja ohjeilla olen yrittänyt vaikka mitä ja on kokeiltu apuvälineitä yms. Mutta ei mikään auta. Ongelmakoirakouluttajakin sanoi, että joillakin (varsinkin pienillä poikakoirilla) ei mikään välttämättä auta. OIen oikeasti yrittänyt kaikkeni. Koirani siis on poika ja leikattu.
Koirani saa epilepsiakohtauksia todella harvoin, viimeksi saanut kohtauksen reilu vuosi sitten. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että lääkitys turha koska kohtauksia niin harvoin.
Mutta ehkä minä nyt sitten vielä jaksan ja elellään koirani kanssa kuten ennenkin ja yritän vielä jotain...
Mutta jos tilanne/pissailu edelleen jatkuu yms. niin sitten kyllä luovutan, ei ole järkeä että koira tuhoaa pissailullaan kotia yms. Ehkä joku tuomitsee minut ja päätökseni mutta ehkä niin kuitenkin parasta myös koiralle Ja myös minulle, koska en voi jatkuvasti elää niin, että istun koiran kanssa kaikki illat kotona. Nyt tilanne on jo melkein mennyt sellaiseksi, etten käy missään ilman koiraa, enkä mene minneen minne en voi ottaa koiraa mukaani.
Minun vanhempi jo edesmennyt koira asui nykyisen koirani kanssa yhdessä ja silloinkin nykyinen koirani pissaili vaikka sillä oli seuraa lähtiessäni pois kotoa. Tämä vanhempi koira oli minulla 16-vuotta ja oli aina sisäsiisti ja samoin opetin nuorempaakin koiraani sisäsiistiksi, mutta ei. Kai tällä nykyisellä koirallani vain on se kouluttajienkin mainitsema eroahdistus niin voimakas!!! Mutta mun voimat on aika loppu kyllä...
Kasvattajalta sain kuulla että tämän rodun edustajat usein ovat kovin eroahdistuksesta kärsiviä ja kiintyvät omistajaansa joskus liikaakin. Kasvattaja kertoi myös, että koirani veli, oli lopulta jouduttu viemään lopetettavaksi 5 -vuoden iässä, koska pissaili/kakkaili yksin jäädessään ja tuhosi paikkoja kuulemma todella paljon ja oli ollut aivan hermostunut jäädessään yksin ja uikuttanut tuntikausia.. eikä mikään ollut auttanut vaikka kyseisen koiran omistaja on itse koirakouluttaja ja vanha koiraharrastaja. - hbghghgjgjhjjkhk
TaiziiSii kirjoitti:
olen hakenut neuvoja ja ongelmakoirakouluttaja kävi kotonakin tekemässä käyntejä yms. ja koira on siis sisäsiisti päivisin. Mutta iltaisin tai öisin jos jää yksin niin pissaa. Jos olen koiran kanssa niin ei siis tee sisälle tarpeitaan.
Ongelmakoirakouluttajan neuvoilla ja ohjeilla olen yrittänyt vaikka mitä ja on kokeiltu apuvälineitä yms. Mutta ei mikään auta. Ongelmakoirakouluttajakin sanoi, että joillakin (varsinkin pienillä poikakoirilla) ei mikään välttämättä auta. OIen oikeasti yrittänyt kaikkeni. Koirani siis on poika ja leikattu.
Koirani saa epilepsiakohtauksia todella harvoin, viimeksi saanut kohtauksen reilu vuosi sitten. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että lääkitys turha koska kohtauksia niin harvoin.
Mutta ehkä minä nyt sitten vielä jaksan ja elellään koirani kanssa kuten ennenkin ja yritän vielä jotain...
Mutta jos tilanne/pissailu edelleen jatkuu yms. niin sitten kyllä luovutan, ei ole järkeä että koira tuhoaa pissailullaan kotia yms. Ehkä joku tuomitsee minut ja päätökseni mutta ehkä niin kuitenkin parasta myös koiralle Ja myös minulle, koska en voi jatkuvasti elää niin, että istun koiran kanssa kaikki illat kotona. Nyt tilanne on jo melkein mennyt sellaiseksi, etten käy missään ilman koiraa, enkä mene minneen minne en voi ottaa koiraa mukaani.
Minun vanhempi jo edesmennyt koira asui nykyisen koirani kanssa yhdessä ja silloinkin nykyinen koirani pissaili vaikka sillä oli seuraa lähtiessäni pois kotoa. Tämä vanhempi koira oli minulla 16-vuotta ja oli aina sisäsiisti ja samoin opetin nuorempaakin koiraani sisäsiistiksi, mutta ei. Kai tällä nykyisellä koirallani vain on se kouluttajienkin mainitsema eroahdistus niin voimakas!!! Mutta mun voimat on aika loppu kyllä...
Kasvattajalta sain kuulla että tämän rodun edustajat usein ovat kovin eroahdistuksesta kärsiviä ja kiintyvät omistajaansa joskus liikaakin. Kasvattaja kertoi myös, että koirani veli, oli lopulta jouduttu viemään lopetettavaksi 5 -vuoden iässä, koska pissaili/kakkaili yksin jäädessään ja tuhosi paikkoja kuulemma todella paljon ja oli ollut aivan hermostunut jäädessään yksin ja uikuttanut tuntikausia.. eikä mikään ollut auttanut vaikka kyseisen koiran omistaja on itse koirakouluttaja ja vanha koiraharrastaja.Hiukan tuo herättää kysymyksiä tuo ilta ja yöpissiminen pissaako alleen eli onko jalat märät omani pissi alleen epilepsian takia..? Eikä ollut kohtaus vaan unissaan. ja joskus torkkuessaan..?
Voithan rajata aluetta? Omani oli kodinhoitohuoneessa yksin ollessaan ja nukkui häkissä jonka ovi auki ihan sen takia että siinä oli metallinen kaukalo alla ja kun pissi tuli yöllä tai torkuilla oli helpompi putsata. ja koirani petivaatteet pesin usein.
Mitäpä sitä ei rakkaan koiransa eteen tekisi ja jokainen voi sairastua..mutta ei ole syy että hylkään. - TaiziiSii
hbghghgjgjhjjkhk kirjoitti:
Hiukan tuo herättää kysymyksiä tuo ilta ja yöpissiminen pissaako alleen eli onko jalat märät omani pissi alleen epilepsian takia..? Eikä ollut kohtaus vaan unissaan. ja joskus torkkuessaan..?
Voithan rajata aluetta? Omani oli kodinhoitohuoneessa yksin ollessaan ja nukkui häkissä jonka ovi auki ihan sen takia että siinä oli metallinen kaukalo alla ja kun pissi tuli yöllä tai torkuilla oli helpompi putsata. ja koirani petivaatteet pesin usein.
Mitäpä sitä ei rakkaan koiransa eteen tekisi ja jokainen voi sairastua..mutta ei ole syy että hylkään.Koirani nostaa koipea sohvien yms huonekalujen viereen. Pissaaminen ei johdu epilepsiasta vaan yksin jäämisestä, ahdistuu...
Ja enhän minä ole koiraa hylkäämässä!!!!!!!!!!!! 11 vuotta pissojen siivoamista vaan alkaa jo riittää ja rahaakin koiran kouluttamiseen ja sairauksien etsimiseen palanut näinä vuosina paljon. - hbghghgjgjhjjkhk
TaiziiSii kirjoitti:
Koirani nostaa koipea sohvien yms huonekalujen viereen. Pissaaminen ei johdu epilepsiasta vaan yksin jäämisestä, ahdistuu...
Ja enhän minä ole koiraa hylkäämässä!!!!!!!!!!!! 11 vuotta pissojen siivoamista vaan alkaa jo riittää ja rahaakin koiran kouluttamiseen ja sairauksien etsimiseen palanut näinä vuosina paljon.En tarkoita loukata mutta en näe silti syytä lopettaa koiraa ja se on minun mielestäni hylkäämistä että luovuttaa vaikka elinaikaa vielä on. :(
Itse tein töitä koirani eteen ihan samoin kuin sinäkin sillä koirasi kuulostaa yhtä työläältä kun omanikin oli :( Ja siinä mielessä ymmärrän kyllä että turhaudut ja väsyt. Mutta koira menee enään vain muutaman vuoden ja rakas se sinulle varmasti on ..ihan varmasti kadut jos lopetat koirasi tästä syystä. :( Kaikesta huolimatta vaikka nyt ajattelet että pääsisit helpommalla. Itselläni oli samoja ajatuksia kuin sinulla kun tilanteet oli pahimmillaan..mutta silti kova ikävä koiraani edelleen ja olisin nähnyt vaivaa edelleen jos olisin koirani voinut pitää. :(
Pissiminen on siis ahdistuksen poistamista koirallasi voitko rajata aluetta?
Olisko sinulla mahdollista hommata hoitajaa koirallesi siksi aikaa kun lähdet ulos?
- TaiziiSii
Ei todellakaan, nyt jo koira paljon äitini luona, jos minulla vaikka pitkä työpäivä tai jokin pakkomeno illalla. Ja kyllä minusta koiran pitäisi pärjätä 8 tuntia yksinkin, varsinkin aikuisen koiran. Mutta hoitoapua olen käyttänyt niin paljon kuin kehdannut sitä pyytää...
Veljelläni on kaksi omaa koiraa ja isälläni yksi, joten heiltä en voi koirahoitoa pyytää ja varsinkin kun tietävät koirani pissailu yms. ongelman niin eivät kovin mielellään koiraani edes ottais :D - gfghjggjhgkhjkjjh
TaiziiSii kirjoitti:
Ei todellakaan, nyt jo koira paljon äitini luona, jos minulla vaikka pitkä työpäivä tai jokin pakkomeno illalla. Ja kyllä minusta koiran pitäisi pärjätä 8 tuntia yksinkin, varsinkin aikuisen koiran. Mutta hoitoapua olen käyttänyt niin paljon kuin kehdannut sitä pyytää...
Veljelläni on kaksi omaa koiraa ja isälläni yksi, joten heiltä en voi koirahoitoa pyytää ja varsinkin kun tietävät koirani pissailu yms. ongelman niin eivät kovin mielellään koiraani edes ottais :Dentä tämän tyyppiset http://www.4hyhdistys.net/palvelut/4h-dogsitter/
- sateenkaarisilta
Joskus voi luovuttaakin. Koiranpidon tarkoitus ei ole tehdä omistajansa elämästä helvettiä. 11 vuotta on jo ihan hyvin kärsitty. Moni olisi paljon aiemmin luovuttanut. Tällaiselle ongelmakoiralle ei voi uutta kotiakaan etsiä. Koirahan ei lopettamisestaan tiedä eikä sitä sure. Omistaja varmasti suree, mutta sehän meillä kaikilla koiranomistajilla on edessä.
- klnlkökjiojij
Ei koira ole vain ihmistä varten..vaan sillä on oikeus ihan omaan elämäänsä miellytti sitten tai ei omistajaansa. :(
Ei koira ole tavara joka laitetaan pois jos ei miellytä enään.
Syy koiran lopettamiseen on terveys jolle ei voi mitään ja koira kärsii.
Ei perheenjäseniään niin vain lopeteta tai tapeta jota se oikeasti on silloin kun ei ole tuskien helpottaminen. - Ruma on kaunista
Koirat ovat älykkäitä ja osaavat lukea ihmisen tunteita, varsinkin omistajansa. Varmasti koira aistii jotain, kun ollaan piikille viemässä.
Oma koirani ei pidä eläinlääkärikäynneistä ja aina tuntuu tietävän, että tohtorille ollaan matkalla, vaikka vaihdellaan klinikoitakin.
- Ruma on kaunista
Lainaan tekstiäni toisesta ketjusta: "Se tosiasia on hyväksyttävä, että kun ottaa itselleen koiran, vapaa-aika muuten kuin koiran kanssa touhuten on kortilla. Itse en mitään sohvaperunoita ole omista koiristani tekemässä, joten zumbat, joogat, aerobicit ym saa unohtaa. Koiran elämä on niin lyhyt, että saakoon se nauttia joka hetkestä."
Eikö jo pelkästään omistajan työaika ole koiralle hyvin pitkä aika olla yksin, ( -) 8h? Itselläni ei olisi sydäntä jättää koiraa enää sen jälkeen itsekseen. Varsinkin, kun toinen koiristani joutui viettämään entisessä kodissaan n. 12h yksin, eikä omistaja kotiin tultuaankaan huomioinut koiraa. Nykyään koira onkin hyvin kiitollinen vain pelkästä läsnäolosta... Otin koirat, jotta saan nauttia elämästä niiden kanssa, eikä siksi että voisin jättää ne kotiin keskenään. Koirani eivät ole juuri koskaan yksin, sillä ne kulkevat töissäkin mukanani.- gfghjggjhgkhjkjjh
Näinhän se on itsekin kävin töissä ja jouduin vanhustani viemään vielä yölläkin kerran ulos viimeisenä vuotena. Ja ei kaduta tuo aika ollenkaan..kummallista vaikka raskasta oli mutta koira oli rakas ja olin muotoutunut lähinnä omaishoitajaksi :)
Mutta sekin antoi paljon ja kommunikoimme kun kuulo ja näkökin heikkeni (kaihi)15vuotiaalla niin nenään koskettamalla. eli se kertoi koiralleni että olen siinä ja mene nukkumaan. Johon koira nuolasi ja tallusti pedilleen. Vanhuksen kanssa voi oppia uutta. :)
Koirallani ei ollut siis kipuja, kävimme eläinlääkärillä tarkastuksilla mutta vanha.
Ja helppo tosiaan ei ollut aiemminkaan lähinnä vaativa ja onnettomuusaltis energinen kiltti kuuliainen kuitenkin mutta epileptinen ja hieman eroahdisteinen(johtuen osin sairaudesta) ja paukkuarka. - Sanna-Kaisa Leinonen
gfghjggjhgkhjkjjh kirjoitti:
Näinhän se on itsekin kävin töissä ja jouduin vanhustani viemään vielä yölläkin kerran ulos viimeisenä vuotena. Ja ei kaduta tuo aika ollenkaan..kummallista vaikka raskasta oli mutta koira oli rakas ja olin muotoutunut lähinnä omaishoitajaksi :)
Mutta sekin antoi paljon ja kommunikoimme kun kuulo ja näkökin heikkeni (kaihi)15vuotiaalla niin nenään koskettamalla. eli se kertoi koiralleni että olen siinä ja mene nukkumaan. Johon koira nuolasi ja tallusti pedilleen. Vanhuksen kanssa voi oppia uutta. :)
Koirallani ei ollut siis kipuja, kävimme eläinlääkärillä tarkastuksilla mutta vanha.
Ja helppo tosiaan ei ollut aiemminkaan lähinnä vaativa ja onnettomuusaltis energinen kiltti kuuliainen kuitenkin mutta epileptinen ja hieman eroahdisteinen(johtuen osin sairaudesta) ja paukkuarka.Varmasti koirallasi oli paljon kipuja ja olisikohan ollut aiemmin koirasi parempi päästä pois. Jos oli jo kuuro ja sokea ja kommunikoitte nenään koskemalla. Ei se koira nauti elämästään sairaana. Ja koira harvemmin näyttää kipujaan. Ei tuokaan väkisin hengissä pito minusta kovin eläinrakkaalta puheelta kuulosta.
Itselläni oli vaikeasta eroahdistuksesta kärsivä koira ja koira haukkui/ulvoi kun jäi yksin, pissasi sisään ja repi paikkoja. 6 vuotta yritettiin vaikka mitä ja aina kun yhdestä asiasta päästiin, esim. haukkuminen niin koira keksi toisen. Ongelmakoirakouluttajilta saatiin neuvoja ja muilta koira-alan asiantuntijoilta. Itsellänikin ollut aina koiria ja kaikki muut oppineet sisäsiisteiksi olemaan yksin yms. Mutta ei tämä. Alueen rajaaminenkaan ei auttanut, minusta vain pahensi koiran hermostuneisuutta. Ja onko muka koiralle oikein sulkea se häkkiin tai vaatehuoneeseen tunneiksi, minusta ei. Sekin jo rääkkäystä, koska kyllä koiralla on oltava tilaa niinkuin ihmiselläkin.
Koira oli todella hermona kun jäi yksin vaikka koiran kanssa harrastettiin yms. ja lenkkeilytettiin 3 krt päivässä.
Lopulta se alkoi yksin jäädessä nuolemaan jalkojaan ja nuoli ne ihan vereslihalle asti. Eläinlääkäri ehdotti muovitörtelöä päähän aina päiväksi kun olimme töissä, niin koira ei pääse nuolemaan. No onko taas koiralle oikein elää loppuelämänsä muovihäkkyrä päässä.
Tein ratkaisun ja vein koiran nukutettavaksi ja pääsipä poika ainakin rauhaan ja loppui ikuinen paniikki ja ahdistus yksinjäämisestä. Ja tein näin koska rakastin koiraani.
Joku täällä kertoo, että koira töihin mukaan ja ei koiraa saa ottaa ellei vietä sen kanssa kaikkia iltoja yms. Ihminen jolla ei ole ikinä ollut eroahdistuksesta kärsivää koiraa, ei voi ymmärtää kuinka koira kärsii, jo jäädessään hetkeksi yksin. Ja harvaan työpaikkaan voi ottaa koiran ja varmasti on jokaisella menoja joihin ei koiraa voi ottaa. Kyllä koiran pitäisi normaali työpäivä kestää yksin yms, jos sitä hoidetaan oikein, ei ole sairas ja lenkitetään riittävästi ja myös ollaan koirankin kanssa.
Aloittajalle voimia ja tee niinkuin koirallesi on paras. Aina se elämäkään ei ole paras ratkaisu, jos koira kärsii, eikä pysty elämään normaalisti.. Voimia! - Ruma on kaunista
Sanna-Kaisa Leinonen kirjoitti:
Varmasti koirallasi oli paljon kipuja ja olisikohan ollut aiemmin koirasi parempi päästä pois. Jos oli jo kuuro ja sokea ja kommunikoitte nenään koskemalla. Ei se koira nauti elämästään sairaana. Ja koira harvemmin näyttää kipujaan. Ei tuokaan väkisin hengissä pito minusta kovin eläinrakkaalta puheelta kuulosta.
Itselläni oli vaikeasta eroahdistuksesta kärsivä koira ja koira haukkui/ulvoi kun jäi yksin, pissasi sisään ja repi paikkoja. 6 vuotta yritettiin vaikka mitä ja aina kun yhdestä asiasta päästiin, esim. haukkuminen niin koira keksi toisen. Ongelmakoirakouluttajilta saatiin neuvoja ja muilta koira-alan asiantuntijoilta. Itsellänikin ollut aina koiria ja kaikki muut oppineet sisäsiisteiksi olemaan yksin yms. Mutta ei tämä. Alueen rajaaminenkaan ei auttanut, minusta vain pahensi koiran hermostuneisuutta. Ja onko muka koiralle oikein sulkea se häkkiin tai vaatehuoneeseen tunneiksi, minusta ei. Sekin jo rääkkäystä, koska kyllä koiralla on oltava tilaa niinkuin ihmiselläkin.
Koira oli todella hermona kun jäi yksin vaikka koiran kanssa harrastettiin yms. ja lenkkeilytettiin 3 krt päivässä.
Lopulta se alkoi yksin jäädessä nuolemaan jalkojaan ja nuoli ne ihan vereslihalle asti. Eläinlääkäri ehdotti muovitörtelöä päähän aina päiväksi kun olimme töissä, niin koira ei pääse nuolemaan. No onko taas koiralle oikein elää loppuelämänsä muovihäkkyrä päässä.
Tein ratkaisun ja vein koiran nukutettavaksi ja pääsipä poika ainakin rauhaan ja loppui ikuinen paniikki ja ahdistus yksinjäämisestä. Ja tein näin koska rakastin koiraani.
Joku täällä kertoo, että koira töihin mukaan ja ei koiraa saa ottaa ellei vietä sen kanssa kaikkia iltoja yms. Ihminen jolla ei ole ikinä ollut eroahdistuksesta kärsivää koiraa, ei voi ymmärtää kuinka koira kärsii, jo jäädessään hetkeksi yksin. Ja harvaan työpaikkaan voi ottaa koiran ja varmasti on jokaisella menoja joihin ei koiraa voi ottaa. Kyllä koiran pitäisi normaali työpäivä kestää yksin yms, jos sitä hoidetaan oikein, ei ole sairas ja lenkitetään riittävästi ja myös ollaan koirankin kanssa.
Aloittajalle voimia ja tee niinkuin koirallesi on paras. Aina se elämäkään ei ole paras ratkaisu, jos koira kärsii, eikä pysty elämään normaalisti.. Voimia!Nimenomaan: "Ihminen jolla ei ole ikinä ollut eroahdistuksesta kärsivää koiraa, ei voi ymmärtää kuinka koira kärsii, jo jäädessään hetkeksi yksin."
Miksi siis hankitte niitä koiria ja jätätte yksin? Tai käyttäkää nyt edes sen verran aikaa, että koulutatte eroahdistuksen jo heti pentuna pois. Vai kuulutteko joukkoon, joka ei koiraa ottaessaan tiedä että koira vaatii paljon aikaa ja aktiviteetteja ja joista luemme Apulan palstalta: " Myydään käytöshäiriöinen koira ajanpuutteen, avioeron ja elämänmuutoksen vuoksi..." ym yhtä järkevää....
En väitä, että kaikki voisivat tai kaikkien täytyisi ottaa koira töihin mukaan, mutta juurikin siitä syystä kaikki mahdollinen vapaa-aika tulisi käyttää koiran (ja näin siis myös itsensä) hyväksi. Aika itsekästä ottaa koira ja kohta ruveta itkemään, kun ei pääse kavereiden kanssa vapaa-ajan rientoihin....
Ja edellinen kommentoijahan sanoi, ettei koiralla ollut kipuja. Mitä syitä siis huono näkö ja huono kuulo on viedä koira piikille?
Tiedostan kyllä, että joskus tulee se hetki, kun joudun koiruleistani luopumaan (niitä hetkiä olen jo elämässäni kokenut) ja vaikka vaikeaa se on, niin osaan tarvittaessa tehdä päätöksen koiran piikille viemisestä. Mutta heppoisin perustein (kuten huono näkö/vapaa-ajan puute ym) ei luovuteta!
- Sellaista on elämä
Jos itsellä olisi tuollainen koira, veisin piikille ilman muuta. Ja jos niin haluaa ajatella niin koiralle 11 vuotta on jo ihan hyvä ikä.
On täysin turhaa tuntea syyllisyyttä asiasta joka tulee eteen jokatapauksessa ennemmin tai myhemmin, koira ei ajattele *nyt se mokoma tappaa minut ennenaikojaan * koira elää tässä ja nyt hetkeä.
Olet vastuuta kantanut ja koiraa hyvin hoitanut, moni ei tuollaisen koiran kanssa ollisi noinkaan pitkään jaksanut.
Jos olisin sinä, päästäisin koirani pois kärsimästä ja pelkäämästä.- vcvbvvnnnvnnnbmm
"Ja jos niin haluaa ajatella niin koiralle 11 vuotta on jo ihan hyvä ikä."
Niin kenen mukaan? Sinun vai koiran?
eli jos itsekin eläisit 80vuotiaaksi niin sinulle voisi myöntää eutanasian 64vuotiaana samalla logiikalla kuin poistat koiralta oikeuden vanhuuteen poistamalla siltä 20% elinajasta?
- gbergrt
Mitä siitä syyllisyyttä ottamaan, jos koira kerran kärsii. Ei muuta kuin kuula kalloon vaan. Pääsee koirien taivaaseen. Siellä sen on parempi olla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1851374Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1231178- 48884
- 70880
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53800Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50776- 55758
- 101731
- 33702
- 60699