Olen 17-vuotias tyttö, ja lääkäri ehdotti minulle sairaalahoitoa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja vaikean masennuksen vuoksi. Pelottaa. Mitä ihmettä siellä tehdään? Kouvolaan olisin ilmeisesti menossa. Kuinka kauan siellä ollaan?
Olen erittäin arka ja pelkään sosiaalisia tilanteita, joten täysin uuteen paikkaan uusien ihmisten luo joutuminen tuntuu kammottavalta. Voisiko joku puhua jotain rauhoittavaa, olen täysin epätietoinen eikä minulla ole ketään aikuista jolle voisin huolistani puhua. Apua :(
Olen erittäin arka ja pelkään sosiaalisia tilanteita, joten täysin uuteen paikkaan uusien ihmisten luo joutuminen tuntuu kammottavalta. Voisiko joku puhua jotain rauhoittavaa, olen täysin epätietoinen eikä minulla ole ketään aikuista jolle voisin huolistani puhua. Apua :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
No jaa...Avo-osastolla kun olet, niin kai siellä on jonkinlaista terapiaa, ja ainakin on tiiviimpi kontakti hoitohenkilökuntaan kuin jos kävisit vaikka kerran viikossa jossain terapiaistunnossa. Ei osastohoidossa mitään pelättävää ole. Tietenkin tuntemattoman pelko on aina olemassa. Ne uudet ihmiset, jotka voivat olla vielä arempia kuin sinä, ovat sairaalassa samasta syystä kuin sinäkin, eli jonkinlaisten psyykkisten ongelmien takia, niinpä heissä ei ole mitään erityistä jännitettävää.
Hei.
Osatolle mennään usein silloin, kun on juuri yksin ja omat psyykkiset voimat eivät riitä. Tilanne voi olla sellainen, että on turvallisempaa olla osastolla, missä on koko ajan hoitavia ihmisiä ympärillä ja turvalliset puitteet. Erityisesti tämä on tärkeää silloin, jos ihminen on itsetuhoinen tai ei ole varma siitä, pystyykö pitämään itsestään riittävästi huolta.
Osatolle mentäessä joku ottaa sinut vastaan ja kertoo mitä tapahtuu. Sinulle näytetään oma huone, sänky, kaappi, johon voit laittaa tavaroitasi. Huoneessa todennäköisesti on muitakin potilaita. Saat varmasti ensi asettua ja sinulle kerrotaan esimerkiksi osaston käytännöistä: milloin ja missä ruokaillaan, missä vessat, suihkut, tv-huone ym. Jos käy oikein hyvin tuo ihminen, joka sinulle paikkoja esittelee on myös ns. omahoitajasi. Jokaiselle potilaalle tulee yleensä omahoitaja (ja varahoitaja, kun omahoitaja ei ole vuorossa). Omahoitaja hoitaa sinun käytänön asioitasi ja on yhdyshenkilösi eri tilanteissa. Hänen kanssaan voit jutella kahden kesken asioistasi (näille keskusteluille varaatte ajat erikseen) ja mieleesi nousevistä kysymyksistä.
Osatolla saat olla arka ja hiljainen. Jokainen potilas on sinne tullut jonkin oman todella vaikean asiansa kanssa eikä kukaan tuomitse ketään. Useimmat ovat aika omissa ajatuksissaan ja heille on keskeistä hoitaa itseään. Myös sinä saat keskittyä saamaan apua ja hoitoa. Osaston henkilökunta voi olla vaikka: psykiatrisia sairaanhoitajia, lähihoitajia, sairaala-apulaisia, osaston lääkäri ja osastosihteeri.
Sairaalahoidon pituudet vaihtelee. Siitä yhdessä keskustelet henkilökunnan kanssa ja hoitoneuvotteluissa (niissä olet sinä, omahoitaja ja lääkäri) sovitte yhdessä, mitä tarvitset ja mikä on hyvä. Pakkohoidossa et ole, koska sairaalaan menosi on ilmeisesti vapaaehtoinen. Joskus sairaalahoitoa pitkittää vaikka lääkkeen vaihto osastolla olon aikana: on turvallisempaa seurata uuden lääkkeen vaikutusta osastolla, kuin, että potilas on yksin kotona (ehkä harvajaksoisessa avohoidossa).
Jotkut kertoo, että osastolla on ollut vaikeaa (jopa kamalaa), mutta muista, että kunkin potilaan oma olo värittää kokemusta myös hyvin paljon. Jos potilaalla on kamala olo, voi hyvinkin tuntua, että osastolla olokin oli ihan kamalaa. Yleensä kokemukset on kuitenkin joko aika neutraaleja tai positiivisia.
Toivottavasti tästä sait vähän kuvaa osastohoidosta ja rauhoitusta myös.
Toivotan sinulle hyvää kokemusta osastolla, apua ja helpotusta masennukseen ja ahdistukseen!!!