Luettuani Vieraan olen jäänyt miettimään sen henkilöhahmoja. Teksti kiertyy paljossa päähenkilön, Maria-papin syömishäiriön ympärille. Jossakin vaiheessa hän vain parani. Jotakin tapahtui. Hän oli sairaalassa letkuissa, mutta nyt hän syö croissanttia ja bagelia. Mikä on se voima, joka sai anorektikon paranemaan? Syömishäiriö tuntuu jollakin tavalla irtonaiselta, se ei nivoudu muuhun tarinaan. Kirjaa lukiessa tuntuu, että siihen on kasattu eri tyyppisiä aiheita, jotka eivät oikeastaan liity toisiinsa.
Papin suhtautuminen tilanteessa, jossa hän kuulee pieneen tyttöön kohdistuvasta vaarasta, on epäuskottava. Miksi hän puhuisi asiasta kirkkoherralle, ja kiertäisi talosta taloon puhumassa asiasta: hän asuu Helsingissä. Pienessä kylässä pappi voisi toimia toisin, koska hän tuntee kaikki nuoret rippikoulun kautta. Hän voisi myös periaatteessa osata arvioida sitä, missäpäin kannattaa kiertää.
Tietysti pappi ottaisi heti yhteyttä vanhempiin. Vanhempien kanssa yhdessä he voisivat ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijöihin. Kirkolla on lapsityöntekijöitä, jotka voisivat myös olla avuksi. Diagonissat auttavat hädässä olevia perheitä. Joo, olisiko kannattanut selvitellä tosiasioita.
Mervi Kantokorpi kirjoitti Hesarissa, että kyseessä on aikalaisromaani. Niinkö? Uskonnollisuutta on tietysti niin monenlaista kuin on uskovia, mutta aika lailla marginaalisilta Maria-papin ajatukset tuntuvat. Hyvä niin, saahan sitä kirjoittaja käyttää mielikuvitustaan, mutta aikalaisromaanissa kirjoitettaisiin jostakin olemassaolevasta uskontokunnasta. Oulusta puheenollen tulee mieleen (vanhoillis)lestadiolaisuus. Uutta olisi kirjoittaa uskonnosta moniarvoisesti: kuvata toisaalta äärimmäinen tuska, jonka hyväksikäyttö on aiheuttanut ja toisaalta äärimmäinen valo, jonka esimerkiksi anoreksiasta paraneva tyttö voi saada uskostaan: Jeesus voi jollekin olla se voima, joka tekee terveeksi. Jollekin toiselle tosiaan se, joka riuduttaa. Joku toinen ei voi vähempää välittää. Yksiulotteisesti uskonnosta on kirjoitettu ennnenkin, eikä kirja tarjoa siis siinä suhteessa mitään uutta.
Tämä kirja päättyy siihen, että Maria-pappi ottaa vain hengen, hän irtautuu papin roolista siinä määrin, ettei hän piittaa enää vanhan miehen tunteista, vaan julistaa tälle omaa uskoaan. Jollakin toisella olisi mennyt aikaa uuden roolin omaksumiseen: papin rooli on vahva, siitä voi olla vaikea irtautua, mutta tässä muutos nyt tapahtuu yhtäkkisesti.
Päähenkilön mielentilojen muutosten syyt eivät löydy tekstistä. Päähenkilö on kuitenkin onnistunein hahmo koko kirjassa. Muut henkilöt ovat vain lyhyitä välähdyksiä, tunnelmakuvia. Heidän muutoksiaan ei edes yritetä syväluodata.
Mitä mieltä te muut olette? Onko Vieras teidän mielestänne uskottava?
Ovatko henkilöhahmot todentuntuisia?
Riikka Pulkkinen: Vieras
10
411
Vastaukset
- Vieras kirja
Maria-nimi viittaa tietysti kristinuskon Maria-termiin. Nykyinen yhteiskunta on häpeän yhteiskunta, jossa media haluaa tuoda jatkuvasti esille uusia uhreja ja ylläpitää häpeäkeskustelua. Häpeä sijoitetaan aina "muihin" eli vieraisiin. "Minä" ja "me" olemme aina hyvän puolella pahaa vastaan. "Vieras" voi olla melko sattumanvaraisesti mitä tahansa. Milloin häpeän kohteeksi yritetään valita Mika Myllylä, milloin Juha Mieto tai kuka tahansa.
Ihmiset ovat valmiita huutamaan Barabasta vapaaksi ja samalla häpeäpaaluun ollaan valmiita asettamaan kulloinkin kuka uhri tahansa. Tässä mielessä Riikka Pulkkisen uusin kirja on erittäin ajankohatinen ja uskottava. Anoreksia ei ole kirjassa pelkkää sairautta vaan se on vertauskuvallisesti ruumillisuuden häpeää. Nuoren tytön häpeä omasta ruumiista on samaa kuin ihmisen häpeä seksuaalisuudesta. Samalla kun seksuaalisuus on "löydetty" niin samalla sitä kuitenkin hävetään. - J.L
"Nuoren tytön häpeä omasta ruumiista on samaa kuin ihmisen häpeä seksuaalisuudesta. Samalla kun seksuaalisuus on "löydetty" niin samalla sitä kuitenkin hävetään. "
Edellä olevat, niminerkki Vieras kirjalta lainatut lauseet, kuvastavat hyvin nykykirjallisuutta. Sanotaan paljon ja monimutkaisesti, mutta asiaa ei ole. - Mie
Onko havainto siitä, että minä olen minä ja te muut olette joitakin muita eli vieraita, jollakin tavalla ajankohtainen?
Onko seksuaalisuuteen ja ruumiillisuuteen liityvä häpeä ajankohtaista?
Olkaa toki eri mieltä ja väittäkää vastaan, mutta mielestäni nimenomaan Pulkkisen kirjassa ei ole sanottavaa. Saattaapa olla, ettei noissa muissakaan aina niin kauheasti ole, mutta tämä on jonkinasteen pohjanoteeraus... - N.S.U.
Kai seksuaalisuuteen liittyy aina häpeää myös ja siitä kirjailijat (myös Riikka Pulkkinen) kirjoittavat.
- 24+
Seksuaalisuuteen liittyvä häpeä on klisee. Sen käsittely kaipaisi uusia näkökantoja, jos sitä haluaa käsitellä.
Pulkkisella ne puuttuvat. Itseasiassa hänellä ei näyttäisi olevan kirjassaan minkäänlaisia näkökantoja.
- Näin on
Niin, varmaan tuossa Maria-nimessä on raamatullinen viittaus "piilotettu", mutta eihän Pulkkinen hyödynnä sitä millään tavalla.
- Mie
Kaiken lisäksi teoksessa on asiavirheitä: kun kohtu on 5 cm auki, sairaalassa ei voi enää syödä hernekeittoa ja päähenkilö on tarinassa sellaisessa tilanteessa, ettei hän oikeasti saisi sairaslomaa. Aikalaisromaanissa nämä asiat olisi esitetty oikein.
- näin on
Sivuhenkilöitä ei kehitetä nimeksikään saakka, he jäävät kaikki litteiksi.
Päähenkilöllä on useita ongelmia samaan aikaan: suru/tuska pikkutytön puolesta, tyytymättömyys ja ylimielisyys seurakuntalaisia kohtaan, identiteetti-ja seksuaalisuusongelmat, parisuhdeongelmat, ... tällä tavalla voisi rakentaa moniulotteisen päähenkilön, mutta monet näistä jäävät maininnan tasolle ja kehittelemättömiksi. Tässä on kaikki, mitä teksti tekee sen eteen, ettei päähenkilö olisi litteä. Päähenkilö ei tee mitään yllättävää, eikä hän kamppaile ristiriitaisten pyrkimysten kanssa. Hän käy New Yorkissa ja tulee takaisin Suomeen synnyttämään.
Päähenkilön anorektinen nuoruus, josta kirjassa tehdään paljon selkoa, ei liity mitenkään tarinan nykyhetkeen, koska kyse on ongelmasta, jonka päähenkilö on jättänyt taakseen. Tarina kaipaisi keskittymistä olennaiseen: mitä tässä hetkessä tapahtuu, ja mikä on vaikuttanut näihin tämän hetken tapahtumiin.
Tarinaa ei rakenneta siten, että kerrotaan niitä ja näitä mahdollisesti jonkun teeman ympärille kiertyviä juttuja. Ainahan tekstiin joku teema tulee, kun alkaa tulostaa tekstiä. Tarvitaan enemmän. - Mie
Juoneen olisi voinut löytää vähän itua vaikka siten, että päähenkilön, Maria-papin, mies vaatii tätä sanomaan haluaako hän jatkaa suhteessa. Maria karkaisi New Yorkiin, mutta hän tietäisi että hänen täytyy tehdä päätös ennen kuin hän voi palata.
Tai sitten luoda New Yorkin matkalle jokin muu tarkoitus, esimerkiksi se että Maria tahtoo tavata jonkun sukulaisensa, tai vielä parempi: selvittää jonkun äitiinsä liittyvän asian. Tämä tieto vaikuttaisi Marian loppuelämään, saisi hänet ehkä päättämään toisin miehensä suhteen kuin hän olisi päättänyt ilman tätä tietoa.
Vähän mielikuvitusta, kamoon!
Se, että joku lähtee päämäärättömästi haahuilemaan olkoonkin sitten kiehtovaan suurkaupunkiin, ei tee tarinasta vielä tarinaa. Siitä puuttuu draama. Muita parannusehdotuksia käsikirjoitukseen? - tuulitakki
En pitänyt tästäkään, Rajan jätin kesken, Totta-kirjan luin harppoen, tämän viimeisen vielä enemmän harppoen. En ymmärrä miksi tätä kirjailijaa ´niin kehutaan. Epäuskottavaa jorinaa.
A
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664499Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142229- 251754
- 121488
- 271423
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51288- 101217
- 131136
- 221086
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014