Miksi ihmiset eivät katso silmiin?

Tuollainen ei ole kaikille helppoa ehkä siksi,se ei todellakaan tarkoita,että
ihminen olisi epärehellinen vaan ujo.

Joillekin neurologisia oireyhtymiä omaaville ihmisille on ominaista katsekontaktin välttäminen.

No jos sitä vaan jännittää ihan sikana, on hermostunut olo, ahistaa ja kaikkee, nii ei sitä vaan pysty katsekontaktiin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Eikä se automaattisesti tarkoita, et tyyppi ois jotenkin epäkohtelias............. eikä todellakaan tarkoita, et ois itsekäs. Jotkut sit taas ovat epäkohteliaita, eikä johdu ujostelusta. Olen sanonut parille kaverilleni, et he AINA juttelevat kuin vain toisilleen. Jotkut on vaan tollasia, mut tosiaan jos ihminen vaikuttaa selvästi vaivaantuneelle, nii on tod,näk. vaan nii lukossa. Ite oon lukkoilija joskus, toisinaan ei taas mitään ongelmaa....

en tiedä

Mä en pysty katsomaan koko aikaa toista silmiin koska en tiedä kumpaan silmään katsoisin ja siksi mulle tulee huono olo jos joudun jotain tuijottamaan kauan.

joko katse tai kommunikointi.

Minä en katso silmiin sen takia, että ajattelen avaruudellisesti. Toisin sanoen, jos katson silmiin, en pysty kuuntelemaan/ajattelemaan. Olen kyllä hyvin pärjännyt asiakaspalvelussa, jossa riittää vain, kun katsoo asiakasta silmiin ja hymyilee.

Naistoimittajan kommentti asioinnistaan Vaalimaan raja-asemalla: Kukaan siellä ei katsonut silmiin eikä hymyillyt. Tullimuodollisuudet silti toimivat.

Eiköhän enemmistön syy ole arkuus. Tosin tapakasvatuksen alkeissa on opetettu katsomaan puhujaan, esim. koulussa tai asiantuntijan vastaanotolla (mm. lääkärit). Siten toisen osapuolen on helpompi seurata, että kuuntelija on varmasti keskittynyt kuuntelemaan. Vastaavasti puhujan katsekontakti toiseen/toisiin kertoo kuulijoille, että hän seuraa "yleisönsä" asennetta, esim. välikommentit tai sanaton viestintä (hämmästely, hymy jne.)

Äitini kuuluu niihin, joiden mielestä ei kuulu olla katsekontaktia, minun mielestä kuuluu olla. Siksi sain hänen pyynnöstään hullun diagnoosin. Silmät on sielun peili (pelkkä ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mm. valehtelun).

Mulla on vaikeuksia katsoa silmiin, se ahdistaa tosi paljon. Joudun oikein keskittymään ja ajatella, että nyt on pakko katsoa silmiin, tai musta saa ihan ihmeellisen kuvan. Mua ahdistaa sellaset ihmiset, jotka pitää keskusteltaessa tiivistä katsekontaktia. Itse tykkään sellasista kavereista, joiden kanssa voin kommunikoida rennommin... kaikista pahinta on, kun tiedän tai huomaan, että henkilö pitää minua outona tai epäystävällisenä. Pelkään aina tosi paljon, että joku luulee, etten välitä hänestä sen takia, kun en katso silmiin. Pidän puhumisesta ihmisten kanssa, mutta katsekontaktin takia se ahdistaa.. Sen takia monesti alan puhua esim. työkaverin kanssa silloin, kun on jotain tehtävää samalla käsille... silloin riittää kun aina välillä vilkaisee toista. Luultavasti LumiMaria pitäisi minua outona ja mä häntä ahdistavana.

Kaikista suurimmat patologiset valehtelijat tuijottavat herkeämättä suoraan silmiin.

LumiMarialle

Et voi koskaan tietää mitä toinen ajattelee, joten ehkä ei kannattaisi miettiä sitä? Mistäpä sen tietää, mitä toisen mielessä on tai missä hänen ajatuksensa vaeltelevat.

Ryhmätilanne voi olla sinulle tärkeä ja jollekin toiselle taas ei.

Miksi haluat ottaa kaikki huomioon ja katsot jokaista silmiin? Kohteliaisuudesta, pelosta vai tarpeesta hallita tilannetta?

Jokainen ihminen voi vastata vain itsestään. Ihmiset harvoin toimivat siten, kun sinä haluat heidän toimivan.

"miksei useimmat ota huomioon kanssakävijöitään katsomalla silmiin"

Minä otan ihmiset huomioon olemalla katsomatta heitä silmiin. Olen saanut valitusta siitä jos olen katsonut liiankin pitkään toista ihmistä, vaikka tämä ihminen ei suoranaisesti olisi edes katsonut minua. Jos yhden sekunnin kestävästä katsomisesta saattaa tulla kommentti: "Mitä vittua sä tölläät?"

Olen siis huomioonottava ihminen jos vältän katsomasta muita ihmisiä, etenkin silmiin.

Koirat eivät pidä siitä jos niitä tuijotetaan. Jos ihminen on eläin niin ilmeisesti jotkut ihmiset eivät pidä siitä jos niitä katsotaan silmiin.

Vika ei siis ole niissä jotka eivät katso silmiin vaan niissä jotka katsovat! Tai siis eihän meissä kenessäkään mitään vikaa ole, riittää kuitenkin että me sovitaan tietyt säännöt ja aletaan syyttämään sekä vihaamaan niitä jotka eivät toimi näiden sääntöjen mukaisesti!