Hyvä itsetunto?

Minä olen jo eläkkeellä oleva mummo ja elinpiirini ja 'seurapiirini' on pienentynyt aika tavalla jäätyäni työelämästä. Kas, kun minulla oli myös työkavereiden joukossa paljon ystäviä, mutta monet ikätovereistani ovat myös samanlailla hieman erakoituneet. Toki minulla on pari 'sydänystävää' ja tapaamme aina silloin tällöin entisten työkavereidenkin kesken, muutama serkku ja tietenkin oma perheeni, johon kuuluu lapseni perheineen. Ja tietenkin harrastustoiminnassa olen saanut muutaman 'ystävän' - joku on pysynyt ihan vuosien kuluessakin harrastusten merkeissä. Ja on minulla rientoja ja menoja - olen itsellinen ja pärjään, joten näissä merkeissä minulla on hyvä itsetunto.
Olen tyytyväinen elämääni ja voin hyvin, koska pärjään tällaisena ja hyväksyn sen, etten ole enää jaksa ihan kaikkea 'nuoren innolla ja reippain mielin'.

Mutta mummona tiedän, että lastenlapseni tykkäävät minusta ja viihtyvät esim mummolassa tai ovat iloisia, jos menen heille kylään tai vaikka pitämään huolta vanhempien menojen takia. Omat lapsenikin arvostavat minua, haluavat silloin tällöin tavata - samoin kuin minäkin haluan mielelläni heitä nähdä.

Kyllä minä voin sanoa, että meillä kiintymyssuhteet lapsiin on kunnossa edelleen ja sama 'tykkääminen' on myös lastenlasten kanssa. - Ole vaan arka, jos se on luonteenominaisuutesi, mutta osoita lapsillesi ja lastenlapsillesi että 'tykkäät' heistä aidosti - parempi on olla oma itsensä ja mikäs se on ollessa läheistensä kanssa, ei tässä iässä enää tarvitse teeskennellä tai mielistellä.

Tsemppiä sinulle mummu - älä erakoidu. Tapaa ystäviäsi ja liiku, harrasta jotakin mieluista ja ole onnellinen mummo lapsestasi/lapsistasi ja lapsenlapsestasi/lastenlapsistasi.

Ps pidä huolta terveydestäsi ja tee asioita vointisi mukaan.

Kyllä me vanhat arvon ansaitsemme. Meillä on jo elämää senverran takana, että jokaisesta tulevasta päivästä kannattaa nauttia. Jos on väsynyt ja masentunut, kannattaa käydä lääkärillä, ei kannata jäädä itsekseen suremaan.

Minä olen isoäiti ja tiedän, että olen joissakin asioissa vanhanaikainen ja jo hidaskin lasteni mielestä, mutta ei se itsetuntoani nakerra (olen suht'koht' terve). - Esim kuuntelen mielelläni tyttäreni uudenaikaisia niksejä kodinhoidossa, ruuanlaitossa ja otan mielelläni esim. tyttäreni kauppaan makutuomariksi jotain vaatetta ostaessa jne.

Lastenhoidossa silloin tällöin minä mummo 'tunnen olevani erikoisexpertti' - tiedän, että olen rakastettu ja rakastava mummo ihan tällaisenaan. Ja se on kiva tunne ja tyttäreni luottavat täysin apuuni - eivät arvostele eikä määräile. (Ja tuo lastenlasten hoitoapu silloin tällöin on vain ilo ja onni sekä vanhemmille että vanhuksille).