Poptähti ja julkkis John Lennon, jolla oli pohjimmaisesta epävarmuudestaan huolimatta SUUNNATON EGO, väitti useissa haastatteluissa olevansa NERO, ja eräänä vuoden 1968 päivänä Lennon ilmoitti muille Beatleseille olevansa - ei enempää eikä vähempää kuin - UUDESTISYNTYNYT JEESUS. Jos nyt tuon jälkimmäisen väitteen jättää omaan arvoonsa ja keskittyy edelliseen, mitä todisteita meillä on Lennonin väitetystä neroudesta? Sanokaa te, koska en keksi itse ainuttakaan.
Lennon teki Paul McCartneyn ja George Martinin avustuksella muutaman oikeasti hienon popkappaleen, sekä tietysti niiden ohessa sikermän tarttuvia listahittejä (joita ilman kukaan ei puhuisi mitään Lennonin "neroudesta" tai Lennonista ehkä ylipäänsäkään). Lennonin soolotuotanto ei anna mitään merkkejä edes lahjakkuudesta, neroudesta puhumattakaan. Ja sitten nämä "taideprojektit" Yoko Onon kanssa, heh... Helsingin gallerioissakin näkee parempaa (jos kohta myös paljon samanlaista p*skaa). Ja ne rauhanprotestit, sänky- ja säkkiperformanssit... Ei ei ei ei ei. Se ei ole neroutta, vai mitä Dhommi?
Lennon teki Paul McCartneyn ja George Martinin avustuksella muutaman oikeasti hienon popkappaleen, sekä tietysti niiden ohessa sikermän tarttuvia listahittejä (joita ilman kukaan ei puhuisi mitään Lennonin "neroudesta" tai Lennonista ehkä ylipäänsäkään). Lennonin soolotuotanto ei anna mitään merkkejä edes lahjakkuudesta, neroudesta puhumattakaan. Ja sitten nämä "taideprojektit" Yoko Onon kanssa, heh... Helsingin gallerioissakin näkee parempaa (jos kohta myös paljon samanlaista p*skaa). Ja ne rauhanprotestit, sänky- ja säkkiperformanssit... Ei ei ei ei ei. Se ei ole neroutta, vai mitä Dhommi?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Väärä palsta. Oikeampi olisi http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5344
Katri-Helenalla on se biisi "Pakkomielle matkaan minut ajoi hatkaan"
Ei ollut nero John vaan itsekäs paska, vieläpä lahjaton sellainen. McCartney on noin tuhat kertaa taitavampi soittaja ja säveltäjä, mutta ei sitä Suomessa kukaan tajua. JL ei tehnyt yhtään todella hyvää Beatles-kappaletta, jopa In My Life on McCartneyn biisi enemmän. Kaikki Beatlesin parhaat biisit kuten Yesterday, Hey Jude, Blackbird, Here There And Everywhere, Eleanor Rigby ovat pelkästään McCartneyn tekemiä. Harrison voittaa myös Lennonin, yhtään Somethingin tai Guitar Gently Weepsin tasoista biisiä ei Lennon tehnyt. Soolotuotanto on myös paskaa, pahin tuo Plastic Ono Band, jonka lyriikat saavat raivon partaalle: "Love is real real is love i want you you want me". Ala-arvoista sontaa.
Lennon lienee koko 1900-luvun yliarvostetuin muusikko, jos nyt sellaista nimitystä voi edes käyttää tyypistä joka osasi vain äitinsä opettamana banjon soinnut ja ilmeisesti soitti kitaraa ja ajatteli musiikkia niiden pohjalta lopun ikäänsä. Hyviä biisejä teki paljon, mutta niin teki sata tai tuhat muutakin samoina vuosikymmeninä.
Plastic Ono Bandin mainetta en todellakaan ymmärrä. Kuka ottaisi sen vakavasti, jos tekijä olisi joku muu kuin Beatlesien John Lennon? Beatles-fanien pitäisi ottaa päänsä perseestä ja kuunnella peräkkäin POB ja Leonard Cohenin samoihin aikoihin tehty Songs of Love and Hate ja tajuta, mikä on naurettavaa, narsistista exhibitionismia ja mikä jotain vähän enemmän. Tai POB ja Tim Buckleyn Lorca. Tai POB ja mikä tahansa Nick Draken levy.
...puhumattakaan Syd Barrettin soolotuotannosta. Siinä on ihminen oikeasti paljaana neroudessaan ja hulluudessaan. Lennonin Plastic Ono Band ei ole muuta kuin laskelmoitua, vastenmielistä itsetehostusta ja lahjojen puutteen korottamista hyveeksi.
Hyvin sanottua tuo, että "voiko sellaista nimitystä kuin muusikko edes käyttää Lennonista"!
Lennon ei osannut kolmisointuja kitaralla 16-vuotiaana. Harrison joutui opettamaan ne. Hän ei tiennyt samassa iässä, montako kieltä kitarassa on. Tämä on kaikki tosi paljonpuhuvaa.
En pitäisi ketään Beatlesia soittajana, sen verran amatöörejä jokainen.
Odotamme yhä dhommin näkemyksiä bassokuvioista tai rumpufillejä päivässä elämän. Kopiointi on vielä helpompaa.
Lennonillla ei ollut yhtään hittiä ennen vuotta 1980. Suosio siinä mielessä oli rajattu. Aikansa ikoni hän on silti. Piti siitä tai ei.
Mitään hän ei näköjään osaa, mutta yhdellä nuotillakin se paskiainen on saanut aikaan sen, mihin moni ei pysty monella sinfonialla, koskettamaan toista ihmistä.
Sekös dhommia risoo. Subjektiivista kokemusta ei saa pois. Sitä vastaan hän taistelee tällä kirjoittelulla
Ja muuten tuosta neroudesta vielä: Lennon on ollut yli 30 vuotta haudassa oman suuren suunsa takia ja McCartney nauttii elämästä. Joten kuka se nero olikaan?
Niin no, kyllä kai Lennon kuitenkin Harrisonin hakkaa: Strawberry fields forever, Tomorrow never knows, Dear prudence, pääosin A day in the life, I am the walrus noita ilmeisiä mainitaksemme. Muutoin tuo luonnehdinta pitänee kutinsa aika hyvin. Lennon lienee siis yliarvostetuin, mutta Harrisonkin alkaa olla näinä aikoina jo kohtuuttoman yliarvostettu!
Kuinka monta hyvää biisiä, kuinka monta KLASSIKKOA Harrison julkaisi vuoden 1969 jälkeen? Ei niistä saa kokooon edes yhtä vanhanajan lp:tä, hyvä jos yhden lp-puoliskon.
Jokaisen beatlen kultakausi - jos nyt sellaisista voi puhua - kesti tosiaan todella vähän aikaa! Vain alle 10 vuotta! Klasarit säveltävät mestariteoksia hyvinkin 40 vuotta.
Beatles on surkea vähän joka perspektiivistä.
Hohhoijaa....John muistelmissaan,eli Rolling Stone-haastattelussa tokaisi kyllästyneenä ainaisiin "oletko nero?" , kyselyihin et, "jos neroja on niin sit olen sellainen,s-tana!."....ei se oikeesti pitänyt itseänsä nerona; "me olimme vain pikku bändi, joka kehittyi hyvin isoksi, siinä kaikki."...
Ei neroja ole.Piste.
Älkää jaxako olla noin viiiiitsin lapsellisia.......
Neroja tietysti on. Lennon ja McCartney eivät ole edes lahjakkaita, mutta neroutta on olemassa. Neroja ovat esimerkiksi Einstein ja Mozart. Nerouden käsite osuu täydellisesti noihin. Näin se vaan on.
Mozart ei ollut nero. Hänestä ei olisi kilpailijaksi nykyisille poppisäveltäjille, jotka säveltävät miljoonahittejä vaikka vasemmalla kädellään.
Miljoonahittiin ei tarvita nykyään edes tarttuvaa melodiaa tai klisheistä sointukuviota. Riittää että joku pornografisesti pukeutunut nainen tai mies keikistelee musiikkivideolla riittävän suorasukaisesti jonkin konerytmin tahtiin. Beatlesit sentään yrittivät tehdä muutaman minuutin hiteistään edes vähäsen kiinnostavia musiikillisesti. Mutta niin kaikki muutkin vielä siihen aikaan.
Harvinaisen totta!
60-luvulla poppi oli nykyistä parempaa, mutta sehän ei paljoa tarkoita.
Vaan Beatles oli se, joka avasi ovet muille tekijöille.
Niiin se vaan on
Säveltäneroi löytyy rokista moniikin: Springsteen, Dylan, Wilson, Prince (tavallaan), Rolling Stones ja McCartney. Siinä joitaki esimerkkei, lisäks on monii yhtyeitä, joissa Rolling Stonesin lailla on vaikuttanu monii säveltäjäneroi ja hyvii tekstittäjii myös. Käsitteenä nerous istuu noihi nimii ku nenä päähä. Näin se vaan on.
"Lennon ja McCartney eivät ole edes lahjakkaita, mutta neroutta on olemassa."
http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/music/features/the-10-most-covered-songs-1052165.html
Jahas, 5 laulua 10 eniten coverversioita kerränneitten joukossa. Että aika hyvin noilta täysin lahjattomilta.
Monentenako tuolla listalla onkaan paras dhommin tekemä laulu?
Aivan, se selittääkin paljon. Toiset ovat aidosti lahjakkaita ja toiset toivoisivat olevansa, mutta eivät vain ole.
Lennon on monessa mielessä yliarvostettu. A day in the lifin levytyksessä kukkona tunkiolla oli Paul. Toisaalta Jonh vaikuttaa esittävän äänekkäitä ja tarkkoja näkemyksiä miten homma tehdään.
Nerous on usein kovaa työtä. Ilman sitä ei olisi neroutta. Katsokaa miten chaplin teki elokuvansa, yritystä ja erehdystä. Kokeiluja. Lopulta Paul oli workaholic...
Sitä ettei tyydy tavanomaiseen, näkee laajemmin ja etsii keinot sen esille tuomiseen.
Beatles on neroutta, sen menestys salli tehdä asioita ja salli myös muille mahdollisuuden saada resursseja tehdä asioita. Musiikkia.
Kuitenkin Lennonin biisit koskettavat. Jopa ne sooloajan. Siinä on taikaa.
Toisaalta myös Paul McCartney on yliarvostettu. Vielä enemmän George Harrison. Pärjääkö kumpikaan edes David Bowielle, mitä musiikilliseen kekseliäisyyteen tulee? Bowiella oli kyky löytää hyviä yhteistyökumppaneja yksi toisensa perään. Beatlesit löysivät ainoastaan George Martinin, hänetkin sattumalta.
Beatlesien järjestys on tämä:
1. McCartney
2. Harrison
3. Lennon
4. Star
Mutta tunareita kaikki.
Vaan olisiko Bowieta ilman Beatlesia?
Beatlesin pohjaan oli hyvä rakentaa. Ehkä hänestäkin olisi tullut klasari.
Beatlesin työntekoa ei pidä aliarvostaa: macca erityisesti. Lahjakkuus ei ole vain synnynnäinen ominaisuus vaan intohimoa asiaan ja työtä. Noita elementtejä puuttuu beatlesin jälkeen heidän elämästään hyvän tiimin lisäksi.
David Bowien, Paul McCartneyn ja Björn Ulvauksen lahjat ovat niin surkeat, että kenestäkään heistä ei milloinkaan olisi voinut tulla klasari. Klasari on muusikon ylin rotu.
Realismia, ei muuta.
Aiemmin sanoit Klasaria säveltäjäksi. Nyt muusikoksi. Hmmm.
A Day In The Life ei todellakaan ole mikään McCartney-sävellys,vaan pääosin Johnin, Paul teki väliosan ja auttoi jonkinverran muussakin,kuten myös George ja Ringo...tämä on selvää niille,jotka tietävät asioista enemmän kuin dhommitextaajat.
On kysymys lahjakkuudesta,ja kuinka se saadaan esiin ja toimimaan,niin että lopputulos on sitä "taikaa"...Beatles onnistui täydellisesti siinä.
Jumalaa voi pitää ainoana nerona,jos sellainen on olemassa...kuka muu osais luoda tämän KAIKEN? Norsut,hyttyset,ilman, avaruuden, KAIKEN?...ihminen ei ole nero,ei edes Bob Dylan,joka kuulemma suoritti ensiesiintymisensä tällä päivämäärällä 26.9 vuonna 1961...
Itse asiassa A Day in a Life on paljolti ihan muiden jätkien kuin McCartneyn tai Lennonin "sävellys". Eiväthän he osanneet edes noin simppeleitä orkesterileikkejä kirjoittaa. Surkeaa sakkia!!!
että tosiaan Macca on enemmän vastuussa kyseisestä biisistä kuin Lennon.
Toisaalta sanoitukset puhuttelevat ainakin allekirjoittanutta enemmän kuin Schubertin Liedien.
Schubertin liedien sanoitukset ovat harvinaisen nerokasta antia (kiitos runoilijoiden, kuten Goethen) - ja musiikki on sata kertaa parempaa kuin Beatles.
Oletko aiemmin Sibelius forever -nimmarilla kirjaillut Beatlespelle? Kuulostat erehdyttävästi samalta hepulta...jutut ja tyyli ovat samaa luokkkaa (= luokattomuutta).
Dhommi-ressukka on ihan sekaisin. Ei muista omaa nimimerkkiään :D
En ole sama kirjoittaja ja Sibelius forever ei ole tuo mainitsemasi klassisen puolustaja. Sibelius forever on nimimerkki, joka ei tunne klassista eikä poppia sen enempää. Todettakoon tosiasiat sinulle, vaikka tuskin niistä viisastut.
Elä siis harhoissasi aivan rauhassa.
Olen myös patologinen valehtelija. Totta puhuen.
Niin ainakin olet nimimerkin pöllijä ja loogiselta päättelykyvyltäsi tyypillisen palstalaisen nollatasolla. Tiesitkö muuten mitä patologinen oikeasti tarkoittaa? Jos joku valehtelee, niin sen patologisuuden arviointiin tarvitaan - taas kerran - enemmän aineistoa - ja niitä kapuloita. Voi, voi sinua!
"Ja ne rauhanprotestit, sänky- ja säkkiperformanssit... Ei ei ei ei ei. Se ei ole neroutta, vai mitä Dhommi? "
Ei ole.
Olen nähnyt sellaisiakin performansseja, joita sietää katsoa. Lennonin ja Onon jutut olivat pelkkää julkisuushakuista miljonääripelleilyä. Lennon oli addiktoitunut maineeseen ja kun hyvät (tai myyvät) biisit loppuivat, piti pysyä otsikoissa muilla keinoin.
"Jahas, 5 laulua 10 eniten coverversioita kerränneitten joukossa. Että aika hyvin noilta täysin lahjattomilta."
Jeps ja neljä viidestä on McCartneyn tekemiä. Ainoastaan tuo yliarvostettu ja naiivi rauhanrenkutus on JL:n.
Niin. Jopa Yesterday kaikessa puhkisoitetussa korniudessaan voittaa Imaginen valheellisuuden ja musiikillisen banaaliuden.
Niin, Yesterdayhan on Beatlesin parhaita sävelmiä. Se on kaunis ja hieno pikku melodia, jota parempia löytyy tietysti miljardi kappaletta klassisesta musiikista.
Lennon ja Juicehan ovat ihan saman sarjan kavereita: kömpelöiden ja alkeellisten, heikosti soljuvien pikkulaulujen tekijöitä, jotka rokkipiireissä tunnetaan ns. vakavasti otettavina, suurina lauluntekijöinä - oikeammin siis sanaseppoina, joiden sanojen taustalla sitten rämpytellään muutamia yksinkertaisia kitarasointuja.
Juicella oli käytössään samat soinnut ja nuotit kuin klasareillakin. Juice vain onnistui heitä paremmin, kun ymmärsi mitä niillä soinnuilla ja nuoteilla pitää tehdä.
Tienasiko Juice elämänsä aikana enemmän rahaa kuin suom. klasarisäveltäjät? Niin siinä taisi käydä. Tiettävästi edesmenneen Juicen musiikki tahkoaa vieläkin rahaa paremmin kuin klasarisäveltäjien säveltapailut, joita ihan levyllekin asti on saatettu.
Mistä se kertoo? Siitä, että Juice teki parempaa ja melodisempaa musaa. Parempia sanoituksia, parempia sovituksia. Sitä kansa haluaa, sitä kansa ostaa, sitä kansa laulaa.
Juicella oli käytössä kolme kolmisointua ja noin viisi säveltä per biisi. Onneton reppana.
John Lennon oli - kuten todettu - samantasoinen, ehkä pikkasen parempi lauluntekijä. Lennon ei kuitenkaan hänkään osannut juuri muuta kuin yllätyksettömän perusrokin duunaamisen.
McCartney oli popin mittareilla luova popsäveltäjä, kuten myös Brian Wilson. He tekivät aivan yhtä pieniä renkutuksia, mutta luovemmin moduloiden ja kekseliäämmin.
Kaikki nämä nimet - Juice, Lennon, McCartney ja Brian Wilson - ovat kuitenkin poppia eli kevyttä musiikkia, köyhää viihdettä. Mitään tekemistä tällä lastenlaulumusalla ei ole oikean Musiikin kanssa.