minä ja ajatukseni
kohtaammeko koskaan
toisiamme
harhailevat saippuakuplat
voikukan haituvat
näkymättömiä keveitä kosketuksia
sinulle
minua ei oikeasti ole
tänäänkään
kohtaammeko koskaan
toisiamme
harhailevat saippuakuplat
voikukan haituvat
näkymättömiä keveitä kosketuksia
sinulle
minua ei oikeasti ole
tänäänkään
Vastaukset 29
Vanhimmat
usvaisina aamuina
askeleet kohti sinua
hiljaisuuden rikkovat
minulla on lämmin
minulla on kylmä
unesta matkalla luotasi
Katselin pastellitaulua, keskellä yksinäinen lintu. Ajattelin, mitä siitä pitäisit. Lähes kivenheiton päästä sinusta. Ovelta nähtynä lintua ei enää erottanut. Polulla höyhen pysäytti kulkuni. Mietin, olisitko sinä pysähtynyt.
kaukana sinusta
hitaammin pyörii maa
sataa
linnut siivin kohmeisin
leijoina vailla suuntaa
aurinkoa
kaukana sinusta
kasaan aitaa
rannan kivistä
yksin
Salaa täällä toivon, että sanat olisivat juuri minulle.
Eivät ole, tiedän.
vain ilta-aurinko
osaa laskea
pienet hyönteiset
kuusen latvaa kiertävät
mitähän niille tapahtuu
kun väsyvät
elämään?
Kuka olet?
Missä olet?
vanha ja väsynyt nainen kaukaa
Jotain kevyempää?
Kukaan ei tiedä kuka kukin on.
Joskus arvaus menee oikeaan.
Luin runosi ja ihmettelin,
miten tiedät.
Kerro minulle.
Oletko vielä siellä?
Et voi jättää nyt!
Miksi kysyt?
En tiedä.
Kirjoitin vain.
Nopeasti.
Ennenkuin menet.
tänään ei valitettavasti ole listalla mitään kevyempää tuotantoa.
Ottaisitko vaikka nakkisämpylän ja kokiksen sen sijaan?
En halunut mitään muuta.
Vastaus oli toiseen kysymykseen.
Asun yöt netissä.
Aihetta olisi siirtyä nettiriippuvuuskeskustelun puolelle
miksi olet riippuvainen siitä.
Olen tyhmä. kyselen liikaa.
Luonteeltani erakko.
Tein kerran elämässäni äärimmäisen itsekkään ratkaisun ja tulen potemaan siitä huonoa omaatuntoa loppuelämäni. En osaa antaa itselleni anteeksi.
Kaikkein läheisin ihminen ei ymmärrä minua enkä voi hänelle kaikkia asioitani kertoakaan.
Kirjoittelen aika monelle foorumille eri nikeillä ja toivon, että olo joskus helpottaisi. Minulla on ikävä erästä ihmistä, jota minulla ei saisi olla ikävä.
Miksi et saisi ikävöidä häntä?
Sehän on aivan luonnollista.
Jollakin tapaa sinun olisi hyvä saada ne asiat kerrottua jollekin. Itsesi kannalta. Et voi jäädä siihen lopuksi elämää.
Kyllä nämä sanat loppuvat, kun olen tarpeeksi kauan kirjoittanut.
Jäin ajatuksiini ja odottamaan sinua.
Onko sinulla, joku luotettava ystävä,
jonka kokisit läheiseksi. Jonka lähellä sinun olisi hyvä ja turvallista olla.
Kukaan ystävistäni ei ole niin läheinen.
Älä suotta huolehdi, kyllä minä pärjään. Olen selvinnyt itseni kanssa jo melkoisen pitkän matkan ja tällainen olen ollut aina
Uskon, että pärjäät. Et saa antaa periksi.
Tiedätkö, on uskallettava katsoa itseään peilistä, siitäkin huolimatta mitä sieltä näkyy.
Olen joutunut katsomaan itse sinne nelisen vuotta sitten, eikä näky ilahduttanut. Olo oli kauhea.
Mutta on hyväksyttävä itsessään se negatiivinen puolikin ja annettava anteeksi. Silloin on sinut itsensä kanssa. Et ole ainoa, se puoli on jokaisessa. Kaikki vain eivät halua sitä katsoa.
Eivät pysty, kieltävät sen.
Kun jouduin vuosia sitten siihen tilanteeseen, kohtasin uskovan naisen, jostain hän siihen ilmestyi. Sen avulla jaksoin. Hän kertoi minulle Jeesuksesta, hänen rakkaudestaan ja anteeksiannostaan. Hän rakastaa sinua ja haluaa antaa anteeksi. Uskotko. Sinunkin niinkuin minunkin synnit on jo annettu anteeksi ristillä.
Ne on jo sovitettu, jos haluat uskoa Jeesukseen ja ottaa hänet vapahtajaksesi.
Näin siihen aikaan unen. Ajoin autoa. Istuin takapenkillä, mutta kädet olivat ratissa. Jostain syystä auto ajoi kovaa vauhtia taaksepäin. Meno oli hurjaa. Pelotti. Mutta en voinut tehdä mitään.
Auto ajoi holtittomasti laidasta laitaan taaksepäin. Näin tien peruutuspeilistä. Oli tosi vaikeata yrittää pysyä tiellä,niinkin kovassa vauhdissa. Se oli mahdottomuus. Yhtäkkiä istuin edelleen takapenkillä, mutta sylissäni oli Raamattu. Aloin lukea sitä. Tiedätkö, auto pysähtyi kokonaan. Olin ihmeissäni. Se ei mennyt eteen-, mutta ei myöskään taaksepäin. Sitten näin auton edessä Jeesuksen kävelevän. Huusin hänelle.
"En pysty ajamaan autoa, auta minua tule minulle kuljettajaksi, Jeesus". Hän kävi istumaan kuskin paikalle. Ja auto lähti liikkelle, pikkuhiljaa. meno oli tasaista ja turvallista. Menimme eteenpäin. Uni oli jotenkin vertauskuvallista, kuinka elämä voi olla joskus vaikeata. On vaikeata elää ja löytää oikea suunta, mennä eteenpäin.
Joskus toisen ihmisen on vaikeata löytää oikeita sanoja toiselle, silloin apuna voi olla Raamattu.
Oletko lukenut Johanneksen kirjeitä. Luin niitä uskoon tuloni alusta lähtien ainakin vuoden ja ne ovat niin rakkaita minulle, koska ne antoivat juuri sitä rakkautta ja hyväksyntää, jota haavoittunut ihminen kaipaa ja jota toinen aina ei pysty antamaan, vaikka kuinka haluaisi.
Ne lohduttavat ja parantavat sielua ja henkeä. Kokeile edes.
Jos haluat kirjoita minulle, löydät minut.
Vaistoan, että olet herkkä ja haavoittunut. Älä sulje sydäntäsi. Anna kaiken itkun ja vihan ja kaiken muunkin tulla ulos. Se parantaa.
Kun luin Johanneksen kirjeitä vuoden, siksi varmaan tulin rakkausriippuvaiseksi. :)
Nuku levollisesti, näe kauniita unia, äläkä valvo myöhään.
Olen lukenut Raamatun, mutta keskittynyt lähinnä sen sisältämään runouteen.
Ehkä noudatan neuvoasi.
:-)
tuolta näiden sivujen Espoon chatista joskus.
Tosin harvemmin chattailen enää nykyään
Olen käynyt chatissa vain kaksi kertaa.
Minulle on riittänyt nämä keskustelupalstat.
Tiedä, vaikka jäisin koukkuun sinne.
Siksi.
Olen ollut huomaavinani,
että runosuonesi pulppuaa.
Älä siirrä huomiseksi sitä,
minkä voit tehdä tänään.
Nyt eiku nukkumaan.
Öitä!