Kun intissä aikanaan oli n. 120 jätkää komppaniassa, niistä n.40 hoki JOKA PÄIVÄ KOKO AJAN "hajoavansa", purnasivat ja toivat esille vitutustaan inttiä kohtaan. Nuo "tissiposket" eivät myöskään tehneet mitään kunnolla ja jos tekivat niin vasta alikessujen pitkällisten uhkailujen jälkeen. Noin 80 ajatteli samansuuntaisesti, mutta viisaampina sopeutuivat ja tekivät mitä piti koska se oli se helpoin tie eikä jatkuva valitus heidän mielestään parantanut oloa. Vittumaista armeija heidänkin mielestä silti oli, varsinkin lomilta paluu takaisin kasarmille alkoi vituttaa jo sunnuntai aamuna.
No sitten koitti päivä jolloin intti oli ohi niin ei oltu vielä portista ulos päästy kun nuo "tissiposket" alkoivat ensimmäisinä selittää ettei se vaikeaa ollut "ihan kivaa se oli" ja tulisivat koska vaan uudestaan.
Ja kun pari vuotta oli kulunut joka jannu jauhoi samaa paskaa, varsinkin baarissa muutaman kaljan jälkeen. Minä kysynkin nyt MITÄ HELVETTIÄ?
En kiellä ettenkö itsekin muistelisi kaiholla joitakin yksittäisiä hetkiä ja etteikö niitten porukalla muistelu olisi hauskaa, mutta vanhojen inttikamujen mielestä se oli heidän mielestään silloinkin "AIVAN MAHTAVAA". Kun olen muistuttanut heidän mieliinsä esim. lomalta paluun tunnelmia on joka tyyppi mennyt hiljaseksi ja myönnelly sen vituttaneen, mutta parin kaljan jälkeen on koko intti ollut taas pelkkää naminamia.
Elikkä, olenko ainoa jolla on muisti säilynyt? Muistan tarkasti ne kolme tyyppiä jotka armeija aikana sanoivat pitävänsä siellä olosta, mutta heitä oli vain KOLME ja hekin halusivat suuremmaks osaks vain provosoida muita. Heidän nykypäivän kantaa asiaan entiedä, mutta Kaikkien muitten kanta ei jäänyt epäselväksi sen verran useasti ne esille tuotiin.
Kertausharjoituksiin näitä "ramboja" ei saa millään lähtemään, mutta puheissa "oltiin kovia jätkiä silloin".
Mikä tämän kollektiivisen muistiharhan oikein aiheuttaa?
No sitten koitti päivä jolloin intti oli ohi niin ei oltu vielä portista ulos päästy kun nuo "tissiposket" alkoivat ensimmäisinä selittää ettei se vaikeaa ollut "ihan kivaa se oli" ja tulisivat koska vaan uudestaan.
Ja kun pari vuotta oli kulunut joka jannu jauhoi samaa paskaa, varsinkin baarissa muutaman kaljan jälkeen. Minä kysynkin nyt MITÄ HELVETTIÄ?
En kiellä ettenkö itsekin muistelisi kaiholla joitakin yksittäisiä hetkiä ja etteikö niitten porukalla muistelu olisi hauskaa, mutta vanhojen inttikamujen mielestä se oli heidän mielestään silloinkin "AIVAN MAHTAVAA". Kun olen muistuttanut heidän mieliinsä esim. lomalta paluun tunnelmia on joka tyyppi mennyt hiljaseksi ja myönnelly sen vituttaneen, mutta parin kaljan jälkeen on koko intti ollut taas pelkkää naminamia.
Elikkä, olenko ainoa jolla on muisti säilynyt? Muistan tarkasti ne kolme tyyppiä jotka armeija aikana sanoivat pitävänsä siellä olosta, mutta heitä oli vain KOLME ja hekin halusivat suuremmaks osaks vain provosoida muita. Heidän nykypäivän kantaa asiaan entiedä, mutta Kaikkien muitten kanta ei jäänyt epäselväksi sen verran useasti ne esille tuotiin.
Kertausharjoituksiin näitä "ramboja" ei saa millään lähtemään, mutta puheissa "oltiin kovia jätkiä silloin".
Mikä tämän kollektiivisen muistiharhan oikein aiheuttaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
lomilta palaaminen on ihan VITUN perseestä! saatana! nykyään intti vituttaa jo niin paljon että HETI kun pääsee lomille niin samantien alkaa jo stressaannuttaan ja vituttaan se kun joutuu lähteen takasin. VITTU mä vihaan inttiä!
vuodeks pakottivat mut vielä perkele, PERKELE!
vittu sunnuntaina pitää lähtee taas takasin sinne pellemestaan voi jumalauta saatana että ottaa päähän!
kun et uskalla lähteä kotoa mamman helmoista ja yrität kiroillakkin kun se tekisi sinusta jotenkin kovemman "miehen" mutta ruikuttajan se sinusta tekee, mokoma mamero eli mammanpoika
120:sta äijästä 115 sanoi ainakin kerran hajoavansa ja n. 100 hoki sitä usein. Mutta sitten intin jälkeen kerrotaan hienoja Rambo tarinoita kuinka 50 asteen pakkasessa hiihdettiin alasti ja ilman ruokaa ja vettä 30 kilometriä.
Sama efekti on varmasti monessa muissakin jutuissa: rankkaa on, mutta tuntuu hyvältä, kun on sen suorittanut.
Mitä mun noihin 30 asteen pakkasjuttuihin, todella metkoja ja hauskoja juttuja jälkikäteen, kasvattavia kokemuksia, mutta mielellään en eläisi samaa uudestaan.
Mun mielestä punttien nostelu ja lenkkeily on aivan perseestä, mutta jälkikäteen on hyvä fiilinki...
Minä en muista monenkaan sanoneen hajoavansa ja ne jotka sanoivat, niin hyppäsivät maitojunaan! Ehkä meillä oli hyvä porukka, kun menimme metsään (jossa olimme puolet ajastamme) ei komppanian käytävillä valittanut kuin pp-mekaanikko! Pp-mekaanikon mielestä pidimme liikaa meteliä lähtiessämme yms. Kun Pumppu edes olisi huoltanutkin niitä polkupyöriä heh.
Kaikki ajattelivat, että tässä ei olla yksin, vaan kärsiväthän nuo muutkin! Ja ampumaleirit nehän olivat jopa mukavia, senkun syö hyvin ja ampuu singoilla aamusta iltaan.
Niin ihmismieli haluaa unohtaa huonot kokemukset ja fiilikset, kun korostaa puolestaan hyviä!