Kuinka monta sataa tilausta Kalevasta peruttiinkaan yhden Mantilan kirjoituksen takia?
Tämä taitaa olla Mantilalle tarkoitettua:
Vihainen ja piipertäjä
Tämä ei ollut kannanotto minkään puolueen puolesta – eikä myöskään mitään puoluetta vastaan.
Se pitää selvyyden vuoksi alleviivata heti alkuunsa.
Kysymys kuuluu: Haluanko tulla leimatuksi vihreäksi vihaiseksi naiseksi? Viherpiipertäjäksi? Vasemmistolaiseksi?
En halua, paitsi jos muutama tunnusmerkki täyttyy.
Jos se tarkoittaa asioiden kyseenalaistamista.
Jos se merkitsee valtarakenteiden, ”järkipäätösten” ja ilmiöiden tarkastelemista kriittisesti, niin vastaus on: kyllä.
Jos sillä tarkoitetaan sitä, ettei niele mukisematta mitä isot pojat ja tytöt sanovat. Silloin se sopii.
Otan leiman otsaani, jos näillä määreillä tarkoitetaan ihmistä, joka on eri mieltä ”yleisen näkemyksen” tai minkä tahansa muun yhteisesti muka sovitun hyvän ja viisaan kanssa. (Ja uskaltaa pentele vie sanoa sen ääneen!)
Voi, kernaasti olen viherpiipertäjä, vihainen ja vaikka vasemmistolainenkin näillä reunaehdoilla.
Vaikeampaa toki olisi, jos olisin nuorempi.
Silloin olisin varmasti kaiken tämän lisäksi vielä vähä-älyinen tytönhupakkokin, pää punaisena huutava ääliöidealisti. Kokematon märkäkorva, ituradikaali ja hippi, joka kyllä tokenee kun lapsia ja vuosirenkaita tulee.
Sellainen olisin, jota sopii vähätellä, tytötellä ja mitätöidä vain siksi, ettei ole keski-ikäinen ja mies.
Toisaalta tietysti nurkan takana väijyy jo vaihdevuodet kaikkine hormoniheilahteluineen. Nehän ne selittävät naisihmisten kommentit ja käytöksen sen jälkeen kun tytöttelyikä on auttamatta ohi.
Tätä ennen toki ehtii olla muuten vain hankala akka.
Erilaisia leimakirveitä pystyy kuka tahansa peruskoulunsa läpäissyt heiluttelemaan.
Jokainen pystyy nimittelemään eri mieltä olevia vaikkapa paikalleen jäsähtäneiksi, junasta jääneiksi menneeseen betonoitunneiksi keski-ikäisiksi.
Mutta harvempi meistä sellaiseen alkaa. En ala minäkään.
Koska se ei ole hyvää käytöstä eikä kovin älyllistä.
Koska meitä on opetettu, että eri mieltä olevat täytyy hyväksyä tai ainakin heitä täytyy sietää.
Nimittelemättä ja leimaamatta.
http://epaper.suomenmaa.fi/olepaperarchive/2012/09-19/epaper/6014049.htm
Tämä taitaa olla Mantilalle tarkoitettua:
Vihainen ja piipertäjä
Tämä ei ollut kannanotto minkään puolueen puolesta – eikä myöskään mitään puoluetta vastaan.
Se pitää selvyyden vuoksi alleviivata heti alkuunsa.
Kysymys kuuluu: Haluanko tulla leimatuksi vihreäksi vihaiseksi naiseksi? Viherpiipertäjäksi? Vasemmistolaiseksi?
En halua, paitsi jos muutama tunnusmerkki täyttyy.
Jos se tarkoittaa asioiden kyseenalaistamista.
Jos se merkitsee valtarakenteiden, ”järkipäätösten” ja ilmiöiden tarkastelemista kriittisesti, niin vastaus on: kyllä.
Jos sillä tarkoitetaan sitä, ettei niele mukisematta mitä isot pojat ja tytöt sanovat. Silloin se sopii.
Otan leiman otsaani, jos näillä määreillä tarkoitetaan ihmistä, joka on eri mieltä ”yleisen näkemyksen” tai minkä tahansa muun yhteisesti muka sovitun hyvän ja viisaan kanssa. (Ja uskaltaa pentele vie sanoa sen ääneen!)
Voi, kernaasti olen viherpiipertäjä, vihainen ja vaikka vasemmistolainenkin näillä reunaehdoilla.
Vaikeampaa toki olisi, jos olisin nuorempi.
Silloin olisin varmasti kaiken tämän lisäksi vielä vähä-älyinen tytönhupakkokin, pää punaisena huutava ääliöidealisti. Kokematon märkäkorva, ituradikaali ja hippi, joka kyllä tokenee kun lapsia ja vuosirenkaita tulee.
Sellainen olisin, jota sopii vähätellä, tytötellä ja mitätöidä vain siksi, ettei ole keski-ikäinen ja mies.
Toisaalta tietysti nurkan takana väijyy jo vaihdevuodet kaikkine hormoniheilahteluineen. Nehän ne selittävät naisihmisten kommentit ja käytöksen sen jälkeen kun tytöttelyikä on auttamatta ohi.
Tätä ennen toki ehtii olla muuten vain hankala akka.
Erilaisia leimakirveitä pystyy kuka tahansa peruskoulunsa läpäissyt heiluttelemaan.
Jokainen pystyy nimittelemään eri mieltä olevia vaikkapa paikalleen jäsähtäneiksi, junasta jääneiksi menneeseen betonoitunneiksi keski-ikäisiksi.
Mutta harvempi meistä sellaiseen alkaa. En ala minäkään.
Koska se ei ole hyvää käytöstä eikä kovin älyllistä.
Koska meitä on opetettu, että eri mieltä olevat täytyy hyväksyä tai ainakin heitä täytyy sietää.
Nimittelemättä ja leimaamatta.
http://epaper.suomenmaa.fi/olepaperarchive/2012/09-19/epaper/6014049.htm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.