näillä yksipuolisilla tunteillani sinua kohtaan on. Olen koettanut unohtaa sinut, kun tiedän ettet minusta välitä. Olen koettanut tutustua uusiin ihmisiin ja jatkanut elämääni asennoituen, että sinä et elämääni kuulu, mutta en vain kykene sinua unohtamaan. Tajuan haaskaavani elämäni hyödyttömään ja täysin toivottomaan ikävöintiini, mutta en vain saa yrityksistäni huolimatta tunteitani tapettua. Antaisin mitä vain pienistäkin murusista mitä sinulta minulle heruisi, niin säälittävä olen. En kuitenkaan roiku sinussa vaan olen antanut sinun mennä sanomatta sanaakaan siitä miltä tämä kaikki minusta vieläkin tuntuu. Olen jättänyt kaiken yhteydenpidon sinun varaasi vaikka se on vaatinut minulta kaiken itsehillintäni ja ikävöin päivittäin. Elämä tekee minusta julmaa pilaa ja tätä vastaan olen suojaton ja avuton.
Mitkään kirjoitukset mitä tähän viestiketjuun ehkä tämän jälkeen ilmaantuvat eivät sitten ole enää minun kirjoittamiani. Kunhan purin tuntojani ja ikävääni tämän aloituksen verran.
Mitkään kirjoitukset mitä tähän viestiketjuun ehkä tämän jälkeen ilmaantuvat eivät sitten ole enää minun kirjoittamiani. Kunhan purin tuntojani ja ikävääni tämän aloituksen verran.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Huoh.... Kuulostaa kyllä niin tutulta. Itsehillintää on tullut harjoiteltua jo pitkään. Joka ilta tekisi mieli laittaa sulle viestiä, edes vaan kysyäkseni kuulumisia. Ihan mitä vaan, jotta olisit mun elämässä taas mukana. Kaipaan sua ja sun seuraasi sekä meidän keskusteluja. En edes usko että ikävöintini kohde lukee tätä ikävä-palstaa vaikka tällä palstalla viihtyykin (en ole ihan varma viihtyykö enää, ainakin joskus aikoinaan viihtyi). Jokainen aamu ilman sua tuntuu kurkkua ja sydäntä puristavalta ja ajatukset pyörii vaan sinussa ja meidän yhteisissä hetkissä. En vieläkään unohda miten hyvältä tunnuit lähellä ja miten hymyilin sun seurassasi. Ehkä vielä joskus, meni siihen sitten aikaa kuinka paljon tahansa.
Sama täällä, mieli on maassa ja sydän raskas. Ei hänestä kuulu mitään, ei häntä siis kiinnosta.
Se voi olla ettei häntä kiinnosta tai sitten hän odottaa sun yhteydenottoa. :) Kumpi vaan on mahdollista. Mun nimittäin tekisi mieli laittaa tälle eräälle henkilölle viestiä ,mutta en vaan uskalla kun pelkään että häiritsen eli kyse ei ole mun kohdalla siitä ettenkö olisi kiinnostunut vaan mä vaan pelkään. Ehkä pitää kerätä rohkeutta ja tänään laittaa viestiä.
Laita nyt hyvä ihminen.
Pelottaa vaan, etten saa vastausta. Toisaalta, mitä menetettävääkään mulla on? Jos mies ei vastaa niin tiedänpähän ainakin lopullisesti ettei sitä kiinnosta ja yritän unohtaa koko ihmisen.
Laitoitkos?
En. :/ Tavallaan vieläkin elän siinä toivossa, että mies laittaisi viestiä ensin. Eihän tässä enää ole montaa tuntia jäljellä tätä päivää... Välillä tulee sellainen varma tunne, mutta sitten tää epätoivo tuntuu painavan vaan enemmän.
Sama täällä..:/ En taida ainakaan pariin päivään laittaa viestiä, sen verran typeräksi tunnen itseni. Mutta se tunne on inhottava, kun odottaa yhteydenottoa ja sitä ei vain kuulu..Mieluummin laittaisi vaikka, että parempi ettei olla enää tekemisissä, poista numeroni tms.
Milloin viimeksi viestittelit kanssaan?
Muutama päivä sitten..
Ei ollut sulle tuo viestini. Kai osaat sisennyksistä katsoa kenen viestiin mikäkin on vastaus?
tunnot mullakin, kuin mitä sulla aloittaja. Ihan järjetön kipu kestettävänä ja samoin minäkin olen tehnyt, eli kuitenkin yrittänyt elää edes jotenkin ja olla ihan sulkeutumatta. Myös kiukulla edeten. Sattuu vieläkin päivittäin aivan viiltävästi, siis kyllä se hetki aina jossakin kohtaa tulee. Se tunne lymyää rintakehässäkin, ihan siellä samassa paikassa missä oli kaikki ilo ja onni ja ehkä sitten vähän naiivikin toiveikkuus saman ihmisen suhteen. Nyt se on vaan sekunnissa silmiin pyrkivät kyyneleet ja itsepsyykkausta että kyllähän tämä helvetti joskus loppuu.
Etkä ole ainoa, niin minäkin ottaisin edes jonkun hetken sieltä täältä. En mä tiedä tekeekö se säälittäväksi? Miksi oikeastaan tekisi. Ja entä sitten! Enkä mä ole säälittävä ainakaan sen takia kun osaan olla sen verran rohkea, että lähden täysillä tunteineni sellaiseen, minkä päättelen olevan sen arvoista. Riskinsä siinä on, kuten kaikessa.
" En kuitenkaan roiku sinussa vaan olen antanut sinun mennä sanomatta sanaakaan siitä miltä tämä kaikki minusta vieläkin tuntuu. Olen jättänyt kaiken yhteydenpidon sinun varaasi vaikka se on vaatinut minulta kaiken itsehillintäni ja ikävöin päivittäin."
Tässä on ongelmasi selitys. Toinen osapuoli tulkitsee sen niin ettei sinua kiinnosta tarpeeksi koska päästit menemään etkä pidä yhteyttä. Miten muuten tuon edes voisi tulkita?
Minä ymmärsin ett aloittaja oli tullut torjutuksi jo aiemmin kun kertoi ett tietää ett toinen ei välitä mutt ei ollut sitt jäänyt väkisin roikkumaan kiinni vaan oli sitt antanut toisen mennä menojaan kertomatta enää miten vieläkin ikävöi.
Mulla ollut saman kaltainen tilanne, mutt tein sen virheen ett osoitin kiinnostusta vielä vaikk toinen ilmas halunsa mennä, Toinen koki sen vaan ahdistavana ett pidin yhteyttä yllä je kerroin ett on vieläkin kiinnostusta. Sanoi ett ripustaudun ja sitä se kait olikin kun toinen oli osoittanut jo ett ei tunne samoin.
Pitäähän sen kiinnostuksen olla molemmin puolista. Ei pelkkä toisen kiinnostus riitä. Ihme leikkejä jos osoittaakseen välittävänsä pitää väkisin yrittää estellä toista lähtemästä. Osoittaako se toinen kiinnostustaan sillä lähtemisellään vai ja ongelma on vain siinä ettei toinen roiku väkisin lahkeessa kiinni ja kerjää?
Minusta aloittaja teki oikein ett ei tehnyt samaa virhettä kuin minä vaan anto toisen mennä ilman draamaa kun kerran niin tahtoi tehdä. Ripustautumalla ei saa toisen rakkautta vaan saa toisen inhoamaan sinua ja haluamaan entistä etäämmälle.
Voimia aloittajalle!
Mistäs tiedät, etten välitä. Jos onkin niin että välitän liikaa ja kurja kohtalosi saa mut kyyneliin. Enkä kestä lähelläsi oloa, koska pahoinvointisi saa minutkin voimaan pahoin. Mulla on liikaa tunteita ja vanhat kipeät muistot herää henkiin, tuo aina ne mieleeni vaikka sinä et olekaan niitä muistoja aiheuttanut.
kärsin liikaa enkä tiedä ratkaisua. Tuntuu siltä, että jos teen niin tai näin aina on vastassa seinä. Se seinä koostuu odotuksista, toiveista, häpeästä ja ties mistä.
Mun pitäisi olla mies ja vihdoin kasvaa aikuiseksi. Silloin voisin poimia sut tandemini kyytiin.
Kaipaan seuraasi hirveästi. Unelmissa on helppo rakastaa, mutta ei tähän löydy mitään valmista käsikirjoitusta ja ohjekirjatkin olen jo polttanut pois. Toivotonta.
Kuljen sivuraiteella. En tiedä miksi. Tiedän kuitenkin missä pitäisi kulkea jos haluaa astua junaan, mikä vie perille asti ja missä voi katsella maisemia samalla kun nauttii oikeasta elämästä.
Kuulostaa samalla tosi ikävältä, mutta ihanalta. :( Toivottavasti jokin ratkaisu tulisi tohon teidän tilanteeseen. Tiedän kokemuksesta, ettei "löysässä hirttosolmussa" ole kovinkaan mukavaa elää. Tietää haluavansa mutta pelkää liikaa.
"Miehen kasvukivut", sanojesi kohde on joku muu kuin minä mutta jokin saa minut tarttumaan tähän. Takanani ihmissuhde, joka ei oikeastaan ehtinyt kunnolla alkaakaan, silti niin merkittävä suhde ja jäi ristiriitainen olo. Tietää, että välittämistä oli mutta jokin esti.
Aistin sanoissasi ristiriitaa, tavallaan tiedät mikä on oikea suunta mutta jokin estää ottamasta askelia vakaasti siihen suuntaan? Jokin toisessa herättää omat kipusi pintaan etkä tiedä mitä niille tuntemuksille tehdä?
Tähän astisen elämäni aikana on itsellänikin kertynyt reppuun vaikeita muistoja, niiden hyvien sekaan. Sen olen huomannut, että jossakin tilanteessa kipeät muistot ja pelot voi pulpahtaa pintaan yllättäen, sekoittua nykyhetkeen, mieli kokoilee palasia ei-niin-loogisesti yhteen. Jos pystyy selvittämään itselleen, että tietyt tuntemukset ovatkin kaikuja menneisyydestä, voi nähdä nykyhetken selkeämmin. Repun pohjille piilotetut kivenmurikat on otettava silmiensä eteen tarkasteltavaksi ennen kuin reppu on kevyempi kantaa?
Aloittajalle: Siis onko se toinen sanonut, ettei häntä kiinnosta?
Itse yritin saada yhteyttä yhteen mieheen viesteillä sun muulla, mutta hän ignoorasi minut - ei siis kiinnostanut, enkä halua olla mikään tyrkky. Toivoin vain sitä, että hän olisi sen suoraan ilmaissut ettei ole minusta sillä lailla kiinnostunut, eikä vedonnut siihen "ei aikaa"-tekosyyhyn. Ei mennyt minulle läpi tuo selitys, joten se lienee hänen tapansa kertoa, ettei kiinnosta olla missään tekemisissä.
tuttua...
http://www.youtube.com/watch?v=DSPbCAN22Pc