kaikille ikävöiville. Vanha klisee, että aika auttaa, pitää paikkansa. Vuoden verran kesti ikävää, joka laimeni laimenimistaan..tällä viikolla huomasin, ettei hänen näkeminen, juttelut enää säväyttänyt. Sydän ei lähtenyt laukkaan, ei mitään tykytyksiä missään. Kyllä hänestä edelleenkin pidän, mutta vain ihmisenä.
huojentava tieto
helpottihan se
7273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla ihan samoin, on vihdoin mennyt tuonne takaraivoon, ettei mulla ja hällä todellakaan ole yhteistä tulevaisuutta. Oon huomannut jo jonkin aikaa, että onhan tuolla muitakin mukavia liikenteessä, ;)
ei auttanut, ei selväpäisyys, ei mikään. Eikä kukaan muu vaikka mitään vakavaa ole ollut. Saatana mä sanon!
Jos vuosiksi jää johonkin roikkumaan, se on jo pakkomiellettä, eikä rakkautta. Vuoden verran minullakin meni erään ihmisen unohtamiseen. Mutta uuteen suhteeseen en vielä pysty. Täälläkin tulee joskus piipahdettua, vanhasta muistista;))
Ikävää on niin monenlaista. Mutta kaikista helpointa on päästä toisesta eroon, kun toinen tekeytyy ikäväksi. Jotkut valitsee edellämainitun helpoimman tien sen sijaan että selvittäisivät asiat aikuismaisesti.
Ehkä toiset ei kolmenkympin kynnyksellä niin aikuisia sitten vielä olekaan ?!
kyllä, helpottaa, ei tosiaankaan mitään järkee jäädä paikalleen ikävöimään, jossain tuolla irl on kuitenkin rakas, rakkaampi, rakkain...ei tänään, ehkä huomenna
ohi on, nyt voi tyytyväinen virne naamalla lukea näitä ja tuumailla-----ovatpa hönttöjä;)))))))
mun ikävä ei häviä, millaan. ilveellä