Oon viis vuotta toivonu jotain lemmikkiä. Iskä on allerginen kaikkien eläinten hilseellle, joten siihenpä aina vedottiin. Itkin aina iskälle 9v ja kyselin, miks meillä ei oo koiraa. No, se allergia oli tietty syy, tosin se oli kyllä sinänsä ihan totta. Sit luovuin koiran ajatuksesta.
Joo, siis haluunhan mä vieläki omaa karvaturria, mutta oon jo tottunu ajatukseen, että sitä meidän perheelle ei tuu koskaan olemaan, ja saan toistaiseksi tyytyä lenkittään naapurin koiraa. Mulla on ollu vahva side koiriin aina.
Sit halusin jotain pienempää, vähemmän allergisoivaa. Olin katkeroitunu sen takia, että ei edes suostuneet mun kaniajatuksiin, tai sitten kotilo. Oon kyllä vieläkin katkeroitunut siitä, joten ei huolen häivää.
Suostuttelin äitiä ja iskää itkun partaalla aina, hoitaisin itse, kustantaisin viikkorahasta (5€) eläinruokiin itse, käsittelisin, ostaisin koko lemmikin. Vain eläinlääkärikuluihin osallistuisivat vanhemmat, joita varmaan tuleekaan paljon.
Sitten mä keksin täydellisen - kotilo. Joo, siihen ne suostu parin kuukauden suostuttelulla. Sain ekan lemmikkini. Nyt se on ollu jo pari vuotta. Oon yrittäny edetä siitä, mut äitin vastaus on "hyi, ne haisee. iskähän on allerginenki!"
Oon halunnu puoli vuotta (ja unelmoinu) hamsterista, jolle mulla ois jo häkki ja muut hoitokamat. Ostaisin koko lemmikinki ite.
Siskon vastaus "hyi, ei meidän huoneeseen mitään haisevaa purukasaa." En oo uskaltanu mainita vanhemmille mun ihanasta toiveesta, koska kauhee huuto ja välinpitämättömyys. Niitä ei kiinnosta.
Koko ongelman ydin on, miten saan suostuteltua ja aneltua niitä hamsteria? Miten otan asian esille? Mitä sanon? Sisko on on täysin vastaan hamsteri-ideaa, vaan sen takia että ne haisee. Sille oon toki kertonu ideasta, mut se lyttäs sen heti.
Joo, siis haluunhan mä vieläki omaa karvaturria, mutta oon jo tottunu ajatukseen, että sitä meidän perheelle ei tuu koskaan olemaan, ja saan toistaiseksi tyytyä lenkittään naapurin koiraa. Mulla on ollu vahva side koiriin aina.
Sit halusin jotain pienempää, vähemmän allergisoivaa. Olin katkeroitunu sen takia, että ei edes suostuneet mun kaniajatuksiin, tai sitten kotilo. Oon kyllä vieläkin katkeroitunut siitä, joten ei huolen häivää.
Suostuttelin äitiä ja iskää itkun partaalla aina, hoitaisin itse, kustantaisin viikkorahasta (5€) eläinruokiin itse, käsittelisin, ostaisin koko lemmikin. Vain eläinlääkärikuluihin osallistuisivat vanhemmat, joita varmaan tuleekaan paljon.
Sitten mä keksin täydellisen - kotilo. Joo, siihen ne suostu parin kuukauden suostuttelulla. Sain ekan lemmikkini. Nyt se on ollu jo pari vuotta. Oon yrittäny edetä siitä, mut äitin vastaus on "hyi, ne haisee. iskähän on allerginenki!"
Oon halunnu puoli vuotta (ja unelmoinu) hamsterista, jolle mulla ois jo häkki ja muut hoitokamat. Ostaisin koko lemmikinki ite.
Siskon vastaus "hyi, ei meidän huoneeseen mitään haisevaa purukasaa." En oo uskaltanu mainita vanhemmille mun ihanasta toiveesta, koska kauhee huuto ja välinpitämättömyys. Niitä ei kiinnosta.
Koko ongelman ydin on, miten saan suostuteltua ja aneltua niitä hamsteria? Miten otan asian esille? Mitä sanon? Sisko on on täysin vastaan hamsteri-ideaa, vaan sen takia että ne haisee. Sille oon toki kertonu ideasta, mut se lyttäs sen heti.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sano vanhemmilles et arvatkaa mitä sitku ne sanoo no mitä ota selkäs takaa hamsu ja laita se häkkii ja hymyile ilosesti
Allergialle ei voi mitään, joten älä ole vanhemmillesi katkera. Allergian vakavuus myös vaihtelee aina ihmisen mukaan, joten jos naapurin allerginen tyttö sai hamsterin eikä saanut oireita niin isäsi voi saada pahatkin oireet tai sitten ei.
Allergiset ovat yliherkkiä yleensä myös eläimen puruille ja asumuksen siivoukset ovat yleensä pahimpia.
Pyydä vaikka saada hoitaa ystäväsi/tuttusi hamsteria muutaman viikon, niin saat selville sietääkö isäsi hamsteria ja sen puruja.
Ostathan hamsterillesi kunnon ruokaa jota saa eläinkaupasta ja nettikaupoista? Esim. hamster crispy, harry hamster, razpunzel hamsteri-mix
Ja syyrialaisen häkin minimikoko on 80x30, kääpiöillä 60x30
Hyvän seoksen tunnistaa siitä että siinä on paljon erilaisia siemeniä :) Bestfriend ei ole hyvää sapuskaa koska siinä on niin paljon lisäaineita joista osa aiheuttaa syöpää.
Ps. olethan tutustunut Suomen hamsteriyhdistyksen sivuihin ja foorumiin, siellä on tietoa hamsterin hoitoon ja ruokintaan liittyen.
Meidän perheessä ei ole ollut allergiaa kenelläkään joten hamsterin ottamiselle ei ollut estettä. Meillä itkut, raivarit ja mykkäkoulut eivät toimineet koska vanhempieni mielestä sellainen käyttäytyminen on epäkypsää.
Siispä en edes yrittänyt niitä vaan keskityin pitämään numeroni hyvinä, auttelemaan äitiä kotitöissä, ja pitämään huoneeni siistinä. Ja esim. astianpesukonetta täytellessä rupesin juttelemaan äidille/isälle hamstereista aivan kuin ohimennen. Sellaista hyväntuulista jutustelua :) Ja jos isä/äiti rupesi ärsyyntymään lopetin jutustelun ja jatkoin sitten myöhemmin.
Kiitos hyvistä vinkeistä! :) Yritin ohimennen jutella hamsterista äidille, niin heti aloitti "ei meille mitään hamsteria", jälleen.
No sit sisko sano, ku juttelin sille hamsterista, että "Ootko siis kyllästyny jo kotiloihin? Sithän sä kyllästyt siihen sun hamsteriiski" Taas uus lyttäys. :D
Harmi vaan, että ei oo ketään tuttua, jolla olisi hamsteri.
Ehdota kääpiöhamsteria. Meijän koko perhe on allerginen sille hilseelle ja meillä oli robo ja nyt on talvikko. Eikä oo tullu mitään oireita ja meidän perheen allergisinkin pystyy pitään sitä sylissä. ;)
Ehdota kääppäriä. Meijän melkein koko perhe(siis mä en oo) on allerginen sille hilseelle ja meil oli robo ja nyt on talvikko eikä oo tullu mitään oireita. Suosittelen ;)
Osta android ja siihen kairosoftin pelei ja hommaa KaiROBOt nii sulla on ROBO! SAATANA!
Ensinnäkin, jos isäsi on kaikille elukoille allerginen, hamsu pitäisi pitää esim. teidän huoneessa, jos isä ei siellä usein käy. Jos jollain tutulla olisi hamsteri (tai eti vaikka netin kautta uus kaveri jolla on), niin sen voisi ottaa vaikka vkonlopuksi hoitoon niin näkee tuleeko toisille oireita.
Voit myös sanoa vanhemmillesi, että hamsu on siitä hyvä, että se elää aika vähän aikaa verrattuna esim koiraan. Sitten jos aikanaan kyllästyisisitkin siihen, niin ei jää vanhempien kontolle 10 vuodeksi. Hamsu on myös helppo ensimmäinen lemmikki. Ja voit myös muistuttaa vanhemmillesi, että se opettaa sinulle vastuuta.
Jonkun teorian mukaan allergioita syntyy juuri siksi, ettei ole lapsena altistettu eri otuksille. Siinäkin mielessä lemmikki on ihan hyvä asia.
Kiitos! Noista tiedoista oli tosi paljon apua, ja aloin listatakki hamsterin hyviä puolia. :)
Allergiat, vanhemmat ja siskot voivat olla välillä hankalia=)
Yritä jaksaa olla kärsivällinen ja rauhallinen. Näytä vanhemmillesi, että osaat ottaa vastuuta ja olet luotettava: hoida koulutehtävät, kotityöt ja muut asiat kuten on sovittu.
Yritä keskustella lemmikin ottamisesta rauhallisesti kummankin vanhempasi kanssa. Selvitä kaikki syyt, miksi heidän mielestään lemmikkiä ei tulisi ottaa, mieti sitten rauhassa vastaukset näihin asioihin. On tärkää, että yrität todella ymmärtää vanhempiesi mielipiteet. Allergia voi olla todellinen este lemmikin hankinnassa, eikä sille välttämättä ole vaihtoehtoa. Muista, että isäsi ei voi allergialle mitään ja allergia saattaa häntä harmittaakin. Äitisi saattaa pelätä lupauksistasi huolimatta joutua siivoamaan lemmikin jälkiä tai huolehtimaan lemmikistä. Tämä on ymmärrettävä ajatus, koska erittäin moni sinun ikäisesi lapsi lupaa ensin hoitaa lemmikkinsä, mutta jättää sen kuitenkin jossain vaiheessa vanhempien vastuulle. Aikuisina ihmisinä vanhempasi ovat aina päävastuussa lemmikin hoidosta. 5e viikkoraha ei oikein riitä minkään lemmikin hoitoon, joten tässä saattaa myös olla este lemmikin ottamiselle. Kysy asiasta suoraa vanhemmiltasi, voisitko ansaita osan lemmikin pitoon tarvittavista rahoista auttamalla?
Myös siskosi mielipide lemmikkiasiassa on tärkeä (riippuu tietenkin siskon iästä kuinka tärkeä). Onko haju ainoa syy, miksi hän ei suvaitse lemmikkiä? Voisiko syynä olla myös esimerkiksi se, että sisko pelkää, että lemmikin kanssa vietetty aika on pois teidän yhteisestä ajasta? Tai ehkä hän on kateellinen, koska ajattelee, että sinä saisit jotain mitä hän ei saa? Eikö siskosi pidä eläimistä? Voisit yrittää selittää rauhallisesti siskollesi, millaista lemmikin pitäminen voisi olla- siskosi täytyisi tietysti saada iloa lemmikistäsi ja sen hoidosta halutessaan-ehkä hän hyväksyisi asian paremmin.
Tärkeää on kuunnolla rauhassa, mitä muut sanovat ja miten perustelevat mielipiteensä. Ole kärsivällinen, rauhallinen ja sinnikäs (mutta älä painosta, kinaa, riitele).
Voisit ehkä alkaa ulkoiluttaa koiria maksua vastaan, tai toimia jonkin lemmikin lomahoitajana? Ehkä voisit tehdä jotain vapaaehtoistyötä vaikkapa löytöeläinkodissa? Näin saisit viettää aikaa eläinten parissa ja saada kokemusta asiasta. Samalla vanhempasi toivottavasti huomaavat, että olet tosissasi.
Jos vanhempasi eivät kuitenkaan taivu lemmikin ottamiseen- saat sen kuitenkin jossain vaiheessa jos haluat-viimeistään kun asut omassa kodissasi=)
Kiitos tosi paljon! Tosta oli ihan kipeesti apua. Sisko on sit kans 13v. Nyt juteltiin siskon kanssa tosta asiasta, ja sillehän kävis se, jos hamsu ois yhteinen. :) Tosin vielä vanhemmat on ongelma.
Mee pöllin patukoita kaupasta.
Valitettavasti allergiat on otettava vakavasti. Joillakin allergiat ovat niin pahat, että toisessa huoneessa asusteleva hamsteri aiheuttaa oireita - puhumattakaan siitä, että monien allergiaoireet voivat pahentua huomattavasti kun joutuvat tekemisiin allergisoivan kohtee, tässä tapauksessa eläimen kanssa.
Ymmärrän harmiasi kyllä hyvin, sillä itse olen pienestä pitäen ollut kovin eläinrakas ja haaveillut erilaisista lemmikeistä. Meilläkin äiti oli todella allerginen, ja myöhemmin pikkuveli. Ymmärsin tämän lapsena, sillä en halunnut äidilleni tai veljelleni pahaa oloa. Muutenkin kun perheeseen halutaan lemmikkiä niin sen pitäisi olla kaikille ookoo, sillä kun joku on poissa kotoa niin toinen joutuu siitä huolehtimaan. Lemmikkiä ei pidä ottaa jos sille ei pysty tarjoamaan kaikkea sitä mitä se vaatii. Muuten kyseessä on itsekkyys, ja se ei ole hyvä.
Itse odotin niin kauan että asuin omillani, ensin minulla oli hamsteri, sitten toinen, nyt meillä on pieni koira, sekin hiukan hamsterin näköinen. :D Vastaan täysin itse sen hoidosta ja kuluista eikä tarvitse huolehtia toisten mahdollisista allergioista. Näin jälkeenpäin mietittynä, en menettänyt mitään vaikka lemmikkiä en lapsena saanut - olen varma, että osaan tarjota koiralleni enemmän kuin mitä silloin 15 vuotta sitten. En väitä, ettet osaisi lemmikkisi kanssa olla ja hoitaa sitä, vaan että maailma on täynnä ihania eläimiä ja mahdollisuuksia, ja sinulla on niille aikaa vaikka kuinka.
Mun mielestä, kokoperheen pitäis olla mukana siinä jutussa!