Olen 25-vuotias. Olen kärsinyt koko elämäni ujoudesta ja huonosta itsetunnosta. Tänä syksynä sain lopulta pakotettua itseni menemään juttelemaan naisille. Yksi nainen suostui treffeille. Tapailimme jonkin aikaa.
Vähitellen nainen muuttui etäisemmäksi. Veikkaan vahvasti, että se johtui siitä että hän alkoi vähitellen nähdä millaista elämää elän. Minulla ei ole käytännössä minkäänlaista sosiaalista elämää. Muutamat harvat kaverit ovat sellaisia, joita näen ehkä kerran kaksi vuodessa.
Kaikki tämä on perua vanhasta elämästäni, koska olin ujo. Olen nyt aloittanut uuden elämän, mutta olen vasta alussa. Onko tosiaan niin, että miehellä tarvitsee olla playboyn kaltainen sosiaalinen elämä, jotta kelpaa naisille? En ole mikään takertuja enkä halua viettää toisen kanssa aikaa 24/7. En nimittäin ole mikään järin ulospäinsuuntaunut ihminen, enkä haluaisi yrittää kerätä sosiaalista verkosto vain sen itsensä takia...
Vähitellen nainen muuttui etäisemmäksi. Veikkaan vahvasti, että se johtui siitä että hän alkoi vähitellen nähdä millaista elämää elän. Minulla ei ole käytännössä minkäänlaista sosiaalista elämää. Muutamat harvat kaverit ovat sellaisia, joita näen ehkä kerran kaksi vuodessa.
Kaikki tämä on perua vanhasta elämästäni, koska olin ujo. Olen nyt aloittanut uuden elämän, mutta olen vasta alussa. Onko tosiaan niin, että miehellä tarvitsee olla playboyn kaltainen sosiaalinen elämä, jotta kelpaa naisille? En ole mikään takertuja enkä halua viettää toisen kanssa aikaa 24/7. En nimittäin ole mikään järin ulospäinsuuntaunut ihminen, enkä haluaisi yrittää kerätä sosiaalista verkosto vain sen itsensä takia...
Vastaukset 21
Vanhimmat
...tai sitten nainen ei vaan sopinut sinulle. Sellaista sattuu, eikä sille vaan voi mitään.
Olet saattanut tietämättäsikin itse "etäännyttää" naisen kauemmaksi. Pienet eleet, kuten ilmeet, olemus jne. saattavat vaikuttaa näin. Voi olla että olet ollut esim. väsynyt, tympäänytynyt jostakin aivan muusta tms. ja nainen on ymmärtänyt että sinä itse olet etäinen.
Soita sille, tartu härkää sarvista. Vitsaile vaikka siitä omasta epäsosiaalisuudestasi, käytä itseironiaa. Harva sitä uskaltaa.
Ai kelle.?
No, tämä asia on nyt selvä ja nainen pitää unohtaa. FB:n kautta attumalta näkyi, että hän oli mennyt mielummin muiden matkaan niinä muutamina kertoina kun hän viime hetkille perui meidän tapaamisemme. Ei minua olisi haitannut, jos hän olisi kertonut suoraan ennen kuin sopi treffit. Tai olisi kertonut edes syynä perumiselle.
Toisin sanoen ensimmäinen todellinen pyrkimykseni yksinäisyydestä eroon päättyi surullisesti. Harmittaa todella paljon, koska oikeasti aloin pitämään tuosta naisesta. Nyt vähän hävettää... tuntuu kuin olisin tehnyt itsestäni täyden narrin... ihmisen, joka kutsutaan paikalle silloin kuin ei ole mitään muuta jännittävämpää ja halutaan viihdettä. No, minun täytyy olla kuitenkin todella ylpeä itsestäni. En ollut ennen tätä koskaan jutellut naiselle, koskenut naiseen tai ollut treffeillä. Nyt sovin treffit kirkkaassa päivänvalossa naisen kanssa. Siinä mielessä olen edistynyt, vaikka tämä kokemus päättyi surullisesti.
Mä olen kyllä seurustellut miehen kanssa, jolla oli vaan pari ystävää. En nähny siinä mitään ihmeellistä. Mies oli tosin kohtuullisen ulospäinsuuntautunut. En edes tavannut kyseisen ihmisen kavereita, eikä ollut haluakaan. Seurustelin hänen kanssaan, koska hän itse kiinnosti minua ja pidin hänestä. :D En seurustellut sosiaalisen imagon tms. takia.
Ja minulla oli silloin vielä itselläni ihan kivasti kavereita.
Parempi se on, ettei ole isoa kaverilaumaa elämässä. Aikaa pitäisi jäädä myös töihin ja perheelle.
Minua ei haittais vaikka miehellä ei olis muita kontakteja kuin oma perhe. Jotkut on erakkoja, vaikka olis jopa sosiaalisesti keskivertoa fiksumpia. Ehkä siinä piilee syy, miksei viihdy toisten seurassa. Toiset on epäkohteliaita, röyhkeitä, lipeviä, hyväksikäyttäjiä, epäluotettavia, ärsyttäviä, typeriä, helposti suuttuvia, helposti kadehtivia/ kilpailevia jne. jne.
Ainut asia mikä todella voi etäännyttää toisen, on esim. väkivaltaiset harrastukset ja oudot tavat, tai että on muuten vaan niin erilainen mitä itse on.
Ei kukaan voi sanoa mitä jollain toisella ihmisellä "pitäisi olla", kaikki me olemme yksilöitä ja jokaisella on omat tarpeensa. Jos on sosiaalinen ihminen, ulospäinsuuntautunut, puhelias, seurallinen, hauska jne., niin varmaan omaa suurehkon ystävä- ja kaveripiirin. Jos siksikin, että tällainen henkilö harrastaa usein monia asioita, on aktiivinen ja helposti lähestyttävä. Hän sekä hakeutuu muiden seuraan, että muut hänen.
Sitten taas, jos hiljainen, ujo, ei liiku missään jne. hyvin todennäköisesti ei omista kovin suurta kaveripiiriä. Mutta ei sitä välttämättä kaipaakaan. Siis ei varsinaista ongelmaa tässä suhteessa.
Aika pitkälle sen saa mitä tilaa. Täytyy myös muistaa, että ihminen voi muuttaakin olemustaan ja sosiaalista käytäytymistään, jos näin haluaa. Useimmat ihmiset esim. pitävät hyvistä keskustelijoista. Siinä taas edellytyksenä on mm. hyvät yleistiedot ja aikamme ilmiöiden ja tapahtumien seuraaminen. Monipuolisuus. Näillä sektoreilla jokainen voin itseään halutessaan kehittää. Tieto ja asioihin perehtyminen myös lisää itsevarmuutta ja vähentää ujoutta.
Sosiaalista elämäänsä voi siis vilkastuttaa, jos sitä kaipaa. Uuden harrastuksen tai opiskelun kautta esim. löytää usein tuttavuuksia. Ja mitä enemmän sosiaalisia suhteita harrastaa, sitä paremmaksi ja sujuvammaksi niissä ulee. Jos taas ei sosiaalista elämää kaipaa, ei ongelmaa edes ole.
Itse en pidä sosiaalista elämää seurustelun edellytyksenä.
Mullakaan ei ole oikeastaan kavereita, mutta seurustelin kuitenkin 3v. Minä vähän sitten takerruin :( Se ei ollut hyvä ollenkaan, oltiin ihan liikaa yhdessä. En koskaan pystynyt esittelemään hänelle ketään. Entinen ei voinut käsittää ettei mulla ole kavereita. Olenhan mä ujo, mutta kuitenkin tuun toimeen ihmisten kanssa.. En mä omasta tahdosta yksin ole, nyt on vaan näin.
Ap:lle aika tyhmä tyttö jos sen takia halusi suhteen lopettaa.
Ei vaan tainnut olla oikeasti kiinnostunut.
Toki kaikki on aina mahdollista. Etenkin ap:n ikäisille.
Yleisesti ottaen kuitenkin tuntuu selvältä, että sosiaalisten piirien olemattomuus ja potentiaalisten kumppaneiden puute korreloivat keskenään. Kun ei tapaa ihmisiä, ei todennäköisesti pääse seurustelemaankaan. Jos vielä sattuu asumaan pienehköllä paikkakunnalla, ihmiset tietävät, kuka on se aina-yksin-elänyt-seurustelematon-outo-tapaus. Tällaisen maineen omaava henkilö tuomittu jatkamaan yksin tai vaihtamaan maisemaa.
Täällä muuten sama tarina kuin aloittajalla, mutta olen nainen. Edellinen jätti sen takia, kun en ole itsevarma ja sosiaalinen. Se että olen puhelias pienen kaveripiirini seurassa ja hänen kanssaan, ei tälle riittänyt.
Aloittajan viesti on vertauskuva omasta elämästäni.. Olen myös ujo, sosiaalinen elämä täysi nolla eikä kavereitakaan ole. Elämä pyörii melko lailla työn merkeissä ja muuten vietän aikaani kotosalla kun ei alkoholia tule pahemmin juotua joten baareissa käynti on poissuljettu vaihtoehto eikä sitä ujona tule otettua kontaktia uusin ihmisiin niin mitäpä sitä muutakaan voi kun huokaista että tälläiseen elämään on kait tyytyminen ja ehkä se treffikumppani jollain tapaa joskus Ehkä löytyy..
Siis tiedoksi ettei sitä tarvitse aina sopetua yhteiskunnan muottiin ja huolestua jos on hieman erilainen. Kyllä niitäkin löytyy joille ei suuri sosiaalinen verkosto ole se tärkein vaan se jokin tietty piirre joka erottaa toisen väkiluveun massasta..
Tuskin tätä minun jaarittelua kukaan ymmärtää mutta kirjoitettu mikä kirjoitettu ;)
mä ainaki ymmärsin kaiken tosta. aika sama tilanne itelläkin.
Aloittajalla on vielä oppimista suhteiden solmimisessa naisiin ja treffeille pääsemisessäkin, mutta alkuparäiseen kysymykseen on mielestäni pari ihan selvää vastausta.
Jos sosiaaliset kontaktit ja suhteet toisiin ihmisiin ovat vähissä tai ne puuttuvat syystä tai toisesta, niin parisuhteessa suhde kumppaniin tulee väistämättä täyttämään tämän vajeen. Ja jollei kumppani ole syystä tai toisesta samassa tilanteessa ja samanlaisilla odotuksilla varustettu, niin suhde ei pidemmän päälle tule toimimaan.
Sopiva kumppani on mahdollista löytää, mutta se on vaikeaa ja hyvin sattuman kauppaa. Jos sinulla on normaali sosiaalinen elämä ja omia harrastuksia ja yksinkertaisesti muutakin elämää kuin parisuhde, niin on helpompi tehdä vaikutus ja tutustua naisiin eli päästä treffeille. Liian vilkas seuraelämä ja aktiivinen kanssakäyminen muiden kuin kumppaniehdokkaan kanssa saattaa toisessa ääripäässä myös hankaloittaa parisuhteen syntymistä, jos uudelle kumpanille ei löydy riittävästi aikaa. Sekin kannattaa muistaa.
Mielestäni se, ettei ole paljoa kavereita ja harkitsee tarkkaan kenen kanssa on tekemisissä kertoo vain siitä, että olet luottamuksen arvoinen ja turvallinen. Kun on myös ihmisiä, jotka retkahtavat keheen tahansa (ylisosiaalisia) ja koskaan heistä ei tiedä missä päin liikuskelevat ja saattavat vielä mahdollisesti pettää? Omaa elämäänsä tarkemmin katselevat ihmiset ovat yleensä niitä fiksuimpia, joten on mahdollista että ujotkin ihmisen löytävät sen oikean. Kuitenkin, ujoudesta huolimatta ihmisessä saisi olla edes vähän sitä itsevarmuutta, koska sosiaaliseen kanssakäymiseen tarvitaan sitä. Ei sen tarvitse olla muuta kuin toisten huomioon ottaminen, hymyt jne.
Jotkut tulkitsevat ujon, että se ei pitäisi toisesta juuri eleiden ja ilmeiden takia vaikkei se olisi niin. Oikeasti ujo välittää paljon, muttei välttämättä näytä sitä ulospäin.. kun taas muut tulkitsevat sen välinpitämättömyytenä ja jopa vihaisuutena? Siitäkin pääsee eroon, jos vain on paljon kontaktissa muiden kanssa. Eriasia on, että haluaako muuttua, haluaako olla edes himpun verran sosiaalinen?
Hienoa, että uskaltauduit ottamaan naiseen kontaktia :) Ei kannata lannistua, jos ensimmäisen naisen kanssa ei onnistunut. Se on ihan normaalia, varsinkin kun vasta harjoittelet naisten kanssa luontevasti olemista. Sosiaalinen elämän vähäisyys ei ole varmasti kaikille naisille este kiinnostumiselle - toisaalta sinun täytyy muistaa, että moni naisista haluaa viettää aikaa yhdessä porukassa miehen ja kavereiden kanssa. Tässä tapauksessa ujot saattavat jäädä jalkoihin. Itselle tärkeintä on ainakin miehen persoona ja samat mielenkiinnon kohteet. Tiedän itse yleensä ekalla tapaamiskerralla, voiko juttu jatkua, sillä se joko kolahtaa tai sitten ei. Kaikilla näin ei kuitenkaan ole. Jatka rohkeasti tutustumista naisiin. Tsemppiä!
Minä olin todella ujo ja sisäänpäin kääntynyt nuorena. En mielelläni jutellut muille ihmisille, ja minä olin aina se ensimmäinen, joka suljettiin kaveripiirin ulkopuolelle. Tämä johtui minun erilaisesta ajattelusta.
Minusta ei pojat olleet vuosikausiin kiinnostunut, kunnes aloin arvostaa itseäni. Tajusin, että ne hetket, jolloin olin viettänyt aikaa itsekseni, olin kehittänyt itseäni mielettömästi.
Tällä hetkellä minä olen se, joka valitsen seurani. Tykkään hieman ujoista ja vetäytyvistä miehistä, koska useimmiten heille on jotain sanottavaa. Inhoan miehiä, jotka pyörivät facebookissa ja kerskailevat saavutuksillaan.
Usko minua. Kun naiset hieman vanhenevat, he tajuavat millainen helmi olet. Muistat vain huolehtia itsestäsi :)
Sama täällä kuin edellisellä vastaajalla :)
Kun oppii tuntemaan itsensä niin on helpompi tulla muiden kanssa toimeen ja kyllä se liika ujouskin sieltä katoaa.
Itse kun tapasin mieheni (nykyään edesmennyt :( ) en puhunut ensimmäisillä treffeillä juuri mitään, olin kuitenkin 21-vuotias x) Jännitti ja ujostutti niin pirusti, mutta kyllä sen ihmisen sisin sieltä pikkuhiljaa pistää sitten esiin. Ties vaikka tapaisit jonkun ujon tytön, niinkuin minä olin joskus :) Kyllä esim. nettikin on pullollaan deittisaitteja, itse tapasin mieheni suomi24sen treffipalstan kautta, nykyisen mieheni myös netin kautta.
Olen nyt 25v ja minulla on vain muutama hyvä ystävä, miehelläni on vissiin hieman sosiaalisempi elämä mutta hyvin jää aikaa minullekin, ei haittaisi vaikka hänellä ei olisikaan hirveästi tuttuja. Ja sitäpaitsi, kun alkaa seurustelemaan, niin hyvällä tuurilla saat uusia tuttavuuksia seurustelukumppanisi tutuista.
Älä lannistu, ensimmäinen kerta eikä välttämättä se toinenkaan ei voi mennä ihan nappiin :) Profiilia vain nettiin ja kerrot rehellisesti millainen olet ja mitä haet, kyllä se kiva tyttö jostain aikanaan löytyy.
Niin ja haluan vielä sen kertoa, että ei se minun parisuhteeni päättynyt yksinäisyyteni tai takertumiseni takia, vaan taustalla painoi muut syyt.
Totta kai sitä nyt miettii, kun taas on yksin että mitenköhän tästä eteenpäin..
Netistä on ainakin minulle ollut apua ja tukea :) joku harrastus olisi myös kiva aloittaa.
Ei ole edellytys. Harrastaa voi ilmankin. Uusia tuttuja tulee jos tulee, aina ei löydy oikeita ihmisiä. Ei tarvitse viettää 24h toisen kanssa.
Voisimpa sanoa jotain.
Minulla ei ole sosiaalista elämää. Se päättyi lapsuuteen. En nuorena enkä 20 vuoteen aikuisena ole osannut luoda suhteita ihmisiin. Häpeä, pelko, irrallisuuden tunne - ihmiset ovat vieraita minulle. Itse katson sisäänpäin, traumojeni lannistama, kun muu maailma porskuttaa eteenpäin.
Liki täydellinen yksinäisyys takana ja edessä. Masennusjaksot musertaa. Tänään viimeksi mietin miten tappaisin itseni.
Ja kohta pitäis juhlia 40-v synttäreitä. Mitä tässä elämässä on ollut sen vertoista?
Ei se epäsosiaalisuus kyllä ole universaali naisten karkoittaja...Itse olen samantapainen, ujo jne (En tiedä millä mittarilla omaa ujouttasi hoidat, mutta aika lievä itselläni)...Aina ollut laiska kavereiden kanssa yhteyttä pitäessä ja kun asuin viellä yksin vähän kauempana kaikista tutuista, niin aikalailla yksin meni aika. =)
Nykyisin asun viellä kauempana tyttöystävän ja kahden lapsen kanssa, koira ja pari kissaakin pyörii...Silti en omaa ystäviä täällä kuin muutaman (Ironista, että molemmat on kanssa epäsosiaalisia) ja yleensä sosiaalinen virkistyminen hoidetaan koulussa, miesten saunavuorolla tai sitten harvemmin viihteellä tyttöystävän ja hänen kavereiden kanssa. =)
Epäsosiaalisuus, ujous...Kyllä ne tietyt yksilöt karkottaa pois. Pidä kumminkin mielessä, että sinulle ei ehkä sovi se huomion keskipisteessä paistatteleva tyttö siellä tanssilattioilla...Katselet nurkasta toisen alaspäin katselevan hyvän tytön ja kysäset häntä..=)