Miksi olette neitsyitä?

huono itsetunto

Olen nyt kirjoittanut tästä ongelmastani muuallekin täällä... Tässä tulee:

Olen siis 18v nuori ja ongelmana poikuuteeni on pieni penis josta oon kuullut yläasteelta alkaen ja pari vuotta sitten kävi vielä niin huono tuuri että sain kiveskiertymän. Kives oli ehtinyt jo mennä kuolioon kun pääsin sairaalaan ja sehän piti luonnollisesti poistaa. Miehenä olen pelkkä vitsi, hyväkroppainen mutta sukukalleudet pilaa kaiken. Pieni penis ja yksi kives... Varmasti jokaisen naisen unelma.

Jännittää niin helvetisti tuo alkava armeija. Nauretaan varmaan ulos sieltä ensimmäisen suihkuvuoron jälkeen. Syö itsetuntoa tämä ongelma sen verran etten edes kehtaa lähestyä naista... Olen tässä ajan myötä onnistunut tiedostamaan itselleni etten tällä varustuksella yksinkertaisesti ansaitse naista. Sanotaan että luonto itse karsii tälläiset surkeat yksilöt pois parempien tieltä. Saa nähdä koska se lähtöö tulee :(

Olisi muuten mukava kuulla ihan suora mielipide tästä naisilta ja muilta miehiltä. Mitä te miettisitte tälläisesta ihmisestä? Nauraisitteko, säälisittekö vai mitä miettisitte? Lisääntymiskykyni ei onneksi ole mennyt muttei se taida paljon nostaa arvoa hameväen silmissä tässä tilanteessa?

Mites teillä uskovaisilla on tuon seksielämän kans, et voitko esimerkiksi kuvitella ottavasi mieheltä suihin taikka antavasi takaa doggy tyyliin?
Minulla on sellainen mielikuvitelma, että seksi uskovaisen kanssa olisi umpi tylsää. Onko mielikuvani väärä?

ateisti.: uskon,että jumala on olemassa,tiedä sitä olenko uskovainen. En ainakaan perinteinen sellanen. Olen ottanut mieheltä suihin, ja voisin harrastaa seksiä jos löytyisi hyvä kumppani. En usko, että seksin tylsyys riippuu sitä, mihin uskoo.

Oma ongelma on varmaan se, että olen liian mukava. Ja tytöthän tietävästi näyttävät pitävän kovista pojista jotka loppujenlopulta loukkaavat tyttöystäviään verisesti koska kovasta pojasta paljastuu tytöllekkin täys mulkku, ja sitten tullaan itkemään minulle kuinka mulkeroja kaikki jätkät ovat.

olen liian kiltti mies ja yksi nainen on käyttänyt tätä kiltteyttäni hyväksi ja olen antanut hänelle rahaa kun hän on pyytänyt,hän sanoo ettei hänellä ole kyytiä kotiin ja tarvitsee rahaa ja valehtelee tottakai,sitä en vain kehtaa sanoa hänelle....

Nuoruus pilasi kaiken ja traumanisoituneena en osaa päästää ketään tarpeeksi lähelle.
Olen siis jo 27- vuotias, mutta edelleen neitsyt. Silloin harvoin kun olen edes pääsemässä pukille, ujous vie musta aina voiton. Vietin sellaset noin 8 vuotta yksin, melkeen vailla sosiaalisia kontakteja. Eli mulla jäi nää teini/parinkympin hullut kokeiluvuodet välistä ja nyt paria vuotta alle kolmekymppisenä oon saanu huomata et seksiin lähtö tuottaa mulle valtaisia ongelmia. En puhu seksistä, enkä sitä kovin ajattelekkaan henkilökohtaiselta kantilta. Katson aikuisviihdettä kyllä, mutten osaa kuvitella itseäni siihen asemaan, että se olisin oikeasti minä, joka siinä on tuottamassa jollekin mielihyvää.

Ujous, usean vuoden eristyneisyys, peniskateus ja suorituspaineet yms, niistä on minun neitsyyteni tehty.

En tiedä syytä miksi minulla on vielä poikuus tallella, sitä pitäisi kysyä niiltä naisilta.

Kasvoissa / kehossa tuskin ainakaan on ongelma, koska kun olen laittanut kuviani arvioitavaksi nettisaiteille, ne on ovat saaneet arvosanaksi ylensä yli 8 (välillä 1-10).

Se kyllä ainakin vaikuttaa paljon, että en tunne kovinkaan montaa naista, koska en juo, joten ei minua myöskään kiinnosta käydä baareissa.

Itse oon neitsyt koska haluan säästää itseni sille yhdelle ainoalle miehelle jonka kanssa tunnen oikeaa rakkautta, yhteenkuuluvuutta jne. Toivottavasti mieskin tulevaisuudessa sitä sitten arvostaa. (:

22v ja poikuus tallella, ja että miksi? tarkkaa syytä en tiedä mutta tässä muutama oletus: en ole mitenkään komea(tuskin edes keskitasoa), olen liian mukava, naispuolisia kavereita ei kovin monta ole niin ei tule heidän kauttansa tutustuttua uusiin naisiin, vaadin että naisella on neitsyys tallella, epäitsevarmuus, se että olen luovuttanut naisten suhteen, eli tyydyn siihen että en kelpaa naisille jotka täyttävät nämä järkyttävän suuret vaatimukseni(ulkonäöllisiä vaatimuksia ei ole), jne jne.

lisäksi nykypäivänä neitsyyden vaatiminen naiselta on täysin mahdoton vaatimus, suurin osa tytöistä kun menettää neitsyytensä jo ylä-asteikäisenä vanhemmille pojille/miehille jotka vain hyväksikäyttävät heitä ja pahintahan siinä on että nämä tytöt tietävät kyllä sen että he tulevat vain hyväksikäytetyiksi mutta silti suostuvat siihen, minä en mitään kevytkenkäistä naista halua, mutta tietysti kunnollisiakin naisia on, mutta minä en vain heille kelpaa, ja siksi olen luovuttanut naisten suhteen ikävä kyllä miehiä on enemmän kuin naisia ja siksi osa miehistä karsiutuu pois ja joutuvat tyytymään siihen että elävät koko elämänsä yksin.

en yleensä tänne irjoittele mutta kerrankin mielenkiintoinen keskustelu ja jotain sanottavaa: itse olen 18 vuotias ja neitsyt. Olen todella "kyllästynyt" tähän ja kuuntelemaan kavereideni jatkuvia panojuttuja kun itse missaan kaiken tämän. Neitsyys on tallella monesta syystä, en usko avioliiton odottamiseen/ tosiraukkauksiin mutta en tosiaankaan halua olla mikään tunnettu jakorasia ja asun melko pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tietää loppujen lopukse kenen kanssa baarista kotiin lähti jatkoille...
Useaan kertaan olen päätynyt tilanteeseen, jossa itse asiaan olisi päästy, muttei sitten kuitenkaan. Yhden kerran yritettiin kauan, muttei vaan mennyt sisään :( sitten seurustelin n. puoli vuotta ja monta kertaa meinattiin mutta homma kaatui joko erektion puutteeseen tai sitten poikaystäväni pelkäsi "satuttavansa" minua koska olin vielä kokematon jne. lopulta kyllästyin tähän ja jätin hänet (tietysti syitä oli muitakin, mutta tämä yksi merkittävä)
joten nyt todella turhautunut olo, kovasti haluaisin vaan "get it over with" koska mitään herkkua ne ekat kerrat ei tosiaan ole. Muutenkin kun saisin pari kokemusta alle niin olisin paljon rohkeampi miesten suhteen kun vähän tietäis että mitä sielä oikein tekee...

Olen kohta 24-vuotias mies ja olen melkein kokematon koska olen tällainen luuseri joka ei uskalla lähestyä naisia eikä naiset lähesty mua. En myöskään käy kuin harvoin baareissa eikä sielläkään ole koskaan ollut lähelläkään onnistaa.

Mikään ruma en ole ulkonäöltä ainakaan omasta mielestäni. En tiedä sitten miten naiset asian näkee. Häpeän itseäni ja omaa tilannettani. En olisi mitenkään joskus nuorempana uskonut että päädyn näin surkeaan tilanteeseen. Niin arka en kuitenkaan ole ettenkö mukaan lähtisi jos joku nainen tekis aloitteen mutta kun naiset ei tee aloitteita niin tässä sitä ollaan.

Siitäs saatte:

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288525321994.html?pos=ok-nln

Tuoreen tutkimuksen mukaan siis neitsyyden menettäminen alle 20 v on pelkkää tyhmyyttä.
Mitä myöhemmin aloittaa sitä kauemmin maistuu.

Olen 18 vuotias nainen neitsyt.
Haluan kokea ensimmäisen kerran luotettavan kumppanin kanssa jonka kans on myös tunteet mukana.

Välillä neitsyys on tuntunut taakalta ja mielessä on käynyt että hankkiutuisin siitä vain eroon, mutta onneksi tulin järkiini(en siis kritisoi niitä jotka ovat menettäneet neitsyytensä esim yhden yön kumppanin kanssa)

Joskus tuntuu että olen ainut neitsyt mutta eihän se ollenkaan pidä paikkaansa.
On todella harmi että media ja ryhmäpainostus antaa sellaisen kuvan että neitsyys pitäisi menettää mahdollisimman pian tai muuten pidetään friikkinä.

Jokaisen seksualisuus on jokaisen oma asia joten vain itselle kuuluu mitä, milloin ja missä neitsyyden haluaa antaa.

Neitsyet: meillä on koko elämä aikaa joten ei kannata kiirehtiä!

Olen samaa mieltä kuin Katja tuossa.. Mutta kun vain löytäisi sellaisen kumppanin jostakin :(

Olen 20-vuotias neitsyt mies. Minulla ei ole mitään kiirettää menettää neitsyyttäni. Mut joskus tuntuu tyhmältä kun olen ainut mies porukassa, joka neitsyt vielläkin. Nykyään haluan vaan pitää hauskaa ja opiskella ja harrastaa seksiä sit ajallaan sen naisenkaa, jonka seurustelen ja pidän hänestä. Mutta välillä kaverit painostaa tästä asiasta.

Itse olin neitsyt miehenä 28 vuotiaaksi kunnes menetin sen rakastamalleni naiselle.

Johtui kaiketi siitä, että olin ujo ja jopa jännitin sitä..en osaa muuten kertoa.

Oli itseasiassa sellainen oman ylpeyden paikka.

Sä kelpaat ihan hyvin tuollaisena. Älä ota paineita. Naiset tykkää kaikesta
huolimatta. Rakkaus on korvien välissä, ei kiveksissä. Olen neitsyt 40-vuotias.
Eikä pelota.

Miksi suht hyväkroppainen ja kasvoista melko nätti melkein 20v nainen neitsyt?

Teini-iän alkuvuosina 2 raiskausyritystä ja väkivaltaa. Pelko miehiin ja luottamuspulaa, vaikka mie tiedän etteivät kaikki ole samanlaisia.

Haluja olisi, mutta kukaan mies ei ole valmis siihen että nainen saattaa saada menneisyyden traumat mieliin kesken kaiken. Tähän mennessä vastaantulevilla miehillä on ollu suurempi tarve saada "täydellinen" tyydytys heti kuin että tehdä naisen olo turvalliseksi ja ymmärtää häntä.

Anteeksi yleistys, tiedän etteivät kaikki ole samanlaisia. Toivottavasti myös mie saan eteeni sellaisen yksilön.

samasta syystä kuin keskustelun aloittaja :)

t: ylpeäneitsyt 19v, nro 2

Olen kohta 29-vuotias käytännössä seksuaalisesti kokematon mies. Joitakin teinivuosien kännisuuteluita ja muutamaa sängyssäpeuhaamiskertaa enempää kokemusta ei ole. Yhdynnässä en ole ollut (tuntuu hieman kornilta rajoittaa seksin määritelmä penetraation tapahtumiseen, mutta johonkin kai se raja on vedettävä).

Koska fyysiseen minäkuvaani on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen keskivertoa pienempi penikseni ja kireä esinahkani, olen ollut hyvin varovainen sen suhteen ketä ylipäätänsä uskallan lähestyä. Samasta syystä en ole harrastanut yhdenyön juttuja, koska en halua saattaa itseäni tilanteeseen, jossa saattaisin tuottaa jollekin naiselle pettymyksen ja sitä kautta saada kolauksen itsetunnolleni (näin on kerran käynyt). Kuulostaa varmastikin typerältä, mutta en uskalla pyytää ketään edes treffeille jos minusta tuntuu että ihastukseni kohde on luonteeltaan sellainen jolle varustukseni taso olisi iso asia (hehe). Vaikka en ensisijaisesti hae pelkkää seksiä, minulla on siihen kuitenkin tarve ja koen sen olevan olennainen osa sellaista parisuhdetta jota minä kaipaan.

Em. syystä olen elämäni aikana pyytänyt treffeille tai muuten ilmaissut kiinnostukseni vain neljälle tytölle/naiselle. Yksi niistä 16-vuotiaana, kaksi alle 25-vuotiaana ja viimeisin viime vuonna. Jälkimmäinen johti muutaman kuukauden kestävään tapailuun joka kuitenkin päättyi vastapuolen kiinnostuksen lopahtamiseen. Tarkempaa syytä en saanut (enkä sitä väkisin yrittänyt saada), mutta olettaisin että yritin liikaa olla jotakin mitä kuvittelin hänen haluavan minun olevan, ja sen vuoksi en osannut ottaa rennosti. Tavallaan hänen menettämisensä pelko teki minusta liian takertuvan ja yritin liikaa.

En myöskään ole taitava ns. small talkissa. Kammoan tilanteita joissa joudun kaksin henkilön kanssa jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä kiinnostuksen aihetta. Tämäkin osaltaan rajoittaa mahdollisuuksiani tutustua kiinnostaviin naisiin, joita uskaltaisin lähestyä intiimimmin. Niistä naisista, joiden kanssa olen todella tuntenut pääseväni samalle aaltopituudelle, kaikki ovat olleet parisuhteessa.

Lisäksi kun soppaan heittää pitkäaikaisesta masennuksesta johtuvat mielialojen dramaattiset vaihtelut, eristäytymisen, kesken jääneet opinnot sekä alhaisen tulotason (jotka kaikki vaikuttavat itsetuntoon), niin todennäköisyys parisuhteeseen ja/tai seksiin laskee melko olemattomaksi.

Voisin kirjoittaa pidemmänkin analyysin kun nyt pääsin vauhtiin (tämä oli aika terapeuttista), mutta eiköhän tuossa nyt ole ne olennaisimmat syyt.

Olen 43v mieshenkilö,ja edelleen neitsyt.Olen luonteeltani ujo,arka ja ongelmana on tuo jännittäminen ja epäonnistumisen pelko.En ole koskaan seurustellut,ja joskus nuorempana muutamia yhdenillanjuttuja takana.Pystyn naisen kanssa normaaliin keskusteluun,muttakun pitäisi alkaa seksuaalisesti toimia,niin iskee jonkinlainen jännitys päälle ja vaikka erektiossani ei ole normaalisti mitään vikaa,niin en ole yhdyntäyrityksissäni koskaan onnistunut,ja siitä on tullut minulle epäonnistumisen kierre ja pelko.Ja olen kokeillut joskus erektiolääkettäkin,muttei siitä ollut apua.Tilannettani helpottaisi jos minulla olisi vakituinen kumppani,jonka kanssa voisin keskustella asiasta,ja seksi varmaan silloin onnistuisi.Minulla on muutamia naispuolisia ystäviä,joille olen kertonut ongelmastani,ja keskustelu asiasta tuntuu helpottavan taakkaani,sillä en varmaankaan ole ongelmani kanssa yksin.

"Kyllä jossain kohtaa täytyy jo olla se raja kun ei ole enää mitään asiaa tulla änkyttämään neitsyydestään millekkään penikkapalstalle. Pitäkää itellänne nämä asiat jos on ikää enemmän kun 20v."

Haista paska

moi olen 28 vuotias mies ja mulla edelleen poikuus tallella olen uskossa ja haluan löytää sen oikean jonka kanssa mennä naimisiin ja perustaa perheen ja arvostan että teitä nuoria fksuja tyttöjä on jotka haluaa sen oikean eikä hypi sängystä sänkyyn..eihän tämä helppoa ole mutta se suuri siunaus mikä avioliittoon kuuluu ja kun sillon antaa sen oman lahjansa toiselle niin se on sitten niin suurta että oksat pois..toivottavasti löydät sen luotettavan kumppanin joka on sulle se oikea terv.salama

Syy on se kuuluisa "kun mä oon kiinnostunut jostain, se ei ole kiinnostunut musta, ja kun joku on kiinnostunut musta, mä en oo kiinnostunut siitä."

OLen 28-vuotias mies ja neitsyt. Syitä on pari: "Viallinen" penis ja homous

Minulla on ollut murrosiästä asti ongelmia esinahan kanssa. Seksiä olen yrittänyt joskus, mutta ei siitä mitään koskaan tullut kun aina teki kipeää. Vasta 27-vuotiaana uskaltauduin urologin juttusille ja sit minulle tehtiin ympärileikkaus. Ympärileikkaus ei ollut kovin helppo asia mulle ja en oo vieläkään selvinnyt siitä. Ja en ole yhtään tykännyt tosta ympärileikatusta peniksestä. Suorastaan inhoan sitä. Kerran oon yrittänyt seksiä harrastella sillä, mutta ei siitä mitään tullut kun seksi kumppani ei osannut käsitellä sitä yhtään.

Toinen syy on homous. Kun asuu pikku kaupungissa, ei niitä homo miehiä kovin paljoo ole ja jos ei halu kenen tahansa kanssa olla niin onhan se vähän hankalaa löytää seksikumppania.

Itse olen päätynyt siihen että' menen neitsyenä hautaan asti. Kerta en saannut syntymälahjaksi tervettä munaa, ´niin ollaan sitten ilman. Jos tähän ikään asti on päässyt neitsyenä niin ihan sama vaikka menee hautaan asti. Ja kaiken lisäks oon toottunut niin siihen että hommat hoidetaan niin sanotusti itse.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että olen todella kateellinen hetero kavereilleni, joilla on terveet esinahalliset munat ja seksikumppaneita tarjolla jonoksi asti. Kylllähän se varmaan ihanata on. mut ei voi mitään.

Ei ois kannattanut syntyä homoksi pikkukaupungiin viallisen munan kanssa. :(

Jaa...a.. Koska istun perjantai-iltana koneella. Mihinkäs tästä...

Itse olen kohta 27 vuotias mies ja edelleen neitsyt. Itselläkin nuo teinivuodet olivat siis rauhallisia uskoin aina ettei sinne baareihin ole mikään pakko lähteä naisia iskemään jos ei ole sellaista mielihalua saati sillä seksillä niin kauhea kiire muka olisi, joten keskityin koulunkäyntiin siis. Olihan minulla pari kolme ihastusta kyllä koulussa mutta ne jäivät sitten niihin. Täytyy myöntää että olin kyllä hyvin eristäytynyt mutta oli minulla kuitenkin pari jätkää kaverina. Ongelmani taitaa kuitenkin olla tuo ujous ja eristäytyneisyys maailmasta. Olen kyllä siis toisen asteen koulut, molemmat käynyt ja töissä ollut paljon, töissä tuskin edes uskoisivat minkälaista elämää vietän jos kertoisin. Nykyään työn lisäksi tulee hyvin paljon istuttua koneella, näin on siis jatkunut jo useamman vuoden. Vielä voisi olla mukavaa kokeilla parisuhdetta, se vain että olen kovin paljon yksin ja tottunut siihen varmaan jo aika pitkälti enkä tuskin ihan tuosta noin ketä tahansa edes suostuisi ottamaan, joten se tuo tietenkin oman ongelmansa omaan tilanteeseeni. Ei kiinnostaisi nyt baareihinkaan lähteä ekaa vastaantulijaa iskemään. Mitä tämän kanssa siis tehdä, jatkaako vielä niin kuin ennenkin vai yrittäisikö saada muutosta ja miten?

Oonko väittäny että olisin

Yksinkertaiseen kysymykseen, yksinkertainen vastaus: Koska säästän itseäni Sille Oikealle, jota en ole vielä kohdannut.

Olen vain niin ujo/arka nainen. Olen 20 vuotias siis. Lisäksi ei ole edes sitä miestä tullut vastaan elämässä jonka kanssa olisi turvallista päästä neitsyydestäni eroon ja tekisi sen rauhassa ja ymmärtäen minua. Tuskinpa sitä miestä koskaan tulee... :-(

Sepä se...ehkäpä koska en käy baareissa,en omaa kavereita näin en myöskään kavereiden kavereiden piiriä jossa vois tavata uusia tuttavuuksia,ehkäpä koska työpaikkani on mies voittoinen taii koska istun kaiket illat yksinään koneella datailemassa.Nettideitistä sen sijaan minut löytää...mutta,mene ja tiedä.
Ainut mitä tiedän on että irtosuhteet eivät minulta onnistu,ainkaan vielä,ihan moraalisista syistä.Haluan että on jonkinlainen tunneside/ihastus toiseen,ennen kuin voin hyväksyä seksuaalisen kanssa käymisen.Yksittäinen pano,voisi olla sen tunnin,parin verran olla hauskaa,mitä tutustuminen,lähentyminen ja itse aktikestäisi.Sen jälkeen tiedän että miettisin oliko tämä todella tämän väärtti,toisin sanoen saisin morkiksen,joten siihen en ryhdy.

Täysin seksitön(siis vastakaisen sukupuolen kanssa) on välistä,melko turhauttavaa ja tuskattuttavaa.Haluan antaa seksuaalisen mielihyvän toiselle ja nauttia/saada siitä itsekkin.Haluan että joku haluaa juuri minun koskettavan häntä ja hän koskettaa minua.Haluan kokea hellyyttä,naisen pehmeyden ja herkkyyden lähelläni.Seksuaalisuuteni ja emotionaalinen puoleni suorastaan huutaa tätä,mutta,mistään sitä ei saa väkisin.Joka päivä toivon,unelmoin ja haaveilen että löytäisin pian neidin,jonka kanssa voisin kokea edellä olevat.Koska,siihen asti tarpeeni ovat vajaat,kuin kuiva tynnyri,joka odottaa kipeästi vedellä täyttöä.

Olen 19 v neitsyt. Ja en tiedä mitä haluan. Monet sanoo säästävänsä itseään "sille oikealle", mutta en tiedä onko se lopulta niin tärkeää minulle. Tykkään bilettää ja kaikki kaverini ovat harrastaneet seksiä, joten välillä minulla tulee hieman outolintu olo. Ei ole kyse siitä, että olisin ujo. Päinvastoin, välillä ihan säälittää sanoo ei kiinnostuneille miehille ja välillä mietin, että jos nyt vaan sen tekis kohteliaisuudesta. Mutta joku on estänyt. Ehkä mulla on vaan korkea moraalikäsitys ja haluan odottaa jotain oikeaa suhdetta, enkä vaan mennä jonkun mukaan baarista. Ja sitäkin, että miten voi tuntemattomiin miehiin luottaa ja kun vielä asuu kotona niin aamupäivälläkö sitte vasta kotiin? Ja kyllä mulla on aika korkeet vaatimukset miesten suhteen ja just persoonan ja esim fiksuuden takia. Paria oikeen mukavaa poikaa treffannu, mutta kun jotai vähä fiksumpaa sanoo, niin sitten on ollut huuli pyöreänä. Olis kiva kyllä mennä ehkä ton neitsyyden kanssa iha perinteikästä kautta, pari treffiä alle ja sitten. Mutta mistä noita hyviä miehiä löytää? Ei ainakaa baarista.

36-v mies, ei mitään seurustelusuhteita takana. Syynä uskonto, joka pilasi elämän nuoruusiästä aikuisikään asti. Sitten seuraavat parikymmentä vuotta onkin mennyt elämää ihmetellessä. En osaa elää kuten normaalit ihmiset, koska tutustuminen näissä merkeissä vastapuoleen on todella hankala ongelma, kun ei ole kokemusta takana. Lisäksi kun on työtön, niin ei ole varaa naiseen. Tuntuu siltä, että voisi olla taas vaikka 12-vuotias, en menettäisi mitään. Ainut mikä harmittaisi on se, että joutuisi käymään armeijan uusiksi. Muuten kyllä käyttäisin aikakonetta ja eläisin toisin.

No mullahan meni kaikki päin vittua. Tai ehkä just poispäin sieltä vitusta. Lapsuusiän traumat, eläkkeellä mielenterveyssyistä, joten pienet tulot. En juo viinaa vannoutuneena absolutistina ja siitäkös mua onkin sitte rangaistu, kun kehtasin uhmata maan tapaa.

Lastenhankinnan oon päättäny jättää ja sekin jarrutti kun ei sitä sterilisaatiota saa ennenkö vasta 30-vuotiaasta ylös, ei voinu ottaa vahingon riskiä. Siihen päälle vielä kaikki seksifantasiat on sadomasokismia, mikä tottakai rajaa kumppaniehdokkaita. Ja mitä olen muiden suhteita seurannu, niin vituiksihan ne on menny muiltakin ja jäljelle on jääny kaikilla vaan paha mieli. Vittu täs huvita yrittääkään enää.

Mä mietin oikeesti sitä yhtä miestä, joka on komea, lahjakas, menestyvä, suosittu etc. mutta on joutunut uskontonsa takia kieltäytymään seksistä ennen avioliittoa. tietääkseni hän ei ole naimisissa ollut, joten mahtaako kuinka olla noi seksiasiat. mies on jo yli 30. Mä joskus mietin tässä sohvalla lojuessani, että kyllä sekin on jäänyt paljosta paitsi, kun mä kertaan omaa seksielämääni, mikä alkoi 16 vuotiaana. Miten paljon aikuisemmin maailmaa katsookaan, kun on tietoinen siitä, miltä seksi tuntuu sen toisen kanssa. Parisuhdekin on paljon rikkaampi, kun siinä on seksiä. ja sä ymmärrät seksiä vähän syvällisemmin, kun tiedostat, mistä seksissä puhutaan.

Olen 22v nainen ja neitsyt. Alun perin siksi kun uskonto kielsi, sittemmin en ole saanut ketään vaikka haluaisin. En ole niin kaunis että ne komeat itsevarmat YTM tulisivat iskemään, mutta olen tarpeeksi nätti että oman tasoiseni miehet vähän ujostelevat minua. Minun pitäisi tehdä aloite itse jos haluaisin jonkun, mutta kun en osaa flirttaillakaan niin aloite pitäisi tehdä suoraan kysymällä eikä millään silmäpelillä. Mutta on vaikea löytää sellaisia tilanteita missä olisi edes vähän luontevaa kysyä sellaista.

Minulla 40 ja neitsyt on todellisuutta parin vuoden kuluttua (olen mies.) Itselläni neitsyyden/poikuuden säilymiseen on viimeisen viiden vuoden aikana vaikuttanut täydellinen työttömyys ja syrjäytymisen tunne.

Olen täysin tarpeeton yksilö yhteiskunnassamme. Pikku hiljaa halu huolehtia itsestään on hiipunut. Miksi pestä esim. hampaitaan, kun ei päiväkausiin kuitenkaan tapaa ketään ihmisiä? Vähitellen ei ole jaksanut/huvittanut lähteä enää illanviettopaikkoihinkaan. Nautinto on tullut lähinnä oluen juonnista ja ylensyönnistä loputtoman netissä roikkumisen lisäksi. Sitä paitsi sairastuin vakavasti pari vuotta sitten, minkä jälkeen olin vuoden verran todella vahvalla lääkityksellä. Olisi varmaankin pitänyt käydä poistattamassa poikuus maksullisella naisella hyvän sään aikana, silloin kun vielä seksihaluja ja kykyjä oli.

Poikuus on tullut seuraavan kehityskaaren lopputuloksen. Eivät ole sosiaaliset taidot näiden seurauksena päässeet kehittymään:
- ei leikkikavereita lapsena
- ei kavereita teininä
- äiti ei vienyt/kannustanut harrastuksiin
- isän raivo minua kohtaan ja mielenterveysongelmansa
- nuoruusiän masennus ja mielisairaala 18-vuotiaana ja siitä seurannut erilaisuuden tunne ja vertaistuen puuttuminen ts. ei kehitysmahdollisuutta
- armeijakiusaaminen
- keskeytyneet opinnot
- kavereiden puute/ kaverit ulkomailla/kiireisiä jne.
- pitkä psykoterapia, joka ei auttanut

Armeijassa minua kiusasivat toverit. Nauroivat, huusivat, tönivät. Varuskunnan saunassa minulle naurettiin kovaan ääneen. Minussa täytyy olla jotain vikaa alastomana - en vain tiedä mikä se voisi olla.

Tällä hetkeltä en odota tulevaisuudelta mitään. Elämä on kuin vankilatuomio, jossa kaltereiden tai näkymättömän lasin takaa seuraan muiden onnea. Ainoa tulevaisuuden suunnitelma voisi olla tulevien perintörahojen ryyppääminen ja maksulliset naiset. Niin sanotut hoidot ovat täyttä hömppää: niin psykologin keskustelut teininä kuin myöhempi psykoanalyyttinen/dynaaminen terapiakin. Yleinen käytäntö hoitaa mielenterveysongelmaisia miespuolisia taitaa olla väärä.

Vauva.fi-palstalta olen lukenut, kuinka vihamielisesti naiset suhtautuvat työttömiin miehiin. Se kertoo paljon naissukupuolen julmuudesta. Niinpä opiskelu/työ ei paljon innosta, sillä siihen sisältyy aina epäonnistumisen riski, ja epäonnistuneita ihmisiä halveksivat sekä miehet että naiset. Työtä en sitä paitsi kuitenkaan näin vanhana saisi. Niin ikään poikuuden säilyttäneisiin miehiin vauvalaiset suhtautuvat kauhulla ja inholla. Ainoa keino saada seksiä/läheisyyttä onkin prostituutio.

Olen 22-vuotias nainen ja neitsyt. En haluaisi olla neitsyt enään, mutta niin se vain on. Olen kaunis ja urheilullinen. En tiedä, en ole vain löytänyt ketään. En kuitenkaan jokaisen vastaan tulijan kanssa menisi sänkyyn, joten kaikki jotka ovat olleet kiinnostuneita tapailemaan eivät ole minua kiinnostaneet. Nuorempana kaikki aikani meni jalkapallokentillä kun panostin siihen. Nykyään en vain löydä sellaisia ikäisiäni miehiä mistään jotka mua kiinnostaisivat. Maybe someday! Alle 20 se vielä oli ok, mut entäs nyt?

Omasta tahdosta :) en jaa niinkuin kaverini muutaman illan tuttavuuksille.

Itse olen mies ja alkaa olemaan 28 vuotta mittarissa. Täysin kokematon olen vastakkaisesta sukupuolesta. Kai sitä pahemminkin voisi elämä olla, ainakin on vielä täysin terve ja talous kunnossa ja muut asiat sentään okei. Itse olen normaalin näköinen, koulua ja töitä myös käyty mutta jokin vain on itsellään pielessä siihen toiseen sukupuoleen. Todennäköisesti olen turhan kiltti ja liian arka sen asian kanssa. Vielä ei ole luovuttanut mutta tietysti aika kuluu joten hieman alkaa asia kieltämättä epäilyttämään. Ei asia tunnu etenevän tosi maailmassa sen enempää kuin täälläkään.

Positiivisesti onneksi osaa vielä ajatella, joten niin kauan kuin siihen pystyy ei tässä kai tosiasiallisesti pitäisi niin huonosti mennä. Katsotaan mitä tulee...

http://www.spyric.com/summer_mini_golf/a4/