Hullutuksia julkisessa sanassa
Avoin kirje julkiselle sanalle
Varsinkin viime vuosina on julkisuudessa käsitelty ahkerasti psykiatriaan liittyviä aiheita. Varsinkin masennuslääkkeistä tuntuu tulevan kiihtyvällä vauhdilla juttuja lehtiin ja tv-ohjelmiin, internetistä nyt puhumattakaan. Ikävä kyllä näiden kannanottojen ja yleensäkin lääketiedettä koskevien uutisten ja dokumenttien taso tuppaa olemaan heikko ja aivan liian usein täysin ala-arvoinen niin, että asiat esitetään päinvastoin, mitä koeteltu lääketieteellinen tieto, tutkimus ja kokemus on alan lääkäreillä ja tutkijoilla.
Nostaisin ensimmäiseksi ongelmaksi asenteet. Varsinkin lehdistössä ennakkoasenteet tuppaavat muovaavan uutiset toimittajien ja yleisen asenneilmapiirin mukaisia. En esimerkiksi muista koskaan nähneeni pääosin myönteiseen sävyyn kirjoitettua artikkelia masennuslääkkeistä. Esimerkiksi masennuslääkkeiden käyttöön liittyvä itsemurhien väheneminen on osoitettu laajoissa väestötason tutkimuksissa. Sen sijaan uutisoidaan lääketutkimuksissa esiin tulleesta itsetuhoisuuden lisääntymisestä niillä potilailla, jotka saivat plasebon sijaan masennuslääkkeitä. Tämä liittyy siihen, että tutkimuksiin valikoituu vain pieni osa masennuspotilaista (noin 16 %) ja sellaisia potilaita, joilla masennuslääkkeet eivät auta, joilla on jo ennestään itsetuhoisuutta ja esimerkiksi päihdeongelmia. Lyhyesti sanottuna tutkimuksiin valikoituu sellaisia ihmisiä, joilla on joutilasta aikaa lähteä mukaan tutkimuksiin ja jotka sietävät huonommin tutkimuksen loppumiseen liittyviä hylkäyksen tunteita. On siis helppo ymmärtää, että toimittajan täytyisi olla hyvin perillä erilaisten tutkimusasetelmien ongelmista, jotta hän osaisi antaa tuloksille niiden ansaitseman huomion ja palstatilan. Vaikutelmakseni on tullut, että toimittajilla on laajasti vahvat omat asenteet näistä asioista. Kerran eräs toimittaja sen minulle sanoikin ihan suoraan, että hän kun tietää masennuksen hoidosta enemmän kuin minä. Yritä siinä sitten tuoda kantaasi esiin.
Toinen asenteisiin liittyvä ongelma on se, että haastateltaviksi otetaan sellaisia asiantuntijoita, joilla on vain suppea, tiettyyn psykiatrian osa-alueeseen liittyvä asiantuntemus ja sitten sellaisia, joilla ei ole mitään koulutusta eikä kokemusta masennuksen hoitamisesta. Esimerkiksi vuonna 1996 Aamulehdessä oli tällainen koko sivun juttu masennuksen hoidosta. Arvioni mukaan siinä oli faktaa vain 2-3 lyhyttä lausetta. On myös erittäin huolestuttavaa, etteivät edes sellaiset laadukkaina pidetyt lehdet kuten Hesari ja Aamulehti saa aikaiseksi asiallisia juttuja psykiatriasta kuin aivan harvakseltaan, ehkä kerran pari vuodessa. Jopa Ylen Teema, joka antaa itsestään kuvan laadukkaana tietolähteenä, on valinnut ohjelmistoonsa aivan ala-arvoisia ohjelmia. Ja nyt viimeksi tullutta Yle2:n ohjelmaa sähköallergiasta voisi kuvata tasoltaan kammottavan huonoksi.
Julkisessa sanassa usein esitetty perustelu on se, että lukijoiden on saatava tietoa myös vaihtoehtoisista hoitomuodoista ja esiin olisi nostettava myös kriittisiä aiheita. Mutta jos luodaan jatkuvalla negatiivisten uutisien tulvalla asenneilmapiiri, jossa masennuslääkkeiden käytöstä annetaan hyvin arveluttava kuva, vaikutetaan myös hoitoon. Tämä näkyy ihmisten tavassa suhtautua erilaisiin lääkkeisiin. Eikö olekin niin, että jos ihminen joutuu hengenvaarallisen sydänsairauden vuoksi sairaalaan ja kotiutuu sieltä 4 eri lääkkeen kanssa, on jokainen läheinen muistuttamassa, että lääkkeet käytetään sitten täsmälleen lääkärin ohjeiden mukaan. Ja kun hengenvaarallisen masennuksen sairaalahoidosta kotiutuu potilas 4 eri lääkkeen kanssa, ovat kommentit mitätöiviä ja kielteisiä, ”jos noita mömmöjä tosiaan alat popsia, niin puolet lääkkeistä kyllä lopetat heti”. Ja kyse on siis kahdesta hengenvaarallisesta sairaudesta. Mainittu Aamulehden juttu 1996 aiheutti sen, että potilaani toivat kyseistä artikkelia minulle töihin ja sanoivat, että eikö tämä artikkeli nyt tarkoita, että minun käytössäni olevat masennuslääkkeet on lopetettava. Kärjistettynä voisi sanoa, että lehdistön valitsema linja lisää henkistä kärsimystä, sairauksien kroonistumista, riskiä pysyvään työkyvyttömyyteen ja itsemurhia. Tässä leikitään siis erittäin vakavilla asioilla.
Psykiatrian dosentti Sami Anttila Tampereen yliopisto
http://www.samianttila.net/hullutuksia-julkisessa-sanassa/
Avoin kirje julkiselle sanalle
Varsinkin viime vuosina on julkisuudessa käsitelty ahkerasti psykiatriaan liittyviä aiheita. Varsinkin masennuslääkkeistä tuntuu tulevan kiihtyvällä vauhdilla juttuja lehtiin ja tv-ohjelmiin, internetistä nyt puhumattakaan. Ikävä kyllä näiden kannanottojen ja yleensäkin lääketiedettä koskevien uutisten ja dokumenttien taso tuppaa olemaan heikko ja aivan liian usein täysin ala-arvoinen niin, että asiat esitetään päinvastoin, mitä koeteltu lääketieteellinen tieto, tutkimus ja kokemus on alan lääkäreillä ja tutkijoilla.
Nostaisin ensimmäiseksi ongelmaksi asenteet. Varsinkin lehdistössä ennakkoasenteet tuppaavat muovaavan uutiset toimittajien ja yleisen asenneilmapiirin mukaisia. En esimerkiksi muista koskaan nähneeni pääosin myönteiseen sävyyn kirjoitettua artikkelia masennuslääkkeistä. Esimerkiksi masennuslääkkeiden käyttöön liittyvä itsemurhien väheneminen on osoitettu laajoissa väestötason tutkimuksissa. Sen sijaan uutisoidaan lääketutkimuksissa esiin tulleesta itsetuhoisuuden lisääntymisestä niillä potilailla, jotka saivat plasebon sijaan masennuslääkkeitä. Tämä liittyy siihen, että tutkimuksiin valikoituu vain pieni osa masennuspotilaista (noin 16 %) ja sellaisia potilaita, joilla masennuslääkkeet eivät auta, joilla on jo ennestään itsetuhoisuutta ja esimerkiksi päihdeongelmia. Lyhyesti sanottuna tutkimuksiin valikoituu sellaisia ihmisiä, joilla on joutilasta aikaa lähteä mukaan tutkimuksiin ja jotka sietävät huonommin tutkimuksen loppumiseen liittyviä hylkäyksen tunteita. On siis helppo ymmärtää, että toimittajan täytyisi olla hyvin perillä erilaisten tutkimusasetelmien ongelmista, jotta hän osaisi antaa tuloksille niiden ansaitseman huomion ja palstatilan. Vaikutelmakseni on tullut, että toimittajilla on laajasti vahvat omat asenteet näistä asioista. Kerran eräs toimittaja sen minulle sanoikin ihan suoraan, että hän kun tietää masennuksen hoidosta enemmän kuin minä. Yritä siinä sitten tuoda kantaasi esiin.
Toinen asenteisiin liittyvä ongelma on se, että haastateltaviksi otetaan sellaisia asiantuntijoita, joilla on vain suppea, tiettyyn psykiatrian osa-alueeseen liittyvä asiantuntemus ja sitten sellaisia, joilla ei ole mitään koulutusta eikä kokemusta masennuksen hoitamisesta. Esimerkiksi vuonna 1996 Aamulehdessä oli tällainen koko sivun juttu masennuksen hoidosta. Arvioni mukaan siinä oli faktaa vain 2-3 lyhyttä lausetta. On myös erittäin huolestuttavaa, etteivät edes sellaiset laadukkaina pidetyt lehdet kuten Hesari ja Aamulehti saa aikaiseksi asiallisia juttuja psykiatriasta kuin aivan harvakseltaan, ehkä kerran pari vuodessa. Jopa Ylen Teema, joka antaa itsestään kuvan laadukkaana tietolähteenä, on valinnut ohjelmistoonsa aivan ala-arvoisia ohjelmia. Ja nyt viimeksi tullutta Yle2:n ohjelmaa sähköallergiasta voisi kuvata tasoltaan kammottavan huonoksi.
Julkisessa sanassa usein esitetty perustelu on se, että lukijoiden on saatava tietoa myös vaihtoehtoisista hoitomuodoista ja esiin olisi nostettava myös kriittisiä aiheita. Mutta jos luodaan jatkuvalla negatiivisten uutisien tulvalla asenneilmapiiri, jossa masennuslääkkeiden käytöstä annetaan hyvin arveluttava kuva, vaikutetaan myös hoitoon. Tämä näkyy ihmisten tavassa suhtautua erilaisiin lääkkeisiin. Eikö olekin niin, että jos ihminen joutuu hengenvaarallisen sydänsairauden vuoksi sairaalaan ja kotiutuu sieltä 4 eri lääkkeen kanssa, on jokainen läheinen muistuttamassa, että lääkkeet käytetään sitten täsmälleen lääkärin ohjeiden mukaan. Ja kun hengenvaarallisen masennuksen sairaalahoidosta kotiutuu potilas 4 eri lääkkeen kanssa, ovat kommentit mitätöiviä ja kielteisiä, ”jos noita mömmöjä tosiaan alat popsia, niin puolet lääkkeistä kyllä lopetat heti”. Ja kyse on siis kahdesta hengenvaarallisesta sairaudesta. Mainittu Aamulehden juttu 1996 aiheutti sen, että potilaani toivat kyseistä artikkelia minulle töihin ja sanoivat, että eikö tämä artikkeli nyt tarkoita, että minun käytössäni olevat masennuslääkkeet on lopetettava. Kärjistettynä voisi sanoa, että lehdistön valitsema linja lisää henkistä kärsimystä, sairauksien kroonistumista, riskiä pysyvään työkyvyttömyyteen ja itsemurhia. Tässä leikitään siis erittäin vakavilla asioilla.
Psykiatrian dosentti Sami Anttila Tampereen yliopisto
http://www.samianttila.net/hullutuksia-julkisessa-sanassa/
Vastaukset 149
Vanhimmat
Jos lukisit uudestaan viestin n:o1 ja sen loppuosan nettisivultani, huomaisit että kritiikin kärki on suunnattu tietämättömille ihmisille, jotka kuvittelevat itsestään suuria. Ja samalla pitävät yllä itsemurhia lisäävää hoitokielteistä ilmapiiriä. Tuskin tarkoituksella mutta tyhmyyttään.
"Laita listaa tutkimusta joihin vetoat, niin luen ne."
Kerropa minulle, miten selitän maallikolle 20 vuoden kokemukseni sekä teoriasta että käytönnöstä. Ehkä se on todella helppoa sillä "luonnontieteellisellä" alalla, jolla väität toimivasi. Minun alallani se ei ole mahdotonta, mutta vaatii vuosien koulutuksen.
Juuri tällaiset viisastelijat ovat kritiikkini kärki. He piinaavat sairaita ihmisiä väittämällä, että muutaman lehtijutun lukemalla he ohittavat erikoislääkärin (tai ylopistoklinikan erikoislääkäreitä kouluttavan dosentin) pätevyyden. Ja seuraavaksi alkavat puoskaroida omilla hoito-ohjeillaan.
Olen tavannut useita tohtoritason insinöörejä, fyysikoita, kemistejä, ym, jotka väittävät perehtyneensä vuosien ajan psyykenlääkkeisiin. Yksikään heistä ei ole ymmärtänyt edes alkeita farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista, jotka ovat erittäin tärkeitä psyykenlääkkeiden vaikutusten ymmärtämiseksi. Tuntematta niitä, ei maallikko voi lähteä ottamaan siitä edellä mainitusta lääkityksestä "puolet pois".
Niinpä saat tilaisuuden osoittaa todellista osaamista: mikä on ainoa masennuslääke, jonka on osoitettu lisäävän CYP2DP:n aktiivisuutta maksassa? Lähdekin olisi kiva tietää.
Mistä sinä nyt oikein puhut, dosentti?
Ei minua kiinnosta mikään CYP2DP:n aktiivisuus maksassa, etkä ole siitä ensimmäisessä puhunut mitään. Onko asialla jotain tekemistä itsemurha-alttiuden, väärien hoito- tai mielialalääketietojen kanssa? Ei tämä ole mikään viisastelukerho. Voisitko pysyä asiassa?
Sen sijaan olet sanonut:
"Esimerkiksi masennuslääkkeiden käyttöön liittyvä itsemurhien väheneminen on osoitettu laajoissa väestötason tutkimuksissa"
- mitkä tutkimukset, kerro lähde/lähteet???
"On myös erittäin huolestuttavaa, etteivät edes sellaiset laadukkaina pidetyt lehdet kuten Hesari ja Aamulehti saa aikaiseksi asiallisia juttuja psykiatriasta kuin aivan harvakseltaan, ehkä kerran pari vuodessa."
- mikä on väärää tietoa hoidosta ja millä perusteella?
"Varsinkin masennuslääkkeistä tuntuu tulevan kiihtyvällä vauhdilla juttuja lehtiin ja tv-ohjelmiin, internetistä nyt puhumattakaan. Ikävä kyllä näiden kannanottojen ja yleensäkin lääketiedettä koskevien uutisten ja dokumenttien taso tuppaa olemaan heikko ja aivan liian usein täysin ala-arvoinen niin, että asiat esitetään päinvastoin, mitä koeteltu lääketieteellinen tieto, tutkimus ja kokemus on alan lääkäreillä ja tutkijoilla."
- mikäs on väärää tietoa masennuslääkkeistä ja millä perusteella?? Lähteet mukaan
Joten koskas se aloittamasi asian argumentointi eli perusteleminen alkaa??? Lähteet mukaan.
Väitelleenä tietänet, että se joka jotain alkaa väittää, sen tulee esittää väiteensä toteen. Joten odotan mielenkiinnolla niitä lähteitä ensimmäisen viestisi väitteisiin...
"Ei minua kiinnosta mikään CYP2DP:n aktiivisuus maksassa, etkä ole siitä ensimmäisessä puhunut mitään. Onko asialla jotain tekemistä itsemurha-alttiuden, väärien hoito- tai mielialalääketietojen kanssa? Ei tämä ole mikään viisastelukerho. Voisitko pysyä asiassa?"
Keskustelussa on nyt sellainen vika, ettemme ole lähimainkaan tasapuolisia keskustelijoita. Kun tuollainen interaktiojuttu näyttää menevän yli hilseen, nuo perustiedot masennuslääkkeistä näyttävät olen pahasti hakusessa. Saisin selittää alkeita sinulle vuosia.
Pieni vinkki kuitenkin. Älä vitse laitta lähteeksi BMJ:n juttuja. Katsos kun lähteellä ja lähteellä on eroa. Se lehti on alkanut jo 10 v sitten profiloitua tiedelehtien Seiskaksi.
Jos nyt voisit yställisesti vastata näihin allaoleviin kysymyksiin etkä leikkiä varajeesusta, mutta se ilmeisesti ihan mahdotonta...
En yhtään ihmettele, etteivät juttusi mene läpi lehdistössä, koska et perustele niitä. MIten hitossa voit edes olla mikään tutkija, jos (itse)kriittisyyttä ei ole missään? Pelkkää ylimielistä omahyväisyyttä.
"Esimerkiksi masennuslääkkeiden käyttöön liittyvä itsemurhien väheneminen on osoitettu laajoissa väestötason tutkimuksissa"
- mitkä tutkimukset, kerro lähde/lähteet???
"On myös erittäin huolestuttavaa, etteivät edes sellaiset laadukkaina pidetyt lehdet kuten Hesari ja Aamulehti saa aikaiseksi asiallisia juttuja psykiatriasta kuin aivan harvakseltaan, ehkä kerran pari vuodessa."
- mikä on väärää tietoa hoidosta ja millä perusteella?
"Varsinkin masennuslääkkeistä tuntuu tulevan kiihtyvällä vauhdilla juttuja lehtiin ja tv-ohjelmiin, internetistä nyt puhumattakaan. Ikävä kyllä näiden kannanottojen ja yleensäkin lääketiedettä koskevien uutisten ja dokumenttien taso tuppaa olemaan heikko ja aivan liian usein täysin ala-arvoinen niin, että asiat esitetään päinvastoin, mitä koeteltu lääketieteellinen tieto, tutkimus ja kokemus on alan lääkäreillä ja tutkijoilla."
- mikäs on väärää tietoa masennuslääkkeistä ja millä perusteella?? Lähteet mukaan
Joten koskas se aloittamasi asian argumentointi eli perusteleminen alkaa??? Lähteet mukaan.
Väitelleenä tietänet, että se joka jotain alkaa väittää, sen tulee esittää väiteensä toteen. Joten odotan mielenkiinnolla niitä lähteitä ensimmäisen viestisi väitteisiin...
Kun penisilliini ja antibiootit keksittiin lääkärit alkoivat määrätä niitä kaikille varmuuden vuoksi, varsinkin lapsille, kunnes havahdutiin virheeseen. Sama tilanne taitaa olla nyt masennuslääkkeiden kanssa, joita nykyään syötetään vaivaan kuin vaivaan.
Kun paljon kylvetään, myös paljon niitetään, haittoja alkaa näkyä lisääntyvästi.
Toimittajat ovat sitä varten, että he kertovat maailmassa tapahtuvista asioista, myös masennuslääkkeiden sivuvaikutuksista. Miksi Samin mielestä sitä ei saisi tehdä? Eivät he itse niitä juttuja keksi omasta päästään. toimittajat ovat ihan oikeassa kun he ottavat haastateltavakseen kaikenlaisia ihmisiä, myös Samin kaltaisia.
Samin asennemaailma vaikuttaa olevan supistunut liikaa tieteelliseksi tutkimukseksi, jolloin käytännön tasolla ihmisten elämä ja sairaudet ovat jääneet sokean pisteen varjoon.
Sami voisi keskustella tieteellisesti omilla lääkäreiden palstoillaan sitä varten on olemassa erikoislehdet. Tavallinen lehti ei ole sitä varten.
Masennuslääkkeiden mukana tulee aina lääkeseloste, johon pyydetään tutustumaan aina ennen kuin aloittaa lääkkeen käytön. Heti alussa korostetaan itsetuhoisuuden ja itsemurhan ja kuoleman ajatusten tulemista lääkken käytön seurauksena. Tämä siis lääketehtaan toimesta. Kouluampujat ym.vastaavat ovat olleet mielialalääkittyjä.
Miksi Samin täytyi ottaa nyt esille lääketutkimukset? Onko niissä jotain pelottavaa pätevälle lääkärille?
Jos hengenvaaralliseen masennukseen määrätään 4 lääkettä, saattaa olla ihan ok. Mutta kun 4 lääkettä määrätään tuhansia kertoja enemmän myös ei sairaille, voi aivan hyvin kehottaa jättämään puolet niistä pois, ettei sairastu ihan oikeasti hengenvaarallisesti haittavaikutuksista.
Onkohan Sami tullut työssään siihen vaiheeseen, että alkaa havahtua siihen tosiasiaan, että potilaat eivät paranekaan tieteellisillä hoidoilla vaan palaavat vastaanotolle yhä sairaampina ja uusien oireiden kera?
Eikö Sami voisi tarjota asiallista juttua psykiatriasta?
Suoraan kysymykseen suora vastaus. Olen lähtenyt julkiseen debattiin, koska minua hirvittää asiantuntemattomien puoskareiden toiminta, joka lisää itsemurhia. Mielestäni tämä on riittävän asiallinen keskustelun avaus. Joka koskee omaa työtäni ja myös tutkimuksen kautta saatua näkemystä.
Nuo sloganit lääkkeiden määräämisestä terveille ovat suoraan sanottuna tyhmyyttä. Se häviävän pieni osa mitä lääkitystä kirjoitetaan sellaisille potilaille, jotka eivät sitä tarvitse, ei ole mikään suuri ongelma. Sanon tämän 20 vuoden työkokemuksella. Kauanko sinä olet hoitanut masennuspotilaita? Ja milloin valmistuit lääkäriksi? Päätellen kommentistasi kouluampujista epäilen, ettei sinulla ole mitään muuta kuin mielipiteitä. Ja niillä sitten piinataan ja puoskaroidaan sairaiden ihmisten taakkaa lisäten.
Kritiikkini kärki ovat kouluttamattomat ihmiset, jotka toiminnallaan pilaavat hoitotuloksia. Jos kerran asiat ovat näin yksinkertaisia, aloittanet viikonloppukurssin pohjalta uran neurokirurgina, ihan tosta vaan.
No eipä lehdissä kirjoiteta siitäkään, kuinka paljon sivuvaikutuksi esim. perus verenpainelääkkeillä, kolesterolilääkkeillä ja muilla sydän-ja verisuonitauteihin liittyvillä lääkkeillä on. Niillä nimittäin on ja paljon, mutta ei kukaan siltikään niitä jätä syömättä, koska kaikki ymmärtävät, että ne ovat tarpeellisia. Jotta ei satu jonain päivänä kupsahtamaan infarktiin.
On ihan normaalia siis, että lääkkeillä on sivuvaikutuksia. En tähän hätään keksi yhtään lääkettä jolla ei olisi sivuvaikutuksia. Pointtini on, että masennuslääkkeet ovat aivan yhtä tarpeellisia kuin sydän- ja verisuonitautien lääkkeet, mutta ihmiset eivät tunnu tajuavan sitä. Sitten kuten Sami Anttila kirjoitti lehdistö luo massahysteriaa niiden tarpeettomuudesta ja vaarattomuudesta yms...
Lisäksi täällä kaikki ihmiset, jotka eivät tiedä mitään lääkkeistä kirjoittavat niistä aivan kun tietäisivät niistä jotain. Kehoittavat ihmisiä olemaan syömättä niitä.
Eikö järki nyt sano, että jos Psykiatrian erikoislääkäri tai vielä koulutetumpi henkilö määrää jotain lääkettä tai useampia niin niitä kannattaa syödä. Eikä lukea täältä tai sanomalehdestä, jonkun kirjoittamaa juttua niiden turhuudesta tai vaarallisuudesta ja sitten uskoa sitä.
En ymmärrä tämän hetkistä trendiä johon tuntuu liittyvän voimakas lääkevastaisuus. On totta, että joissakin tutkimuksissa on todettu, että esim. ssri lääkkeillä on kai osaksi placeboon rinnastettava vaikutus. Mutta mitä välilä sillä onko vaikutus placebo efekti vai todellinen jos olo paranee. Niin sietää olla tyytyväinen.
Itse luotan omaan psykiatriini kuin kallioon. Toki käymme avoimen vuorovaikutuksellista keskustelua lääkityksestäni, mutta jos hän jotain lääkettä ehdottaa niin varmasti sitä suostun syömään. Hän on käynyt pitkän koulutuksen ja on kokenut ammattilainen.
Sitten kuten Sami Anttila kirjoitti lehdistö luo massahysteriaa niiden tarpeettomuudesta ja vaarattomuudesta yms...
KORJAUS vaarattomuudesta=vaarallisuudesta
"Eikö järki nyt sano, että jos Psykiatrian erikoislääkäri tai vielä koulutetumpi henkilö määrää jotain lääkettä tai useampia niin niitä kannattaa syödä. Eikä lukea täältä tai sanomalehdestä, jonkun kirjoittamaa juttua niiden turhuudesta tai vaarallisuudesta ja sitten uskoa sitä."
Järki sanoo sen, ettei todellakaan kannata luottaa suoraan lääkäreihin, jotka eivät yhtään tutki oireita, koska jo viimeisen vuoden aikana lähipiirissä on tapahtunut lähemmäs 10 hoitovirhettä, jotka on korjattu potilaan omatoimisuuden ja seuraavan potilaan omaa mielipidettä vähättelemättömän lääkärin avulla.
Masennuskin saattaa johtua monesta asiasta. Jos lääkkeitä määrätään ilman mitään verikokeita ja tutkimuksia, niin en todellakaan söisi kenenkään mututuntumalta tuputtamia lääkkeitä.
Hyvä kun asiantuntijakin käy palstalla.
Kirjoittaa vaan niin hienosti ettei sitä tavis täysin tajua mutta kyllä jutun pointti meni perille.
Olen kyllä huomannut ihan taviksen näkökulmastakin että masislääkkeet ovat saaneet jonkunlaisen myrkyn maineen mennyt jopa hysterian tasolle.
Minun on ainakin pakko turvautua ajoittain lääkitykseen kun alkaa menemään liian depikseen. Onneksi minulle vuosien kokeilun jälkeen löytyi oikea lääke se oli tosi loistava homma.
Pakko vaan salata tuo käyttö muuten kaikki alkaa pelkäämään että alan ammuskelemaan tai jotain.
Raivostuttaa jos sen takia saan hullun leiman että ajoittain masentaa ja käytän siihen lääkkeitä.
Kyllä minä luotan ihan asiantuntijoihin kuten omaan psykiatriini joka on loistava tyyppi.
Kohta varmaan pitää pyytää apteekkaria antamaan takahuoneessa ne lääkkeet ettei muut asiakkaat pelästy siihen on tässä on menty p...kele sanon ihan suoraan.
Hieman naurattaa Samin heittämä CYP2DP haaste.
Googlen toiminta hidastui huomattavasti. :)
Koulutus ei ole tae hoidollisesti onnistuneelle lopputulokselle. Tässä maassa on
töissä nostamassa palkkaa lääkäreitäkin, jotka lähes tietoisesti pyrkivät
semmoiseen tulokseen jossa potilas kuolee.
"Koulutus ei ole tae hoidollisesti onnistuneelle lopputulokselle. Tässä maassa on
töissä nostamassa palkkaa lääkäreitäkin, jotka lähes tietoisesti pyrkivät
semmoiseen tulokseen jossa potilas kuolee. "
Sanopa yksikin nimi. Koska teit rikosilmoituksen?
Mina+en+luota+yhteenkaan++henkilo+on++joka+on+lukenut+freudilaista+vainoharhaisia+pannukakku+teoriaa+jossa++tieteenteon+tai+diaknoosien+pohjana+on+vain+Freud+satusedan+teoria..+Enemman+luotan+joulupukkiin+kuin+heihin.
"Hieman naurattaa Samin heittämä CYP2DP haaste. Googlen toiminta hidastui huomattavasti. :)"
Mikäs siinä nauratti?
Haluan laajentaa keskustelua mediuutiset sivuston linkillä jossa selviää aivan hyvin psyykelääkevalmistajien moraali ja mistä tutkimustuloksissa on paljolti kyse. Rahasta.. rahasta ja rahasta... ihmishengillä ja haittavaikutuksilla ei ole niinkään merkitystä kunhan vaan rahaa tulee... Lääkärit ja tutkimusapurahat ovat erittäin oleellinen osa tässä järjestelmässä.
Lainaus Medituutisten uutisesta vuodelta 2010
"AstraZenecaa syytetään siitä, että se on johtanut lääkäreitä ja potilaita harhaan esittelemällä Seroquelin käytölle myötämielisia tutkimuksia. Samalla yhtiö on jättänyt kertomatta tutkimuksista, joiden mukaan lääkkeen käyttö lisää diabetesriskiä. "
Yhtio maksoi silloisella kurssilla korvauksia lainvastaisesta markkinoinninta 390 miljoonaa euroa.. Lääkärit ovat (lainvastaisen) markkinoinnin kohde. Jos tämän koko luokan lääkejätti sortuu vääristelemään tutkimustuloksia niin sitä ovat tehneet myöskin muutkin lääkevalmistajat. Joten jos edes lääkäri ei voi luottaa tutkimustuloksien puolueettomuuteen niin kuinka paljon sitten tavallista lääkkeidenkäyttäjää harhauteteen.
Tiedän kyllä että esimerkki on Yhdysvalloista jossa on erilainen "lääkekulttuuri" ja toimintamalli mutta kyllä kyseinen uutinen ja useat uutisessa mainitut lääkejättien maksamat korvaussummat kertovat karua totuutta psyykelääkebisneksen raadollisuudesta.
Linkki:
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/astrazeneca miljoonakorvauksiin psyykenlaakkeen vaarasta markkinoinnista/a399467
Lisäys äskeiseen kommenttiin. Tiedän kyllä että esimerkiksi ottamani Seroquel on neurolepti eikä masennuslääke. Mutta nykyään on yleistynyt laajassa mitassa neuroleptien käyttö moninaisissa mielenterveysongelmien hoidossa. Samat lääkejätit jotka valmistavat masennuslääkkeitä valmistavat hyvin usein myös käytetyimpiä neuroleptejä.
STT vastasi että miettivät asiaa. Hesari, Aamulehti, Yle, Journalisti ym eivät vaivautuneet vastaamaan. Julkisella sanalla ei vaikuta olevan etusijalla julkaistujen tietojen totuudenmukaisuus. Julkisen sanan neuvostosta sain opastusta ja löysin toimittajien eettiset ohjeet. Asioista saa kirjoittaa hyvin vapaasti täyttä roskaa. Mutta menepä sanomaan, että vaimon vanha ompelukone olisi myytävänä, niin johan räpsähtää huomautus JSN:ltä.
Taitaa olla sama S.A-mies raivonnut ainakin tohtori Tolosen kanssa aikaisempina vuosina..Julkaiseeko joku juttujansa?
mistä meistä erottaa näillä palstoilla dosentit hulluista, ei ole sähköhenkkarit käytössä.miksi joku dosntti olisi täällä ylipäänsä, potilaspula?lukeneita miehiä.
voisin olla itsekin dosentti vaan en kyllä ole minkä myönnän. oikea anttila vaikuttaa asialliselta
Yllä on www-sivuni. Laita viestiä siellä olevaan osoitteeseen niin tiedät olevasi tekemisissä oikean ihmisen kanssa. Sama www-osite löytyy Mehiläisen sivuilta, joten erehtymisen vaaraa ei ole.
Kun julkinen sana alkaa leikkiä ihmishengillä, on mahdollisimman suuri julkisuus kritiikille tarpeen. Olen saanut esiintulostani pääosin erittäin myönteistä palautetta kollegoilta.
Toistan itseäni. Asia on vakava. Ruotsalainen sanoisi gravallvarlig.
Se on niin vakavaa, ettei arvon dosentti vaivaudu perustelemaan omia väitteitään.
Olen havainnut useampia vuosia, että sekä psykiatreilta että psykologeilta puuttuu argumentoinnin taito. Olet oikealla asialla, "Loppu Propagandalle"! Sinun lisäksi "OPM" on oikealla asialla tarkastellessaan tuoteturvallisuutta.
Jos joku jostain löytäisi ensimmäiset tuoteselosteet kun lääke on otettu käyttöön Suomessa (esim. Seroquelin) ja pystyisi todistamaan ne "markkinointiväittämät" (esim. ei nosta painoa, tehokas uusi lääke, erittäin vähäiset haittavaikutukset) joilla niitä on potilaille markkinoitu/kehuttu esim. psykiatrisissa sairaaloissa. ja vertaisi niitä nykyisiin tuoteselosteiden tunnettuihin haittavaikutuksiin olisi ero huomattava.
Useimmat psykiatrisen sairaalan potilaat ja erityisesti hoitajat muistavat ajan jolloin sairaalan jokaiselle hoitajalla oli Risperdal muistilaput, kynä, hiirenalusta ja usko lääkkeen ylivertaisuuteen rajaton. Nykyään Risperdal taitaa olla mennen talven "lumia" ja seuraava villitys johon usean vaikeasti mielenterveysongelmaisen lääkitys vaihdetaan/lisätään on jo tullut.
Arvioitaessa alan ammattilaisten (esim. ylilääkäreiden) suhtautumista tiettyihin muotilääkkeisiin ja niiden määräämisen yleisyyteen pitäisi julkisuuteen saada enemmän tietoa mm. sidonnaisuuksista. Hyvin usea johtavassa asemassa oleva psykiatri on saanut sivutuloja joka tutkimusapurahoina tai koulutuspalkkioina.
Hyvin huomattavaa on myös että ihan hiljattain eräs lääkejätti niitti uutismainetta jättämällä tietoisesti ilmoittamatta tietonsa lääkkeidensä haittavaikutuksista.
Onhan se tilastollinen tosiasia että itsemurhien määrä on vähentynyt. Ja yhtenä syynä pidetään tehokkaampaa masennuksen diagnisointia ja uusia masennuslääkkeitä. Mutta minkä takia masennuslääkkeitä syövien ihmisten lukumäärä ja mielenterveyssyistä eläkkeelle jäävien määrät kasvavat jatkuvalla syötöllä. Jos lääkkeet ovat niin tehokkaita kuin mainostetaan niin miksi työkyvyttömyys ja sairaspoissaolot eivät vähenä siinä suhteessa kun masennuslääkkeiden käytön yleisyys antaisi olettaa.
Myös masennuslääkkeiden määrääminen mitä erilaisempiin vaivoihin ja tehostamaan muiden lääkkeiden vaikutusta yleistyy jatkuvasti erityisesti vanhusten keskuudessa. Silti lääkkeiden yhteisvaikutuksista on olemassa kovin vähän laaja-alaista tutkimustietoa. Lääkkeiden haittavaikutusten hoitamille toisilla lääkkeillä yleistyy.
Loppukevennys:
On ihan "hauska" toteamus kun nivelrikosta kärsivät vanhus "täräyttää" masennuslääkettä "kuviteltuun kipuun" tyrkyttävälle lääkärille kysymyksen että mikä on nivelrikon yleisin oire... Lääkärin vastaus: kova kipu...
Lainaus tekstistä:
" Sanon tämän 20 vuoden työkokemuksella. Kauanko sinä olet hoitanut masennuspotilaita? Ja milloin valmistuit lääkäriksi? Päätellen kommentistasi kouluampujista epäilen, ettei sinulla ole mitään muuta kuin mielipiteitä. Ja niillä sitten piinataan ja puoskaroidaan sairaiden ihmisten taakkaa lisäten.
Kritiikkini kärki ovat kouluttamattomat ihmiset, jotka toiminnallaan pilaavat hoitotuloksia. Jos kerran asiat ovat näin yksinkertaisia, aloittanet viikonloppukurssin pohjalta uran neurokirurgina, ihan tosta vaan"
En haluaisi loukata mutta mielestäni ylläoleva pätkä eräästä vastauksestasi on vähän samanlaatuista ja -tasoista kuin kaksi "oikeata hullua" kinaamassa mielenterveyschatissa "että onko tämä sun vai mun hiekkalaatikko" Jos haluat asiallista keskustelua ja saada uskottavuutta edustamallesi asialle niin unohda "hiekkalaatikkotappelut" lapsellisuuksista ja keskity itse asiaan.
Olen oikeasti huolissani suomen psykiatrien ammattitaidosta jos heidän dosenttiensa julkisuuskuvan hoitoon kuuluu ylläolevankaltainen julkinen keskustelu. Dosenttitason psykiatrian alan ammattilaiselta olisin itse ainakin odottanut älykästä, perusteltua keskustelua enkä mitään "perus mt-chattilaisen" juupas-eipäs-riitoja provosointeineen.
En ole missään kertonut haluavani aloittaa keskustelua. Ensimmäinen yritys "tiedemiehen" kanssa stoppasi siihen ettei hänellä näyttänyt olevan edes perustietoja aiheesta. Muutenkin asiallisen keskustelun aloittaminen suomi24:ssä ei vaikuta kovin fiksulta. Olen ollut mukana erilaisissa nettikeskusteluissa 1996 alkaen ja huutelu nimimerkin takaa tekee tyhjäksi asiallisen keskustelun. Aikoinana sfnetissä oltiin mukana omalla nimellä, eikä sekään taannut että olisi oltu rehellisesti selvittämässä asioita. Viimeisimmässä keskustelussa aiheena oli masennuslääkkeiden lopetusoireet. Viikkojen jauhamisen jälkeen selvisi, että asiaan mukamas perehtyneellä oli perusteet hukassa.
Aloitukseni oli lähinnä tiedoksi. Julkisuudessa leikitään vakavilla asioilla.
Apuasi tarvitaan tuossakin keskustelussa:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10970976
Aloittaja mainitsee selvästi, että hän haluaa apua asiantuntijalta, kuten Sami Anttilalta.
Aikas mielenkiintoista, kun aloittaa keskustelun tällä palstalla ja kun aletaan penäämään perusteluja, niin sitten sanoo, että asia oli vaan "tiedoksi". Hei halloo!
Näihin yksinkertaisiinkaan asioihin ei arvon dosentti halua tai pysty vastaamaan, niin kuka voi ottaa vakavasti tuollaisen "tutkijan" ja "keskustelijan". Ihan sama mikä on virallinen asema tai tutkinto.
Mene jättämään niitä jumallisia ilmoituksia muualle kuin keskustelupalstoille.
Toistan kysymykseni ks,. edellä
Sen sijaan olet sanonut:
"Esimerkiksi masennuslääkkeiden käyttöön liittyvä itsemurhien väheneminen on osoitettu laajoissa väestötason tutkimuksissa"
- mitkä tutkimukset, kerro lähde/lähteet???
"On myös erittäin huolestuttavaa, etteivät edes sellaiset laadukkaina pidetyt lehdet kuten Hesari ja Aamulehti saa aikaiseksi asiallisia juttuja psykiatriasta kuin aivan harvakseltaan, ehkä kerran pari vuodessa."
- mikä on väärää tietoa hoidosta/psykiatriasta ja millä perusteella?
"Varsinkin masennuslääkkeistä tuntuu tulevan kiihtyvällä vauhdilla juttuja lehtiin ja tv-ohjelmiin, internetistä nyt puhumattakaan. Ikävä kyllä näiden kannanottojen ja yleensäkin lääketiedettä koskevien uutisten ja dokumenttien taso tuppaa olemaan heikko ja aivan liian usein täysin ala-arvoinen niin, että asiat esitetään päinvastoin, mitä koeteltu lääketieteellinen tieto, tutkimus ja kokemus on alan lääkäreillä ja tutkijoilla."
- mikäs on väärää tietoa masennuslääkkeistä ja millä perusteella?? Lähteet mukaan
jos itseään noin korostaa kuten anttila tekee muita polkemalla ja itseään kehumalla ,niin onkohan kunnossa joko osaaminen tai omakuva muuten?
Loppu Propagandalle:"Näihin yksinkertaisiinkaan asioihin ei arvon dosentti halua tai pysty vastaamaan, niin kuka voi ottaa vakavasti tuollaisen "tutkijan" ja "keskustelijan". "
Siinä päästiin heti asian ytimeen. Nämä asiat ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia. Mutta käytyäni keskusteluja netissä yli 15 vuotta niin älkää sanoko että luovutan heti ja ylimielisyyttäni. Alla selkein kuvaus masennuslääkkeiden ja itsemurhien yhteydestä. Tutkimus tehtiin siihen aikaan kun lähes kaikki masennuslääkkeet olivat myrkyllisiä yliannoksina. Käyttö lisääntyi 50% ja itsemurhat laskivat 60%.
Suomalainen lähde (linkki alimmalla rivillä): Depressiolääkityksen on väitetty joissakin tapauksissaa lisäävän itsemurhariskiä, koska potilaalle annetaan toksista lääkeainetta jonka yliannos voi johtaa kuolemaan tai koska eräät lääkkeet saattaisivat aiheuttaa itsemurhariskiä lisääviä sivuvaikutuksia. Molemmat hypoteesit on syytä ottaa vakavasti, mutta kummankaan itsemurhien määrää lisäävästä vaikutuksesta ei ole vakuuttavaa näyttöä. ... Voimakkaimmin depressiolääkkeiden käyttöä puoltaisivat Gotlannissa toteutetun koulutusohjelman antamat kokemukset: depressiolääkkeiden käyttö alueella puolitoistakertaistui itsemurhakuolleisuuden samanaikaisesti puolittuessa (Rutz ym. 1989).
Rutz W, von Knorring L, Wålinder J. Long-term effects of an educational program for general practitioners given by the Swedish Committee for the prevention and treatment of depression. Acta Psychiatr Scand 1992; 85:83-8
Rihmer Z, Rutz W, Pihlgren H. Depression and suicide on Gotland. An intensive study of all suicides before and after a depression-training programme for general practitioners. J Affect Disord. 1995 Dec 18;35(4):147-52.
In 1983 and 1984, the Swedish Committee for the Prevention and Treatment of Depression (PTD) organised a postgraduate training programme on the diagnosis and treatment to all the general practitioners on Gotland, Sweden. In the following years, the frequency of suicide and inpatient care for depression decreased significantly, as well as the frequency of sick leave for depression. The results of the Gotland study have provided evidence for the view that early recognition and adequate treatment of depression is one essential method of suicide prevention (Rutz et al., 1989; Rutz et al., 1992). A detailed retrospective clinical analysis, of all 115 consecutive suicide victims on Gotland between 1981 and 1992 presented in this study, showed that male gender and violent methods were overrepresented. 50 suicides had a DSM-III-R axis I diagnosis and half of them (n = 25) had primary major depression. Bipolar II disorder was relatively overrepresented in this sample. After the PTD programme, the proportion of depressive suicides was significantly lower than before. This finding strongly suggests that the significant decrease in the suicide rate after the PTD programme is a direct result of the robust decrease in depressive suicides of the area served by trained GPs. The practical importance of this finding is briefly discussed.
Suomalainen lähde: Erkki Isometsä, Markus Henriksson, Jouko Lönnqvist.
MASENNUSTILAT JA ITSEMURHA. Nr: 3 / 1994 • s. 341 Duodecim
Löytyy netistä http://tinyurl.com/9dexe7s
Ihan maallikkona kiinnitän huomiota että tutkimustulokset ja lähdeviitteet ovat 80 ja 90-luvuilta. Kuinka moni silloin laajassa käytössä olleista masennuslääkkeistä on edelleen käytössä laajassa mitassa?.
Käsittääkseni useimmmat nykyisin suositut SSRI-masennuslääkkeet eivät olleet tuolloin käytössä kovinkaan merkittävässä määrässä.
Heitän keskusteluun lisäksi vielä yhden väittämän joka on kuultu erään psykiatrin suusta kuulemma. Suomessa käytetään paljon mielenterveyslääkkeitä koska mitään muuta hoitoa tai lääkehoitoa tukevaa hoitoa (esim. psykoterapiaa) ei pystytä antamaan siinä laajuudessa kuin olisi tarpeellista. Ainoa keino hoitaa suuria määriä mielenterveyspotilaita nykyisten resurssien rajoissa edes jotenkin on suuritehoinen "lääkitseminen" riippumatta siitä mikä olisi todellisuudessa tehokkain ja parhain hoitomuoto tai lääkitys potilaalle. Mitä itse alan ammattilaisena olet mieltä. Johtuuko suuret mielenterveyslääkkeiden käyttömäärät juuri siitä että tällä korvataan vakavia resurssipuutteita tehokkaimmin koska toinen vaihtoehto on hoitamatta jättäminen.
Suomalaisen arvion tekemisessä on ollut mukana kansainvälisesti erittäin arvostettu professori Lönnqvist, ja professori Isometsä on myös aihetta tutkinut uusimpien masennuslääkkeiden suhteen.
Erkki Isometsä. Serotoniinilääkkeet tuskin lisäävät itsemurhia Nr: 10 / 2005 • s. 1035 Duodecim
"Kaikkein keskeisin kysymys koko keskustelussa on lopultakin se, mikä on laajan SSRI-hoidon kokonaisvaikutus itsemurhakuolleisuuteen. Jos masennuslääkitys todella lisäisi itsemurhariskiä, niin myyntilukujen kasvaessa myös itsemurhakuolleisuuden voisi olettaa kasvavan. Näin ei ole käynyt. Muualla maailmassa yleiskuva masennuslääkkeiden käytön lisääntymisen ja itsemurhakuolleisuuden yhteydestä on, että käytön yleistyessä väestössä itsemurhakuolleisuus vähenee - myös nuorten ikäryhmässä (Olfson ym. 2003). Suomessa itsemurhakuolleisuus on pienentynyt tasaisesti huippuvuodesta 1990 vuoteen 2003 noin kolmanneksella (Partonen ym. 2003). Samanaikaisuus ei todista syy- yhteyttä, mutta on vaikea nähdä mitään muuta uskottavaa tekijää, joka kulkisi yhtä lailla käsi kädessä itsemurhakuolleisuuden vähentymisen kanssa kuin samanaikaisesti moninkertaisiksi kasvaneet depressiolääkkeiden myyntiluvut. Näitä lukuja on toki syytä pitää osoittimena, joka kertoo paitsi lääkehoidosta myös paremmasta diagnostiikasta ja aktiivisemmasta kokonaishoidosta.
Hyvä vastaus. Pitää oikein kehua samiakanttilaa.
Selviääkö tutkimuksista/arvioista että miten itsemurhayritysten lukumäärä on muuttunut suhteessa väestöön. Itsemurhayrityksiähän tapahtuu paljon. Kaikki eivät edes kirjaudu mihinkään tilastoihin. Myös itsetuhoinen käyttäytyminen (esim. viiltely) on etenkin nuorten keskuudessa yllättävänkin yleistä.
Itsemurhakuolleisuuden suuruuteen vaikuttaa hyvin huomattavasti tekotapa mikä on osittain kulttuuri- ja sukupuolisidonnaista. Käsittääkseni miehet onnistuvat itsemurhissa naisia "helpommin" koska suosivat väkivaltaisia tapoja kuten ampuminen ja hirttäminen. Naiset suosivat paljon mm. myrkyttäytymistä.
Koska lääkkeiden kehitystyössä ja määräämiskäytännöissä on panostettu yliannoskuolleisuuden vähentämiseen muuttaa tämä luultavammin tilastoja positiivisempaan suuntaan koska suhteessa useampi itsemurhayritys epäonnistuu. Koska uudenaikaiset SSRI-lääkkeet eivät ole suurinakaan pitoisuuksina kovinkaan tappavia niin suurin osa lääkemyrkytysitsemurhayrityksistä joissa käytetään SSRI-lääkkeita onneksi epäonnistuu. Se miten SSRI-masennuslääkkeet vaikuttavat itsemurhayrityksien lukumäärään ja esiintyvyyteen olisi mielenkiintoista tietää. Itse olen siinä käsityksessa että SSRI-lääkkeet lisäävät itsemurhariskiä mutta johtuen tekotavan (masennuslääkeyliannostus) tehottomuudesta johtaa tämä itsemurhien vähenemiseen.
Heitän vielä lisää keskusteluun yhden kysymyksen tai mielipiteen. Hiljattain Mielenterveyden keskusliiton sivuilla oli tiedotteessa että mielenterveyspotilaiden odotettavissa oleva elinikä on n.20 v miehillä ja 15-vuotta naisilla lyhyempi kuin normaaliväestöllä. Itsemurhaluvut, köyhyys ja muut syyt eivät tätä selittäneet.
Syyksi ehdotettiin sitä ettei mielenterveyspotilaiden fyysisiä vaivoja hoideta/tutkita tarpeeksi. Itse tälläisenä pessimistirealistina epäilen että hyvin suurta osaa tästä eliniän laskusta näyttelevät psyykelääkkeiden haittavaikutukset. Ei niinkään masennuslääkkeillä (joita alkuperäinen keskustelun avaus tarkoitti) mutta uudentyyppisillä neurolepteille on paha tapa nostaa painoa useita kymmeniä kilogrammoja muutamassa kuukaudessa. Kuten aiemmissa kommenteissani ajoin takaa niin lääkkeiden todellisten haittavaikutusten ja kokonaisvaikutusten tiedostaminen olisi tärkeää. Ja lääketehtailla on paha tapa salailla ja peitellä näitä.
Käytännössä minkä hyvin moni mielenterveyspotilas on todennut todeksi on se että kun kerran lukee papereissa että "päästä on vipannut" niin sitten ei mitään fyysisiä oireita otetakaan enää vakavasti. Vakavasti ei myöskään oteta potilasta joka "valittaa" lääkkeiden haittavaikutuksista. Vaikka masennuslääkkeillä ja muillakin psyykelääkkeillä saavutetaan hyviäkin hoitotuloksia vähin haitoin niin on olemassa myös henkilöitä joiden vointi ja kokonaiselämäntilanne pahenee "ylilääkitseminen" johdosta. Kuitenkin se mikä on tärkeää on potilaan kokonaisvointi.
Kovin on vanhoja lähteet ja tarkoituksenhakuisesti valittu lähtökohdaksi vuosi 1990, vaikka SSRI -lääkkeiden syöttäminen alkoi jo 1980-luvun puolessavälissä. Johtopäätös aika uskallettu /tarkoituksenhakuinen.
Palaan tarkemmin asiaan, mutta Suomen osalta itsemurhatilasto löytyy täältä:
http://www.stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyyt_2010_2011-12-16_kat_006_fi.html
Naisten itsemurhakuolleisuus on ollut 1955-2010 kutakuinkin tasaisesti 10 /100.000, ja sitä ennen se oli vain 5 /100.000. Ja miesten itsemurhakuolleisuus on vaihdellut kovasti: 1965 oltiin samalla tasolla kuin nyt eli noin 30/100.000 ja siitä mentiin sitten sahaten trendinä ylöpäin siihen 1990 korkeimpaan lukuun, noin 50/100.000. Mutta 1950- luvulla miesten itsemurhakuolleisuuus oli alhaisempaa kuin 2010.
Ymmärtääkseni naiset syövät yli 2/3 masenuslääkkeistä, joita syö tällä hetkellä noin 500.000 suomalaista, tosin moniin muihinkin diagnooseihin kuin masennukseen, mutta miehet eivät niin paljon lääkkeitä syö. Lisäksi naisten masennuslääkkeiden käyttö on todella yleistä vanhusiässä (laitoksissa kun ei muutakaan keksitä) Naisten itsemurhat eivät ole vähentyneet sinne 1950-luvun tasolle, vaikka masennuslääkkeiden käyttö on moninkertaistunut. Eikä trendi vuodesta 1985 on pelkästään aleneva miestenkään itsemurhissa. Ja itsemurhataso on hyvää itäeurooppalaista edelleenkin eli kaksinkertainen EU-tasoon. Tilastokeskuksen tutkijan mukaan syy alenemiseen vuodesta 1990 on kyllä joku muu kuin lääkitys...
Aika mekaaninen näkemys ihmisestä on kyllä tohtoreilla, jos luulevat että joku aivokemia käskee ihmisen tappaa itsensä...
"Itsemurhakuolleisuuden on havaittu vähentyvän yhteiskunnallisesti vaikeina aikoina, tarkasteltuna ajanjaksona esimerkiksi sota-aikana ja 90-luvun laman aikaan. 1980-luvun taloudellisen nousukauden aikana itsemurhakuolleisuus puolestaan lisääntyi, kuten myös edellä esitetty tapaturmakuolleisuus. Suomessa itsemurhakuolleisuus on ollut viime vuosina lähes kaksinkertaista EU:n keskimäärään verrattuna.
Vuonna 2010 itsemurhan teki 954 henkilöä. Itsemurhan tehneistä kolme neljästä eli 718 oli miehiä. Itsemurhien määrä on ollut tätä pienempi viimeksi 1960-luvulla. Itsemurhien määrä oli suurimmillaan vuonna 1990, jolloin Suomessa tehtiin yhteensä 1 520 itsemurhaa."
" A detailed retrospective clinical analysis, of all 115 consecutive suicide victims on Gotland between 1981 and 1992 presente"
Sen verran vaan, että onko vainajilla tehtävät diagnoosit kuinka luotettavia psyykkisssä sairauksissa?
"retrospektiivinen
taaksepäin katsova, menneisyyttä koskeva, jälkikäteen tapahtuva, takautuvasti yleiskatsauksellinen (katsaus); takautuva (tutkimus); vrt. prospektiivinen"
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt02928
Ja tämä Isometsän sepustus ei ole kyllä mitään tieteellistä tekstiä, vaan puhdasta arvailua ihan niin kuin hänen leipälajinsa prevalenssien arvailu...
" Samanaikaisuus ei todista syy- yhteyttä, mutta on vaikea nähdä mitään muuta uskottavaa tekijää, joka kulkisi yhtä lailla käsi kädessä itsemurhakuolleisuuden vähentymisen kanssa kuin samanaikaisesti moninkertaisiksi kasvaneet depressiolääkkeiden myyntiluvut. Näitä lukuja on toki syytä pitää osoittimena, joka kertoo paitsi lääkehoidosta myös paremmasta diagnostiikasta ja aktiivisemmasta kokonaishoidosta. "
Loppu Propagandalle:"Ja tämä Isometsän sepustus ei ole kyllä mitään tieteellistä tekstiä, vaan puhdasta arvailua"
Luepa uudestaan se ensimmäinen viestini. Kritisoin maallikoiden tekemiä päättömiä päätelmiä lääketieteellisistä tutkimuksista. On jo käynyt selväksi ettei sinulla ole edes alkeita näistä asioista, ja sitten olet ihan tosta vaan lyttäämässä ERITTÄIN arvostetun professorin arviota.
Ja ei, en todellakaan aio lähteä opettamaan sinulle alkeita tästä aiheesta. Mutta tarjoa ihmeessä käsitystäsi vaika Duodecimiin, niin Isometsäkin ymmärtää kuinka pielessä on arvioissaan ja ymmärtää lähteä tukiopetukseen. Sehän on se tieteen käyttämä tie.
Näin nämä käsitykset julkisuudessa syntyvät ja alkavat muhia ja muuttuvat totuuksiksi. Maallikko pohtii asioita maalaisjärjellä ja jättää väliin 20 vuoden pohjakoulutuksen. Ja tästä kehityksestä olen ihan oikeasti huolissani.
Kerrotaan vielä miten Hesari uutisoi Isometsän haastattelun. Itse tekstissä kerrottiin että vaikka Suomessa luullaan masennuslääkkeitä käytettävän liikaa, olisi tarvetta kaksinkertaistaa käyttö. Otsikkoon oli saatu tieto: SUOMESSA KÄYTÄÄN LIIKAA MASENNUSLÄÄKKEITÄ.
Mielenkiintoista tiedettä... "totuus" on se jos sen esittää joku "arvostettu" henkilö.... tieteen tasoa ei siis arvosteta sen menetelmien tai johtopäätösten argumentoinnin perusteella. Vaikuttaa ihan entisaikojen katolisen kirkon maakeskeiseltä pannukakkumallilta, jota "arvostetut" tutkijat pitivät totena.
Isometsähän itse toteaa: " Samanaikaisuus ei todista syy- yhteyttä," ja sitten hän alkaa arvailla...
Tilastokeskuksen itsemurhatilastotutkijan mukaan itsemurhat, nimenomaan miesten itsemurhat lisääntyvät hyvinä aikoina ja vähenevät huonoina aikoina. Naisten itsemurhat eivät ole vähentyneet, vaikka 300.000 naista syö masennuslääkkeitä...
Lue vaikka tuo: Markku Myllykangas, Pekka Ruohonen, & Olli-Pekka Ryynänen Onko itsemurhien ehkäisy mahdollista? Itsemurhien ehkäisyprojektin tavoitteet ja toteutus . Suomen Lääkärilehti 22 - 23/1997 vsk 52 s. 2575
"Itsemurhan medikalisaatio on inhimillistänyt itsemurhan tehneiden, sitä yrittäneiden ja jälkeenjääneiden
kohtelua, mutta itsemurhasta on tässä prosessissa tehty yhä selvemmin sairaus, joka pyritään ratkaisemaan
terveydenhuollon, erityisesti psykiatrian keinoin. Taustalla kangastelee unelma ongelmattomasta elämästä ja
kuolemattomuudesta. Puuttuu enää vain itsemurhageeni, jota manipuloimalla ongelma poistettaisiin.
---
Itsemurhien ehkäisyohjelman tavoite, itsemurhien väheneminen 20 % vuodesta 1986 vuoteen 1995 eli
itsemurhakuolleisuuden pieneneminen 25:stä 20:een vuodessa 100 000 asukasta kohti (4) oli uskalias, kun
itsemurhaa ajatellaan sosiaalisena ilmiönä. Projekti käynnistyi vuonna 1986, jolloin Suomessa tehtiin
kuolinsyytilastojen mukaan 1 310 itsemurhaa (5). Samojen tilastojen mukaan luku oli suurimmillaan 1990,
jolloin tehtiin 1 512 itsemurhaa. Sen jälkeen määrät ovat kääntyneet laskuun: 1 493 (v 91), 1 451 (v 92), 1
397 (v 93) ja 1 387 (v 94) (5). Vuonna 1995 Suomessa tehtiin 1 388 itsemurhaa, projektin tavoitteen
mukaan niitä olisi ollut vain noin 1050. Viidenneksen vähenemän sijasta itsemurhat siis lisääntyivät.
Tutkimuksen raportissa todetaan perustellusti, että "itsetuhokäyttäytyminen ja itsemurha sen äärimmäisenä
muotona on monitahoinen ilmiö, johon vaikuttavat biologiset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tekijät. Täten
itsemurha tutkimuskohteena edellyttää monitieteisyyttä ja eri tieteenalojen tutkimusperinteiden hyväksi
käyttämistä ja yhdistämistä" (1). Tästä huolimatta lähestymistapa oli ilmiselvästi lääketieteellinen, mikä näkyy
muun muassa työryhmien kokoonpanossa ja tutkimuksesta tulleista raporteista ja julkaisuista. Tutkimus
vahvistaa ennakkokäsitystä itsemurhasta sairautena. Näkemys itsemurhasta kapenee ja hankaloittaa
itsemurhan ymmärtämistä ja ehkäisyä. Raportti on lähes "historiaton ja kulttuuriton"."
Ttiedetään, että itsemurhia tekevät köyhät, työttömät, alhaisen koulutuksen omaavat, joiden riski on moninkertainen ns. normaaliin väestöön. Ja mitä pidempään työttömyys kestää sen todennäköisemmin
"Eri ammattiryhmien kesken on edelleen selkeitä kuolleisuuseroja. Myös itsemurhariski kasvaa tietyissä ammateissa, Kuntoutussäätiön tutkimuksesta käy ilmi.
Työttömyys on silti suurin itsemurhariski. "
PALKANSAAJA, YRITTÄJÄ, TYÖTÖN
Kuolleisuus Suomessa 2001–2007
Tiina Pensola
Riikka Shemeikka
Katja Kesseli
Tuomo Laihiala
Hanna Rinne
Veijo Notkola
KUNTOUTUSSÄÄTIÖN TUTKIMUKSIA ● RESEARCH REPORTS 84/2012
ks. edellä esittämääni
- itsemurhatilasto
- onko vainajilla tehdyt masennusdiagnoosit valideja?
MIkäs on kommentti?
Sinulle näyttää kelpaavan kaikki lähteet jotka sopivat ajatuksiisi. Älä luule että lähden kommentoimaan Myllykangas-tason pohdintoja.
" Sinulle näyttää kelpaavan kaikki lähteet jotka sopivat ajatuksiisi. Älä luule että lähden kommentoimaan Myllykangas-tason pohdintoja."
Onneksi sinulle ei sovi vain omia ajatuksiasi ja auktoriteettiuskoasi vahvistavia artikkeleita. Suomen Lääkärilehtikään ei sinulle kelpaa, jos ajatukset eivät mene yksiin, jep, jep...
MIten ihmeessä voi olla tutkija, jos et kykene arviomaan mitään argumentoilla itse asiasta?
Tiedät varmaat psykiatrina mikä tuollainen coping -keino on?
Oletko koskaan kuullut sanaa lähdekritiikki? Se tarkoittaa suunnilleen sitä että aiheeseen perehtynyt osaa erottaa erilaisista lähteistä eri tasoiset. SLL on ainoa lehti joka on julkaissut artikklini ilman vertaisarviointia, tiedätkö mikä se on?
Lähdekritiikki ja vertaisarviointi on ihan tuttu sana, mutta sinulla se näyttää olevan todella valikoivaa, Lähde on hyvä jos se on biologisen psykiatrian "asiantuntija" ja samaa mieltä sinun kanssasi....
Medisiinilehdissä ja varsinkin lääketeollisuuden kustantamissa supplementeissa julkaistaa mitä tahansa skeidaa, jota sinä varmasti arvostat, kuten mm. Nierenbergin koottuja sepustuksia. Pidätkö lääketeollisuuden kustantamia supplementteja luotettavina?
"Dr. Nierenberg is a consultant to BrainCells, Bristol-Myers Squibb, Eli Lilly, Genaissance, GlaxoSmithKline, Innapharma, Janssen, Novartis, Pfizer, Sepracor, Shire, and Somerset; receives grant support from Bristol-Myers Squibb, Cederroth, Cyberonics, Eli Lilly, Forest, GlaxoSmithKline, Janssen, Lichtwer Pharma, the National Alliance for Research on Schizophrenia and Depression, the National Institute of Mental Health, Pfizer, the Stanley Foundation, and Wyeth; and receives honoraria from Bristol-Myers Squibb, Cyberonics, Eli Lilly, Forest, GlaxoSmithKline, and Wyeth."
Kerro nyt "tyhmälle maallikolle", mikä siinä Mylllykankaan ja kumppaneiden artikkelissa on vikana?
Siinähän ei todisteta mitään uutta teoriaa, vaan kritisoidaan Lönnqvistin ja kumppeneiden metodeja ja johtopäätöksiä ( "keisarilla ei ole vaatteita" -osastolla) Ja todistustaakka on aina sillä joka jotain väittää eli Lönnqvistillä ja Isometsällä joiden mukaa lääkityksellä /itsemurhien ehkäisyhankeella on saavutettu jotain.
Myllykankaan artikkelissa todellakin vain heitetään ilmaan epäilyksiä, onko tutkimuksen metodit valideja. Tällainen arviointi ei perustu siihen että kirjoittajilla olisi vahvaa tutkimuskokemusta psykiatriasta. Ei todellakaan. Myllykankaalla ei ole edes lääketieteen kandidaatin papereita. Suurin osa artikkeleita näyttää olevan "Attitudes to..." -tyyppisiä. Suomeksi lähinnä galluppeja. Toinen suuri linja on medikalisaatio, jossa psykiatrinen asiantuntemattomuus on erittäin helppoa huomata.
Lönnqvist taas on yksi tieteemme suurimpia nimiä ja perehtynyt erityisesti itsemurhatutkimukseen. Ei todellakaan mikään biologisen psykiatrian tutkija, kuten vihjaat. Eräässä pankinnon perusteluissa todetaan:"–Lönnqvist tunnetaan parhaiten menestyksekkäistä ja uraauurtavista väestö- ja yksilötason tutkimuksista, jotka käsittelevät yleisimpiä mielen sairauksia kuten masennusta, alkoholin väärinkäyttöä ja psykooseja. Tutkimukset ovat osa työtä, jossa on laadittu menetelmiä itsemurhien ehkäisemiseksi, sanoo Pohjoismaisen kansanterveystieteen korkeakoulun (NHV) hallituksen puheenjohtaja Mats Brommels....Lönnqvist on aiemmin saanut useita kansainvälisiä tunnustuksia. Hän on selvittänyt tutkimuksissaan erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten masennushäiriöitä, skitsofreniaa sekä alkoholin ja huumeiden väärinkäytön vaikutusta itsemurhiin. Lönnqvistin tieteellinen tuotanto on erittäin laajapohjainen, ja se ulottuu mielenterveyshäiriöisten ryhmien geenitutkimuksista aina laadullisiin tutkimuksiin, jotka käsittelevät mieleltään sairastuneiden ja mielenterveysongelmaisten henkilöiden sosiaalista tukea ja asennoitumista heihin. ...Jouko Lönnqvistin toiminta oli erityisen tärkeää luotaessa maailman ensimmäistä itsemurhien ehkäisyongelmaa, joka on sittemmin saanut seuraajia useissa Euroopan maissa ja myös muilla mantereilla, Mats Brommels sanoo....– Jouko Lönnqvist on eturivin suomalainen tiedemies, joka on ollut myös kansainvälisten tutkijoiden johtohahmo. Hän on antanut tieteelle valtavan metodologisen panoksen mielenterveyden häiriöiden ja niiden äärimmäisen seurauksen eli itsemurhan ehkäisemiseksi, sanoo Lönnqvistin kollega, professori Danuta Wasserman, joka johtaa Ruotsissa itsemurhien ja mielenterveyshäiriöiden ehkäisyn kansallista keskusta (NSAP)." http://www.norden.org/fi/ajankohtaista/uutiset/psykiatrian-professori-jouko-loennqvist-saa-pohjoismaisen-kansanterveyspalkinnon-2011
Jouko Lönnqvist on Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori sekä mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osaston johtaja. Lisäksi hän on Helsingin yliopiston psykiatrian professori ja HUS:n psykiatrian klinikan ylilääkäri. Hän on yli 30 vuoden ajan tehnyt arvokasta työtä muun muassa psyykkisen kuormittumisen, masennuksen, itsetuhokäyttäytymisen, alkoholinkäytön ongelmien sekä psykoosien tutkimisessa ja ehkäisemisessä. https://www.pohjola.fi/pohjola?cid=330837644&srcpl=3
Höh-helppo heittää tiivistelmää ja viittailla tutkimuksiin kun ei kuitenkaan näitä sivuja lue porukkaa joka kunnolla osaisi arvostella tutkimusten asiallisuutta. noita löytyy googlettamalla joka suuntaan.
Miksi ihmiset sitten haluaisivat/kykenisivät keskustelemaan, kun eivät ymmärrä artikkeleita. Laitoin selkeimpiä ja arvosteetuimpia mitä tiedossani on.
Uskottavuus onkin se juttu eli mikä on sinun missiosi täällä? haet kai potilaita privaattiisi, eikö ovi käy? tuskin maailmanparannus, eikä ole kai muita lääkäreitä linjoilla arvioimassa juttujesi oikeellisuutta tai kestävyyttä.uskoo ken tahtoo
Kiinnostunut: "Uskottavuus onkin se juttu eli mikä on sinun missiosi täällä? haet kai potilaita privaattiisi, eikö ovi käy? tuskin maailmanparannus, eikä ole kai muita lääkäreitä linjoilla arvioimassa juttujesi oikeellisuutta tai kestävyyttä.uskoo ken tahtoo"
EN uskonut saavani täällä uskottavuutta. Edellä mainituista syistä. Halusin tuoda selkokielessä esiin huolestukseni asioista. Lääkäreillä on idealismia enemmän kuin laki määrää.
Uusien potilaiden hankkiminen ei ehkä ole tarpeen. En tiedä yhtään psykiatria, jolla olisi pulaa potilaista. Nykymenolla ollaan tilanteessa, jossa psykiatri voi käytännössä valita työpaikkansa, myös yksityispuolella.
edelliseen,Kiinnostuneen, kommenttiin, olisi hyvä kuulla vastaus. ärsyttää kun täällä on tälläisiä tietäjiksi esiintyjiä ja kyllä tosiaan motiivit kirjoitteluun vaikuttavat selviltä.tulemme vastaanotollesi jos siltä tuntuu ja hyvä kello niin kaikaa, tiedän kyllä luullakseni hvyiä psykiatreja hämeestä muutenkin.
Onko joku häntä hyväksi kutsunut muuten kuin hän itse perusolettamuksissaan? come on. alkaa mennä turhan ilkeäksi vaan myös ärsyttää. terapian tarpeessa oleva-osaatko mainita oikeesti asiallista psykiatria/psykologia tampereen alueelta ihan nimeltä?
Arvon samiakanttila, kun elämäntilanteeni vuoksi jouduin tutustumaan lääkkeisiin niin sain hyvää infoa sivuiltasi ja osasin keskustella psykiatrini kanssa eri lääkkeistä.
Kävi niin, että olen kokeillut suurinpiirtein kaikki lääkkeet ja niiden lukuisia yhdistelmiä ja mikään ei auta, saan vain sivuvaikutuksia ja jopa niitä äärimmäisen harvinaisia.
Kirjoitit ahdistuspalstalla että kun dg on oikea, löytyy lääkityskin yleensä helposti. Onko lääkeresistenttejä pt:itä vai enkö vain 'usko' pillereihin tarpeeksi?
Tämän hetkisessä lääkepurkissani lukee: 'vaikutusmekanismia ei tunneta'.
E:"Kirjoitit ahdistuspalstalla että kun dg on oikea, löytyy lääkityskin yleensä helposti. Onko lääkeresistenttejä pt:itä vai enkö vain 'usko' pillereihin tarpeeksi?"
Tämä on paljon monitahoisempi ongelma. Lääkityksen hakeminen on yksi osa hoitoa ja ylensä se helpoin. Vaatii tosin kokemusta. Vielä enemmän vaatii kokemusta tehdä riittävän tarkka arvio siitä, millaisesta ahdistuneisuushäiriöstä on kyse. Osa reagoi erittäin vahvasti kaikkeen stressiin ja osa oireilee ilman hoitoa tasaiseen tahtiin vaikka vuosikymmeniä. Myös terapia-arvio ja arvio sairausloman tarpeesta ja pituudesta kuuluvat alkuselvittelyihin. Loppujen lopuksi sellaisia potilaita, jotka eivät saa mitään hyötyä, on hyvin vähän.
Kiitos vast. Terapialla on ollut vaikutusta, en vain saa sitä näillä näkymin lisää joten keinot ovat lopussa ja olen suisidaalinen kestämättömien elämänmuutosten vuoksi.
Ts. ottaisin lääkkeen mikä auttaisi! olen käynyt kokeneella lääkärillä, useallakin. Monia ei kovin paljon kiinnosta, siinä suhteessa teet vaikutuksen. Olen käynyt kaikki ssrit, snrit ym, neuroleptejä ja sedatiiveja läpi.
Et toki voi neuvoa tarkemmin mutta ehkä voisi myös herättää keskustelua lääkäreiden paneutumista ihmiseen psykofyysisenä kokonaisuutena ja olla ihminen siellä vo:lla, ei vain lääkkeenmääräyskone! Esim pk -seudulla ns heitellään lääkäriltä toiselle tai saa kamalaa kohtelua kun ja jos varat eivät enää riitä käydä yksityisellä.
E = eutanasiantoivossa
KOettaisit vähän lenkkeillä ja relaisit vähän niin lähtee itsemurha taipumus.
Kun keskustelussa on päästy jo asialinjalle ja lähteitäkin ja perusteluja on löytynyt niin täytyy minun kehua Sami Anttilan kotisivuja arvostuksesta.
Vaikka itse olenkin hyvin lääkevastainen ja psykiatriahoitovastainen johtuen huonoista kokemuksista ja arvotaan seuraava-lääke-hoitokulttuurista niin silti suosittelen jokaiselle keskusteluun osallistuvalle ja psyykelääkkeistä tietoa haluavalle tutustumista Samin kotisivuihin. Sivut antavat paljon paremman ja asiantuntevamman kuvan kuin tämä keskusteluketju. Itsekin oikein yllätyin ja jouduin muuttamaan ennakkokäsitystäni "vastakeskustelijastani".
Itse olin yllättynyt tietomäärän laajuudesta ja selkeydestä. Erityisesti arvossa pidän sitä että myös lääkkeiden haittavaikutuksiin ja niiden ehkäisyyn on kiinnitetty huomiota mikä tahtoo hyvin usein unohtua. Huomattavaa on myös että kalaöljyvalmisteetkin käsiteltiin sivustolla.
Hyvin moneen nettilähteeseen tutustuneena lähinnä "antipsykiatria" näkökannalta asioita tutkien suosittelen näitä sivuja yhtenä parhaimmista mikä koskee "maallikko" tietoa psyykelääkkeistä ja niiden ominaisuuksista ja käytöstä.
"Vastakeskustelijaansa" kunnioittaen OPM
Vuodatukseni jatkuu toisaalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10977114#comment-57722810
Itsekin valmistuin kortistoon jouluna. Ilmoittauduin Lääkäriliiton työnvälitykseen, mutta sieltä sanottiin että ihan turhaan, koska ei todellakaan ole. Sain kuitenkin kuukauden pätkän keuhkolääkärinä 150 kilometrin päässä ja olin onnessani.
Journal of Affective
Disorders 35 (1995) 147-152
Depression and suicide on Gotland
An intensive study of all suicides before and after a
depression-training programme for general practitioners
Zoltan Rihmer av , Wolfgang Rutz b, Hans Pihlgren b
115 itsemurhaa, joille tehty JÄLKIKÄTEINEN psykiatrinen uusdiagnoosi vainajille.
”During an intensive, retrospective chart review, a diagnostic reclassification was made by two of us (H. Pihlgren and Z. Rihmer) according to the DSM-
III-R criteria (American Psychiatric Association, 1987). This method is appropriate to make a retro-
spective lifetime diagnosis, at least until the moment
of the last note written into the chart. ”
1.1. 1981 – 31.12. 1992 = 12 vuotta
115/12 = 9,6 itsaria/vuosi
48:ta löytyy sekä yleislääkärin että psykiatrin potilaskertomus. Eli 49 % on ollut hoidossa ja ihan psykiatrin hoidossa.
DSM-III-R axis 1 diagnosis, n (o/o) eli unipolaari depressio, bipolaari depressio, ahdistushäiriöt, ADHA, autismi kirjo, syömishäiriöt ja skitsofrenia diagnoosit löytyi 50:tä ( 44%), joista 38 (76 %) oli miehiä. Näistä viidestäkymmenestä 14 ( 28% ) oli unipolaaria masennusta, 11 (22% ) bipoa, 19 ( 38 %) alkoholiriippuvaisia, 3 (6%) skitsofreniaa ja 3 (6%) jotain muuta.
28/5=5,6 22/2= 11, 6/1 = 6, bipot yliedustettuina, niin kuin kirjoittajat toteavat.
14/115= 12% (masennus), 11/115 = 9,5 % (bipo), 3/115 = 2,6 %. Eli masentuneiden itsarit on prevalenssiin nähden noin 1,5 -kertainen, bipojen noin viisinkertainen ja skitsofrenikkojen 2,6 -kertainen. Unipolaarien itsaririskiä liioitellaan jatkuvasti. Alkohoriippuvaisten, bipojen ja skitsofreenikoiden itsemurhariski on monikertainen tavallisiin masentuneisiin, vaikka masentuneet saattaisivatkin ajatella itsemurhaa. Ajatus ei ole sama asia kuin teko. Ja mitään muita taustatekijöitä ei ole tarkasteltu kuin ikä ja sukupuoli. Todella pinnallista touhua.
He ovat verranneet jollain ihme tavalla jollain alaryhmillä depressiivisen itsemurhan (mukana bipot) tasoa ennen ja jälkeen intervention. Kuitenkaan ei ole saatu tilastollisesti merkitsevää eroa.
If we compare the two
symmetrical time periods only (2.5 years before and
2.5 years after the PTD programme), the difference is more impressive, but due to the small numbers it is not, but almost, significant ( x2 = 3,21, df = 1, NS).
-ei ole merkitsevää heidän eronsa, sen kirjoittajatkin myöntävät.
Silti selittelevät, jotta on jotain merkitystä asialla arvailulla, kuten Isometsä
Ovat onnistuneet saamaan 11 masennusitsemurhaa ( unipolaarit ja bipot yhteensä) 2,5 vuotta ennen interventiota eli 11/2,5 = 4,4 vuodessa , tuon edellisen aineiston mukaan 12 vuoden aikana oli 25 / 12 = 2,1 vuodessa miten ihmeessä masennusitsemurhat olisivat kaksinkertaistuneet ennen intervetiota? Ilmeisesti täysin sattumaa ja ”sopivasti” valittu aika tai sopivia ruumilla tehtyjä psykiatrisia diagnooseja.
26/2,5 =10,4 itsemurhaa vuodessa kokonaisuudessa ennen interventiota 2,5 v
17/2,5 = 6,8 itsemurhaa vuodessa kokonaisuudessa intervetion jälkeen 2,5 v
89/9,5 = 9,3 itsemurhaa vuodessa kokonaisuudessaan intervetion jälkeen 9,5 v
Pitkän ainavälin tulos näyttää sen, että mitään olennaista ei ole tapahtunut vaikka kuinka olisi alettu syöttää lääkkeitä. 2,5 vuotta on aika jossa pienillä määrillä noin 9-10 itsemurhaa vuodessa pitkällä aikavälillä ei saada luottettavia tuloksia. Ja bipoihin interventiolla vaikutusta olla jonkinlaista koska maanisessa psykoosissa vauhti on päällä ja depressiokohtaukset todella syvät. Tosin minun bipo -tuttavani ovat kyllä vetäneet itsensä hengiltä, vaikka ovat olleet todella lääkittyjä ja ns. hoidossa. Mutta bipoja ei ole eroteltu unipolaareista mitenkään, vaikka lääkityskin on ihan toinen. Mutta mitään näyttöä siitä, että lääkkeiden syöttäminen unipolareille (eikä kyllä bipollekaan ) tässä tutkimuksessa olisi vaikutusta. Jos tervekeskuslääkärit ovat enemmän kiinnittäneet huomiota toivottomiin ihmisiin sekin jo voi vaikuttaa tai jo ovat ohjaneet johon sosiaalipalveluihin.
Mitään substanssikorrelaatiot (kausaliteettia) lääkkeidensyöttämisen ja itsareiden vähemisen välillä ei ole osoitettu
Missäs on ne laajat tutkimukset, joihin ensimmäisessä viestissä viittaat: ???
"Esimerkiksi masennuslääkkeiden käyttöön liittyvä itsemurhien väheneminen on osoitettu laajoissa väestötason tutkimuksissa"
Ja vielä siihen tutkimukseen viitaten.
Gotlannissa tehtiin 108 itsemurhaa vuosina 2000-2011 = 12 vuotta
108/12 = 9 vuodessa. Gotlannin luku on edelleenkin selvästi korkeampi kuin Ruotsin keskimäärinen itsemurhaluku. Niistä 9-10 itsemurhasta joita Gotlannissa tehdään vuosittain, tekee 1-2 masentunutta, noin 1 bipoa ja 1 skitsofrenikko tai muun psyykkisen häiriön. Gotlannin masentuneista 1-2 tappaa itsensä, niin onko se kovin suuri ongelma? 90 % itsarin tekijöistä on muita kuin masentuneita. Sen sijaan bipoja on ehkä 2- 3-4 kertaa vähemmän ja heistäkin 1 tappaa itsensä joka vuodessa niin eikö se ole paljon suurempi ongelma? Tässäkin tutkimuksessa on sotkettu unipolaarit ja bipot keskenään.
Dunner et al. (1976) and Endicott et al. (1985) that bipolar II patients have higher lifetime
risk of suicide attempts than persons with unipolar or bipolar I disorder.
Kaikenkaikkiaan mitään tässä tutkimuksessa ole osoitettu, selityksiä kyllä riittää.
Ja kaikki tekstintuottajat ja muut arvelijat ovat vahvasti lääketeollisuussidonnaisia, niin kuin Isometsäkin.
-------------------------------------------------------
Prof. Rihmer is/was a member of speakres’
bureaus and advisory boards of:
AstraZeneca
BMS
GSK
EGIS
Eli Lilly
Lundbeck
Organon
Pfizer
Richter
Schering-Plough
Sanofi-Aventis
Servier
Solvay Pharma
TEVA
---------------------------------------------------------------
Travel support: Astra-Zeneca, Eli Lilly, EGIS, Lundbeck, Shhering-Plough,
Richter, Sanofi-Aventis, Servier
Onpa outoa miten erilaisia johtopäätöksiä olet voinutkin saada tästä artikkelista irti verrattuna kaikkiin muihin sitä kommentoineisiin tutkijoihin. Suosittelen laajempaa perehtymistä aiheeseen kuin maallikon omat tulkinnat ilman mitään koulutusta psykiatrisen tutkimuksen arviointiin.
Aika surkealta näyttää. Älä ihmettele jos väsyn vastailemaan.
"Aika surkealta näyttää. Älä ihmettele jos väsyn vastailemaan. "
Niinpä niiin, ei ole edes tilastolliset menetelmä hallinnassa medisiinikunnalla... jostain muutaman kymmenen otoksesta aletaan vetäämään jumalattomia johtopäätöksiä. Ja sinun ainoa kommentti on se, että jotkut muut sinun auktoriteettisi todennut. Onko sinulla itselläsi mitään sanottavaa? Ethän sinä ole mihinkään vastannut mitä olen kysynyt.... kummallista väsymystä.
Et ole perustellut aloittamassasi keskustella kutakuinkin ainutta väitettä, muulla kun sillä, että sitä mieltä sinun arvostamasi tutkijakunta on on. Miksi ja miten niin kysymykseen vastaaminen näyttää väsyvän dosenttia. Vain kykenemätön ja raukkamainen tutkija menee auktoriteettien taakse, eikä itse perustele näkemyksiään... niin ainakin meillä luonnontieteissä.
- onko vainajilla tehtävät (uus)diagnoosit valideja?
- mitä merkitystä on masennuslääkkeillä bipojen itsemurhien ehkäisyssä?
- mikä on virhemariginaali jos otos on 10 kpl?
- onko itsemurhan ainoa syy psykiatrinen dignoosi, ennen kaikkea masennus vai aivokemia?
- miksi työttömät ja köyhät tekevät eniten itsemurhia?
- miksi miehet tekevät enemmän itsemurhia, vaikka ovat vähemmän masentuneita kuin naiset?
- katsoitko sen Tilastokeskuksen itsemurhatilaston? Katsoitko mikä näkemys TIlastokeskuksen tutkijalla on itsemurhatrendeistä? MItä mieltä olet siitä?
Hyvin voi medisiininen lääketeollisuuden tukema "pannukakkutiede"...
"the difference is more impressive, but due to the small numbers it is not, but almost, significant" sanovat itse tutkijat, mutta sitten kuitenkin loppulopinöissä ovat sitä mieltä, että on merkitystä.
Olfson M, et al. Relationship between antidepressant medication treatment and suicide in adolescents.Arch Gen Psychiatry. 2003 Oct;60(10):978-82.
A decade of increasing antidepressant medication treatment for adolescents and corresponding declines in suicide rates raise the possibility that antidepressants have helped prevent youth suicide.
OBJECTIVE: To evaluate the relationship between regional changes in antidepressant medication treatment and suicide in adolescents from 1990 to 2000.
DESIGN: Analysis of prescription data from the nation's largest pharmacy benefit management organization, national suicide mortality files, regional sociodemographic data from the 1990 and 2000 US Census, and regional data on physicians per capita.
PARTICIPANTS: Youth aged 10 to 19 years who filled a prescription for antidepressant medication and same-aged completed suicides from 588 three-digit ZIP code regions in the United States.
MAIN OUTCOME MEASURES: The relationship between regional change in antidepressant medication treatment and suicide rate stratified by sex, age group, regional median income, and regional racial composition.
RESULTS: There was a significant adjusted negative relationship between regional change in antidepressant medication treatment and suicide during the study period. A 1% increase in adolescent use of antidepressants was associated with a decrease of 0.23 suicide per 100 000 adolescents per year (beta = -.023, t = -5.14, P
Uudempi tutkimus kumoaa tämän edellä esitetyn "laajan aineiston":
Do antidepressants reduce suicide rates?
D.J. Safera, a, J. Magno Zito, b
1
21 Received 13 February 2006; received in revised form 30 August 2006; accepted 28 September 2006
19 Departments of Psychiatry and Pediatrics, Johns Hopkins University School of Medicine, Baltimore, MD,
USA
b
Department of Psychiatry, University of Maryland School of Pharmacy and School of Medicine, Baltimore,
MD, USA
17
27
KEYWORDS
Summary Investigators from a number of countries have linked temporal declines
in the rate of completed suicide in children and adults to the increasing utilization of
selective serotonin reuptake inhibitor (SSRI) antidepressants. They suggest that the
relationship is causal. We undertook a thorough literature search of the rates of
completed suicide using data from 1980 onwards, from the World Health
Organization, the US National Center for Health Statistics, and related studies, in
order to ascertain if a broad array of epidemiological evidence would or would not
support a consistent association between suicide completion and SSRI utilization.
The major findings were: (1) within and between countries, suicide rates vary
prominently by age group. (2) National differences are marked with respect to a
temporal association between rates of completed suicide and SSRI utilization. (3) In
nearly half of the countries of the world, the decline in the suicide rate preceded the
onset of the use of SSRIs. (4) Suicide rates have fluctuated dramatically over the last century. (5) The association between declining rates of completed suicides and
increased SSRI use in the USA between 1990 and 1999 was no longer present between2000 and 2004. We conclude that available ecological evidence does not support an inverse temporal relationship between rates of completed suicide and SSRI utilization.
Safer D, Magno Zito J. Do antidepressants reduce suicide rates?. Public Health (2006), doi:10.1016/
j.puhe.2006.09.024
---> Ei kausaalista yhteyttä
Palataan asiaan...
Tuo Public Health on lääketieteen lähtien pohjasakkaa. Löytyy uudempikin arvio, ja hyvin arvostetusta lehdestä:
Rihmer Z, Gonda X. Pharmacological prevention of suicide in patients with major mood disorders. Neurosci Biobehav Rev. 2012 Sep 27.
Abstract
The risk of self-destructive behavior in mood disorders is an inherent phenomenon and suicidal behavior in patients with unipolar or bipolar major mood disorders strongly relates to the presence and severity of depressive episodes. Consequently, early recognition, and successful acute and long-term treatment of depressive disorders is essential for suicide prevention in such patients. Large-scale, retrospective and prospective naturalistic long-term clinical studies, including severely ill, frequently suicidal depressives show that appropriate pharmacotherapy markedly reduces suicide morbidity and mortality even in this high-risk population. Supplementary psycho-social interventions further improve the effect. The slightly elevated (but in absolute sense quite low) risk of suicidal behavior among patients taking antidepressants compared to those taking placebo in randomized controlled antidepressant trials on unipolar major depression might be the consequence of the depression-worsening potential of antidepressant monotherapy in subthreshold and mixed bipolar depressed patients included in these trials and falsely diagnosed as suffering from unipolar major depression. Concurrent depression-focused psychotherapies increase the effectiveness of pharmacotherapy and this way contribute to suicide prevention for patients with mood disorders.
Ja toinen tuore huippulehden arvio:
Leon AC, et al. Antidepressants and risks of suicide and suicide attempts: a 27-year observational study. J Clin Psychiatry. 2011 May;72(5):580-6.
OBJECTIVE:
The 2007 revision of the black box warning for suicidality with antidepressants states that patients of all ages who initiate antidepressants should be monitored for clinical worsening or suicidality. The objective of this study was to examine the association of antidepressants with suicide attempts and with suicide deaths.
METHOD:
A longitudinal, observational study of mood disorders with prospective assessments for up to 27 years was conducted at 5 US academic medical centers. The study sample included 757 participants who enrolled from 1979 to 1981 during an episode of mania, depression, or schizoaffective disorder, each based on Research Diagnostic Criteria. Unlike randomized controlled clinical trials of antidepressants, the analyses included participants with psychiatric and other medical comorbidity and those receiving acute or maintenance therapy, polypharmacy, or no psychopharmacologic treatment at all. Over follow-up, these participants had 6,716 time periods that were classified as either exposed to an antidepressant or not exposed. Propensity score-adjusted mixed-effects survival analyses were used to examine risk of suicide attempt or suicide, the primary outcome.
RESULTS:
The propensity model showed that antidepressant therapy was significantly more likely when participants' symptom severity was greater (odds ratio [OR] = 1.16; 95% CI, 1.12-1.21; z = 8.22; P < .001) or when it was worsening (OR = 1.69; 95% CI, 1.50-1.89; z = 9.02; P < .001). Quintile-stratified, propensity-adjusted safety analyses using mixed-effects grouped-time survival models indicate that the risk of suicide attempts or suicides was reduced by 20% among participants taking antidepressants (hazard ratio, 0.80; 95% CI, 0.68-0.95; z = -2.54; P = .011).
CONCLUSIONS:
This longitudinal study of a broadly generalizable cohort found that, although those with more severe affective syndromes were more likely to initiate treatment, antidepressants were associated with a significant reduction in the risk of suicidal behavior. Nonetheless, we believe that clinicians must closely monitor patients when an antidepressant is initiated.
"Tuo Public Health on lääketieteen lähtien pohjasakkaa. Löytyy uudempikin arvio, ja hyvin arvostetusta lehdestä: "
Sinun tieteellisten tutkimuksien arvosteleminen on kyllä todella mielenkiintoista.
Yhtä "tieteellistä" kuin muutkin juttusi. Todennäköiusesti
monet sinun arvostamasi medisiinilehdet julkaisevat aikamoista skeidaa mm. haamukirjoitettuja lääketutkimuksia, joissa johtopäätökset eivät vastaa mitenkään tutkimustuloksia -- varsinkaan maksettuina supplementteija, joita myös arvostamasi Isometsä ja Lönnqvist pitävät ihan pätevinä. Lääketiedelehtin pitää suhtautua kaikenkaikkiaan kriittisesti, mutta kritiikki pitää pohjautua itse artikkelin metodologian yms. arvioimiseen, eikä siihen facebookmeininkiin, että mää en tykkää., kun se ei ole edes biologista psykiatriaa....eli sitä oikeaa paragidmaa ja totuutta....
Luitko edes mihin kritiikki ja näkemys se perustui? Todellisia argumentteja ei löydy... tieteellinen ajattelusi on naamakirjatasolla..
Oletko sitä mieltä, että väestöntason tutkimus, jossa verrataan lääkkeidensyöntiä ja itsemurhia jonakin ajanjaksona, usein "sopivana" ja lyhyenä 2-3 vuotta kertoonsubstanssikorrelaatiosta eli kausaliteetista? Ei ole biologisen psykiatrian lääketeollisuuspelleillä pätevät tutkimusmenetelmät hallussa, eikä ymmärrystä siitä, ettei matemaattinen korrelaatio kerro vielä yhtään mitään syy-seuraussuhteesta, joka pitää todistaa ihan muilla menetelmillä. Jäätelönsyönti ja hukkumistapaukset lisääntyvät kesällä, mutta johtuuko hukkuminen jäätelönsyönnistä. Itsemurhien väheneminen Jenkkilässä korreloi matemaattisesti tietyllä aikavälillä myös NASDAQ-indeksin kanssa.
Juu ja kuinka päteviä ne ruumille tehtävät psykiatriset diagnoosit oikein olikaan?
"during an episode of mania, depression, or schizoaffective disorder, e"
Onkos tuossa edes unipolaareja....? Desantti kun näköjään sotkee bipot ja unipolaarit---
Palataan asiaan...
Lähdekritiikki on oleellisen tärkeää. Ei voi lähteä siitä että Nature ja Seiska pannaan samalle viivalle enkä näköjään pysty asiaa sinulle selventämään. Myös diagnostiikkaa on mahdotonta opettaa.
Loppu propagandalle mielipiteet on mitätöity dosentin toimesta. ei hän mitään halua perustella vaan julistaa muut mitään tietämättömiksi heti jos mielipiteet ei ole samaa kuin omansa.
"Loppu propagandalle mielipiteet on mitätöity dosentin toimesta"
Sinä saat olla ihan vapaasti sitä mieltä, mutta ei näytä luetun ymmäräminen olla sinun leipälajisi....
Korjaan... en ole ihan varma nyt mitä tarkoitit... Ensimmäinen ja toinen lause ovat ristiriidassa.... Voitko selventää, mitä tarkoitat... ja kuka "hän"?
Kiitos.
Tarkoitin että dosentti mitätöi mielipiteesi eikä halua mitään perustella. kirjoitit täyttä asiaa.
Asia selvä. Kiitoksia. Ja anteeksi jos hieman rappasin.
Ei tee mitään.
anttila pursuaa joka palstalla ja hyökkäävä tyyli ottaa ikävästi silmään enempi näitä seuratessa.
onko anttila ihan virassa oikeesti tampereella yliopistolla ? tituleeraus tampereen yliopisto ei ainakaan esiintuo.
http://www.uta.fi/yhteystiedot/
On tutkimuksia. Tutkimuksia. Tutkimuksia. Ja taas tutkimuksia.
Kukahan on sydämelläänkin mukana asiassa?
Siitä sitten vastauksia.Vastaus ei ole,että kukahan timpuri on sydämellä mukana.Kysymys on just teille.Uskotteko,mitä uskotte????
Mikä on just Teidän näkemys??
On henkistä köyhyyttä vedota toiseen tässäkohtaa.Kertoo parisuhteestakin sitten jo...
Blaablaata on jo,onko siihen vakaasti uskovia tekijöitä???Perusteluineen?
Onko vaikeaa,viitta,siitähän Teillekin maksetaan..
Onhan se Johan Bäckmankin dosentti.... Taitaa olla olemassa joku dosenttitauti...
Dosenttius ja hyvä lääkäriys eivät ole missään tekemisissä keskenään mutta ei ne toisiaan myös poissulje.
dosentti s.a pyrkii ilmeisesti suomi24 palstoilla olemaan kaikkien lääkärien edusmies kun noita aiheita riittää vaan ei onneksi ole. arkkiatri kai kuitenkin lähinnä moinen.dosentti jos rauhoittuisi eikä olis joka juosteesa vieläpä monta kertaa peräkkäin niin joku voisi ottaa tosissaankin
Laitetaan uudestaan. Minusta on ihan järkevää, että tutkimuksia tulkitsevat itsemurhatutkimuksen huippunimet. Mitä ihmeen väärää siinä on? Eihän maallikko voi ymmärtää mistä näissä tutkimuksissa on kyse. Ei vaikka kuinka yittäisi. Tällä on nähty että jopa sellainen perustaito kuin LÄHDEKRITIIKKI voi puuttua ja kirjoitaja on silti mielestään kartalle se suhteen, miten tutkimuksia tulkitaan.
Suomalainen lähde (linkki alimmalla rivillä): Depressiolääkityksen on väitetty joissakin tapauksissaa lisäävän itsemurhariskiä, koska potilaalle annetaan toksista lääkeainetta jonka yliannos voi johtaa kuolemaan tai koska eräät lääkkeet saattaisivat aiheuttaa itsemurhariskiä lisääviä sivuvaikutuksia. Molemmat hypoteesit on syytä ottaa vakavasti, mutta kummankaan itsemurhien määrää lisäävästä vaikutuksesta ei ole vakuuttavaa näyttöä. ... Voimakkaimmin depressiolääkkeiden käyttöä puoltaisivat Gotlannissa toteutetun koulutusohjelman antamat kokemukset: depressiolääkkeiden käyttö alueella puolitoistakertaistui itsemurhakuolleisuuden samanaikaisesti puolittuessa (Rutz ym. 1989).
Suomalainen lähde: Erkki Isometsä, Markus Henriksson, Jouko Lönnqvist.
MASENNUSTILAT JA ITSEMURHA. Nr: 3 / 1994 • s. 341 Duodecim
Löytyy netistä http://tinyurl.com/9dexe7s
Koko tämä keskustelu on turha, koska masennus aiheutuu valtaosassa tapauksista kofeiinin kertymisestä elimistöön, jolloin syntyy krooninen kofeiinimyrkytys, kofeinismi. Korkean kofeiinipitoisuuden ja vaikean masennuksen välillä on todettu selvä korrelaatio.
Oikealla hoidolla useimmat masennuspotilaat saadaan oireettomiksi vuorokaudessa tai parissa. Olen myös valmis todistamaan tämän milloin tahansa käytännössä.
http://qmies.blogspot.fi/
Oletko sinä tämä murkku?
http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/5487/
Olen sinua 9 vuotta vanhempi.
Käyttäytymisesi osittaa jonkinasteista pakkomielteisyyttä. Normaali ihminen ei haeskele keksustelukumppanin kuvia internetistä tieteellisen keskustelun yhteydessä. Tällaista harrastetaan ainoastaan siinä tapauksessa, että omat tiedolliset ja älylliset eväät eivät riitä, ja etsitään aiheita ad hominem aqrgumentointiin, joka ei kuulu tieteelliseen keskusteluun.
nutritionist:"Koko tämä keskustelu on turha, koska masennus aiheutuu valtaosassa tapauksista kofeiinin kertymisestä elimistöön, jolloin syntyy krooninen kofeiinimyrkytys, kofeinismi. Korkean kofeiinipitoisuuden ja vaikean masennuksen välillä on todettu selvä korrelaatio.
Oikealla hoidolla useimmat masennuspotilaat saadaan oireettomiksi vuorokaudessa tai parissa. Olen myös valmis todistamaan tämän milloin tahansa käytännössä."
Jos sen todistat, olet seuraava lääketieteen nobelisti. Sinulla on varmaankin useita tutkimuksia jo julkaistuna. Laitatko niistä mielestäsi parhaat tänne?
Suomalaisen tutkimuksen mukaan kahvin juonti voi vähentää masennusta: Public Health Nutr. 2010 Aug;13(8):1215-20. Epub 2010 Apr 1. Coffee, tea and caffeine intake and the risk of severe depression in middle-aged Finnish men: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study. Ruusunen A, Lehto SM, Tolmunen T, Mursu J, Kaplan GA, Voutilainen S.
Samansuuntaisiin tuloksiin on päätynyt toinenkin lähde: Caffeine, mental health, and psychiatric disorders. Lara DR. J Alzheimers Dis. 2010;20 Suppl 1:S239-48.
Accordingly, moderate caffeine intake (< 6 cups/day) has been associated with less depressive symptoms, fewer cognitive failures, and lower risk of suicide.
Et näköjään kykene erottamaan tieteellistä tutkimusta tilastotutkimuksesta, etkä ilmeisesti tiedä yhtään mitään maailman eniten käytetyn riippuvuutta aiheuttavan päihteen farmakologiasta.
Jos sinulla on potilaita, minä tulen ja diagnosoin heidät silmiesi edessä, ja sitten aloitan hoidon, jota saat myös valvoa niin läheltä, kuin haluat.
Valtaosa masennus- ja ahdistuneisuuspotilaista ilmoittaa seuraavana aamuna oireiden poistuneen, tai heikentyneen merkittävästi.
Minä en todistele väittämiäni kofeiiniteollisuuden rahoittamilla pseudotieteellisillä mainospamfleteilla, vaan potilaitteni nopealla hoitovasteella.
Sinulla ei siis ole minkäänlaista tutkimusnäyttöä väitteesi tueksi. Tieteellinen näyttö vaatii vähintään kaksoissokkotutkimuksen, ja se täytyy varmistaa useilla muilla vastaavalla metodilla tehdyillä tutkimuksilla. Tämä on tieteenteon alkeita. Tiedettä ei tehdä massapostaamalla omia MIELIPITEITÄ nimettömäsi pitkin nettiä.
Olen muuten varsin hyvin perehtynyt CYP1A2-entsyymin kautta kulkevien aineiden metaboliaan. Kofeiinin metabolia maksassa alkoi kiinnostaa jo 80-luvun lopulla. Julkaisujakin löytyy: http://www.samianttila.net/tutkimus/
Lääketieteen tarkoitus ei ole tuottaa tutkimuksia, vaan auttaa ja parantaa sairaita ihmisiä, sitä minä teen.
Jos olet tutkinut noinkin kauan kofeiinin metaboliaa, niin selitäpä minulle, missä muodossa kofeiini kertyy elimistöön, ja millä mekanismilla.
Kiitos etukäteen, odotan suurella mielenkiinnolla.
Uudistan edelleen tarjoukseni tulla diagnosoimaan ja hoitamaan osoittamasi potilaat ja todistamaan väitteeni käytännössä.
Kofeiinin kertyminen elimistöön taitaa olla nin ahrvinaista että sitä esiintyy vain vaikeissa maksasairauksissa. Edes pitkäaikaisessa fluvoksamiinihoidossa ei tiedossani ole paraxanteenin tai muínkään muunkaan metaboliitin vaarallista kertymistä.
Kuten tiedät, potilaita saavta hoitaa vain lääkärit. Missä olet valmistunut?
Denaro et al 1990; Effects of caffeine with repeated dosing.
Tutkimus toteaa selkeästi kofeiinin kertyvän elimistöön. Olen analysoinut tutkimuksen englanninkielisessä blogissani ja molemmissa blogeissani selitetään miten kofeiini kertyy, missä muodossa ja mihin.
Lääkärit eivät tiedä kofeinismista yhtään mitään, eikä heiltä saa tilaan käypää hoitoa. Minä en kysele lupia auttaessani kärsiviä ihmisiä joita lääketeollisuustiede ei halua, eikä kykene auttamaan.
Uudistan edelleen tarjoukseni tulla diagnosoimaan ja hoitamaan osoittamasi potilaat ja todistamaan väitteeni käytännössä, mutta sinä et uskalla ryhtyä siihen, koska pelkäät, että olen oikeassa.
Millä pätevyydellä näitä analyysejäsi teet?
Diagnoosin ja hoidon osoittaminen epäpätevälle on rikos.
Kykenen diagnosoimaan kofeinismin tietojeni ja kokemukseni perusteella, lääkärit eivät siihen pysty. Kykenen myös kertomaan, miten tilaa hoidetaan siten, että sen aiheuttamat oireet alkavat poistua mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti.
Vuosikausia sairastaneet mielenterveyspotilaat pääsevät neuvoillani oireista muutamassa päivässä sen sijaan, että heidän vaivojaan pelkästään hyödynnetään lääketeollisuuden eduksi tietämättömien ja piittaamattomien lääketeollisuuden helppoheikkien toimesta.
Tarjoudun edelleen hoitamaan ne potilaasi ... miksi väistelet tätä, etkö halua tietää, onko puheissani perää?
"Tarjoudun edelleen hoitamaan ne potilaasi ... miksi väistelet tätä, etkö halua tietää, onko puheissani perää? "
Kuten sanoin, laiton lääkärintoimen harjoittaminen on RIKOS. Mikä siinä on vaikea ymmärtää?
Nyt kun sinulta loppui tieto, ymmärrys ja asialliset argumentit, siirryt ad hominem linjalle ja alat puhua asian vierestä.
Sinulla on valta suostua valvomaan ehdottamaani hoitokokeilua jos potilas suostuu siihen. Mutta sitä sinä et uskalla tehdä, koska pelkäät, että paljastut siksi mitä olet, tietämätön lääketeollisuuden lobbari.
Tarjous on edelleen voimassa :)
Mielenterveysongelmien puoskarointi pysyviä aivovaurioita aiheuttavilla myrkyillä teollisuuden tilastotutkimusten perusteella, vailla minkäänlaista tieteellistä tietoa oireiden aiheuttajasta ja lääkkeiden toimintamekanismista on RIKOS ihmisyyttä vastaan.
Minun toiminnalleni löytyy aukoton todistusketju lääketieteellisistä tutkimuksista, ja nopea hoitovaste lyö asian lukkoon. Tästä et pääse yli, etkä ympäri.
Sinulta varmaan löytyy tieto siitä, millaisia pysyviä aivovaurioita masennuslääkkeet aiheuttavat? Lähteetkin varmaan löytyvät helposti?
Tiesitkö masennuksen jättäminen ILMAN lääkehoitoa voi aiheuttaa pysyvän aivovaurion, hippokampuksen surkastumisen?
Masennuslääkkeet katkaisevat yhteydet otsalohkon tunnekeskuksiin siten, että osa potilaista menettää täydellisesti halunsa ja kykynsä mm seksiin. Myös kyky tuntea mielihyvää, empatiaa ja rakkautta saattaa kadota pysyvästi lääkkeen käytön lopettamisesta huolimatta.
Kofeiini aiheuttaa hippokampuksen surkastumista kiihdyttämällä sen apoptoosia ja estämällä neurogeneesiä. Jo pelkkä apoptoosi-neurogeneesi syklin muuttuminen häiritsee muistia ja oppimista. Pitkäaikaiskäytössä seurauksena on hippokampuksen atropia joka aiheuttaa dementiaa.
Minun lähestymistavallani masennusoireet katoavat tunneissa, tai muutamassa vuorokaudessa, jolloin mitään masennuslääkehoitoa ei tarvita koska oireiden aiheuttaja on neutraloitu verenkierrosta.
Tarjoukseni on edelleen voimassa, mutta et edelleenkään uskalla ryhtyä siihen. Lähestymistapani voidaan tutkia laboratoriotesteillä, jotka antavat kiistämättömän näytön siitä, että olen oikeassa. Myös nopea hoitovaste ja oireiden korrelaatio veren kofeiinipitoisuuteen vahvistavat hypoteesini.
Kysyn uudestaan: Lähteetkin varmaan löytyvät helposti?
Sinähän täällä esiinnyt lääkeasiantuntijana, sinun velvollisuutesi on tuntea myös niiden haitat.
Kysyn edelleen, koska järjestämme potilaskokeen, joka todistaa, että olen oikeassa? Olen esittänyt hypoteesini ja sitä tukevan tieteellisen todistelun, tästä ei voi enää kiistellä teoriapohjalla, vaan hypoteesini täytyy tutkia potilaskokeella. Tämän verran luulisi sinunkin tajuavan tieteen tekemisestä.
En ole kuullut masennuslääkkeiden aiheuttavan aivovaurioita. Se oli sinun väitteesi. Siis höpöhöpöä?
JA uudestaan: Tiesitkö että masennuksen jättäminen ILMAN lääkehoitoa voi aiheuttaa pysyvän aivovaurion, hippokampuksen surkastumisen? Hippokampuksen tilavuudesta voi häipyä pysyvästi kolmannes, jos masennus on ilman hoitoa yli 5 vuotta.
Ammattitaitosi ja asemasi lääketeollisuuden mainosmiehenä ei ole häävi, ellet ole perillä mainostamiesi kärmesöljyjen haitoista.
Tässä on materiaalia SSRI-lääkityksen aiheuttamasta seksuaalisesta häiriöstä. Lähteet löytyvät sivun alalaidasta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Post-SSRI_sexual_dysfunction
JA uudestaan. Minähän selitin jo kerran, että kofeiini aiheuttaa SEKÄ masennusta ETTÄ hippokampuksen vaurioita. Onko sinulla vaikeuksia vain luetun ymmärtämisessä, vai ymmärtämisessä yleensä?
Tarjoukseni hoitokokeesta sinun valvonnassasi on edelleen voimassa :)
Missä on lähteet masennuslääkkeiden aiheuttamista AIVOVAURIOISTA?
Mainittakoon että Lancetin julkaiseman konsensusartikkelin mukaan edes aivojen sähköhoidon ei ole luotettavasti todettu aiheuttaneen aivovaurioita. Eläinkokeissa ECS lisää hippokampuksen uusien hermosolujen muodostumista noin 40%. Tavanomaiset masennuslääkkeet pystyvät vain 20%:iin.
Tuo pysyvien seksihaittojen esiintyminen on hyvin kiistelty väite. Olin aikoinaan yhteydessä sen ensimmäisenä esittäneisiin tutkijoihin eikä se kirjeenvaihto mairittele heidän pätevyyttään tehdä tällaisia havaintoja.
Tuo esittämäsi hoitokoe on eettisesti täysin kestämätön.
Jos jokin aivotoiminta katoaa pysyvästi, se kyllä indikoi fyysistä vauriota. Tuonb pitäisi käsittää ihan normaalilla järjellä.
Se, että koet hoitokokeen eettisesti kestämättömäksi, johtuu pelosta. Et uskalla ryhtyä siihen koska pelkäät, että olen oikeassa ja osoittaudut pelkäksi aivottomaksi lääketeollisuuden lobbariksi.
Minä koen eettisesti kestämättömäksi sen, että kaikenkarvaiset puoskarit myrkyttävät ihmisiä aineilla, joiden käytölle ei ole mitään tieteellisiä perusteita, ja vaikenevat kofeiinin vaaroista, joka aiheuttaa yli 80% mielenterveysongelmista ja useista kuolemaan johtavista fyysisistä sairauksista.
Tämä keskustelu loppuu nyt minun puoleltani tähän, koska sinulla ei ole eettisiä, eikä älyllisiä edellytyksiä rakentavaan tieteelliseen keskusteluun minun tasollani.
Ai, täälläkin on tätä huuhaa-kofeiinijuttua.
"Vuosikausia sairastaneet mielenterveyspotilaat pääsevät neuvoillani oireista muutamassa päivässä sen sijaan, että heidän vaivojaan pelkästään hyödynnetään lääketeollisuuden eduksi tietämättömien ja piittaamattomien lääketeollisuuden helppoheikkien toimesta." Höpö, höpö..
Ei riitä anttilan osaaminen kun vastaan tulee joku joka ehdottaa jotain käytännön koetta. netin mukaan oli väitöskirjansakin ilmeisesti hoitavien lääkärien haastattelua eikä omaa tutkimista. oletko tehnyt yhtään omaa potilastutkimusta
kmmentoi jos osaat nutritionistin näkemyksiä
Jos Anttila olisi teologian tohtori, hän riehuisi uskontofoorumilla esittelemässä tutkimuksia siitä, montako enkeliä mahtuu tanssimaan neulankärjellä.
Pojalla ei ole mitään mainittavia spatiaalisia kykyjä, joilla muodostaa kokonaiskuvaa ja ymmärtää asioiden keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. Dogmaattinen paperinsiirtelijä vailla kykyä luoda mitään uutta. Tyhjästä on paha nyhjästä.
Olen juuri perehtymässä eräisiin vasta löytämiini tutkimuksiin, jotka tukevat ajatuksiani oikean aivopuoliskon toiminnan tehostamisesta. Oikea puoliskohan on se intuitiivinen, luova osasto. Kofeiini estää tietoisen ajattelun yhteyksiä tuohon spatiaalisen tausta-ajattelun keskukseen, jolloin ihmisestä tulee putkiaivoinen ja reaktiivinen.
Olen myös nähnyt käytännön esimerkkejä siitä, miten voimakkaan positiivisesti oikean aivopuoliskon stimuloiminen vaikuttaa synnynnäisesti aggressiivisen ihmisen käyttäytymiseen. Jos tällaisia uusia yhteyksiä luodaan tarpeeksi kauan, niistä voi tulla pysyviä, mikä merkitsisi, että esimerkiksi väkivaltarikollisia voitaisiin kuntouttaa. Normaali-ihmisellä se merkitsisi visuospatiaalisen älykkyyden kasvua.
Taustatiedoksi... olen perehtynyt aivojen toimintaan, psykosomatiikkaan, neurofilosofiaan ja neuropsykologiaan vuodesta -75. En ole siis opetettu diplominhaltija, pelkästään oppinut.
Mottoni tässä minun lääketieteellisen näkemykseni ja lääketeollisuustieteen välisessä kädenväännössä on; "Se pyörii sittenkin."
Mistä tiedät ettei osaaminen riitä? Voisiko olla niin että haluan suojella potilaita epäeettisestä hoitokokeesta?
Väitöskirjastani tuskin ymmärrät mitään oleellista. Tällaisissa tilanteissa on tapana sanoa että joku "puhuu sillä varmuudella, jonka vain täydellinen asiantuntemattomuus suo".
Väikkärissäni oli tosiaan yksi iso ongelma. Eräs professori esitti ihan tosissaan etten ole itse kirjoittanut EGF-artikkelia. Tiesin heti että hän tarkoitti yhtä kappaletta sen johdanto-osassa. Kyseinen asia on erittäin haastava kuvata ja on ymmärrettävää, että alkuoletuksena on se ettei kukaan psykiatri voi kuvata asiaa niin tiivistetysti, mitä tein. Oikeasti hieroin sitä noin 200-300 tuntia ja kävin läpi noin 50 artikkelia ihan vain sitä varten, että EGF:n CNS-vaikutukset tulisi kuvattua selkeästi. Marraskuun 2003 tämä puolen metrin pino artikkeleita lojui vaimon ilona keittiön pöydällä. Itse väitöskirjan arvosteluun tämä aiheutti ikävä kyllä ongelman. Sain tavallisen arosanan hyvksytty. Väitöspäivänä tiedekunnan dekaani puuttui asiaan ja soitti aamulla kustokselle ja ehdotti väikkärille korkeinta mahdollista arvosanaa. Se tuli myöhässä eikä kustos voinut enää vaikuttaa asiaan. Jos jollakulla on parempaa tietoa asista, niin mielellään lukisin sen omalla nimellä kirjoitettuna. Ei ihmisten mainetta noin vaan sovi pilata. Eikös lakikin anna mahdollisuuden vaatia korvauksia oikeudessa ja jopa suomi24:n kautta asioita on viety käräjille. Nimimerkki "terapian tarpeessa?" varmasti mielellään valistaa meitä osaamisellaan. Vai haetaanko välipäätös virallista tietä?
Hei nutritionist. Mainitsemasi oikean aivopuoliskon aktivoiminen ja sen muutokset ovat tulleet muista yhteyksistä esille useita kertoja, eri tieteenaloilla&dokumenteista.
Miten kofeiinista voi sitten päästä eroon?
Onko oikean aivopuoliskon stimuloinnilla, miten se onkaan mahdollista, vaikutusta muuhun kuin aggressiivisuuteen? Työssäni käytän luovuutta työvälineenä tosin nyt en käytä yhtään mitään mihinkään ja hoitokeinona on tämä sanotaanko kemiallinen lobotomia ja pahempaa ollaan tarjoamassa.
Postauksesi herättää siis suurta mielenkiintoa joskin tuo kofeiini -teoria kuulostaa melko villitä mutten olekaan alallanne. Mikä selittäisi sitten sellaiset depressoituneet jotka eivät nauti kofeiinia missään muodossa?
Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta!
Blogissani on ohje kofeiiniriippuvuuden lopettamiseen. Yksi pääsee siitä irti tuosta vain, toinen voi yrittää vuosia onnistumatta. Minun ohjeillani sen pitäisi olla helppo nakki.
En tiedä mitä tarkoitat kofeiiniteorialla. Ainakin kofeiinin aivosoluja tuhoava vaikutus on todettu useassa tutkimuksessa. Solutuhon mekanismi perustuu kofeiinin kohottamiin stressihormoneihin, jotka kiihdyttävät solujen aineenvaihduntaa ja pitävät ne ympäri vuorokauden hälytysvalmiudessa. Tämä ikäännyttää solut ja ne kuluvat loppuun.
Kofeiini kertyy elimistöön erilaisina virtsahappoina, jotka aiheuttavat oireilua. Ei se tänään juotu kahvi tai tee masenna, vaan se, minkä olet juonut tähän päivään mennessä vuosien varrella. Munuaiset eivät kykene poistamaan kofeiinin happojäämiä, koska ne muuttavat munuaisfunktiota heikentämällä niiden verenkiertoa verisuonia supistavilla stressihormoneilla. Tämäkään ei ole teoriaa, vaan tällekin löytyy perusta tieteellisistä tutkimuksista.
Oikea aivopuolisko on nimenomaan luovuuden tyyssija. Jos menetät yhteyden siihen kofeinismin takia, saatat kadottaa luovuutesi melko lailla kokonaan, niin minulle kävi kun sairastuin -85. Jouduin lopettamaan valkouvaamisen kolmen näyttelyn jälkeen, koska en enää "nähnyt" samalla tavalla, kuin ennen. Myös runojen kirjoittaminen kävi mahdottomaksi.
Nykyään testaan oikean aivopuoliskon tilaa soittamalla slidekitaralla jazzia. Jos kropasta irtoaa kofeiinijäämiä runsaasti, soitosta ei tule lasta eikä paskaa.
Kaikki väittämäni perustuvat siis lääketieteeseen, siihen oikeaan lääketieteeseen, ei lääketeollisuustieteeseen, eikä tilastoihin, siksi ne ovat myös todistettavissa kokeellisesti.
http://qmies.blogspot.fi/
"Postauksesi herättää siis suurta mielenkiintoa joskin tuo kofeiini -teoria kuulostaa melko villitä mutten olekaan alallanne."
Millä alalla? Ei tällä kofeiinihemmolla ole mitään koulutusta lääketieteen tai minkään muunkaan tieteen parista. Ihan on "itseoppinut". Koko kofeiinijuttunsa on silkkaa huuhaata. Ja on täysin moraalitonta mainostaa diagnosoivansa ja parantavansa ihmisiä.
Voi kurja kun ei enää Enbusken ohjelmaa ole nähtävissä, itselläni se kyllä on tallella, siitä sai hyvän kuvan tästä henkilöstä;)) Ohjelmaa ei voinut nauramatta katsoa ja tarkoitus kaiketi oli ottaa se vakavasti.
Minulla on tarpeeksi tietoa ja kokemusta kofeiinin kertymisen diagnosoimiseen ja kofeiinivieroituksen hoitoon, lääkäreillä ei.
En ole luvannut parantaa ketään, vaan kerron, että kofeiinin poistumisen mukana poistuvat myös ne oireilut joita se aiheuttaa.
Onko moraalitonta auttaa ihmisiä eroon päihderiippuvuudesta ja sen tuomista haitoista? Olen työskennellyt päihdehuollossa, ja ainakin minun mielestäni riippuvaiset tarvitsevat kaiken avun, jonka he voivat saada, ja vertaisapu on yleensä erittäin tehokasta.
Enbuske valitsi yli tunnin asiallisesta haastattelusta tarkoituksellisesti sellaiset kohdat, joilla voisi tehdä minut naurunalaiseksi. Koko haastattelumateriaalin näkeminen antaa asiasta aivan eri kuvan.
“Long-term overuse of caffeine can elicit a number of psychiatric disturbances in adults. Two such disorders recognized by the American Psychiatric Association (APA) are caffeine-induced sleep disorder and caffeineinduced anxiety disorder. In some individuals, large (ingestion of 500 mg caffeine or more) amounts of caffeine can induce anxiety severe enough to necessitate clinical attention. This caffeine-induced anxiety disorder can take many forms, from generalised anxiety, to panic attacks, obsessive-compulsive symptoms, or even phobic symptoms. Because this condition can mimic organic mental disorders, such as panic disorder, generalised anxiety disorder, bipolar disorder, or even schizophrenia, a number of medical professionals believe caffeine-intoxicated people are routinely misdiagnosed and unnecessarily medicated when the treatment for caffeine-induced psychosis would simply be to withhold further caffeine. A study in the British Journal of Addiction concluded that caffeinism, although infrequently diagnosed, may afflict as many as one person in ten of the general population (Nehlig et al. 1992).”
Evira: Risk assessment of caffeine among children and adolescents in the Nordic countries
Tapani on olla perusteellinen. Kävin läpi qmiehen kirjoutuksia kofeiinin metaboliasta, jota hän kertoo opiskelleensa vuosia. Sitten törmäsin todella outoon väitteeseen:"Jos olet sekä kofeinisti, että nikotinisti, sinun on otettava huomioon nikotiinin vaikutus kofeiinin aineenvaihduntaan. Nikotiini nopeuttaa kofeiinin aineenvaihduntaa huomattavasti." http://qmies.blogspot.fi/2011_12_01_archive.html
Eihän tämä pidä paikkaansa. Tupakan (ja kannabiksen ) savun erilaiset ainesosat indusoivat CYP1A2-entsyymiä maksassa ja sitä kautta mm kofeiinin poistuminen elimistöstä nopeutuu. Nikotiini ei vaikuta mitenkään maksan CYP1A2-entsyymiin. Ehkäpä tämä pinnallinen perehtyminen aiheeseen on tehnyt sen, etteivät alan tutkijat vakuutu. Kaiken syynä ei ehkä ole olekaan kansainvälisin kahviteollisuuden salaliitto.
Clin Pharmacokinet. 1999 Jun;36(6):425-38. Drug interactions with tobacco smoking. An update. Zevin S, Benowitz NL.
Cigarette smoking remains highly prevalent in most countries. It can affect drug therapy by both pharmacokinetic and pharmacodynamic mechanisms. Enzymes induced by tobacco smoking may also increase the risk of cancer by enhancing the metabolic activation of carcinogens. Polycyclic aromatic hydrocarbons in tobacco smoke are believed to be responsible for the induction of cytochrome P450 (CYP) 1A1, CYP1A2 and possibly CYP2E1, CYP1A1 is primarily an extrahepatic enzyme found in lung and placenta. There are genetic polymorphisms in the inducibility of CYP1A1, with some evidence that high inducibility is more common in patients with lung cancer. CYP1A2 is a hepatic enzyme responsible for the metabolism of a number of drugs and activation of some procarcinogens. Caffeine demethylation, using blood clearance or urine metabolite data, has been used as an in vivo marker of CYP1A2 activity, clearly demonstrating an effect of cigarette smoking, CYP2E1 metabolises a number of drugs as well as activating some carcinogens. Our laboratory has found in an intraindividual study that cigarette smoking significantly enhances CYP2E1 activity as measured by the clearance of chlorzoxazone. In animal studies, nicotine induces the activity of several enzymes, including CYP2E1, CYP2A1/2A2 and CYP2B1/2B2, in the brain, but whether this effect is clinically significant is unknown. Similarly, although inhibitory effects of the smoke constituents carbon monoxide and cadmium on CYP enzymes have been observed in vitro and in animal studies, the relevance of this inhibition to humans has not yet been established. The mechanism involved in most interactions between cigarette smoking and drugs involves the induction of metabolism. Drugs for which induced metabolism because of cigarette smoking may have clinical consequence include theophylline, caffeine, tacrine, imipramine, haloperidol, pentazocine, propranolol, flecainide and estradiol. Cigarette smoking results in faster clearance of heparin, possibly related to smoking-related activation of thrombosis with enhanced heparin binding to antithrombin III. Cutaneous vasoconstriction by nicotine may slow the rate of insulin absorption after subcutaneous administration. Pharmacodynamic interactions have also been described. Cigarette smoking is associated with a lesser magnitude of blood pressure and heart rate lowering during treatment with beta-blockers, less sedation from benzodiazepines and less analgesia from some opioids, most likely reflecting the effects of the stimulant actions of nicotine. The impact of cigarette smoking needs to be considered in planning and assessing responses to drug therapy. Cigarette smoking should be specifically studied in clinical trials of new drugs.
Kerron blogin esittelyssä, että tuon esille myös kaikki väärinkäsitykset ja erheet, joita olen tehnyt tutkiessani tätä asiaa.
Viimeisessä tupakoinnin ja kofeiinin yhteyksiä käsittelevässä artikkelissa todetaan selvästi, että CYP1A2 induktio syntyy epätäydellisen palamisen tuottamien PAH yhdisteiden vaikutuksesta, ei nikotiinista. Nikotiinikorvaushoito tupakoinnin lopettamisen apuna on siis täyttä humpuukia.
Koska kofeiinin aiheuttavaa korrelaatiota tupakointiin ei kerrota tarpeeksi selkeästi, toimii THL ja Suomen lääketieteellinen yhteisö nikotiinikorvaushoitojen markkinamiehinä.
Etkö näe, miten epäluotettavan kuvan annat itsestäsi ja lääkäreistä yleensä välttelemällä asiakeskustelua ja keskittymällä ad-hominen argumentointiin?
"Jo varsin vähäinen päivittäinen tupakointi saa aikaan CYP1A2-entsyymi-induktiota, ja induktiovaikutus voimistuu tupakointimäärän kasvaessa. Tupakoimattomaan verrattuna 1-5 savukkeen päivittäisen tupakoinnin on raportoitu lisäävän kofeiinin puhdistuman 1,22-kertaiseksi, 6-10 savukkeen 1,47-kertaiseksi, 11-20 savukkeen 1,66-kertaiseksi ja yli 20 savukkeen 1,72-kertaiseksi (Tantcheva-Poór ym. 1999)."
"Entsyymi-induktio alkaa palautua pian tupakoinnin lopettamisen jälkeen mutta normalisoituu vasta 2-4 viikon kuluessa. Kofeiinin puhdistuman on raportoitu laskevan kahden päivän tupakoimattomuuden jälkeen 20 % (vaihteluväli 6 %-33 %), ja 1-2 viikon kuluttua puhdistuma oli 36 % (vaihteluväli 24 %-58 %) pienempi tupakoinnin lopettamista edeltäneeseen tasoon verrattuna (Faber ja Fuhr 2004). Tuoreessa tutkimuksessa seurattiin CYP1A2-entsyymiaktiviteetin muutosta tupakoinnin lopettamisen myötä. Ennen tupakoinnin lopettamista entsyymiaktiivisuus oli tupakoijilla keskimäärin 1,55-kertainen tupakoimattomiin verrattuna. Neljä viikkoa tupakoinnin lopettamisen jälkeen entsyymiaktiivisuuden todettiin pienentyneen 79 %:lla tutkituista (jopa 7,3-kertainen lasku) ja suurentuneen 4 %:lla. Aktiviteetissa merkittävää muutosta ei todettu 17 %:lla (Dobrinas ym. 2011). Nikotiinikorvaustuotteiden käyttäminen tupakasta vieroituksessa ei estä tai hidasta entsyymi-induktion palautumista, sillä induktiovaikutus ei liity nikotiiniin vaan tupakansavun PAH-yhdisteisiin."
"PAH-yhdisteet eivät ole ominaisia pelkästään tupakansavulle, vaan niitä syntyy orgaanisen aineen epätäydellisen palamisen seurauksena yhtä lailla kannabista poltettaessa (Zullino 2002) tai hiiligrillissä ruokaa valmistettaessa (Sweeney ja Grayling 2009). Myös ristikukkaisten vihannesten kuten parsakaalin tai ruusukaalin runsas syöminen voi aiheuttaa CYP1A2-entsyymin induktiota (Sweeney ja Grayling 2009)."
"Teofylliini metaboloituu pääasiallisesti CYP1A2-entsyymin kautta. Sen puhdistuman on tupakoijalla todettu suurentuvan 58-100 % tupakoimattomiin verrattuna, ja tupakoinnin lopettamisen jälkeen pienenevän jo viikossa 35 % (Zevin ja Benowitz 1999). Teofylliini on tyypillinen pienen terapeuttisen leveyden omaava lääke. Teofylliinipitoisuuden suurentuessa tupakoinnin lopettamisen myötä voi tyypillisinä haittavaikutuksina ilmaantua takykardiaa, vapinaa, päänsärkyä ja vatsaoireita. Annosmuutoksen tarpeen arvioimiseksi kliinistä tilaa tulee seurata ja tarvittaessa määrittää teofylliinipitoisuus. Kofeiini metaboloituu lähes täysin CYP1A2-reittiä. Mikäli kahvin tai muiden kofeiinipitoisten tuotteiden nauttiminen on ollut runsasta, tupakoinnin lopettamisen myötä kofeiinipitoisuus voi nousta suureksi. Siitä aiheutuvat oireet kuten sydämen tykyttely ja vapina tulkitaan usein vieroitusoireiksi tai nikotiinikorvaustuotteista aiheutuviksi. Kofeiinin saantia suositellaan vähentämään tupakointia lopettaessa (Kroon 2007)."
"CYP1A2-entsyymin perusaktiivisuudessa on monikymmenkertaisia yksilökohtaisia eroja (Gunes ja Dahl 2008). Erot ovat siis huomattavasti suurempia kuin ne muutokset, joita tupakointi voi aiheuttaa. Jos käytetty lääkeannos määräytyy kliinisen vasteen tai tiettyjen seurattavien suureiden mukaan, ei tätä taustaa vasten lääkkeiden annostelun kannalta ole niinkään olennaista, tupakoiko potilas vai ei, vaan se aloittaako tai lopettaako hän tupakoinnin tiettyjen kapean terapeuttisen alueen lääkkeiden käytön aikana. Kun on kyse lääkkeestä, jota käytetään vakioannoksella tai muulla kuin vasteen perusteella säädettävällä annoksella, on oleellista tietää tupakoinnin mahdollinen vaikutus lääkkeen tehoon. Tieto tupakoinnin heikentävästä vaikutuksesta lääkehoidon tehoon on omiaan lisäämään potilaan motivaatiota tupakoinnin lopettamiseen."
Lainaukset; Duodecim
Kirjoitit kiinnostuneesi kofeiinista 70-luvulla. Silti et vielä 2009 tiennyt tätä aivan keskeistä perusasiaa liittyen nikotiinin ja CYP1A2:n induktioon, tai siis siihen ettei sitä ole. Jos vähänkään lukee aihepiiriä, tämä asia selviää muutaman ensimmäisen artikkelin aikana. Itse luennoin aiheesta Taysissa noin 2005 ja toisen kerran noin 2007.
Toisekseen on mielenkiintoista, että et vastannut pieneen vihjeeseeni fluvoksamiinin vaikutuksesta kofeiinin poistumisen hidastumiseen. Tätä masennuslääkettä käyttävällä muutama kuppi kahvia viikossa, pitänee kofeiinin pitoisuuden hyvin pitkään koholla. Mitään kuvaamaasi haittaa ei tietääkseni ole kuvattu näissä tutkimuksissa. Väitteesi perusteella vaikutuksen pitäisi olla todella erittäin vahva ja pilata koko masennuksen hoitovaikutus.
"Nikotiinikorvaushoito tupakoinnin lopettamisen apuna on siis täyttä humpuukia." Häh? Itse koin sen parhaaksi avuksi tupakkalakossa 1.11.1994 alkaen.
En ole kirjoittanut missään kiinnostuneeni kofeiinista 70-luvulla, vaan 2008 kevättalvella, huomattuani sen aiheuttavan psyykkisiä ja fyysisiä oireita ylinnostapauksen yhteydessä.
En ole katsonyt tarpeelliseksi perehtyä näiden lääkkeiden farmakologiaan kovin syvällisesti, koska ne käyvät tarpeettomiksi kun oireet hoidetaan lääketieteellisin, mitattavin perustein.
Jos olet itse saanut voimaa nikotiinikorvaushoidosta, onneksi olkoon. Tällainen anekdoottinen todiste ei kuitenkaan merkitse yhtään mitään, koska kofeiinin aiheuttava korrelaatio on tieteellisesti todistettu fakta. Kofeiinin käyttö aiheuttaa riippuvuutta tupakkaan ja kannabikseen kemiallisesti niiden aiheuttaman CYP1A2 induktion vuoksi. Tämän vuoksi tupakan tai kannabiksen käytön lopettaminen tuottaa kofeiinimyrkytyksen oireita, joita pidetään erheellisesti vieroitusoireina.
Sinulla kofeiinipitoisuus ei kohonnut tupakoinnin lopettamisen vuoksi tarpeeksi korkeaksi aiheuttaakseen oireita, mutta oletko koskaan miettinyt, että jokaisen ihmisen aineenvaihdunta ei ehkä olekaan täsmälleen identtinen sinun aineenvaihduntasi kanssa.
Jos käytät kofeiinia, voin tulla ja aiheuttaa sinulle akuutin kofeiinimyrkytyksen vapauttamalla kehoosi varastoituneita kofeiinin aineenvaihduntatuotteita toiminnallisilla ruoka-aineilla. Ehkä tällainen kokemus voisi saada sinut ajattelemaan asiaa hieman eri näkökulmasta.
Olet jo aiemmin etsinyt minusta henkilökohtaista tietoa blogini nimimerkin perusteella. Nyt minusta on etsitty tietoa Googlesta nimen ja entisen asuinpaikkani perusteella.
En tiedä, oletko sinä tämän pakkomielteisen urkinnan takana, vai joku muu, mutta kerrotaan nyt tässä sinulle ja muillekin, jotka ovat enemmän kiinnostuneita minun henkilöstäni, kuin siitä mitä sanon.
Muutin Suomesta yli 2 vuotta sitten Hollantiin, josta muutin hiukan yli vuoden kuluttua Italiaan, jossa asun nyt.
Jos joku haluaa urkkia lisää tietoja asuinpaikastani, käyttäkää Googlen hakua ja kirjoittakaa hakukenttään "Bussana Vecchia".
Tässä on pari kuvaa "kotipuolesta".
http://brainlaunderette.blogspot.fi/2011/12/relocated.html
Voit toki tutkia asian itsekin tiedemiehenä.
HUOMIO!!!
Tämä kehoitus on tarkoitettu ainoastaan asiantuntevalle lääketieteen tutkijalle, joka voi suorittaa tämän kokeen valvotusti ja pitää riskit hallinassa. Älkää missään tapauksessa kokeilko tätä itse.
Lopeta kofeiinin käyttö seinään. Odota kunnes suun kautta saatu kofeiini on metaboloitunut tarpeeksi täydellisesti ja vieroitusoireet ovat pahimmillaan.
Syö sitten aamulla 250 grammaa alfalfa-ituja, toinen paketti päivällä, ja kolmas alkuillasta.
Alfalfa-idut sisältävät molekyylia joka sulattaa virtsahappoja voimakkaasti. Söin itse yhden paketin aamulla ja toisen illalla kahden vuorokauden ajan, kolmantena päivänä söin vain aamuannoksen. Illalla sain lähteä ensiapuun hypertensiivisessä kriisissä. Verenpaine oli 245/165 puoli tuntia sen jälkeen kun pahin oli ohi.
Jos ryhdyt tällaiseen tieteelliseen kokeeseen, varaa elintoimintoja ylläpiväksi lääkitykseksi diatsepaamia ja beta-salpaajaa siltä varalta, että sydänoireet ja verenpaine karkaavat käsistä.
Paras tietenkin olisi, että kokeilet tätä sairaalassa ja ilmoitat kollegoillesi mistä on kysymys, että he osaavat hoitaa sinut, sillä myrkytys voi aiheuttaa myös sen verran psykoottisuutta, ettet tiedosta itse tilannetta.
HUOMIO!!!
Tämä ei ole leikin asia. Varoitan vakavasti ketään kokeilemasta tätä itsekseen, tai edes lääkärin valvonnassa, sillä tämä on todella oikeasti hengenvaarallista!!!
Olen todistanut käytännössä hypoteesini kofeiinin kertymisestä aktiivisina virtsahappoina, ja olin menettää henkeni tehdessäni sen.
Mikään argumenttisi ei riitä enää kumoamaan esittämiäni faktoja. Ainoa keino jolla voit yrittää todistaa minun olevan väärässä, on toistaa tuo sama koe itse. Muuten joudut hyväksymään hypoteesini, jolle löytyy täysi tuki olemassaolevasta lääketieteellisestä tiedosta.
Jos seisot sanojesi takana ja teet tuon kokeen, saat minulta ohjeet jatkohoidosta, sillä tällä tavalla aikaansaatu virtsahappojen sulaminen voi oirehtia, kunnes keho on puhdas jäämistä, joka voi viedä muutaman vuoden tehokkaallakin hoidolla jos jäämiä on runsaasti.
Kehottaisin sinua nyt vakavasti pukemaan munat päällesi ja toimimaan, niin kuin tiedät tiedemiehen etiikan edellyttävän.
Nyt eivät puheet enää riitä, teot ratkaisevat. Pallo on sinulla.
Minun pitäisi siis lähteä hoitamaan potilaitani sellaisilla ohjeilla, joita joku tuntematon antaa netissä nimimerkin takaa eikä hallitse siitä edes perusasioita. Vetäisin siis urani vessanpytystä alas. En todellakaan kiinnostu.
En minä ole puhunut mitään potilaistasi, tämä on tieteellinen kaksintaisteluhaaste lääketieteen ja lääketeollisuustieteen edustajien väliilä, henkilökohtainen hansikas päin kasvojasi. Olet esittänyt, että puheissani ei ole perää. Vastaa nyt huutosi ja kokeile tuota itseesi ja todista, kantasi. Oletko mies vai tyhjähousuinen suunpieksijä?
Toinen aspekti tässä on se, että käytät edelleen ad hominem argumentointia. On aivan sama, saatko tieteellisesti pätevää tietoa netistä tuntemattomalta ihmiseltä tai pergamentille käsinkirjoitettuna joulupukilta, kunhan tieto on todistettavissa kokeellisesti validiksi, ja tämä tieto on.
Kerrot olevasi enemmän huolissasi urastasi, kuin mitä potilaillesi tapahtuisi. Tämä on aika merkillistä jos ajattelee Hippokrateen valan sisältöä, jonka mukaan lääkärin tulee ajatella pelkästään potilaansa terveyden parasta etua.
Olet esittänyt, että on epäeettistä sulkea ensin pois sellaisen keskushermostopiristeen vaikutus potilaan oireisiin, jonka asiantuntijat arvioivat aiheuttavan mielenterveysongelmia noin kymmenelle prosentille valtaväestöstä, ja että nämä myrkytystapaukset diagnosiodaan säännönmukaisesrti väärin ja lääkitään tarpeettomasti.
Tärkein asia jonka Hippokrates sanoi, ja joka on perinteisen lääketieteen perustotuus on, "Olkoon ruoka lääkkeesi, ja lääke ruokasi."
Lääketeollisuustiede keksittiin 1930 luvun alkupuolella amerikkalaisen lääketeollisuuden toimesta ja otettiin viralliseksi linjaksi sen painostuksesta. Sen perusparadigma, jonka mukaan sairauksia voi hoitaa ainoastaan synteettisillä molekyyleillä, on tieteellisesti ajattelun kannalta samaa tasoa, kuin alkemistien ajattelutapa, ja sille ei löydy muuta järjellisesti argumentoitavaa perustetta, kuin sairauksien taloudellinen hyödyntäminen parantamatta niitä.
Olet nimenomaan sanonut tulevasi vastaanotolleni antamaan hoito-ohjeita potilailleni.
Jos tietämyksesi että sellaista ettei edes perustiedot ole hallinnassa, ei meitä voi pitää tasaveroisina keskustelijana. Mikä mahtaa olla ammattisi? Mekanistinen maailmankuva viittaa autoinsinöörin suuntaan.
No sen verran että jos väitteesi kumuloituvan kofeiinin vaikeuttavan masennusoireita pitäisi edes pieneltä osin paikkansa, ei fluvoksamiinia olisi koskaan hyväksytty masennuslääkkeeksi. Ja se sentään pidentää kofeiinin puolintumisajan noin 5 tunnista 30-50 tuntiin. Maantaiaamuna juodusta kofeiinista olisi siis vasta puolet poistunut keskiviikkoaamuun mennessä. Tunnen henkilökohtaisesti tupakoimattoman fluvoksamiinia jo 12 vuotta käyttäneen vanhemman miehen, joka juo kahvia useita kuppeja joka päivä. Ilman mitään ongelmia. Istuu muuten juuri nyt meillä kahvilla, tuossa vastapäätä.
Mikäs mies sinä olet kun et saa sanotuksi juuta, etkä jaata vaan välttelet ja vaihdat puheenaihetta aina kun eväät loppuvat. Lakkaa kiemurtelemasta ja väistelemästä, kuin ämmä ja vastaa huutosi tai pidä suusi, äläkä nolaa itseäsi enempää?
Siinä kyllä olet oikeassa, että emme ole tasaveroisia keskustelijoita. Tätä on turha jatkaa kun ei sinulta näy löytyvän älyä sen enempää, kuin luonnettakaan.
Aquila non captat muscas.
Koen velvollisuudekseni selittää sinulle vielä miten fluvoksamiini lievittää kofeiinin aktiivisten virtsahappojen aiheuttamaa oireilua.
Kofeiinin ja veren virtsahappopitoisuuden välillä on havaittu käänteinen korrelaatio. Kun fluvoksamiini hidastaa kofeiinin metaboliaa, kohoaa tuoreen kofeiinin pitoisuus, joka sitoo virtsahappomuotoiset aineenvaihduntatuotteet kudoksiin, jolloin oireet helpottavat.
Ko. henkilö siis syö fluvoksamiinia lopun ikänsä voidakseen juoda kahvia, eikä hän voi luopua kummastakaan tulematta todella sairaaksi.
Tällaisen lääkärinetiikan ajatteleminen saa minut tuntemaan oloni todella sairaaksi.
ps. Lääketeollisuustiede ei ole perillä kofeiinin kertymismekanismista, se on minun keksintöni joka leviää koko ajan ympäri maailmaa.
http://qmies.blogspot.fi/2011_12_01_archive.html tosiaan kertoo pitkän tarinan yrityksistäsi saada lääkäreitä tutkimaan väittämääsi kofeiiniin liittyvää psyykkistä häiriötä. Eduskunnan oikeusasiamiestä myöden on vuosien aikana käyty kaikki mahdolliset tahot läpi. Mutta onko sinulla tosiaan diagnosoitu paranoidinen skitsofrenia? Sinun on hyvä tietää että se ei todellakaan ole vaikein muoto skitsofreniaa, vaan kaikkein leinin oireiltaan ja paras ennusteeltaan.
En saanut aikaan vuoden aikana erektiota kun käytin Cipralexia, joka kai on masennuslääke. Olen silti kiitollinen ystävälliselle lääkärille, sillä se auttoi kestämään diagnoosini aiheuttaman hädän ja tuskan. Olen siis skitso.
Nyt kun käytän Seroquelia ovat seksuaaliset halut vähentyneet huomattavasti.
Oma kokemukseni on psykiatriasta se, että onhan niitä kamalia esim. skitsofrenian asteita, mutta tulisi olla hyvin tarkka mitä ryhtyy psykiatria väittämään harhaksi. Esim. mikään tiede ei ole voinut osoittaa ts. tietämällä tietämään, että esim. telepatia on mahdotonta. Tässä yhteydessä pyydän psykiatreja perehtymään teoreettiseen filosofiaan ja erityisesti siihen mitä sanoo Ontologinen Idealismi. Todettakoon, ettei Materialistista Dialektiikkaa ( materiaalinen maailma ) ole osoitettu todeksi missään tieteessä tai filosofiassa. Uskomus, että materiaalinen maailma on todellinen, on uskonto, josta monien tiedemistenkin tiedoilla ei tiedetä sen todellisesta luonteesta mitään. Itse katson, että vain tietoisuus on ainoa todellisuus ja ihmiskunta ei filosfian mukaan tiedä varmasti onko tietoisuuden ulkopuolella mitään tosiolevaa. Fislosfiset totuudet ovat tieteelle annettuja faktoja ja siis kun ne ovat Materialismissa ja Idealismissa eri mielisiä niin kuinka jotakin voidaan ylipäätään väittää harhaksi ? Itse oleisin sillä kannalla, että jos syvästi uskoo, että oma olohuone on Sirkus Finlandia, niin harhaahan se on, mutta ei telepatia minusta mikään mahdottomuus ole jos pohtii asiaa vaikkapa Buddhan näkökulmasta. Siddhartha Gautamahan sanoi, että tämä meidän näkyvä maailma on uniluonteinen ja siis kuvitelmaa ja jopa on kyse harhasta sekä kaikki on yhtä. Jos kaikki on yhtä niin eikös telepatiakin ole mahdollinen ? Toki jos voidaan todistaa , että materiaaliset aivat ovat todellisuutta on minustakin telepatia on mahdotonta, mutta kun se Idealismi ( joka esiintyy myös Buddhan opeissa materian suhteen ) voi yhtä hyvin olla totta kuin Materialismikin, niin kuka sen totuuden sitten on sanonut.
Meni vähän off topic, mutta, kun on noin korkeasti opiineita tieteilijöitä kuvioissa kirjoittamassa, niin sallittakoon ihan tavallisen skitsonkin mielipide. Tiedemies toki olen itsekin ( DI ). Halusin vain johtaa keskustelua osin harhaan, mutta myös tieteen ja filosfian juurille ja se Idealismihan siis sanoo sen, ettei ole ainetta vaikuttamassa aineeseen, on vain tietoisuussääntöjä valtavassa prosessorissa, jota voidaan kutsua Jumalaksi ( tai Absoluutiksi, joka buddhalaisuudessa on mielen todellinen luonto ).
Filosofiaa mielellään sanotaan haaveiluksi ja tiedettä realistiseksi kovaksi faktaksi, mutta mitenkähän on ? Jos ainetta ei ole, niin ovat tämän ketjun kirjoittajat harhapoluilla perusasioissa, mutta toki Idealismi sallii tietoisuuskuvat "aineesta". Ja esim. mitään geeniainetta ei ole mutta on olemassa geenit hengen olemuksessa. Puhun nyt idealistisesta realismista tai oikeastaan voi myös sanoa niin, ettei kyse ole mistään muusta kuin, että kaikki on yhtä, vaan ei samaa. Ja lopuksi totean sen, että meitä on vain yksi ( Jumala / Absoluutti ). Fyysikoista jotkut alkvat jo allekirjoittaa kvattifysiikassaan sen, että vain tietoisuus ( myös tuntemukset ) on olemassa ja siis voitaneen sanoa, että vain psyykkinen on todellisuutta, vailla materiaalista maailmaa psyykkistä mahdollistamassa.
Minusta keskustelu voisi myös edetä perusasioihin eli juuri filosfiaan. Toki olen seurannut kiinnostuksella väittelyä ja ansiokkaita sivalluksiakin.
Lopuksi sanon, että minun elämästäni on kyse ja myös seksuaalisuuden toteutumisesta. Nykyään en voi harjoittaa seksiä, koska fysiikka ei toimi. Olisinkin kiinnostunut kuulemaan miten tiede aikoo pelastaa minun elämäni erään tärkeän lohkon kuolemalta.
Voisitko tarkentaa kummalle tieteenalalle esität kysymyksesi, lääketieteelle vai lääketeollisuustieteelle.
Tuo sinun sekoilusi materiaalisen maailman olemattomuudesta toi mieleeni erään australialaisen muslimitytön, jonka kanssa juttelin Messngerissä vuosia sitten.
Hänelle oli muodostunut jonkinasteinen pakkomielle tuosta samasta aiheesta, ja hän epäili oman fyysisen olemassaolonsa todenperäisyyttä.
Kysin häneltä, istuuko hän. Hän sanoi istuvansa.
Kysyin sitten, mistä hän tietää istuvansa. Hän vastasi tuntevansa sen takamuksellaan.
Kehoitin häntä sitten kuuntelemaan enemmän takamustaan, kuin päätään, koska sillä tuntui olevan enemmän järkeä.
Tämä keskustelu käynnisti hänessä prosessin, joka johti tuon pakkomielteen poistumiseen.
Zen on hyvä menetelmä materiaalisen todellisuuden olemassaolon todistamiseksi.
Jos esimerkiksi epäilet näkemäsi tiiliseinän olemassaoloa, mene seisomaan sen eteen noin puolen metrin päähän ja lyö sitten otsasi siihen niin kovaa, kuin kykenet.
En kerro tässä, miten tuo todistaa, että ko. tiiliseinä ja otsasi ovat olemassaolevaa materiaalista todellisuutta, koska koko homma perustuu siihen, että koet sen itse ilman, että sinulle kerrotaan etukäteen menetelmän salaisuutta. Yllätyksenä tällainen kokemus voi tuottaa voimakkaan satorin.
Voi, voi. Jos joku sekoilee, niin se materialistinen tiedemies. Tuntemus yhdistettynä tietoisuuskuvan ilmiöihin ei ole todiste materian olemassaolosta. Pyytäisin asiallista keskustelua.
Todella arvostan Anttilan kärsivällisyyttä taistella tämän keskusteluporukan kanssa. Jos tarkasti luette, niin hänen arvionsa eivät ole mielipiteitä vaan faktoja, joille hän esittää perusteluja ja puolueettomia lähteitä.
Mitä tulee lääkkeisiin, niin on kai aika selvää, että lievään ja kenties vielä keskivaikeaan masennukseenkin plasebot ja terapia auttavat yhtä tehokkaasti kuin masennuslääkkeet. Mutta vaikeaan masennukseen toimivat vain lääkkeet. Ei auta iltakävelyt, kun ihminen on niin huonossa kunnossa, että pohtii aamusta iltaan itsetuhoisia ajatuksia.
Tässä kohtaa on turha tuoda esiin lääketeollisuutta, sen harjoittamaa mainontaa ja markkinointia. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että lääkkeillä todella pelastetaan ihmishenkiä. Masennus on vakava ja vaarallinen sairaus.
Luepa tuolta ylempää eräs mediuutisten sivuille menevä linkki jossa selviää että Seroquelin virheellisen markkinoinnin johdosta "tapettiin" vanhuksia Yhdysvalloissa ja eiköhän raha näytellyt hyvin suurta osaa tuossa asiassa.
Pari lainausta tuosta mediuutisten uutisesta 27.4.2010.
"AstraZenecaa syytetään siitä, että se on johtanut lääkäreitä ja potilaita harhaan esittelemällä Seroquelin käytölle myötämielisia tutkimuksia. Samalla yhtiö on jättänyt kertomatta tutkimuksista, joiden mukaan lääkkeen käyttö lisää diabetesriskiä"
"Sivuvaikutukset, mukaan lukien kuolema, ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Seroquel ei sovi myöskään vanhusten dementialääkkeeksi."
" Viime syyskuussa Pfizer tuomittiin miljardikorvauksiin useista virheellisistä markkinointiväitteistä. Tammikuussa 2009 Eli Lilly maksoi noin miljardin antipsykootti Zyprexan laittomasta markkinoinnista ja vuonna 2007 Bristol-Myers Squibb maksoi sovittelukorvauksia 390 miljoonaa euroa antipsykootti Abilifyn laittomasta markkinoinnista."
Lukekaa koko uutinen huolella. Nämä ovat vain lainauksia uutisesta eivätkä anna asiasta koko kuvaa.
Lainaus ylempää keskustelusta:
"Tässä kohtaa on turha tuoda esiin lääketeollisuutta, sen harjoittamaa mainontaa ja markkinointia. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että lääkkeillä todella pelastetaan ihmishenkiä. Masennus on vakava ja vaarallinen sairaus. "
"Rauha maan päälle" on Anttila itse. Lukekaapa tyyliä niin homma aukeaa kyllä. Anttila paukuttaa mielipiteitään eikä anna siihen toisille sijaa.
no niinpä näkyy olevan, terve taas Sami.
selkeämpää olisi kun itsensä kehumisen tekisi oman nimimerkkinsä takaa kun se kerran on niin tärkeä ja selvä maneeri.
No onpas täällä vainoharhaista porukkaa. Anttilan tavoin toivon, että täällä pysyttäisiin asiassa eikä arvuuteltaisi erilaisia asioita kuten ihmisten nimiä.
Kukaan ei ole kieltänyt AstraZenecan törkeää käyttäytymistä Seroqueliin liittyen. Siitähän yhtiölle tuomittiin valtavat sakotkin. Toimintaa ei voi puolustella. Mustalle listalle kuuluu vielä Glaxokin.
Lääketeollisuuden mainonnalla ja markkinoinnilla tarkoitin, että sillä ei ole merkitystä minkään lääkkeen tehoon. Tarkoituksena lienee yrittää vaikuttaa siihen, että lääkärit kirjoittaisivat yhtiöiden lääkkeitä.
Eli vaikka firma X tuputtaisi miljoonia euroja lääke X:n markkinointiin, niin lääke voi siitä huolimatta olla hyvä. Kaikissa meta-analyysissä on todettu, että masennuslääkkeet auttavat vaikeaan masennukseen. Samalla tavalla kaikki ovat sitä mieltä, että lievissä masennustapauksissa plasebot ja lääkkeet toimivat yhtä hyvin.
Voidaanko jatkaa keskustelua tästä asiallisella pohjalla?
(LAINAUS 1.)"Mutta jos luodaan jatkuvalla negatiivisten uutisien tulvalla asenneilmapiiri, jossa masennuslääkkeiden käytöstä annetaan hyvin arveluttava kuva, vaikutetaan myös hoitoon. Tämä näkyy ihmisten tavassa suhtautua erilaisiin lääkkeisiin."
(LAINAUS 2.)"Ja kun hengenvaarallisen masennuksen sairaalahoidosta kotiutuu potilas 4 eri lääkkeen kanssa, ovat kommentit mitätöiviä ja kielteisiä, ”jos noita mömmöjä tosiaan alat popsia, niin puolet lääkkeistä kyllä lopetat heti”."
Kyllä tässä on, kaikella kunnioituksella mennyt nyt puurot ja vellit sekaisin.
Negatiivinen asenneilmapiiri on myös osaltaan lääkäreiden itsensä luomaa, koska tänä päivänä iso osa masennus- ja paniikkihäiriödiagnooseista on keisarinvaatteita, eli väkisinväännettyjä jonkin fyysisen oireen, tai fyysisen sairauden pohjalta, johon sitten on määrätty masennuslääkkeet.
Täysin erillään tästä asiasta ovat vakavat masennustapaukset, psykoosit ja niihin liittyvä lääkkeiden tarve, sekä lääkekielteisyys, jolla on jo pitkät perinteet.
Mediassa nämä kaksi suuntausta varmasti lyövät myös kättä ja sekaantuvat toisiinsa. Eli aiheellinen lääkevastaisuus ja kriittisyys lääkkeitä kohtaan hoitomuotona sekaantuvat toisiinsa.
On myös huomioitava, että kouluampumistapausten etc. vanavedessä on luotu lääkkeitä tukeva nietzscheläinen "painavuuden hengen" ilmapiiri etenkin tiettyjä ihmisryhmiä(etenkin nuoret miehet) kohtaan, jossa voidaan leimata lääkittäväksi "uhaksi", kun sattuu väärällä hetkellä räpäyttämään silmiään. Tällainen vainoharhainen vainoamisen ilmapiiri sitten vahvistaa myös lääkevastaista ilmapiiriä ja sitä kautta lääkekielteisyyttä silloinkin, kun lääkkeistä olisi potilaalle hyötyä. Voisi sanoa näin, että tässä asiassa on lääkemarkkinointi ja lääkärit k*sseet omiin muroihinsa ja siinä samalla oikeasti apua tarvitsevien muroihin 2000-luvun ajan.
Resurssien kohdistaminen todelliseen tarpeeseen olisi tärkeää. Kun otat esimerkiksi fyysiset sairaudet, niin voidaan sanoa, että esim. kielteisyys verenpainelääkkeitä kohtaan kasvaisi huomattavasti, jos näille koitettaisiin etsiä kaiken aikaa uutta markkina-alaa myös sellaisista, jotka eivät niitä välttämättä tarvitse ja negatiivinen ilmapiiri vaikuttaisi tällöin negatiivisesti myös lääkkeitä tarvitsevien lääkkeiden käyttöön ja heidän terveydentilaansa.
Psyykenlääkkeiden käyttäjämäärä on suhteellisen pienessä ajassa tuplaantunut ja tämä vaatii myös veronsa. Määrään on keskitytty laadun sijaan.
Tony DiNozzo: hyvä kirjoitus.
Tilannehan on jotenkin käännekohdassa. Masentuneiden määrä ei ole kasvanut mutta masennuslääkkeiden myynti lisääntyy koko ajan. Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden määrä vähenee, mutta nuorten kohdalla kasvaa.
Lääkemyynnin kasvu taas johtunee siitä, että niitä määrätään nykyisin niin moneen eri sairauteen kuten ahdistukseen, syömis- ja paniikkihäiriöihin sekä ja neuropaattisiin kipuihin. Ei siis enää pelkästään masennukseen.
Joskus ihmetyttää tämä raju vastakkainasettelu lääkityksen ja ei-lääkityksen välillä. Ei mitenkään ole käytännön hoidossa mahdollista ottaa riskiä, että itsetuhoisia ajatuksia hautovalle annettaisiin lumelääkettä. Tai toisaalta ei ole järkevää että lievästä masennuksesta kärsivälle määrätään liian raju lääkekuuri. Ei kai tilanne voi olla joko-tai.
Onko tämä oppiriita vai ideologinen kysymys?
Lukekaapa uudesta Suomen Kuvalehdestä 46 erinomainen jutttu masennuslääkkeistä. Siinä rauhallinen ja asiallinen raportti lääkkeistä.
Kuulin tuttavalta, joka on Samin potilas, että hän on kuollut.
Niin ollen, nostan hänelle hattua itsensä alttiiksi panemisesta julkiseen keskusteluun ja mollaamiseen.
ilmeisen poikkeuksellinen yksilö ja psykiatri. kaipaan, tiedon osoittautuessa todeksi.
Laittaisitko myös kuolinilmoitukseen liitteen mikälä tieto kuolemasta on tosi?
Oletpa TODELLA TODELLA _TYHMÄ_ IHMINEN jos tänne tulet kertomaan ystäviesi ja tuttaviesi kuolemista. Kyllä säälin sinua OIKEASTI. EI KUKAAN VOI OLLA NOIN TYHMÄ.
Luit varmaan mitä kirjoitin?
Tuttava on ollut hänen potilaana yli 5 vuotta ja kertoi tuon.Myös loistavat nettisivunsa ovat hävinneet netistä ja hänelle ei ole enää mahdollista varata mehiläisestä aikoja. en asu Hämeessä enkä osaa kommentoida kuolinilmoitusta.ilmeisimmin tuore on asia
toivon ettei noin olisi koska muut psykiatrit eivät täällä yritä potilaita auttaa. Mutta ystävääni luotan ja noin hän kertoi minulle. hän ei kirjoittele netissä millään palstoilla ja siksi itse reagoin.
Olisiko sinun syytä vaihtaa ystäväpiiriäsi tai voisitteko kaikki hakeutua jonnekin hoitoon, esim. ryhmäterapiaan? Samihan voisi alkaa vetää sellaista ryhmää kaikille hänen puolestaan täällä puhuneille.
Rip Sami Anttila
Kyllä näin on, hän on kuollut. Kaikkein vahvin todiste on että julkiterhikistä ei löydy Sami Anttila nimistä lääkäriä. R.I.P
Todella shokki mulle. Oon ollut Samin potilaana vuodesta 2002, loistava psykiatri. En yhtään nyt tiedä, mihin hoitoni siirrän. Suruaika. Oon kiitollinen Samille näistä kaikista vuosista.
R.I.P. Sami Anttila
Linkki kuolinilmoituksen sisältävään illmoitukseen.
Katkelmia hänen kuolinilmoituksestaan, lähde Suomen Lääkärilehti 11/2013 vsk
68.
"Sami Anttila 8.7.1963 - 13.2.2013
Dosentti Sami Antero Kalervo Anttila menehtyi äkillisesti kesken työpäivän
yksityisvastaanotollaan Tampereella. Hän oli juuri saattanut edellisen
potilaan vastaanotoltaan, mutta seuraava potilas ei enää saanut kutsua
sisälle.
---
Sami ei viihtynyt julkisessa terveydenhuollossa valmistuttuaan
erikoislääkäriksi ja siirtyi nopesti yksityislääkäriksi, jossa hänelle
muodostui laaja ja uskollinen potilaskunta.
--
Hän oli kirjoittanut yli neljässäkymmenessä lääketieteellisessä julkaisussa
ja posterissa.
---
Yleensä Sami oli oli leppoisa ja hyväntahtoinen, mutta tarvittaessa myös
terävä sanan säilän käyttäjä, joskus itsepäinen ja itseään toistava.
---
Vaikean sairauden ja lähestyvän kuoleman hyväksyminen oli hänelle vaikeaa,
eikä häntä hoitaneiden kollegoiden tehtävä ollut helppo. Luonteeltaan Sami
oli itsepäinen oman tiensä kulkija, usein kriittinen ja terävä, eikä hän
oikein kyennyt hyväksymään toimintakykynsä heikkenemistä ja potilaaksi
asettumista. Niinpä hän jatkoikin työtän kirjaimellisesti viimeisen saakka.
---
Sami Anttilaa jäivät kaipaamaan vaimo, omaiset, joukko ystäviä ja kollegoita
sekä arvostamansa lääkärin menettäneet potilaat."
Valitettaasti kyseinen henkilö on tosiaan menehtynyt. (ilman tunnuksia et tuota leht.pääse lukemaan).
Kepeät mullat Samille.
Sami Anttila oli hel**tin hyvä lääkäri joka otti potilaansa tosissaan ja antoi hyvää hoitoa. 4 vuotta olin hänen potilaansa ja nyt tuntuisi että tuo uusi lekuri on joku juosten kus*a. : (
Mitä eroa on hyvällä lääkärillä ja hyvällä parantajalla?
Hyvällä lääkärillä käyt vaikka loppuikäsi, syöden patenttilääkkeitä jotka eivät paranna sinua koskaan.
Hyvää parantajaa et tapaa, kuin kerran tai pari, ja oireesi poistuvat nopeasti ja lopullisesti tieteellisesti validilla menetelmällä, ja mitä parasta, se voi tapahtua jopa ilman kemianteollisuuden uskomuspillereitä.
Mitä eroa on hyvällä lääkärillä ja hyvällä parantajalla?
Hyvällä lääkärillä käyt vaikka loppuikäsi, syöden patenttilääkkeitä jotka eivät paranna sinua koskaan.
Hyvää parantajaa et tapaa, kuin kerran tai pari, ja oireesi poistuvat nopeasti ja lopullisesti tieteellisesti validilla menetelmällä, ja mitä parasta, se voi tapahtua jopa ilman kemianteollisuuden uskomuspillereitä.
Parhaat joutuvat lähtemään täältä ensin. Se on karu totuus. R.I.P Sami; hienoa, että jaksoit uskoa työsi vaikutuksiin ja tukea potilaitasi.