Kohtalotovereita? Itselläni on ok suhde mieheen jota rakastan ja jota en pystyisi jättämään, vaikka intohimoa ei enää suhteessamme ole. Kyse on nuoruuden rakkaudesta. Olen mielestäni suhtautunut aika järkevästi rakkauteen ja rakastumiseen, harvoin olen ihastunut enkä ole uskonut mihinkään "Se Oikea"- juttuihin. Ajattelin myös, että en tarvitse mitään rakastumisen huumaa ollakseni onnellinen.
Hiljattain tapasin miehen, jonka kanssa oli helppo heti jutella kaikesta, olla oma itsensä ja tunsin henkistä ja fyysistä vetovoimaa häntä kohtaan. Hän vaikuttaa enemmän "sielunkumppanilta" kuin oma poikaystäväni ja jotenkin hän pääsi koskettamaan sieluani syvällisellä tasolla. Molemminpuolinen kiinnostus tuli ilmi, viestittelimme jälkeenpäin, tapasimmekin, mutta emme juurikaan puhuneet tunteistamme. Sittemmin yhteydenpito loppui. Olen nyt ikävöinyt tätä miestä kovasti ja tuntuu siltä, että hän oli ehkä jopa "se oikea". Tivon, että saan asian käsiteltyä jotenkin rakentavasti, enkä katkeroidu. Olen ottanut poikaystävästäni hieman etäisyyttä ja antanut itselleni luvan surra tätä ihmistä.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia ja kuinka olette käsitelleet asiaa, milloin ikävä helpottaa?
Hiljattain tapasin miehen, jonka kanssa oli helppo heti jutella kaikesta, olla oma itsensä ja tunsin henkistä ja fyysistä vetovoimaa häntä kohtaan. Hän vaikuttaa enemmän "sielunkumppanilta" kuin oma poikaystäväni ja jotenkin hän pääsi koskettamaan sieluani syvällisellä tasolla. Molemminpuolinen kiinnostus tuli ilmi, viestittelimme jälkeenpäin, tapasimmekin, mutta emme juurikaan puhuneet tunteistamme. Sittemmin yhteydenpito loppui. Olen nyt ikävöinyt tätä miestä kovasti ja tuntuu siltä, että hän oli ehkä jopa "se oikea". Tivon, että saan asian käsiteltyä jotenkin rakentavasti, enkä katkeroidu. Olen ottanut poikaystävästäni hieman etäisyyttä ja antanut itselleni luvan surra tätä ihmistä.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia ja kuinka olette käsitelleet asiaa, milloin ikävä helpottaa?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Voi helevetti että nää raukat lässytykset ottaa aivoon. Ota ero ja oo ihminen itelles ja ukolles. Kirjoittelet tuota sontaa julkiselle palstalle etkä puhu ongelmistas niiden kanssa joiden pitäis.
Kaltaistesi mielipiteet eivät kiinnosta, eri maailmasta. :)
Niin. Tosimaailmasta rehellinen mielipide taitaa upota aika hyvin.
Lässyä saa täältä kuin tilauksesta, se on varma.
Sitähän sinä haluat, et muuten täällä olis.
Aika ylimielinen toteamus?
Miksi olet väkipakolla suhteessa poikaystäväsi kanssa, jos kuitenkin haluat enemmän? Dissaat ensimmäistä kirjoittajaa vaikka hän sanoo totuuden: jos ihastut muihin tulisi sinun miettiä mitä ongelmia nykyisessä suhteessasi on ja mitä tai miksi se ei tarjoa sinulle henkisesti tai fyysisesti.
Se on henkistä pettämistä. Ikävöidä koko ajan jotain joista.
Lol, minä dissaan? En ole väkipakolla suhteessa.
Taidat olla vielä aika nuori?
Taidat olla aika vanha, eikä silti yhtään kestävää parisuhdetta? Katkerien ikisinkkujen/pätkäparisuhteilijoiden paikka tämä taitaa olla.
Over'n out.
Kestävää parisuhdetta??? Hahhahh. Paraskin puhuja.
täällä tuo sama ongelma.
Esititkö vapaata, ja lopulta oli pakko kertoa varattuna olemisesta?
Miks pitää leekata sillä hiekkalaatikolla, missä kaikki lelut on jo varattu?
En esittänyt, enkä antanut ymmärtää että eroaisin, siksi yhteydenpito loppuikin.
Mun mielestä varaukset menettävät merkityksensä Pitkässä Juoksussa, jos osapuoli ellei toinenkin käyttäytyy, puhuu ja toimii kuin olisi sinkku. Ihminen on sitä mitä haluaa olla - ja millaisen kuvan toisille itsestään antaa. Tarkoitus ei ole arvostella, vaan olla realisti ja kuvata tilannetta.
3. on epäsopiva luku, josta monissa tilanteissa seuraa ongelmia. Muutokset ovat yleensä paikallaan em. tilanteissa.
no miten nyt tilanne? oletko saanut oman elämäsi kuitenkin uomilleen, vai vieläkö haikailet jonkun toisen perään?
Eihän asia mulle lopulta mulla kuulu, mutta kysäsen vaan, eikä mikään pakko ole edes vastata.
Komppaan sinua, kultainen kompassi. Tilanteissamme on paljolti yhtäläisyyksiä. Erotuksena se että en seurustele tällä hetkellä ja ei ole tietoa seurusteleeko nainen, koska emme ole nähneet Irlannissa pitkään aikaan. Nainen on hauska, suorastaan hulvaton tapaus. Joskus ennen tuntui siltä, että hän halusi pilailla asioilla, mutta niinhän se on et sitä läppää heitetään eniten just niiden läheisten ihmisten kanssa. Nainen toisi voodoo -lisäväriä erilaisiin peleihin ja harrastuksiin ja on joskus tuonutkin.
Kyllä löytyy kohtalotovereita, paljonkin, mutta heti jos erehtyy täällä palstalla sanomaan, että seurustelee/naimisissa tms. niin heti sataa haukkuja niskaan, vaikkei sen ihastuksen kanssa mitään olis edes tapahtunu. "Varattu" - tuntuu olevan kirosana täällä, vaikka me mitään veetun hissejä olla, vaan ihmisiä tunteinemme. Ei ketään voi "varata", jokainen on vapaa tuntemaan ja tekemään ratkaisunsa ihan mielensä mukaan. Mulla on kestänyt jo kauan ikävöinti, eikä loppua näy, vaikka kovasti yritän toitottaa itselleni, ettei se mies lopulta tykännyt ja kaikki oli vain omassa päässäni. Soimaan itseäni koko ajan ja täällä sitä tekevät muutkin kun erehdyn tuntojani purkamaan. Toivottavasti sulla, aloittaja, on parempi tuuri ja saat asiallisempaa kommenttia kuin minä. Tsemppiä sulle. Jos tämä mullakin joskus tästä...
Miksi vitussa pitää olla parisuhteessa jos teistä ei siihen ole???
Eikö ole selkärankaa elää yksin tai irtosuhteissa jotka teille sopii kuin nokka naamaan?
Joo, väärä palsta. ;) Tsemppiä sinullekin! Toivottavasti pääset jonkinlaiseen rauhaan sen kanssa, että (ilmeisesti) tämän ihmisen kanssa ei tule suhdetta. Toivon itsekin ymmärtäväni, että ehkä "se oikea" oli vain kuvitelmaa.
Mistäs sä tiedät mikä kellekin sopii? Ja pidä vaan se sylki suussas, räkiminen on rumaa. Tommoset veetun moralistit on aina ekana kivittämässä. Itekö oot täysin "synnitön" häh? :D
Oltiin vaan sielunkumppaneita sen hetken, ei tunteita pysty mistään nappulasta niin vaan pois katkaisemaan, vaaikka jotkut moraalinvartijat semmoista olettaakin. Kun tuo läheiseltä tuntunut ihminen katoaa elämästä, se tuntuu samalta kuin hän olisi yllättäen kuollut ja samanlainen suru siitä tulee. Suruaikaa tässä eletään ja aikansa se ottaa, vaikka mitä tekis.
Elintasoko se parisuhteessa pitää vai mikä? Kulissit?
Kertoisit nyt mikä siinä on niin ihanaa kuitenkin :D
Niinpä, tavallaan tuon suruajan aion itsekin viettää.
Mä en jaksa lässyttää paskaa.. Täl hetkel varattu, pian eronnut teiniliitosta... Mitä mä tänne siit enempää puhumaan. Hoidan asiain irl.
Niin on hyvä. Oikeaa puhetta kerrankin.
onneksi ap ei ole mies
aapeen liitosta loppunut seksi ja kiima se vain juoksutti, vieras jorma kiinnosti
kielletyt tunteet sisälläin, sinuun ne liittyy ystäväin, enkä koskaan omistaa nyt sinua saa.
pettäjän tie on tuskainen käy harhaan, vei valhe sun, mun tieni kulkee vuorten tummain, siell monta kukkaa odottaa poimijaa