onko teillä sisäistä huimausta vai ulkoista? mulla ainakin huimaa selästä asti ja joskus tuntuu että koko maailma katoaa :( onko se siis normaalia?
NÄettekö harhoja? kerran istuessani wc lattialla piilossa vanhemmiltani niin tuntui kuin maa olisi aaltoillut :( TULENKO HULLUKSI?
tuntuu joka hetki että se on viimeinen oon jo pari kuukautta ajattellut vain kuolemaa ja nyt koko yläkoulu menee ihan pipariksi ;'(
niin ja saatteko unta? :O
NÄettekö harhoja? kerran istuessani wc lattialla piilossa vanhemmiltani niin tuntui kuin maa olisi aaltoillut :( TULENKO HULLUKSI?
tuntuu joka hetki että se on viimeinen oon jo pari kuukautta ajattellut vain kuolemaa ja nyt koko yläkoulu menee ihan pipariksi ;'(
niin ja saatteko unta? :O
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla itselläni ainakin on ihan samanlaista huimausta, että ihan normaalilta kuullostaa. Jos sitä oikein säikkynä on niin kyllä minä ainaki oon ''nähny'' jotain harhoja tyyliin että joku hahmo kävelee selän takaa.
Eihän se uni tule jos on oikein paha olla ja pahoja oireita sitä pelkää että kuolee nukkuessa. :(
Ootko käyny juttelemassa kellekkään asiasta tietävälle ammattilaiselle?
Voimia sulle.:)
Mulla on ollut ihan kaatavaa huimausta eli tuntuu, että yhtäkkiä sitä vaan alkaa (yleensä kävellessä) kaatumaan toiseen suuntaan. Kun ensimmäisten oireilujeni aikana paniikkihäiriö oli pahimmillaan, niin maa yhtäkkiä notkahteli jalkojeni alla. Eli ihan kuin olisin ottanut muutaman askeleen esim. trampoliinilla, joskus jopa kysyin siskoni kanssa kaupungilla kävellessä, että tää maa nyt ei varmaan oikeasti "pompi"? :) Sisko onneks nappas aina käsikynkkään ja niin mentiin ihmistenilmoilla, koska muuten en olis varmaankaan uskaltanut olla missään. Yksin ulkoillessa varsinkin nuita hulluja huimaamisia tuli ja lopuksi en olisi lähtenytkään enää mihinkään.
Näitä on alkanut taas ilmetä, koska paniikkihäiriöni päätti näköjään uusia itsensä taas. Huimaus on siis ikäväkyllä hyvinkin normaali osa tätä paniikkihäiriötä ja se on kyllä todella inhottava vaiva. Siitä huimauksesta nimittäin itselle se paniikkikohtaus sitten yleensä "alkaa" eli pahenee lisää.
Näköhäiriöitä on ollut enempi ja vähempi. Varsinkin noissa näkökenttien sivuilla. Olen kuvitellut jonkun hahmon kävelevän kotona ohitseni useammankin kerran, mulla näkökentässä on sellasta väreilyä lähes päivittäin. Joskus saattaa pöydän reuna ns. hypätä silmissä kymmeniä senttejä. Näitä on kyllä mulla myös aurallisen migreenin takia, mutta uskon sen kävelevän käsikynkkää tän paniikin kanssa. Provosoivat siis toisiaan ikäväkyllä :/
Puhu ihmeessä sun äidille tai isälle tai jos sulla on vanhempia sisaruksia? Ne ei mitään muuta mielummin tekisi, kun auttaisivat sinua selviämään. Älä jää yksinäsi noitten oireitten kanssa, se on kaikkista pahinta. Kerrot jollekkulle ja itset silmät päästäsi niin olo jo helpottuu. Tuo muutenkin turvaa, kun tietää, että joku muu tietä oireesi ja huolesi. Sen jälkeen sitten mitä pikimmin lääkärin hoitoon! Et ole hullu, etkä ole kuolemassa, vaan olet sairastunut ja tarvitset siihen avun ♥ Olet niin nuorikin vielä, että oireiden käsitteleminen sen takia on varmasti hurjan paljon pelottavampaa kuin aikuisella. Kerroppa sitten kuulumisia! :)