Olen kahdeksan lapsen isä. Luin kirjaa monta soutajaa, joka kertoo selviytymisihmeistä suurissa perheissä. Kirja kuvaa monta onnelista muistoa lasten syntymästä ja hiukan vallottaa raskaimpia aikoja.
Suuri perhe ei synny yhdellä kertaa. Lapsen syntymä on kuin viimeinen pisara, joka täyttää maljan, joka on täyttynyt vähitellen. Vanhemmille uusien lasten syntymät eivät ole samanalaisia. Tunnen todella monta suuren perheen huoltajaa, joilta on mennyt 15 vuotta sumussa. Elämän parhaat vuodet valuvat ohi iman, että niistä jää mieleen muuta kuin suunnaton hätä rahojen riittämisestä, pyykki- ja tiskivuoret, aliuinen unenpuute ja pelko lapsen sairastumisesta. Kun tämä kaikki on ohi, niin sen jälkeen moni peittelee ja karttaa menneiden aikojen voimattomuutta kultareunaisen pilven taakse.
Olen iloinen, että arvoisat veljemme uskalsivat sanoa ääneen sen että fysiologisen saireauden määrittänyt lääkäri voi ottaa pakkosynnyttämisen ikeen poisa, mutta samalla olisin toivonut, että he olisivat voineet sanoa myös sen, että lapsen ei tule syntyä perheeseen, jossa vanhemmat eivät ota häntä vastaan kiitollisella mielellä. Tätä he eivät uskaltaneet sanoa. Jälleen jäi keskinäisen painostamisen työkaluvarostoon liian järeä työkalu "uhkaus".
meidän opetus johtaa monen ihmisen totaaliseen uupumukseen
Suuri perhe ei synny yhdellä kertaa. Lapsen syntymä on kuin viimeinen pisara, joka täyttää maljan, joka on täyttynyt vähitellen. Vanhemmille uusien lasten syntymät eivät ole samanalaisia. Tunnen todella monta suuren perheen huoltajaa, joilta on mennyt 15 vuotta sumussa. Elämän parhaat vuodet valuvat ohi iman, että niistä jää mieleen muuta kuin suunnaton hätä rahojen riittämisestä, pyykki- ja tiskivuoret, aliuinen unenpuute ja pelko lapsen sairastumisesta. Kun tämä kaikki on ohi, niin sen jälkeen moni peittelee ja karttaa menneiden aikojen voimattomuutta kultareunaisen pilven taakse.
Olen iloinen, että arvoisat veljemme uskalsivat sanoa ääneen sen että fysiologisen saireauden määrittänyt lääkäri voi ottaa pakkosynnyttämisen ikeen poisa, mutta samalla olisin toivonut, että he olisivat voineet sanoa myös sen, että lapsen ei tule syntyä perheeseen, jossa vanhemmat eivät ota häntä vastaan kiitollisella mielellä. Tätä he eivät uskaltaneet sanoa. Jälleen jäi keskinäisen painostamisen työkaluvarostoon liian järeä työkalu "uhkaus".
meidän opetus johtaa monen ihmisen totaaliseen uupumukseen
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tapasin suurpeheen isän, joka kertoi, että se tuntuu kiusaamiselta, kun suviseuroissa tulee vanhempia pariskuntia puhuttelemaan häntä lapsilaumansa keskelle, "että on se niin ihanaa aikaa, kun on pieniä lapsia, se aika menee niin nopeasta ohi." Hänellä se on kestänyt jo 30 vuotta, eikä loppua näy.
ja naisia onnitellaan uusista raskauksista kuin olisi tarpeen koetella uskon heikkoutta
Monilla rauhanyhdistyksillä seurakunta laulaa perheelle, johon on vastaanotettu uusi vauva. Kaikki tämä onnittelu perustuu hengelliseen manipulointiin!
Kyllä kai se lapsen saanut pariskunta on iloinen huomionosoituksesta. Onhan se vähän kuin uskon kunniamerkki se uusi vauva taas.
koko kadulla vallitsee jatkuva viidakon laki. Lapsia kulkee vähissä vaatteissa ulos ja sisälle. Pyörät ja mailat on kadulla. Iltakyläväki tupakoi yöt läpensä
Ei ollut Lasaruksellakaan helppoa täällä ajassa, mutta hän peri iankaikkisen elämän toisin kuin rikas mies. Uskovaisen elämä on aina ollut kilvoittelua. Niin se on nytkin. Helppoahan olis mukautua tämän maailman yleiseen mielipiteeseen. Mutta uskovainen katsoo koko ajan tätä aikaa pitemmälle. Otamme lapset edelleen Jumalan lahjana vastaan, vaikka se välillä uuvuttakin. Meillä on kerran suuri palkanmakso!
uskovainen on palkkansa saanut jo täällä ajassa
Julistakaa ensin tupakointi synniksi. Se olisi uskottavuuden kannalta paljon tärkeämpi kuin ehkäisyn kieltäminen.
Vaan eihän ne ukkelit voi lopettaa kun tupakanhimo on niin valtava. Miesten mukaan siellä synnit erotellaan, jos miehet jostain tykkää, se ei voi olla syntiä.
Minusta taas kirja oli hienoa kertomusta siitä, kuinka elämästä ja raskaistakin ajoista selviää yhdessä . Ymmärrän hyvin ison perheen keskellä itsekin elävänä ap. kirjoituksen siitä, että rankkaa on, mutta minusta tuntuu, että vähontään yhtä rankkaa ja hanklaa tuntuu olevan noissa monissa naapureissa, aikka lapsia on 1-3. Ainakin valittamista riittää. Olenkin ajatellut, että ihminen pyrkii koko ajan pääsemään elämässään hepommalla mutta kun ne asiat tahtovat olla vakioita-kaikkea ei voi saada.
Kuitenkin lasten kasvaessa harva vaihtaisi osiaan...Harva vaihtaisi lapsiaan rahaa, maineeseen tai moniin materiaalisiin vaihtoehtoihin. Itsekin usein ajattelen mitenihmeellistä on, että olemme selvinneet raskaistakin vuosista ja silti jokainen lapsi on niin ihmeellinen asia! Onnellinen asia.
kovin olet taitava selittämään. Ei kukaan lastaan tai perheenjäsentä vaiha, mutta sen loputtoman uuvuttavan elämän moni voisi jättää unohduksen unholaan (kirjoittajan tapaan) kultareunaisen muistikirjan sivuille
Tuo on juuri sitä outoa vl-bullshittiä. Eihän nyt kukaan lapsiaan myy. Kukapa sellaista meistä "epäuskoisista" on edes väittänyt?
Yhteisössänne valtoimenaan rehottavasta lasten raiskaamisesta päätellen ette kyllä tosiaankaan juurikaan lapsianne arvosta, eli on turha tulla siinä kerskaamaan!
"..että lapsen ei tule syntyä perheeseen, jossa vanhemmat eivät ota häntä vastaan kiitollisella mielellä."
Juuri näin.
Kuinkahan moni vl-lapsi on tullut kaltoinkohdelluksi siksi, että vl-vanhemmat on painostettu synnyttämään lapsia liian vanhoina, esim lähellä viittäkymmentä ikävuotta. Tällainen on ikävää molemmin puolin: vanhat vanhemmat eivät jaksa enää lasta, ja lapsi ei ansaitse ikäloppuja vanhempia, joita lapsi ei kiinnosta enää pätkääkään.
Meillä ainakin me lapset olimme vanhemmillemme lähinnä riesa, jonka työpanos tuli valjastaa vanhempien tehtävien ja kotitöiden hoitamiseen aina 5-6-vuotiaasta lähtien. Onko sellainen ihmisarvoista elämää?
Onhan siihen kirjaan sentään valittu yksi eronnut äiti jolla oli varmasti ollut oikeasti vaikeata. Uskallettiin kertoa siitäkin miten uskovaisten kesken huhut ja kummalliset juorut kulkevat. Se oli minusta hyvä. Oli myös uusperhe jossa osalla lapsista oli eri isä, joka oli edelleen mukana kuviossa. Oli tietysti monta kiiltokuvaperhettä.
Sitä jäin ihmettelemään missä oli se sairaan lapsen kanssa elävän suurperheen arki johon ei kuulu minkäänlaista lähisukulaisten tukiverkkoa. Jossa vastoinkäymiset ja taloudelliset vaikeudet ovat johtaneet tilanteisiin ettei lapsille ole varaa ostaa ruokaa. Jossa usko lopulta hiipuu ja loppuu ja jäljelle jää loputon katkeruus. Tietenkään nuo tilanteet eivät ole uskon tai SRK:n vika. Niitä vain ei tunnisteta eikä tunnusteta. Kuitenkin jokaisella paikkakunnalla heitäkin on. Paistatellaan kehuissa kun piispat kehuvat yhteisöllisyyttä, eikä haluta nähdä että siitä on jäljellä tuskin varjoakaan.
VL-yhteisöllä olisi erinomainen tilaisuus ja loistavat mahdollisuudet auttaa vähempiosaisiaan, mutta kaikki liikenevät rahat käytetään ökytoimitilojen rakentamiseen. Onhan se toki hienoa, että vähävaraiset alamaiset saavat käydä seuroissa loistolukaalissa -muttei se heidän tilannettaan yhtään auta!
En oo kyllä ikinä ennen huomannut ketään noin tyhmää kirjoittajaa kuin tuo nimimerkki "monta soutajaa".
Ei taida järkeä olla lainkaan päässä. Ja vielä helvettiinkin matkalla. Sangen suurta tyhmyyttä.
Tottakai jokainen pakkosynnytysoppianne kritisoiva joutuu helevettiin. Johan sen SRK:n pyhä sanakin todistaa!