Olen vähän alta kolmekymppinen nainen ja edelleen epäselvillä vesillä siitä, mikä todellinen diagnoosini olisi...
Olen saanut vuosituhannen alkupuolella (eli siis jo aikuisiällä) ADD-diagnoosin, mutta olen varma, että siinä ei ole kaikki. Lääkkeet meinaan eivät parantaneet tilaani ollenkaan ja aiheuttivat sivuoireita. Lisäksi tiedän joitakin ADD/ADHD-tapauksia, jotka näyttävät pärjäävän huomattavasti paremmin, kuin minä tässä elämässä. Erityisesti sosiaalisissa suhteissa.
Perus"oireitani" on se, että olen melki koko ajan ns. nollatilassa, jolloin päässäni ei pyöri oikein mitään järkevää. Lisäksi olen todella hidas ajattelemaan ja päättelemään ja useita asioita, mitä aikuisen ihmisen pitäisi tajuta, en vain hahmota. Kaverisuhteiden ylläpito on ollut minulle vaikeata yläasteelta lähtien. Kun yritän saada ystäviä, joudun usein naurunalaiseksi juurikin hitauteni ja poissaolevuuteni ja ymmärtämisvaikeuksieni takia. Blondi-sana ikävässä merkityksessään on tullut tutuksi...:(
ADD:tä minulla kuitenkin tutkittaessa ÄÖ-testeissä selvisin keskiverrosti - lahjakkaan tasoisesti. Kielellisesti olen lahjakas, jonka ansiosta olen myös päässyt yliopistolle opiskelemaan. (Opiskelu on minulla tosin todella hidasta verrattuna muihin ja tuloksetkaan eivät yllä muiden tasolle.) Ainut osuus, joka meni huonommin oli kokonaisvaltaista älykkyyttä mittaava palikkatesti (tehdään palikoista erilaisia kuvioita). Nyt olenkin siihen takertunut, että mitä, jos oikeasti olenkin jotenkin vähämielinen...!?
Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Tai tunnetteko ketään, jolla olisi samanlaisia oireita, kuin minulla? Vertaisia olisi kiva löytää, sillä on todella masentavaa, kun ikinä ei oikein tunne sopivansa mihinkään porukkaan...:(
Olen saanut vuosituhannen alkupuolella (eli siis jo aikuisiällä) ADD-diagnoosin, mutta olen varma, että siinä ei ole kaikki. Lääkkeet meinaan eivät parantaneet tilaani ollenkaan ja aiheuttivat sivuoireita. Lisäksi tiedän joitakin ADD/ADHD-tapauksia, jotka näyttävät pärjäävän huomattavasti paremmin, kuin minä tässä elämässä. Erityisesti sosiaalisissa suhteissa.
Perus"oireitani" on se, että olen melki koko ajan ns. nollatilassa, jolloin päässäni ei pyöri oikein mitään järkevää. Lisäksi olen todella hidas ajattelemaan ja päättelemään ja useita asioita, mitä aikuisen ihmisen pitäisi tajuta, en vain hahmota. Kaverisuhteiden ylläpito on ollut minulle vaikeata yläasteelta lähtien. Kun yritän saada ystäviä, joudun usein naurunalaiseksi juurikin hitauteni ja poissaolevuuteni ja ymmärtämisvaikeuksieni takia. Blondi-sana ikävässä merkityksessään on tullut tutuksi...:(
ADD:tä minulla kuitenkin tutkittaessa ÄÖ-testeissä selvisin keskiverrosti - lahjakkaan tasoisesti. Kielellisesti olen lahjakas, jonka ansiosta olen myös päässyt yliopistolle opiskelemaan. (Opiskelu on minulla tosin todella hidasta verrattuna muihin ja tuloksetkaan eivät yllä muiden tasolle.) Ainut osuus, joka meni huonommin oli kokonaisvaltaista älykkyyttä mittaava palikkatesti (tehdään palikoista erilaisia kuvioita). Nyt olenkin siihen takertunut, että mitä, jos oikeasti olenkin jotenkin vähämielinen...!?
Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Tai tunnetteko ketään, jolla olisi samanlaisia oireita, kuin minulla? Vertaisia olisi kiva löytää, sillä on todella masentavaa, kun ikinä ei oikein tunne sopivansa mihinkään porukkaan...:(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itellä on samankaltaisia ongelmia. Löysin tän viestisi vasta nytten mutta seuraan tätä jos vaikka satut näkee tän. Voisi vaikka vaihtaa ajatuksia.
Kuin omasta suustani...:-(