jonkun liiton. Vaikka meillä ei ollut edes mitään suhdetta. Tai no, ehkä minä sitten päästin hänet vapaaksi. Lohdutan itseäni. Tunteeni ovat niin sekavat, että en pysty juurikaan ajattelemaan järkevästi. Tunne ja todellisuudessa tapahtuneet asiat.
Toivoisin vain, että en olisi koskaan eksynyt näille sivuille, en olisi koskaan tavannut tätä ihmistä ja että saisin elää elämääni tietämättä mistään mitään ja että minä olisin saanut koota oman itseni sen kaiken jälkeen, ilman häntä. Olisi pitänyt jättää koulu kesken, ja jatkaa myöhemmin. Mutta ilman sitä olisin todennäköisesti kuollut.
Toivoisin vain, että en olisi koskaan eksynyt näille sivuille, en olisi koskaan tavannut tätä ihmistä ja että saisin elää elämääni tietämättä mistään mitään ja että minä olisin saanut koota oman itseni sen kaiken jälkeen, ilman häntä. Olisi pitänyt jättää koulu kesken, ja jatkaa myöhemmin. Mutta ilman sitä olisin todennäköisesti kuollut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun ei ole ollut suhdetta ihmiseen, niin miten voi rikkoa jonkun liiton ?
Ei kenenkään liittoa voi yksipuolisesti rikkoa. Vastuu on molemmilla. Eikä toimivan liiton väliin tule kukaan. Ihmettelen vaan, että jos liitto siihen kariutui, niin miksi ette te jatkaneet yhdessä? Uskoisin, ettei ihan huvikseen lähde rikkomaan mitään. Kai siinä on ollut vakavamiakin tunteita mukana?
Tunteista ei ole todellista käsitystä, kuin ehkä kimmokkeena jollekin ja ehkä jotakin näyttämisen halua ehkä toiselta. Toisaalta tunnen olleeni voimanlähde tälle tapahtumalle ja sitten täysin tyhjä, selityksiä vaille jäänyt osapuoli. On todella ristiriitainen olo omista tunteista, koska olen itsekin varattu.
Mitä mieltä tämä toinen on asiasta? Onko arvailun asteella vai oletko tarttunut härkää sarvista ja kysynyt mitä hän kokee, se olis viisainta tuollaisessa tilanteessa.
En tiedä mitään hänen ajatuksistaan, kuin että ei ainakaan koville ole julkisuuskuvasta huolimatta ottanut, sen kuvasti reilun (ruudun kokoinen) hymiömerkki taannoin hänen ilouutisessaan koko maailmalle että ero on vihdoin tullut ja että on ollut jaksamisen äärirajoilla, vaikka minun silmiini kaikki näytti NIIN onnelliselta että!Oli sitä tukea ja isiä ja ja reimateciä ja värityskynää ja pillimehua näytiksi sille, joka luulee jotakin AIVAN muuta!