Tänne palstoille mahtuu niin paljon ihastumista, romantiikkaa, kaipausta ja ikävöintiä. Pahinta on se, että harva tunteiden kohteista edes tietää toisen tunteista. Miksi ette uskalla kertoa ihastuksen kohteelle, mitä tunnette häntä kohtaan? Pelkäättekö, että hän lähtee karkuun tai suuttuu?
Minä en ainakaan pahastuisi, vaikka joku puolituntematonkin mies tulisi avoimesti kertomaan minulle tunteensa, vaikken itse siihen mennessä olisi tuntenut samoin. Pelkästään jo se, että jollain on sellaisia tunteita minua kohtaan, saisi arvostamaan kyseistä ihmistä enemmän ja parhaassa tapauksessa omatkin tunteeni heräisivät hiljalleen. Jopa siinä tapauksessa, vaikken olisi aiemmin pitänyt häntä mitenkään viehättävänä. Ja vaikka hän ei olisi yhtään minun tyyppiäni, en pitäisi pahana, vaikka hän paljastaisikin tunteensa. Jopa kadulla huutelevat juopot, jotka heittävät kommenttia, kuten: "Olet ihana!" saavat hymyn kasvoille :)
Pointtini on siis se, että uskaltakaa kertoa tunteistanne ihastuksellenne, vaikka se tuntuisi kuinka pelottavalta ja pelkäisitte torjutuksi tulemista! Ette menetä mitään. Päinvastoin, kuinka paljon tapahtuukaan sitä, että suomalaiset pitävät tunteensa sisällään ja paljon kaunista jää tapahtumatta :(
Minä en ainakaan pahastuisi, vaikka joku puolituntematonkin mies tulisi avoimesti kertomaan minulle tunteensa, vaikken itse siihen mennessä olisi tuntenut samoin. Pelkästään jo se, että jollain on sellaisia tunteita minua kohtaan, saisi arvostamaan kyseistä ihmistä enemmän ja parhaassa tapauksessa omatkin tunteeni heräisivät hiljalleen. Jopa siinä tapauksessa, vaikken olisi aiemmin pitänyt häntä mitenkään viehättävänä. Ja vaikka hän ei olisi yhtään minun tyyppiäni, en pitäisi pahana, vaikka hän paljastaisikin tunteensa. Jopa kadulla huutelevat juopot, jotka heittävät kommenttia, kuten: "Olet ihana!" saavat hymyn kasvoille :)
Pointtini on siis se, että uskaltakaa kertoa tunteistanne ihastuksellenne, vaikka se tuntuisi kuinka pelottavalta ja pelkäisitte torjutuksi tulemista! Ette menetä mitään. Päinvastoin, kuinka paljon tapahtuukaan sitä, että suomalaiset pitävät tunteensa sisällään ja paljon kaunista jää tapahtumatta :(
Vastaukset 40
Vanhimmat
Olen periaatteessa aloittajan kanssa samaa mieltä.
Kyllä ne tunteet kannattaa paljastaa ihan oman mielenrauhansa takia, mutta se totuus sitten toki satuttaa jos ei toinen tunnekaan samoin. Ja saattaa se vähän itseään nolostuttaakin myöhemmin, jos joutuu (esim. töiden puolesta) tapaamaan tätä henkilöä jatkossa.
Aiemmin en itse todellakaan uskaltanut tehdä aloitteita miehiä kohtaan, mutta näköjään kun tarpeeksi joku vetää jalat alta niin sitä saa itsestään irti vaikka mitä!
Mutta valitettavasti mies torjui minut ja edelleen tuntuu että jatkossa saa miehet tehdä niitä aloitteita... mutta eihän sitä tiedä jos taas tarpeeksi kiinnostuu jostain :D
No jos yhtään loduttaa, niin ei se onnistumisprosentti kovin lähellä 100% ole meillä miehilläkään :D
Kyllä sitä onnistumisprosenttia melkein joutuu promillemittarilla mittaamaan, että viisari edes värähtää =)
Ja kyllä se toisinaan syö miestä ja toivoisi, että edes kerran elämän aikana joku nainen yrittäisi iskeä minua. Mutta todennäköisesti turha toivo, koska valtaosa naisista odottaa miehen tekevän aloitteen ja pelaa itse varman päälle.
Hymyilen aina, kun vastaani kävelee kivannäköinen nainen :-) Tähän asti olen saanut vastahymyn myös :-)
Etäisyys mieheen on tehnyt ihan hyvää. Ei olla nähty pitkään aikaan (vaikkakin viestitelty/soiteltu kyllä). Tunteita on vieläkin etäisyydestä huolimatta, mutta jotenkin pelkän puhelimen välityksellä en osaa kertoa tunteistani ja näkeminen epäonnistuu ristiin menevien aikataulujen vuoksi.
Tunteiden kertomisessa ehkä eniten pelottaa se torjutuksi tuleminen. Tämä "hiljaiselo" pitää toivoa yllä vaikka raastavaa onkin elää epätietoisuudessa. Asia on ns. roikkunut ilmassa jo pitkään ja jotenkin se yhtäkkinen piste ii:n päälle (tarkoitan torjutuksi tulemista) pelottaa, jos yhtäkkiä kaikki se vähäinen viestittely/soittelu loppuukin. Pahinta olisi kuulla miehen suusta: "sä olet ihan kiva nainen, mutta en pidä susta sillä tietyllä tavalla."
että menee avautumaan tunteistaan, ja tulee torjutuksi. en suosittele. kerran olen kokeillut. todellakin tuntui siltä, että jotain sisälläni hajosi säpäleiksi siihen hetkeen. ja tietty vielä se vitunmoinen sydänsuru joka siitä seurasi. ja jos nyt sattuu oleen joku frendi, jolle menee avautuun, suhteellisen hankalaa jatkaa frendinä.
Sehän siinä on, että jos kerran tulee torjutuksi niin sitä samaa pelkää sitten tulevaisuudessakin.
Omassa tapauksessa kyse ei ole kaverista vaan ihmisestä, jonka kanssa tapasimme paikassa X, meillä synkkasi saman tien, nautimme toistemme seurasta ja yhtäkkiä kaikki vaan loppui kuin seinään. Tuntuisi hullulta ja typerältä ottaa yhteyttä ja kertoa, että silloin kun meillä oli sitä juttua niin olin oikeasti tosissani, ihastunut, kiinnostunut jne. Ei sekään tietysti hyvältä tunnu, kun päästää yrittämättä toisen menemään. En jaksa roikkua perässä..... Sitten jos pääsenkin nousemaan täältä vielä kerran jaloilleni ja saankin pakit. Se tässä pelottaa.
...kyllä sinä pahastuisit jos ei mies sitten olisikaan sitä luokkaa ulkonäöltään, tai statukseltaan, minkä olet vaatimukseksi ns. "ihannemiehelles" asettanut.
"Rakkaus on sokea" on kamalinta paskaa mitä ihminen on ikinä suustaan päästänyt. Se on kuuro ja tyhmä, oikeastaan kaikkea muuta paitsi sokea.
Tunteet kun pitää sisällään jää myös paljon ikäviä asioita tapahtumatta.
Tylyt pakit ihmiseltä johon on voimakkaita tunteita todella rikkoo ihmisen sisältä, kuten tuossa yllä joku totesi.
Sydän se vaan ei kuuntele järjen ääntä, siksi näin pääsee tapahtumaan.
Sitten menee pahimmillaan vuosia ennenkuin sallii ja uskaltaa itsensä taas tuntea mitään.
Ap, kaikki ei ole yhtä ihania kuin sinä, maailmaan mahtuu yhtä paljon rumaa kuin kaunistakin.
Kaikkea hyvää sinulle, pidä itsesi Naisena.
Jakke, olet niin oikeassa mutta asioilla tuppaa olemaan aina toinen puoli nimittäin jos jäättää kertomatta tunteistaan ja sattusikin olemaan niin, että toisella osapuolellisen ihanaa jää tapahtumatta.
Itse olen sellaisessa tilanteessa, etten vaan kerta kaikkiaan uskalla enkä pysty tunteistani kertomaan koska olen ihastunut valmentajaani enkä halua pilata hyvää valmentajasuhdetta kertomalla tunteistani.
Lisättäköön vielä, että olemme molemmat aikuisia ihmisiä eli kyse ei siis ole mistään teinitytön kaukorakkaudesta. Tunuu vain niin vaikealta koska voin sanoa, etten ole koskaan ennen välittänyt kenestäkään yhtä paljon.
Anteeksi kirjoitusvirhet eli tarkoitin, että jos toisella osapuolella on myös tunteita joista hän ei puhu, niin jotakin ihanaa saattaa jäädä tapahtumatta.
Koska tunnet noinkin voimakkaasti, minusta tuntuu että sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa.
Kerrot tunteistasi - löydät onnen tai särjet sydämesi, jälkimmäisessä tuskin pystyt enää valmennussuhteeseen.
tai sitten et kerro tunteistasi, kunnes olosi käy lopulta niin sietämättömäksi, että lopulta kuitenkin kerrot, tästä voikin hypätä tuohon ekaan vaihtoehtoon.
Jälkimmäisessä tapauksessa voi myös käydä niin että hän ehtiikin löytää jonkun toisen...
Et kuulosta rikkinäiseltä..., joten rohkeutta sulle kertoa tunteistasi :)
Kiitos:) oloni on jo nyt välillä sietämätön mutta yritän tulla toimeen sen tunteen kanssa. Olen ajatellut paljon voisiko myös hän pitää minusta, välillä olen lähes varma siitä, etä hänellä on tunteita minua kohtaan ja välillä taas tuntuu, ettei ole. Joskus hän on katsonut minua suoraan silmiin pitkään, lempeästi ja intenssiivisesti ja sanonut henkilökohtaisia asioita. Olen miettinyt kuinka paljon olen kuvitellut vai olenko kuvitellut. Joskus tuntuu siltä, että ihminen näkee sen minkä haluaa nähdä.
Toi on niin totta, olen aivan samaa mieltä !
Enpä tiedä? Minä kerroin naiselle tunteistani. Mutta sanoi olevansa varattu. Aluksi tuntui että kaikki on ok, oli imarreltu, ei mitään haittaa, voin ilmaista tunteeni ja voi hänelle jutella jne..
Nyt kumminkin tuntuu että molemmat välttelee ja olen nähnyt naista vain vilaukselta, mutta vilauksenkin nähdessä nainen tuntuu melkein vihaiselta minua kohtaan? Hävisi myös hymyt ja moikkaukset.
No mitäpä tässä sitten voi tehdä, ei taida auttaa muu kuin aika ja välttely. Ei ainakaan tarvi pelätä että ahistelisin enään.
Naista ketuttaa omat tunteet sinua kohtaan, ja että ei voi tehdä niille mitään. Yrittää ehkä päästä niistä eroon. Helppo on olla sellaisten ihastuneiden miesten kanssa, joita kohtaan itsellä ei ole kuin kaverillisia tunteita.
Aijaa, itse ainakin välttelen minuun tykästynyttä naista, koska en halua antaa enää turhaa toivoa.
Tietenkin olen miettinyt myös tuota vaihtoetoa. Kyllä se välillä tuijotti kuin ihastunut teinityttö, ei kannattais flirttailla jos kerran on varattu. En todellakaan olisi tehnyt mitään aloitetta jos ei olisi flirttaillut. Olin vain niin varma että se on sinkku ja tykkää minusta, kuten minäkin olen sinkku ja tykkään hänestä.
Voihan se näinkin olla, riippuu tilanteista missä nähdään, kuinka kauan on tunnettu jne. Parhaiten toivon kyllä tappaa se, että sanoo suoraan ettei kiinnosta.
No just noin mulle kävin keväällä. Kyllähän sen toisen silmistä huomaa kun on kiinnostunut, joo. Nainen katsoi minua niin kauniisti ja ne kaikki eleet, kuten sanoit "ihastunut teinityttö". Koin että hän on ihastunut minuun ja ihastuin itsekin häneen. No, häneltä sen jälkeen tuli kiukkua ja suuttumusta minua kohtaan josta hieman loukkaannuinkin ja sen jälkeen suoranaista pelkoa, katsekontaktin välttelyä, tärinää ja vapinaa sekä lukkoon menemistä. Sanaakaan ei olla enää vaihdettu.
Oon ihan halolla päähän lyöty. En tajua enään yhtään mitää. Kaiken huippu on se että hän on ihan tuttu nainen, fiksu ja todella kauniskin ja HÄN on aiemmin itse minua lähentynyt, en vain ollut "hereillä" silloin, sanoi kauniisti/herkästi minulle.
Yleensä uskallan naisia lähestyä mutta tämä tilanne on saanut minutkin ihan lukkoon. Kun en tiedä yhtään mitä hän nyt ajattelee, aluksi olin todellakin varma että hän pitää minusta mutta sitten tuli hieman tylyä kohtelua. Yleensä en jää "tuleen makaamaan", jatkan eteenpäin ja unohdan ikävät asiat mutta tätä en saa nyt millään mielestäni. Ei tää nyt jokapäiväistä elämääni haittaa mutta häiritsee, miksi tän nyt näin piti mennä.
Miksi antaa sitä turhaa toivoa ylipäänsä ollenkaan!!!!
No siksihän nainen meni "lukkoon" kun et ollut "hereillä". Luulee, ettet tykkää hänestä ja häntä nolottaa se mitä tuli sulle sanoneeksi... Nololtahan se tuntuu kun yrittää osoittaa tykkäämistään toiselle, joka ei sitten näytä ollenkaan tykkäävän takaisin :/
Kerroin tuon muuten omasta kokemuksestani, koska olen käyttäytynyt justiin kuvailemasi naisen tavoin yhtä miestä kohtaan. Tunnustin hänelle tykkääväni hänestä hirveesti, mutta mies ei kummemmin reagoinut. Ajan kuluessa olen tullut siihen tulokseen, ettei tykännyt minusta sillä lailla kuitenkaan ja varmaan kuulee kyseisenlaisia tunnustuksia jatkuvasti, kovin suosittu mies kun on työpaikallaan.
Toisaalta olen iloinen, että kerroin tykkääväni hänestä, mutta toisaalta nolottaa miten tyrkysti olen käyttäytynyt häntä kohtaan. Ehkä hänkin on enemmän lähinnä juossut minua karkuun viime aikoina. Ei koskaan vastaa kun kysyn jotain. Vaihtoi työhuoneensakin, muttei kertonut, missä se uusi on kun kysyin...kai pelkäsi minun tulevan ahdistelemaan? Pelko on aiheeton: Tiedoksi miehelle, että en tule sinne, jos ei erikseen pyydetä tai ole ihan pakko, saat olla rauhassa.
Näin siinä sitten kävi, tänään jouduin samaan huoneeseen naisen kanssa jolle tunnustin ihastuksen ja se meni ihan paniikkiin, heilutti käsiäänkin hätäisesti ja lähti pois huoneesta.
On tämä niin mahtavaa. Olisimpa osannut pitää lärvini kiinni. Voisipa pikakelata taaksepäin ja lyödä itseään turpaan, että älä hemmetti tunnusta.
Naisten iskut kannattaa jättää baariin ja olla itse kännissä, hyvällä lykyllä aamulla herätessä vierellä sängyssä makaa isketty nainen.
Älä turhaan, sä et ole tehnyt mitään väärää. Akan oma häpeä jos käyttäytyy noin lapsellisesti.
Selvennän hieman.
Siitä on jo yli vuosi aikaa kun hän minua lähentyi ja minä hölmö en silloin tajunnut, olin kuitenkin ystävällinen hänelle. Ymmärrän että hän silloin loukkaantui mutta siitä tosiaankin on jo aikaa. Mutta, nyt itse kiinnostuin hänestä ja hän sitten suuttui. (en kiinnostustani kylläkään paljastanut mutta kai hän huomasi). Suuttumisen jälkeen hän sitten pieneen paniikkiin meni, jonkin ajan päästä. Ei katso silmiin, menee ihan mykäksi ja häntä jännittää minun läsnäolo selvästi. Hän on todella fiksu ja herkkä nainen ja en haluaisi että hän nyt takiani ahdistuisi mitenkään. En yhtään tiedä että mitä pitäisi tehdä, jos yritän lähestyä, ahdistuuko kenties enemmän vai? Jos en lähesty niin hän ajattelee etten välitäkään?
Uskon silti siihen että asiat selviää.
Hmmm.... naisella saattaakin olla jotain tunteita sinuakohtaan. Muttakun on varattu niin vaikeetan on....
Mä pidän tunteeni jatkossakin ihan omana tietonani.mölyt mahassa. Mun näkösen ei oikeastikaan kannata mennä yhdellekään miehelle tunteista kertomaan, kyseinen henkilö saattais vaan hermostua, kun ruma akka tulee liian liki. Joten vahingoista viisastuneena en enää aio ihastua tai edes katsella ketään, koska se on turhaa. Ei mun näkösellä naisella ollut ennenkään mitään saumaa yhteenkään mieheen ;D. Eikä kukaan mies ole mulle tunteistaan tullut kertomaan eli en ole kiinnostanut ketään miestä minkään vertaa ;D.
Sainkin ilahduttavan paljon vastauksia. Ymmärrän täysin teitä, jotka sanotte, että tunteiden paljastaminen on vaikeaa torjutuksi tulemisen pelossa. Olen itse ihan samanlainen, vaikka olen jo päälle kolmenkymmenen. Tarkoituksenani oli pohtia, mikä on pahinta mitä voi tapahtua ja samalla rohkaista ihmisiä kertomaan tunteensa. Itsekin olen tullut torjutuksi, mikä on tehnyt tunteista puhumisen todella vaikeaksi.
16-vuotiaana lukiossa kirjoitin ihastukselleni rakkauskirjeen. Hän oli lyhyt ja ihan tavallisen näköinen, mutta oli ensimmäinen poika, joka oli jutellut minulle kuin kaverille. Luulin, että hänkin oli minusta kiinnostunut. Näin helppoa tytön, jolla on heikko itsetunto, on siis ihastua poikaan :D Enkä ollut ainoa kaveripiiristämme, joka oli häneen ihastunut. Myös kaverini paljasti hänelle tunteensa. Mutta poika ei ollut kummastakaan meistä kiinnostunut vaan kolmannesta kaveristamme, joka oli kaikkein ujoin ja hiljaisin, mutta tosi nätti ja suloinen. Ironista kyllä, tämä kolmas kaverimme ei ollutkaan kiinnostunut pojasta. No eipä mennyt aikaakaan, kun poika löysi lukiostamme tyttöystävän kaveripiirimme ulkopuolelta. Olin katkera, kun olin antanut pojalle rakkauskirjeen, eikä hän sen jälkeen edes moikannut ja oli kuin ei tuntisikaan minua. Ehkä siksi minusta tulikin niin empaattinen tunteidensa paljastajia kohtaan, kun tiedän, miten paljon rohkeutta se vaatii, ja kuinka sydäntä särkevää on tulla torjutuksi.
Kun olen myöhemmin katsellut valokuvia, niin olin itsekin kyllä aikamoisen nätti silloin :) Kukaan poika vaan ei ollut kiinnostunut minusta, tai ainakaan en ollut tietoinen asiasta. Ensimmäisen kerran elämässäni seurustelin vasta 19-vuotiaana, vaikka olisin ollut vapaata riistaa kaikki ne teinivuodet. Olisipa silloin joku poika tullut paljastamaan kiinnostuksensa... Melkein jo menetin toivoni, että löytäisin koskaan ketään ja sama epätoivo on kulkenut mukanani aikuisikään asti, koska mikään suhteistani ei ole kestänyt. Mies on ollut lähes aina se, joka on jättänyt.
Mikä olisikaan ihanampaa kuin saada rakkauskirje. En ole sellaista koskaan saanut. En todellakaan pahastuisi tai alkaisi välttelemään, vaikka joku rumakin mies lähestyisi minua rakkauskirjeellä. Tunteidensa paljastaminen on romanttisinta, mitä tiedän. Ei olisi mahdoton ajatus, että kiinnostuisin itsekin rumasta miehestä, vaikka aikaa ja sinnikkyyttä se voisi viedä enemmän kuin komeamman miehen kanssa. Lopulta sisin on kuitenkin se, mikä ratkaisee :)
Mikäkö olisi pahinta mitä vois tapahtua? No varmaan se, että kyseinen nainen ahdistuisi tunteistani ja välit menisi kokonaan, niinkuin tässäkin ketjussa on kuvailtu. Olis kohtuu ikävää, kun kuitenkin kyse ihmisestä, josta pitää tosi paljon myös ihan kaverina ja jonka kanssa joutuu/saa olla tekemisissä lähes päivittäin.
Mutta enpä tiiä, ehkä sekin olisi parempi kuin tää jatkuva tunteiden vuoristorata ja epätietoisuus. Nytkin on viikon sisään menty toiveikkuudesta ja ruusunpunaisista fiiliksistä sielun musertavaan epätoivoon ja vaikka vihdoin luulin, että nyt olis viimein pysäkki saavutettu, niin tänään nytkähti vaunu taas kerran ylämäkeen. Seuraavaa syöksyä en kyllä enää kestä, pakko hypätä sitä ennen pois.
Voi kuinka tuttu juttu tunteiden vuoristorata on myös minulle. Toisina hetkinä kuljen hymy korvissa ja pää pilvissä mutta joskus iltaisin kun istun yksin kotona ikävöin häntä kamalasti ja tietoisuus, ettei hän ole luonani iskee voimalla päälle.
Joo, ja vaikka järki kuinka yrittää sanoa että "unohda, hän on vain ystävällinen ja sosiaalinen ja ihan samalla tavalla juttelee muidenkin kanssa", niin sydän alkaa silti toivoa että "mitä jos sittenkin..."
Joka helvetin kerta.
Just niin-joka helvetin kerta! Arvaa vaan oonko pähkäillyt käyttäytyykö hän muita kohtaan samalla tavalla, onko hän yhtä ystävällinen muille. Oon miettinyt, miettinyt ja miettinyt sanoja, eleitä,katseita jne. Kohta oikeesti hajoo pää:(
Rohkeutta sulle kertoa tunteistasi:)
kaikista pahinta ja miten kohdallani kävi oli se että kun tunnustaa esim viestillä toiselle kiinnostuksensa, selviääkin ettei ko henkilö jolle viestin lähetin edes tunnistanut nimeäni (ilmeisesti) ja vastannut mitään. Ja toinen sattuma oli se että melkeinpä samanaikaisesti sain kuulla ettei ko henkilö myöskään tainnut olla vapaa, eli niin kävi ja kyllä hävetti! Korjatakseni asiaa, olin ajattelevainen ja pahoittelin omaa tyhmyyttä, mikä myöskään ei ollut fiksua, koska se ei oloa korjannut yhtään. Ehkä kaveri kuitenkin vähän ajatteli minua keventämällä oloani tekeytymällä tietämättömäksi koko asiasta ja muistamatta nimeäni. Ei siihen kuollut, mutta hävetti!
Welcome to mens world..
Luckily, there are a decent young men who have the courage to answer. Even if it would not have feelings. Nevertheless, they still look on the street directly in the eye. I like it that way :)
Wondering how low my jaw would drop if we met and you "popped the question".. ;)
that's what we do not know, do we?
I'd rather say... You just haven't met me yet. One day we'll find out ;)
http://www.youtube.com/watch?v=94sKB1u5B6g&sns=em
voi, tuo on kuin mun elämästä.. Saman idioottimaisen mokan tein, laitoin viestiä luullessani että saattaisi jotain vastakaikua ehkä takasin tulla, mutta samoin kävi ei vastannut mitään. Nimen varmasti tunnisti mutta kun ei kuulunut mitään, laitoin uuden viestin pahoitellen viestiä johon kyllä sitten vastasi mutta juuri noin ettei "tuntenut" ollenkaan ja varmasti sillä jokin merkitys oli. En tajunnut tai ajatellut että vois olla noin ettei halunnut mun tuntevan oloa typeräksi kun ihastumiseni ilmaisin mitään vastakaikua herättämättä.. Ajattelin että ei vaan sitten kiinnostanut. Harmittihan se, mutta edelleen voin kohdata hänet ja silmiin katsoa, ja tuntea saman lämpimän tunteen ja tiedän poskieni punoittavan. Eikä se aloitteen tekeminen ja toista lähestyminen niin vakavaa ollut ettenkö vielä joskus toistekin uskaltais aloitetta tehdä jos vaan sopiva kiinnostusta herättävä ihminen tulee kohdalle.