Koska nyt tajusin vihdoin, että mitään toivoa ei ole. Kyllä mies ottaisi yhteyttä, jos häntä haluttaisi, varsinkin kun hänellä on numeronikin.
Luovun toivosta.
Meni romukoppaan
18191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ei ole enää tallessa?
Jos sitä kiinnostaisi, se varmaankin olisi tallessa? o_O
miksei olis??
Mä saan haluamani... :-P
Hyvä, siitä onkin sitten suuntana vaan parempaan. Anna itsellesi aikaa ja käy läpi tunteesi, vaikka toivosta oletkin luopunut.
Mä olen pikkuhiljaa osannut päästää irti ikävöinnin kohteestani vaikkakaan helppoa se ei ole ollut. Ikävä on yhä (varsinkin, kun mieleen muistuu kaikki ne yhteiset ihanat hetket), mutta se ei ole enää niin raastavaa ja musertavaa. Miehelle puhuminen tuntuu vieläkin pienenä kutkutuksena mahan pohjassa, mutta ei samalla tavalla niin kuin silloin kun tutustuttiin. Mies itse valitsi sen ettei olla missään tekemisissä ja siten myöskin sai mut unohtamaan ja pikkuhiljaa jatkamaan omaa elämääni ja matkaani. Miehen asiat tietysti kiinnostaa vielä, hänestä ehti tulla kuitenkin aika tärkeä ihminen.
Tsemppejä ap:lle!
On se kyllä kurja fiilis ja tuo on totta mitä kirjoitat...
Tsemppiä AP, täsmälleen samassa veneessä ollaan..
Sama täällä. Lohduttaudun sillä, että oli pelkkää haavekuvaa se, että hän olisi ollut juuri minulle sopiva - kyllähän hän ottaisi yhteyttä, jos olisi vakavammin kiinnostunut..Mieleni ehkä liitti häneen asioita, joita kaipasin. Luulenpa myös, että tästä palstasta olisi päästävä eroon ja yritettävä tehdä ja miettiä muita asioita, vaikka ikävä vaivaakin.
Vähän samoja tuntemuksia täälläkin. Olo on niin epätietoinen ja jotenkin ankea muutenkin. Tuntuu toisinaan ja usein ihan turhalta kaikki tämä. Ei mitään varmuutta mistään. Ehkä kaikki on ollut omaa haaveilua.
Niinpä, ja vielä unirytmi vinksallaan, inhottavaa valvoa yksikseen. Liekö syysmasennustakin ilmassa. Oikeastaan parasta olisi varmaan se, että tyyppi paljastuisi k-pääksi, tulisi sellainen energisoiva ketutus masentavan ankeuden ja epätietoisuuden sijaan.
Nyt sitä toivoisi että olisi joku joka silittää hiuksia ja ottaa syliin, ja jota voisi itsekkin helliä. Tai edes merkkiä mistä tietäisi että tässä olisi jotain järkeä ja toivoa. Syksyllä iskee yksinäisyys tajuntaan. Koitetaan jaksaa ja koitetaan olla ihan täysin sekoittamatta vuorokausirytmiä. Olo paheni kun jäin taasen ihan vain kotiin oleilemaan.
Ajattelin kanssa, että olisi parasta että paljastuisi kusipääksi (omassa keississä pleijeriksi), kuten kävikin, mutta eipä se tätä prosessia kummoisesti ole helpottunut sillä tavallaan epätietoisuus jäi kuitenkin kun miettii, että onkohan kuitenkaan samanlainen kaikille..
Haluatko hieman valaista millä tavalla kusipää pitäisi olla?
Voi kun vois vaan pyyhkiä mielestä tyhmät ihmiset pois..
Ehdottomasti kannattaa yrittää keksiä kodinulkopuolista tekemistä ja nähdä ihmisiä. Illalla kotiin tullessa ikävä vaivaa, mutta pakosti kai se alkaa helpottaa. Ja pakosti asioihin tulee joku selvyys tai sitten vain hyväksyy sen, että epätietoisuuteen asiat jäivät.
Läheisyydestä ja hellimisestä, sitäpä kaipaisi, ja vielä vain tietyltä ihmiseltä..:/
Niinpä se olisi taivaallista jos pääsisi sen tietyn ihmisen lähelle. Tai jos voisi olla edes ystävä. Tuntuu kummalta että jossain ihmisessä on jotain tuttua ja sykähdyttävää . En ole koskaan kokenut mitään tälläistä.
En minäkään, sehän tässä ahdistaakin.
No vaikka valehtelija, moukka, esitti vain sielukasta ja aitoa ihmistä, halusi vain seksiä (emme ole harrastaneet) tms.
Ahdistus antakaa auringon säteiden pyyhkiä se pois, kyllä se sielä jossain on kaiken sateen takanakin..joka ikinen päivä. Koitetaan jaksaa ja koitetaan jatkaa, niin kauan on toivoa kun on rakkautta, ja niin kauan on rakkautta kun on ystäviä. En minäkään ehkä tälläistä tunnekuohua ole kokenut, mutta ehkä sitä että olen valmistautunut siihen, jotkut vuodenajat vain on raskaampia. Valvoa yksikseen... ja miettiä.... mitä tehdä sillä ajalla joka meille on annettu. ?
http://www.youtube.com/watch?v=MmukW1sNlIk
on aina. Muistatko miten ne pomppaa... :)