turhaa höpötystä ja riekkumista

turhaa höpötystä ja riekkumista

Inhottava realisti olet.

Mä oon tavannut "vahingossa" netin kautta erään ja tää on ihan ihmeellistä. Ollaan tunnettu vajaa kk, vaihdettu monta pitkää meiliä ja nyt sitten vaihdettiin puhelinnumerotkin. Ja me puhutaan joka ilta monen tunnin mittaisia maratonpuheluita. Ei olla tavattu vielä, mutta molemmilla on palava halu tavata mahd. pian.

Mietin vain, että onkohan tää lupaavaa vai kannattaakohan vielä tässä kohtaa kuvitella yhtään mitään..

Asiat tuntuu kolahtavan meillä yhteen, ajatellaan samoin monista tärkeistä jutuista ja arvotkin on samanlaiset. Ja kummallakin on tunteet heränneet tässä.. ikävä on, vaikka ei olla edes tavattu. Toisen äänen kuuleminen on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa, eikä millään haluaisi lopettaa puhelua. :/

Sano Ap sitten mitä täällä ikävä keskustelu palstalla pitää tehdä. Oikeastaan sano mitä missään palstalla pitäisi keskustella. Jos minulla on ikävä ja haluan kirjoittaa suhteet/tunteet/ikävä palstalle ikävääni, niin minähän kirjoitan.

Jos tulee sopiva kirjoitus vastaan, niin voin kuvittella että minä ja hän käytäis näitä keskustella.

Totta, ei ainakaan minun kohdalla niinkään fiksu nainen lue näitä. Totta on myös se että minä en voi koskaan häntä saada, en tiedä onko hän varattu, mutta tiedän että en ole tälle naiselle, mitään.

Kirjoitetaa vielä luolamiehen kielellä. Minä muurahainen, Hän saapas.

kyllä meistä suurin osa vaan ikävöi sitä jotain, tietäen, ei koskaan tule saamaan. Eihän meitä ääliöitä kukaan huoli ;)