Suloisenkarhea mielenhäiriö

Rakastuneet menettävät usein hetkellisesti järkensä. Se on on / off -asento. Ilman pään pimentymistä ja sydämen hehkumista kuin 1000 kieppiä volframia eivät nämäkään palstat olisi mahdollisia. Näin myöhemmin voi jo pohtia 'mitä oikein ajattelin? miksi etsin vastausta täältä? miksi ne viestit silloin tuntuivat niin oikeilta ja osuvilta?'

Montaa asiaa voi katua elämässään, mutta en sitä että rakastin. Suoritus jäi ehkä alle seiskan keskiarvon, mutta allekirjoitan yhä kaiken sen, jonka olen kirjoittanut tai sanonut, tehnyt. Toivon vain että olisin kerran tehnyt enemmänkin. Sitä voi joko kertoa totuuden tai vaieta, mutta valehdella - - sitä en koskaan tehnyt. Ketään en johtanut niin pahasti harhaan kuin itseäni kun en ymmärtänyt miten vahvasti tunsin.

En vain tiedä miten jatkaa. Olen jäänyt jonkinlaiseen helvetin toisen piiriin, jota asuttavat myös Kleopatra sekä Dido ja muisto menneestä pidättää minua kuin auringonlasku edelläni, jota en halua kadottaa.
1152
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Itsekin pidän omia ihastumisia hetkellisinä mielenhäiriöinä. Nyt jälkeenpäin oikeasti hävettää omat tuntemukset. Ei mun näkösellä helkutin rumalla naisimmeisellä oikeasti ollut minkään valtakunnan mahdollisuuksia yhteenkään mieheen. Onneksi tulin järkiini jo vuosia sitten. Mikä lie hapenpuute aivoissa ollut, kun kuvittelin ett mullekin olis joku ollut olemassa. Nyt tiedän ettei sellaista miestä ole olemassakaan, joka näin ruman muijan olis huolinut, kun maailma on täynnä nättejä ja kauniita naisia. Nyt en enää edes pysty ihastumaan tai rakastumaan, heti pamahtaa mieleen oma rumuus ja niin unohtuu turhat kuvitelmat alta aikayksikön. Ei yksikään mies ollut koskaan minusta minkään vertaa kiinnostunut, sekin riittää muistutukseksi itselle. Joten nyt on totaallinen shut down tunteille.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


la divina commedia kirjoitti:

Rakastuneet menettävät usein hetkellisesti järkensä. Se on on / off -asento. Ilman pään pimentymistä ja sydämen hehkumista kuin 1000 kieppiä volframia eivät nämäkään palstat olisi mahdollisia. Näin myöhemmin voi jo pohtia 'mitä oikein ajattelin? miksi etsin vastausta täältä? miksi ne viestit silloin tuntuivat niin oikeilta ja osuvilta?'

Montaa asiaa voi katua elämässään, mutta en sitä että rakastin. Suoritus jäi ehkä alle seiskan keskiarvon, mutta allekirjoitan yhä kaiken sen, jonka olen kirjoittanut tai sanonut, tehnyt. Toivon vain että olisin kerran tehnyt enemmänkin. Sitä voi joko kertoa totuuden tai vaieta, mutta valehdella - - sitä en koskaan tehnyt. Ketään en johtanut niin pahasti harhaan kuin itseäni kun en ymmärtänyt miten vahvasti tunsin.

En vain tiedä miten jatkaa. Olen jäänyt jonkinlaiseen helvetin toisen piiriin, jota asuttavat myös Kleopatra sekä Dido ja muisto menneestä pidättää minua kuin auringonlasku edelläni, jota en halua kadottaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu