Viimeiste puolivuotta ovat oleet elämäni rankimmat. Minusta tuntuu, ettei kukaan välitä eikä minulla ole oikein ystäviä. Asun vanhempieni luona ja elämäni on kuin jumittunut elokuva, joka kelaa itsensä aina takaisin samaan kohtaan mistä alkoi. Mikään ei tunnu miltään enkä todellakaan tiedä mikä elämäni tarkoituks on tässä kohtaa...
En haluaisi manita asiaa vanhemmilleni sillä he eivät ymmättä, vaan sanovat että johtuu iästäni. Mutta onko normaalia, että tätä ahdistavaa ja mitätäntä tunnetta on jatkunut puoli vuotta! Välillä tuntuu, ettei enää jaksa vaikka mikään ei elämässäni oikeasti ole vikana.
Olen 16vuotias tyttö mutta halusin, kirjoittaa tämän "aikuisten" palstalle, sillä nuoret osiossa ei saa asiallisia vastauksi!
En haluaisi manita asiaa vanhemmilleni sillä he eivät ymmättä, vaan sanovat että johtuu iästäni. Mutta onko normaalia, että tätä ahdistavaa ja mitätäntä tunnetta on jatkunut puoli vuotta! Välillä tuntuu, ettei enää jaksa vaikka mikään ei elämässäni oikeasti ole vikana.
Olen 16vuotias tyttö mutta halusin, kirjoittaa tämän "aikuisten" palstalle, sillä nuoret osiossa ei saa asiallisia vastauksi!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samassa veneessä ollaan. Tosin itelläni on menossa jo kohta toista vuotta. Silti jaksan vain elää vaikka tulevaisuuteni näyttääkin vain synkältä. Oon ite 17.
Heh oon 28v. ja jouduin jokunen vuosi sitten muuttamaan taskaisin vanhempieni luo asumaan. Minusta tuntuu ja on tuntunut lähestulkoon samalta kuin sinusta jo silloin kun asuin omassa kämpässä. Jotenkin tuntuu että me ihmiset kierretään aina vaan sitä samaa kehää (tai ainakin osa meistä). Onhan toki niitäkin jotka saavat jotain pysyvää aikaiseksi.
Onhan tässä tullut koettua jos jonkinlaisia vaiheita (Kouluja, mielisairaaloita, putkia, asunnottomuutta, etc). Mutta palaan aina loppujen lopuksi lähtöruutuun.
Olen päättänyt muuttua totaalisesti en enää koske ainakaan kovin usein mihinkään päihteisiin, käyn vihdoin kouluni loppuun, en enää koskaan saa psykooseja (otan kiltisti lääkkeeni), teen kaikkeni jotta saisin töitä, teen kaikkeni jotta löytäisin uuden puolison.
Olette vielä alle 20v. voitte tehdä elämällänne vielä vaikka mitä. Älkää olko niin kuin minä (ikuinen luuseri).
On minullakin ollut joitakin hauskoja vaiheita elämässäni. Ne olivat työn & päihteiden täyttämiä vuosia. Mutta lopputulos oli yksinäinen mielenterveys ongelmista kärsivä mies.
N IINKÖ