Onnistuuko kuinka kauan valheillaan manipuloimaan pieniä lapsia? Narsistihan osaa näytellä välittämistä ja rakkauttakin, mutta lapset huomaavat jossainvaiheessa kaiken esitykseksi, huomaavatko?
Huijaako narsisti lapsiaan?
poixs
501831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Hyvinkin kauan. Oma isänikin teki niin toistamiseen, vaikka asiasta tälle päin naamaa lausuttiin. Kamalia ihmisiä.
Niin, en tiedä, mutta voisin ajatella ettei kyse varsinaisesti ole huijaamisesta...
vaan narsisti on narsisti vanhempanakin ja käyttätyy sen mukaan, mikä hänelle itselleen kulloinkin sopii, minkä vaikutuksen haluaa kulloinkin kenellekkin antaa...oman mielentilansa mukaan...ei lapsen saaminen/vanhemmaksi tulo mitenkään paranna/muuta narsistia...
Ts. vanhempi on vuoroin "rakastava" , vuoroin mitätövä...toisinaan lapset tärkeitä, toisinaan viis veisaa heidän olemassaolostaan...
ajattelisin että narsistin vanhemmuus perustuu hänen omiin tarpeisiinsa, ei lapsen...
Eikä kovin pienellä lapsella ole mitään keinoja ymmärtää saati käsitellä vanhempansa problematiikkaa, miksi hän on sellainen kuin on...kuin vasta aikuisella iällä...jolloin kykenee pohtimaan omaa pahaa oloaan...mistä "kaikki" mahdollisesti juontuu...
Toisaalta taas jotkut lapset valitsevat keinokseen selvitä psyykkisesti...kieltäen kaiken vaille jäämisensä ja myös rakkauden arvon...jolloin heistä itsestäänkin tulee ns. paksunahkaisia narsisteja...
Toiset taas luulevat etteivät olleet vanhempansa rakkauden arvoisia ja kokevat siitä syystä aikuisinakin, että rakkaus on jotenkin ansaittava ja heistä tulee ns. ohutnahkaisia narsiteja...joita myös läheisriippuvaisiksi nimitetään...
Paksunahkaiseen narsismiin johtavat "asiat" syntyvät AINA varhaislapsuudessa, jolloin kehittyvän yksilön minäkuva kehittyy. Voidaan jopa ajatella asia niin yksinkertaisesti, että se "häpeäntunne" -palikka jää kehittymättä, josta sitten seuraa narsistiksi kasvaminen.
Jos lapsi selviää varhaislapsuuden läpi ilman suurempia kolhuja, niin
Lainatakseni edellistä kirjoittajaa:
"Toisaalta taas jotkut lapset valitsevat keinokseen selvitä psyykkisesti...kieltäen kaiken vaille jäämisensä ja myös rakkauden arvon"
lapsesta kehittyy ohutnahkainen narsisti, joka loppuelämänsä yrittää ostaa äitinsä huomiota, niin äidiltään kuin kaikilta muiltakin. Ohutnahkainen narsisti yleensä lähtee reaalimaailmaa pakoon mielikuvitusmaailmaansa kun tulee ongelmia ja tästä syystä ei pysty pitämään puoliansa.
PAKSUNAHKAINEN NARSISMI SYNTYY AINA VARHAISLAPSUUDESSA!
"Toisaalta taas jotkut lapset valitsevat keinokseen selvitä psyykkisesti...kieltäen kaiken vaille jäämisensä ja myös rakkauden arvon"
Niin käsittääkseni paksunahkainen narsisti ei kykene aikuisenakaan rakastamaan, syystä että on kokenut pettymyksen sen suhteen varhaislapsuudessa...kieltää koko rakkauden olemassaolon...
ajatukseni näistä asioista perustan tähän sivustoon...josta kopioni aiheeseen liittyen... http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
"Hoitaja, joka ei pysty eläytymään lapsen tilanteeseen, eikä ilmaisemaan hänelle lämpöä, herättää lapsessa vaille jäämisen tunteen. Lapsi kuvittelee hoitajalla olevan paljon kaikenlaista hyvää, jota tämä ei syystä tai toisesta halua antaa lapselle. Lapsen tarpeet torjuva hoitaja saa tämän kadehtimaan itseään. Lapsi voi yrittää päästä kateuden tunteesta eroon eri tavoin. Joku lapsi raivostuu ja yrittää pakottaa äidin antamaan itselleen lämpöä ja huolenpitoa. Tällainen lapsi uskoo myöhemminkin, että hän voi saada hyvää muilta vain vaatimalla ja painostamalla, koska muut ihmiset ovat pahoja ja itsekkäitä.
Tämä näkemys oikeuttaa hänet omasta mielestään kohtelemaan heitä julmalla tavalla. Fairbairnin (1940) käsitteitä käyttäen, tällaisen lapsen sisäisessä maailmassa sabotoija hyökkää kiihottavan objektin kimppuun ryöstääkseen tältä hyvän itselleen. Yleensä lapsi alkaa tuntea vastenmielisyyttä sellaista äitiä kohtaan, joka houkuttelee esiin lapsen tarpeita, eikä niitä sitten kuitenkaan tyydytä. Lapsesta on nöyryyttävää olla tarvitsevana kitsaan hoitajan käsissä ja hän yrittää löytää itseään kunnioittavan ratkaisun tilanteeseen. Siksi hän alkaa vahvistaa itsessään olevaa itseriittoista (sisäinen subjekti) puolta riippuvaisen puolen kustannuksella. Hän alkaa uskoa, ettei hän tarvitsekaan muita, vaan selviää omillaan. Edellä kuvattu ratkaisu johtaa paksunahkaisen narsistin sisäiseen rakenteeseen."
Jotkut lapset valitsevat sitten sen toisen keinon...
"Toisenlaisen persoonallisuuden rakenteen omaava, torjutuksi tullut lapsi, on taipuvainen pahan sisäistämiseen. Hän pelästyy omia tarpeitaan ja alkaa hävetä niitä. Hän ajattelee olevansa liian ahne ja pelkää, että on juuri omalla vaativuudellaan imenyt hoitajansa tyhjiin ja vahingoittanut häntä. Tällaiseen päätelmään itsestään ajautuu ohutnahkaiseksi kehittyvä narsisti. Kun äiti ei kuule hänen tarpeitaan, hän ajattelee olevansa vääränlainen. Sen tähden hän ei kelpaa, eikä äiti rakasta eikä arvosta häntä, eikä ota vastaan hänen rakkauttaan.
Fairbairnin (1940) mukaan lapsen tarvitsevuus on hänen ensimmäinen tapansa osoittaa rakkautta häntä hoitavalle henkilölle ja myös hänen ensimmäinen tapansa olla sosiaalisessa suhteessa. Myöhemmin syntyvien ihmissuhteiden kannalta on merkittävää, millaiseksi tämä lapsen ja hoitajan välinen varhainen suhde kehittyy, koska se luo perustan rakkaussuhteille ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tavoille"
Varhaisessa vuorovaikutussuhteessa pettyneet lapset voivat siis päätyä erilaisiin ratkaisuyrityksiin. Fairbairn (1941) on sitä mieltä, että perintötekijöillä on ilmeinen vaikutus siihen, onko lapsi taipuvaisempi imemään vai puremaan.
Paksunahkaiseksi kehittyvä lapsi tulee vihaiseksi ja suuntaa aggressionsa ulospäin. Hän rupeaa pitämään äitiä pahana objektina, koska kokee, ettei tämä rakasta häntä. Hän suojautuu kipua aiheuttavalta pettymykseltä menemällä vielä pidemmälle. Koska hän ei saa rakkautta, hän kieltää sen merkityksen ja päättää sen sijaan ottaa vihasta irti kaiken sen antaman tyydytyksen. Hän alkaa pitää vihaa elämän keskeisenä voimana. Koska hänen yrityksensä rakastaa torjuvaa tai kiihottavaa objektia on ollut tuhoon tuomittua, hän päättelee, että on parempi tuhota vihalla kuin rakkaudella. Siksi hän kätkee rakkaudentunteet syvälle sisimpäänsä monen kuoren alle.
Ohutnahkaiseksi kehittyvä lapsi puolestaan kääntää vihansa itseensä ja rupeaa häpeämään oman rakkautensa ilmauksia. Hän kuvittelee tuhonneensa äidin kiintymyksen ilmaisemalla vääränlaisia tunteita. Vähän pitemmälle kehityksessään päässyt ohutnahkainen pystyy tuntemaan äitiä kohtaan sekä vihaa että rakkautta. Tällainen henkilö uskoo, että nimenomaan hänen vihansa on etäännyttänyt hänet äidistä. Siksi hänen vihastaan tulee hänen mielessään hyvin pelottava tunne. Rakkaus säilyy silloin hänen silmissään hyvänä. Hänestä on kuitenkin tuntunut, ettei edes hänen rakkautensa kelpaa äidille, siksi hän vaalii sitä sisimmässään kätkössä kuin aarretta. (Fairbairn 1940.) "
Niin käsittääkseni narsistiset ongelmat syntyvät aina varhaislapsuudessa, oli ne kumpaa laatua tahansa...
EIVÄT SYNNY!
Ohutnahkainen narsismi ei synny varhaislapsuudessa vaan sen jälkeen.
Esimerkiksi vielä seitsemänvuotiaasta lapsesta, joka menettää vanhempansa tulee hyvin todennäköisesti ohutnahkainen narsisti.
Käsittääkseni raja kulkee käsikädessä jossain määrin murrosiän varhaisimman alun kanssa.
"Ohutnahkainen narsisti yleensä lähtee reaalimaailmaa pakoon mielikuvitusmaailmaansa kun tulee ongelmia ja tästä syystä ei pysty pitämään puoliansa."
Niin tuo on sinun käsityksesi ja liität mielikuvitusmaailman nimenomaan läheisriippuvaisen/ohutnahkaisen narsistin piirteeksi...
Käsittääkseni itsekin olet tunnustaunut läheisriippuvaiseksi...mutta se että jos sinulla on nimenomaan narsistisena piirteenä tuo liiallinen mielikuvitus, ei sekään tarkoita että kaikilla läheisriippuvaisilla esiintyisi sitä...
Mutta uskoisin että jos olet lukenut narsistisesta persoonallisuushäiriöstä niin tiedät kyllä varsin hyvin, että tuo mielikuvitusmaailma on nimenomaan sen "oikean" ilkeä paksunahkaisen ominaisuus...
"Tuntee itsensä mahtavaksi, suureksi ja hyvin tärkeäksi (esimerkiksi liioittelee saavutuksia, kykyjä, taitoja, kontakteja ja persoonallisuuden piirteitä valehteluun asti, ja vaatii tulla tunnustetuksi ylemmänasteisena ilman vertailukelpoisia todellisia saavutuksia);
Pakonomaisia fantasioita rajattomasta menestyksestä: maine, pelottava voima tai kaikkivaltius, vertaansa vailla oleva loistokkuus (älyllinen narsisti), ruumiillinen kauneus tai seksuaalinen kyky (ruumiillinen narsisti), tai ideaalinen, loputtomiin kestävä rakkaus tai intohimo;
On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset (tai instituutiot) voivat ymmärtää häntä, kohdella häntä oikein, tai ovat hänen seuransa arvoisia;"
jopa asiaa tuntemattomat "tietävät" tuosta,
tarinat Auervaaroista ovat kaikille tuttuja...kuten satu keisarin uusista vaatteista...kuin senkin että narsistit(ne paksut) ovat patologisia valehtelijoita...
jos ny ajattelisin mielikuvitusmaailmassa elämistä liittyen läheisriippuvaisuuteen, niin se on useimmiten sellaista, "kunhan kaikkeni yritän, olen mieliksi, rakastan ja rakastan niin ehkä jonain päivänä "kaikki" muuttuu hyväksi...silmien sulkemista siltä todellisuudelta...kunnes se jonain päivänä käy niin raskaaksi, että on pakko katsoa todellisuutta/itseään/elämäänsä sellaisena kuin se todellisuudessa on...
Käsittääkseni paksunahkainen narsisti ei kykene tuohon, katsomaan itseään sinne sisimpään...ja joutuu sen vuoksi valehtelemaan, elämään siinä mielikuvitusmaailmassa...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html
Linkki edelliseen lainaukseeni liittyen, narsistin mielikuvitusmaailmassa elämiseen...
"Ohutnahkainen narsismi ei synny varhaislapsuudessa vaan sen jälkeen"
Niin mitätöitkö sinä tuon allaolevan tekstin...asiat jotka ovat esittäneet monetkin psykologit/psykiatrit monien tutkimustensa perusteella ja väität itse tietäväsi paremmin...
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Jos luet loppuun huomaat myös että alla on mittava lähdeluttelo...
"Ohutnahkaiseksi kehittyvä lapsi puolestaan kääntää vihansa itseensä ja rupeaa häpeämään oman rakkautensa ilmauksia. Hän kuvittelee tuhonneensa äidin kiintymyksen ilmaisemalla vääränlaisia tunteita. Vähän pitemmälle kehityksessään päässyt ohutnahkainen pystyy tuntemaan äitiä kohtaan sekä vihaa että rakkautta. Tällainen henkilö uskoo, että nimenomaan hänen vihansa on etäännyttänyt hänet äidistä. Siksi hänen vihastaan tulee hänen mielessään hyvin pelottava tunne. Rakkaus säilyy silloin hänen silmissään hyvänä. Hänestä on kuitenkin tuntunut, ettei edes hänen rakkautensa kelpaa äidille, siksi hän vaalii sitä sisimmässään kätkössä kuin aarretta. (Fairbairn 1940.)
Noh, se on maku asia mihin kukakin uskoo, minä uskon kylllä tuohon ja painettuun sanaan enemmän kuin sinun mielipiteeteesi ja esimerkkeihisi jos et löydä ajatuksiesi tueksi virallisia "tietoa" ...niin ei niillä ole pelkkää puhetta kummempaa arvoa totuuksina...
Okei kerrot itsestäsi liittyen aiheeseen, mutta ei tarkoita samaa kuin virallinen totuus...jos puhutaan pelkästään narsismista
eikä minun tai sinun henk. koht. kokemuksista/elämästä, ajatuksista, mielipiteistä...ne on VAAN mielipiteitä, ajatuksia, ei mikään kaiken kattava totuus, muille kuin kertojalle itselleen...
hyvä nettiaddikti.
Käyt eri keskusteluissa ympäri ämpäri aihealueita ja tämä ei ole ainoa osa-alue, jota terrorisoit. Näet hirveästi vaivaa näiden "nettilinkkien" etsintään ja yrität uskotella itsellesi tietäväsi kaikesta kaiken, kun olet lukenut jonkun tekstinpätkän netistä. Oletko koskaan kuullut sanontaa "lukee kuin piru raamattua".
Selitätkö kenties alkoholisteille, miksi he eivät ole alkoholisteja tai miten "alkoholistit" tuntevat?
On todella vahingollista esittää muille asioita faktana vain sen perusteella, miten oma mieli haluaa asiat nähdä!
Miten olisi, jos keskittyisit vain sellaisiin asioihin, joista tiedät oikeasti jotain?
Sinulla ei ole mitään hajua läheisriippuvaisuudesta ja et sitä nettiä "valikoidusti lukien" koskaan löydäkkään. Sellaista läheisriippuvaista ei olekkaan, joka ei eläisi mielikuvitusmaailmassa ainakin osittain, SE ON TÄMÄN "SAIRAUDEN" MEKANISMI, SE ON SE SYY KÄYTÖKSEEN, SE ON SE SYY KILTTEYTEEN. SE ON SE SYY MIKSEI NÄHDÄ HYVÄKSIKÄYTTÖÄ...
Sen mielikuvitusmaailman seurauksena LR:t ovat rajattomia, niin kuin Narsistitkin.
Jos sinua kiinnostaa millaisia me oikeasti olemme, niin unohda sivuilla olevat "korupuheet" ja tutustu (diagnosoitujen) ihmisten tarinoihin, niitä on aika paljon. Koska lähes kaikilla LR:llä on muitakin riippuvuuksia, (joista yleisimpiä ovat mm. "rakastumisriippuvuus" ja seksiriippuvuus) niin voisit hakea tällaisten ihmisten tarinoita omasta itsestään.
"On todella vahingollista esittää muille asioita faktana vain sen perusteella, miten oma mieli haluaa asiat nähdä!"
Niin minä esitän faktana vain ne kohdat, joista minulla on "oikeaa" tietoa, joka pohjautuu ammatti ihmisten tutkimustietoon...siitä syystä linkit...että voi todistaa, miten mistä olen tietoni hankkinut...
ja jonkun virallisen tiedon/kriteereiden perusteella mekin tunnistamme omatkin ongelmamme...emme pelkäästään sen perusteella että kun joku on sellainen...niin minäkin olen...että kaikki olisivat täsmälleen samanlaisia...omaten samat oireet/piirteet
Minä en tiennyt narsismista mitään, ennenkuin kohtasin sellaisen ihmisen...läheisriippuvuudesta hain tietoa siinä vaiheessa, kun käsitin että itsessäni/ajattelu/toiminta/käyttätymismalleissani on vikaa...
Se mitä kerron itsestäni ja omista kokemuksistani...on vain minun elämääni ja kokemaani, pelkkiä minun ajatuksiani aiheeseen liittyen...
mitä tulee tuohon...
"Jos sinua kiinnostaa millaisia me oikeasti olemme, niin unohda sivuilla olevat "korupuheet" ja tutustu (diagnosoitujen) ihmisten tarinoihin, niitä on aika paljon. Koska lähes kaikilla LR:llä on muitakin riippuvuuksia, (joista yleisimpiä ovat mm. "rakastumisriippuvuus" ja seksiriippuvuus) niin voisit hakea tällaisten ihmisten tarinoita omasta itsestään."
Niin olen kyllä lukenut läheisriippuvaisten tarinoita...jokainen tarina on omanlaisensa, kertoo kertojan omasta elämästä/kokemuksista...eikä niissä ny mitenkään korostetusti tule esille nuo mainitsemasi riippuuvuudet kuin siltä osin...
Että monet etsityvät uudelleen ja uudelleen kaltoinkohtelevaan suhteeseen...siinä toivossa että kykenisivät rakkaudellaan "parantamaan" jonkun...vaikka tosiassa toivovat tulevansa itse rakastetuiksi...
mitä taas seksiin tulee, niin monet läheisriippuvaiset kokevat tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi, voimakkaamman, ehkä narsistisen puolison taholta...kuin myös läheisriippuvaiset helposti suostuvat seksiin pelkästään toista miellyttääkseen...toki seksiä voi käyttää myös keinona purkaa stressiä...
mutta kerroppas sinä nyt oman tarinasi läheiriippuvuuteen ja noihin lisä riippuvuuksiin liittyen, mitä ne tarkoittavat sinun kohdallasi/elämässäsi
http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/416-seksiriippuvuus
Minulla ei tuon kaltaisia ongelmia ole seksiin liittyen ollut, enemmänkin ollut lajia, suostunut joskus toista mielyttääkseni...ja uskoisin että seksiriippuvuuskin on kuitenkin enemmän paksunahkaisten kuin ohutnahkaisten vaiva...
edelleen tarinat, Casanovasta, Don Juanista ja kotoisista Auervaaroista...hiljattain katsoin liibalaaba sivuilla olevaa vitsiksi tarkoitettua kuvaa...jossa sadun Pinokkion näköinen mies on pää naisen haaroissa...teksti kuuluu, valehtele enemmän, valehtele enemmän PInokkio...
Sitähän se on monesti...narsisti huijaa naisia seksiä saadakseen...valehtelee naisille...olevansa sitä sun tätä, valehtelevat jopa rakastavansa, seksiä saadakseen...sen vuoksihan läheisriippuvaiset oiva kohde narsisteille, koska he janoavat/toivovat että joku rakastaisi heitä...
ilmeisesti sinullakin on ollut/on sitten joku jolta rakkautta olet kerjännyt läheisriippuvaisen tapaan...mielyttämällä, suostumalla kaltoinkohdelluksi, kieltäen omat tarpeesi...
"Sinulla ei ole mitään hajua läheisriippuvaisuudesta ja et sitä nettiä "valikoidusti lukien" koskaan löydäkkään."
Niin edelleen vättelylläsi aiheesta annat minulle mahdolllisuuden...sen oikean tiedon levittämiseen...joten jatkan edelleen...koska aihe on minulle läheinen , tärkeä ja rakas...
"Tuntuuko usein, että olet liimautunut kiinni kaikkeen? Ihmisiin, asioihin, tapoihin. Tunnetko pahaa oloa omassa elämässäsi ja sisimmässäsi, vaikka ulkoisesti kaikki näyttäisi hyvältä muiden silmissä?
Onko elämäsi ollut vain pelkkää suorittamista muiden hyväksi ja siksi että sinut hyväksyttäisiin?
Yritätkö tehdä aina kaikkesi, että sinua ei hylättäisi?
Läheisriippuvuuteen sairastunut voi olla pelokas, takertuva, epävarma, toisia miellyttävä, toisten ihmisten tarpeista ohjautuva, turvaa ja hyväksyntää hakeva. Tai vahvuuteen sairastunut läheisriippuvainen,
joka on usein vakava, hallitseva, kontrolloiva, muista vastuun kantava ja huolehtiva, järkevä,muille elämänsä uhraava ja omat tarpeensa hylkäävä. Läheisriippuvuuden piirteet ovat hyvin
yksilöllisiä ja saattavat vaihdella laidasta laitaan.
Läheisriippuvuuden taustalla on lapsuuden kokemukset. Vaikkakin läheisriippuvaisen lapsuus voi vaihdella alkoholistiperheen lapsesta, melko tavallisen tuntuisen perheen lapseen. Kuitenkin liialliset tai liian vähäiset rajat löytyvät lähes aina läheisriippuvaisen lapsuudesta sekä aitoa rakkautta
vaille jääminen. Myös vanhempien liialliset vaatimukset tai sitomiset saavat aikaan läheisriippuvuuden.
Äiti suhteellakin on merkitys läheisriippuvuuden syntyyn. Kuitenkaan kaikista sisaruksista ei tule läheisriippuvaisia, sillä sisaruksillakin on perheessä vanhempien silmissä oma roolinsa. Läheisriippuvainen
on jo yleensä lapsena herkin, kuuliain ja kiltein sisaruksista."
http://www.laheisriippuvaiset.com/dokumentit/LAHEISRIIPPUVUUS.pdf
Tuokin teksti on kopoitu juurkin niiltä sinun oikeiski mainostamistasi läheisriippuvaiset ry:n sivustoon liittyvästä materiaalista...tekstin takana on Annie Henno...läheisriippuvaiset Ry:n puheenjohtaja...
Jo etusivulla viitataan lapsuuteen, tämän puhuttelevan runonpätkän myötä...
Lohdutan lasta sisälläni,
lasta joka ei saanut näyttää tunteitaan.
Lasta joka joutui kokemaan
hylätyksi tulemista, pelkoa ja ahdistusta.
Matkalla kulkiessa kohti itseäni,
elän ja koen kaikki tunteeni läpi.
Opin ymmärtämään sisintäni.
Opin rakastamaan itseäni.
Tulen ehjäksi ja näkyväksi.
Niin sinua nimimerkki kiukkuinenpaskanpuhu minun tekee vielä lähestyä tämän biisin sanoin,
http://www.youtube.com/watch?v=cewBlIU46aE
Meillä oli sellainen tilanne, ettei lapsi tahtonut tavata narsisti-isää. isä vaati oikeuden päätöstä asiaan ja sai tapaamiset ja kas, yhtäkkiä hänellä alkoikin olla ties mitä "kissanristiäisiä" ja hän perui tapaamisia. Toisaalta parempi niin, koska lapsihan ei halunnut pelottavaa isäänsä nähdä. Tässä vaan nähtiin taas, että narsisti halusi "näyttää voimansa", sai tapaamiset ja taas näytti voimansa omasta mielestään, kun perui tapaamiset. Tämä kaikki tuntuu nyt aika säälittävältä :OD
Kyllä se onnistuu ja se onnistuu todella pitkään.
Jos narsisti on yksin hoitanut lapsen varhaislapsuuden läpi, niin lapsesta tulee hyvin suurella todennäköisyydellä itse narsisti tai henkilö, joka ei pysty käsittelemään ollenkaan normaaleja tunteita (ei tunne iloa ei surua...)
Tällainen lapsi näkee jo hyvin varhaisessa vaiheessa vanhempansa läpi.
Jos mukana on toinen huoltaja varhaislapsuudessa, niin lapsesta tulee lähes aina läheisriippuvainen ja tässä on kaksi eri reittä.
- Jos narsisti on isä, niin lapsi todennäköisesti alkaa vihaamaan isäänsä
- Jos narsisti on äiti, niin lapsi (varsinki jos poika) tuskin koskaan pääsee irti hänen otteestaan. Alistussuhde yleensä päättyy vasta äidin kuolemaan (joskus narsisti sisko jatkaa alistamista tästä, mihin äiti jäi). Itsemurhariski ja muut vakavat mielenterveyongelmat ovat hyvin yleisiä tällaisilla aikuisilla, jotka ovat edelleen äitinsä alistussuhteessa. Tunnusmerkkejä tälläisestä miehestä (tunnen tämän puolen paremmin): masennusjaksot seuraavat toisiaan, pitkiä sairaslomia masennuksen takia, ihmissuhteet ei tahdo kestää (ellei kyseessä ole uskovainen puoliso, mutta tällöinkin isoja ongelmia suhteessa), keski-iässä yrittää yleensä irtiottoa ja tämä näkyy yleensä siinä, että henkilö vaihtaa kokonaan alaa (yleensä aikaisempi ammatti on äidin keksintö).
"narsisti on narsisti vanhempanakin ja käyttätyy sen mukaan, mikä hänelle itselleen kulloinkin sopii, minkä vaikutuksen haluaa kulloinkin kenellekkin antaa...oman mielentilansa mukaan..."
Noin se menee. Lapsi kasvaa narsistivanhemman vaihtuvien tunnetilojen armoilla, pitkälti sama tilanne kuin alkoholistiperheissä. Lapsen on varmasti vaikea pysyä mukana, mitä äiti/isä milloinkin esittää ja sanoo ulkopuolisille ja kuinka se on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Vähemmästäkin tunne-elämä häiriintyy, joten nämä ilmiöt kulkevat usein suvussa.
Niin totta kuin vain voi olla!
Jos toinen vanhemmista on narsisti, niin lapsesta tulee mitä todennäköisimmin läheisriippuvainen
Jos yksinhuoltajana on narsisti (varhaislapsuuden) niin lapsesta tulee mitä todennäköisimmin narsisti
Jos molemmat vanhemmat ovat narsisteja, niin lapsesta tulee hyvin todennäköisesti narsisti
entinen puolisoni teki täsmälleen samalla tavalla kuin hänen äitinsä ja hänen äitinsä teki täsmälleen samalla tavalla kuin hänen äitinsä (sen pitemmälle en tunne heidän sukuhistoriaa, kun narsisteja ei tunnu kiinnostavan menneisyys).
Lukemattomia liittoja, lapsia eri miesten kanssa, eivät ikinä ole itse syyllisiä mihinkään, muuttoja kaupungista toiseen (työpaikat välillä alkaa polttaa alta), hämärtynyt käsitys omasta ja toisen omasta... Ja se näyttämisen tarve ja esittäminen, kulissit kaikki kaikessa, rajattomia kostoja, pitkiä oikeudenkäyntejä eri ihmisten kanssa (osa omien sukulaisten ja en tarkoita perintöasioita)...
No omassa suvussa taas kulki läheisriippuvuus, eli kyllä näillä on todella suuri taipumus kulkea mukana useammankin sukupolven.
Riippuu varmaan lapsen sosiaalisista suhteista ja iästä, missä vaiheessa vanhempien tunnekylmyys, irrationaalinen kasvatus, syyllistäminen ja jatkuva pettymysten tuottaminen valkenee.
Entä jos isä on narsisti ja äiti läheisriippuvainen, niin mitä lapsista tulee? Tai voiko lapsista tulla terveitä? Mitä voin tehdä lr äitinä, ettei lapset joudu kärsimään?
Anna, omalta osaltasi, lapsillesi niin hyvä henkinen ja fyysinen kasvualusta kuin kykenet. Hedelmistään puu tunnetaan. Tieto- ja kokemustulva minkä lapset saavat muualta, siihen et juurikaan voi vaikuttaa.
"Mitä voin tehdä lr äitinä, ettei lapset joudu kärsimään?"
Niin käsittääkseni läheisriippuvuus kohdistuu ennemmänkin puolisoon...hänen ehdoillaa mennään, hänen tuuliaan haistellaan, hänen vuokseen toimitaan/eletään niin ja näin...
Itsekin tunnustan läheisriippuvaisena, että keskityin liiaksi aikoinaan alkoholisti puolisooni, hänen ongelmiinsa ja lapset osin hoituivat siinä sivussa, yritin toki olla sillä tavalla "hyvä"äiti, että aina oli ruokaa, kouluun, nukkumaan mentiin ajallaan, koti ja lapset olivat siistejä...
Mutta kyllä se "tärkein" henkilö perheessämme oli juova puoliso, silloinkin kun hän ei juonut, koska silloinkin häntä piti kuulostella tyyliin "koska se alkaa taas"...ja sen vuoksi yritti pitää hyvällä tuulella...ja itsekin teeskennellä, että "kaikki" on hyvin, vaikka mielessä olikin edellisen juomaputken ikävät sattumukset...
että jos joku neuvo pitäisi antaa...niin parasta olisi erota jos kerran puoliso on narsisti, mutta jos läheisriippuvaisena et millään siihen kykene...niin yritä edes asettaa lapset etusijalle mahdollisimman usein...vaikka narsisti siitä "hernettä nekkuun" ottaisikin...
Kiitos vastauksista! Alan vasta heräillä todellisuuteen. Olen läheisriippuvainen ja varmaan pahimmasta päästä. Jos jotain positiivista tästä valaistumisesta löydän, niin mahdollisesti voin yrittää hoitaa itseni kuntoon, jotta kykenisin kasvattamaan lapsistani mahdollisimman terveen itsetunnon omaavia neitejä. Lapseni ovat vielä pieniä (4, 2 ja 6kk), mutta nyt jo voin nähdä, miten minun ja lasten isän suhde on vaikuttanut heihin (ei ehkä nuorimpaan sentään..)..
"Jos jotain positiivista tästä valaistumisesta löydän, niin mahdollisesti voin yrittää hoitaa itseni kuntoon, jotta kykenisin kasvattamaan lapsistani mahdollisimman terveen itsetunnon omaavia neitejä."
Niin hyvin usein se "virtahepo", oli se hepo alkoholisti, narsisti mikä lieneekään...saa rauhassa vallata koko tilan, hänen ehdoillaan mennään, eletään ja ollaan...
Mutta ne syyt...miksi niin käy...täytyy yrittää löytää itsestään...ja jos haluaa muutosta...niin vain itseään voi yrittää muuttaa...
Toinen muuttuu vain os hän itse kokee siihen tarvetta...
Kaikista todennäköisimmin läheisriippuvaisia.
Ei, ei voi tulla"terveitä" (kirpaisee sydämmestä sanoa, koska itse olen samassa tilanteessa ainoastaan sukupuolet ovat toisin päin)
Äiti lapsi suhde on pienelle lapselle tärkeämpi ja siinä olet onnellisemmassa tilantessa kuin minä. sinun lapsesi tuskin ovat narsisteja, jos olet hoitanut heitä.
Fakta on se, että oli kyse narsistista tai LR:sta, niin heidän lapsensa tulevat olemaan persoonallisuushäiriöisiä. Omat vanhempani olivat lr:ia molemmat ja niin minustakin tuli samanlainen.
Läheisriippuvuus on onneksi paljon yleisempää kuin narsismi ja siinä on se hyvä puoli, että sitä pystyy hoitamaan toisin kuin narsisteja.
Sen mitä voit tehdä äitinä on hakeutua hoitoon. LR ei ole mikään pieni vaiva ja sinun on pakko saada se kuntoon, sillä se päällä sinäkin vahingoitat lastesi henkistä kehitystä. Se on nyt se KAIKISTA TÄRKEIN ASIA!
Pakko?
"Sen mitä voit tehdä äitinä on hakeutua hoitoon. LR ei ole mikään pieni vaiva ja sinun on pakko saada se kuntoon, sillä se päällä sinäkin vahingoitat lastesi henkistä kehitystä. Se on nyt se KAIKISTA TÄRKEIN ASIA! "
Niin..LR ei ole mikään vaiva...mutta uskoisin, että se eniten haittaa kuitenkin sitä ihmistä itseään joka siitä kärsii...
Mitä taas lapsiin tulee, heistäkin kukin on omanlaisensa ja heillä on omakin järki, omat ajatuksetkin...esim. vanhempiensa ongelmista...
minun lapseni ovat aikuitessaan kertoneet jo lapsina ihmeteelleensä sitä, miksi äiti ei puolusta itseään...
Toki minäkin toisinaan vieläkin poden jonkinlaista syyllisyyttä siitä, mitä kaikkea he ovat joutuneet kokemaan/näkemään...isänsä alkoholismin ja minun läheisriippuvuuteni takia...
Mutta menneet tekemänsä virheet/väärät valinnat voi kyllä myöntää...ja lapset antavat kyllä anteeksi, ymmmärtävät että vanhemmatkin ovat ihmisiä...eivät tuomitse...
Ymmärtävät että elämä on joskus sellaista ja siinä yritetään elää itse kukin miten parhaiten taidamme...
mutta ymmärtävät myös, että "kurja elämä" ei ole mikään muuttumaton kiveen hakattu totuus...vaan oman elämänsä kulkua voi myös muuttaa omilla valinnoillaan...
kyllä
"Niin..LR ei ole mikään vaiva...mutta uskoisin, että se eniten haittaa kuitenkin sitä ihmistä itseään joka siitä kärsii..."
Taas totaalista puppua!
Kaikki psykiatrit vain on toista mieltä, sillä se on todella haitallinen vaiva ja se "periytyy" todella helposti seuraavalle sukupolvelle. Kaikki rajattomat ihmiset aiheuttavat isoja psyykkisiä traumoja omille lapsilleen (etenkin, jos se rajaton henkilö on äiti). Läheisriippuvuus kulkee anglosaksisissa yhteiskunnissa helposti 3-4 sukupolvea (tästä ei ole tarkkaa tutkimustietoa, sillä 1800 -luvun oikeita tilanteita on vaikea selvittää. Meillä on tiedossa olevia esimerkkitapauksia, jossa suvun historian vaiheet on pystytty selvittämään 1800- luvun loppupuolella syntyneisiin ja 1900 loppupuolella kuolleisiin, joilla on ollut se primääri hylkäämiskokemus. Eli 1800 -luvun loppupuolella aiheutunut läheisriippuvuus kulkee eräillä perheillä edelleen mukana 120v jälkeenkin)
Et viitsisi olla niin jyrkkä, tarkoitan tuota 'totaalista puppua' :)
Ihmiskunta on porskuttanut häiriöidensä kanssa tuhansia vuosia - raamatussakin on tarinoita narsisteista ja laupiaista samarialaisista, laidasta laitaan.
Siinä ollet oikeassa että periytyminen ei ole geneettistä vaan sukupolvien yli oppimalla periytyvää. Me, tässä hetkessä, voimme tuoda muutoksen tähän asiaan, jokainen omalta kohdaltamme. Vain ja ainoastaan omalta kohdaltamme.
" Me, tässä hetkessä, voimme tuoda muutoksen tähän asiaan, jokainen omalta kohdaltamme. Vain ja ainoastaan omalta kohdaltamme."
Pitää paikkaansa!!
Kuinka moni NPH hakee apua ongelmiinsa?
"Niin..LR ei ole mikään vaiva...mutta uskoisin, että se eniten haittaa kuitenkin sitä ihmistä itseään joka siitä kärsii..."
Taas totaalista puppua!"
Tuosta kopoidusta alustani jäi pois yksi sana...tarkoitin sanoa kyllä...että LR ei ole mikään pikku vaiva...
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että suurinta haittaa elämässä se aiheuttaa läheisriippuvaiselle itselleen...ja uskoisin että monet psykiatritkin ovat sitä mieltä...ITSEÄÄNHÄN ihminen menee terapiaankin parantamaan...
Ja läheisriippuvaiselle se useimmiten merkitsee sitä että löytää OMAT rajansa, eikä anna toisten enää kävellä itsensä ylitse mennen tullen...ja oppiiymmärtämään, että on ITSE vastussa omasta elämästään/hyvinvoinnistaan...
"Rajat määrittelevät jokaisen yksilön henkilökohtaisen "alueen", paikan jossa henkilökohtainen vastuu alkaa ja loppuu. Yksilön oma itse on ainoa paikka, jonka suhteen hänellä on minkäänlaista valtaa. "
"Olet henkilökohtaisesti vastuussa kaikesta, mikä on niiden rajojen sisäpuolella, jotka erottavat "minut" "ei-minusta". Ihan kaikesta! Olet vastuussa tunteistasi, arvoistasi, käyttäytymisestäsi, ajatuksistasi, valinnoistasi, intuitiostasi, uskomuksistasi, rajoituksistasi - kaikesta!"
"Koska sinä asetat rajat, olet henkilökohtaisesti vastuussa itsesi suojelemisesta. Sinun velvollisuutesi itseäsi ja Luojaasi kohtaan on huolehtia itsestäsi ja estää tunkeilijoita saapumasta. Tämä pitää sisällään sen, että hoidat kykyäsi sanoa "ei", vaikka sinun toimesi saisivat heidät pettymään tai kokemaan tulleensa loukatuiksi. Hyvä uutinen on se, että vaikka olet vastuussa itsestäsi, muut aikuiset ovat vastuussa itsestään. Aina! Heidän on sopeuduttava sinun rajoihisi. Sinun on sopeuduttava heidän rajoihinsa. "
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/boundari.html
Mitä tulee sukupolvien ketjuun...siinä olet oikeassa...jo iso kirjakin mainitsee asiasta..."isien pahat teot" perityvät sukupolvesta toiseen...aina kolmanteen/neljänteen sukupolveen asti...
Ehkä sen jälkeen geenit jo niin paljon sekoittuneet...ettei jotkut ajatus/käyttäytymis/toimintamallit enää esiinny niin voimakkaana...
Itsekin tiedän juuristani jonkin verran...ja siltä pohjalta ymmärrän äitiänikin ja hänen ongelmiaan/sairauttaan...niitä syitä miksi hän oli sellainen kuin oli...
"ja se "periytyy" todella helposti seuraavalle sukupolvelle."
niin edelleen tuo on totta...
"Läheisriippuvuus on joukko huonosti toimivia ja pakonomaisia käyttäytymismuotoja, jotka perheen jäsenet ovat oppineet selvitäkseen perheessä, jossa oli suuri määrä emotionaalista tuskaa. Useimmissa tapauksissa perheen tuskan lähteenä on alkoholismi, kemiallinen riippuvuus tai muu riippuvuussairaus. Läheisriippuva käyttäytyminen on joukko selviämiskeinoja, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle - olipa riippuvuus läsnä tai ei - jotta yksilöt selviäisivät."
ja ne selvitymiskeinot on kuvattu tässä...
Seuraavat väittämät kuvaavat ihmissuhderiippuvia ihmisiä
Me olemme lähtöisin vahingollisesta kodista, joka ei täyttänyt emotionaalisia tarpeitamme.
Koska olemme itse saaneet vain vähän todellista huolenpitoa, yritämme täyttää tämän tarpeen epäsuorasti huolehtimalla muista, erityisesti niistä, jotka tuntuvat olevan jollakin lailla puutteenalaisia.
Koska emme koskaan onnistuneet muuttamaan vanhempiamme niiksi lämpimiksi ja rakastavaksi huolehtijoiksi, joita me kaipasimme, me reagoimme voimakkaasti emotionaalisesti saavuttamattomiin ihmisiin, jotka tuntuvat tutuilta. Rakkautemme kautta me yritämme muuttaa heitä (antamaan meille sen mitä tarvitsemme).
Koska pelkäämme hylkäämistä, me teemme mitä tahansa pysyäksemme suhteessa ja välttääksemme tuskallisia hylätyksi tulemisen tunteita. Me koimme nämä tunteet ensi kerran asuessamme niiden ihmisten kanssa, jotka eivät koskaan olleet meille emotionaalisesti saatavilla. Usein me emme edes huomaa, että me emme saa sitä, mitä me tarvitsemme!
Oikeastaan mikään ei ole liian suuri vaiva, vie liikaa aikaa, tai ole liian kallista, jos se "auttaa" sitä ihmistä, jonka kanssa olemme tekemisissä. Ajatuksemme ovat keskittyneet toiseen ihmiseen eivätkä meihin itseemme.
Koska olemme suhteissamme tottuneet rakkauden puutteeseen, me olemme halukkaita odottamaan, toivomaan ja yrittämään miellyttää entistä kovemmin.
Missä tahansa suhteessa me olemme valmiita ottamaan paljon enemmän kuin 50 prosenttia vastuusta, syyllisyydestä ja haukuista.
Itsetuntomme on huolestuttavan heikko. Syvällä sisällämme me emme usko olevamme onnellisuuden arvoisia. Pikemminkin me uskomme, että meidän on ansaittava oikeutemme nauttia elämästä. Me unohdamme, että sama luoja on tehnyt meidät kaikki samanarvoisiksi.
Koska olemme eläneet epävarman lapsuuden, meillä on epätoivoinen tarve kontrolloida muita ihmisiä, lopputuloksia ja suhteita. Me piilotamme kontrollointimme "avuksi olemiseen".
Missä tahansa suhteessa me olemme enemmän kiinni unelmassamme siitä, mitä se voisi olla, kuin todellisuudessa siitä, millainen se on. Me emme halua kuunnella sitä hiljaista sisäistä ääntä, joka kertoo mikä on!
Me olemme addiktoituneet henkilöön, henkilöihin ja/tai emotionaaliseen tuskaan. Ei siksi, että nauttisimme tuskasta, vaan siksi, että se on tuttua; me ymmärrämme sen; se on kaikki, minkä me tiedämme.
Saatamme olla emotionaalisesti tai biokemiallisesti taipuvaisia riippuvuuteen aineista, ruuasta, pelaamisesta, seksistä, jne.
Kiinnittämällä huomiomme ongelmaihmisiin tai kaoottisiin, epävarmoihin tai emotionaalisesti tuskallisiin tilanteisiin, me vältämme itsemme kohtaamista ja vastuun ottamista itsestämme: toteuttaa kaikki ne mahdollisuudet jotka meille on annettu!
Koska vastuuntuntomme on ylikehittynyt, on helpompaa olla huolissamme muista kuin itsestämme. Tämä estää meitä katsomasta itseämme. Me annamme oman henkilökohtaisen voimamme pois!
Me pyrimme kohti masentavia ja/tai levottomuutta synnyttäviä tilanteita. Me yritämme ehkäistä näiden tilanteiden aikaansaamia tunteita emotionaalisesti epästabiilin suhteen tai addiktiivisten käyttäytymismuotojen avulla.
Ihmiset jotka ovat ystävällisiä, stabiileja, luotettavia ja meistä kiinnostuneita, eivät houkuttele meitä. "Mukavat" ihmiset ovat meistä pitkästyttäviä tai epämiellyttäviä.
Me "tukahdutamme" tunteemme ja olemme kadottaneet kykymme tunnistaa tai ilmaista sitä, mitä me koemme.
Me pyrimme eristäytymään muista ihmisistä ja pelkäämme auktoriteettihahmoja.
Meistä tulee hyväksynnän etsijöitä, ja kadotamme identiteettimme tässä prosessissa.
Me emme kestä sitä että muut ovat meille vihaisia. Me vihaamme kritiikkiä! Me alamme puolustella ja "selittää" itseämme, yrittäen näyttää toiselle, että hän on väärässä.
Maailmankuvamme on uhrin asema. Me vaistoamme väärinkohtelevat ihmiset, tunnemme vetoa heitä kohtaan, ja annamme heidän sortaa meitä.
Me tuomitsemme itsemme julmasti. Mittaamme muita paljon lempeämmin.
Koemme syyllisyyttä kun otamme oman paikkamme. Välttääksemme syyllisyyttä me annamme muille periksi.
Me sekoitamme rakkauden, empatian ja säälin, ja luulemme "rakastavamme" ihmisiä, joita me voimme sääliä ja pelastaa.
Me reagoimme elämään sen sijaan että loisimme uutta elämää.
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/Cofam.html
Mutta siitä voi parantua...
"Mutta siitä voi parantua..."
jatkan vielä...
"Läheisriippuvat ovat kokeneet traumaattisella tavalla tyhjän lapsuuden. Heidän nykyiset suhteensa ovat tyhjiä. Yrittäessään palauttaa lapsuuden emotionaaliset menetykset, he yrittävät käyttää muita - puolisoaan, ystäviään ja lapsiaan - identiteettinsä, omanarvontunteensa, arvonsa ja hyvinvointinsa lähteinä. Useimmat läheisriippuvat eivät ole selvillä siitä, että he tekevät niin. Kun läheisriippuvat ovat rakentaneet idyllisen olemassaolon tarinansa, he ovat usein täysin tietämättömiä siitä, että heidän lapsuutensa oli tuskallinen!"
Jos liitän tuon tekstin...oman elämääni niin kyllä...minä olin täysin tietämätön siitä että lapsuuteni vaikutti minuun niin voimakkaasti...
Tiesin kyllä järjellä millainen se oli ollut...mutta kuvittelin astuessani aikuisuuteeni/avioliittoni ettei sillä ole merkitystä...vaan että ikäänkuin tyhjästä loisin itselleni uuden elämän...johon kuuluisi kunnollinen perhe...isä, äiti kaksi lasta, kissa, koira, auto ja niin me eläisimme elämämme onnellisina loppuun asti...
Toisin kävi...ja sen jälkeen minä tiedostin...mikä minua vaivasi...ja vaivani nimi oli hyvinkin tuo läheiriippuvuus...joka sai minut käyttäytymään tietyllä lailla...toivomaan rakkautta ihmiseltä joka ei omista ongelmistaan johtuen siihen kyennyt...
toistin lapsuuteni traumaa...
"Useimmat läheisriippuvat eivät ole selvillä siitä, että he tekevät niin. "
Sukupolvien ketjunkin voi katkaista...
paraneminen alkaa tiedostamisesta...vaikkakaan kaikki "vaivat" ei ole aina paranettavissa...mutta senkin hyväksyminen ettei ole täydellinen/virheetön...vie elämää eteenpäin...omien vikojen/vammojensakin voi silti elää täyttää elämää...
" Me, tässä hetkessä, voimme tuoda muutoksen tähän asiaan, jokainen omalta kohdaltamme. Vain ja ainoastaan omalta kohdaltamme."
Niin tuota asiaa olen tähdentänyt omille nyt jo aikusillekkin lapsilleni...
Jokin aika sitten kun nuorimman tyttäreni kanssa...menneisyyden kipeät asiat tulivat tulivat esin ja keskusteltaviksi...
hän nuoruuden 23 vee ehdottumuudella heitti minulle kysymyksen..."teit sitten vielä lapsenkin(hänet) siihen helvettiin, oletko katunut?"
johon vastasin, että niin tein, enkä ole katunut päivääkään...ja "läksytin" häntä, että nyt kun olet jo aikuinen, siltä osin että sinulla on oma elämäsi...voit omilla valinnoillasi vaikuttaa siihen...mitä se on nyt ja tulevaisuudessa, kipeästä menneisyydestä huolimatta...
Hyvä yxex panetko pahaksesi, jos teen sinusta ilmoituksen ylläpitoon?
Hoh.
Tiedätkö mitä, voin vaikuttaa vain ja ainoastaan omiin sanomisiin ja tekemisiin täällä. Siksi en pane pahakseni mitä joku tuntematon tekee.
Kerro ylläpidolle terveisiä! ;)
Noh...tähän kohtaan tekee mieli kopioida parantumattomuuden kaksitoista askelta...
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/12steps.html
Paranemattomuuden 12 askelta
tekijä tuntematon
Myönsimme että emme ole voimattomia minkään suhteen, että osaamme hallita elämämme täydellisesti, samoin kuin kaikkien niiden elämän jotka antavat meille luvan siihen.
Opimme uskomaan että ei ole olemassa meitä itseämme suurempaa voimaa ja että kaikki muut ovat sekopäitä.
Päätimme että rakastamamme ihmiset ja ystävämme luovuttavat tahtonsa ja elämänsä meidän huolenpitoomme, vaikka he eivät ymmärtäisikään meitä.
Suoritimme perusteellisen ja rehellisen moraalisen ja epämoraalisen tutkistelun kaikista tuntemistamme ihmisistä.
Myönsimme koko maailmalle kaikkien muiden ihmisten väärien tekojen todellisen luonteen.
Olimme täysin valmiit poistamaan kaikki muiden ihmisten luonteen heikkoudet.
Vaadimme muita joko ryhdistäytymään tai häipymään.
Teimme luettelon kaikista henkilöistä jotka ovat vahingoittaneet meitä ja tulimme valmiiksi tekemään mitä tahansa jotta pääsisimme tasoihin.
Kostimme henkilökohtaisesti näille ihmisille milloin vain mahdollista, ellei se maksanut meille henkeämme tai vankilatuomiota.
Jatkoimme muiden tutkistelua ja kun he olivat väärässä, kerroimme sen heille heti ja toistuvasti.
Pyrimme valittamisen ja nalkuttamisen avulla kehittämään suhteitamme muihin koska he eivät ymmärtäneet meitä, pyytäen ainoastaan että he alistuisivat ja toimisivat meidän tavallamme.
Koettuamme näiden askelten tuloksena täydellisen fyysisen, emotionaalisen ja hengellisen murtumisen, yritimme syyttää siitä kaikkia muita ja saada sympatiaa ja sääliä kaikissa toimissamme.
Kyllä jopa vuosikymmeniä. Narsisti huijaa ihan kaikkia ja aina kun saa tilaisuuden. Sukulaisuudella ei ole mitään merkitystä narsistin omalle tunnolle.
Sukulaista on helpompi huijata ja manipuloida.
lapsista kasvaa kaksinkertasia narsisteja
Demonisointia. Mieti itsekin.
Jos maapallosella on nykyään n 7 miljardia ihmistä..
Narsisti yksinhuoltaja "kostaa" vauvalle "kokemansa" vääryydet ja tämän vaikutus kehittyviin tunteisiin on katastrofi... uusi narsisti on valmis.
On muuten hiukan veteen piirretty viiva milloin puhutaan narsistista ja milloin psykopaatista.
dazu
17.10.2012 20:14
0
Sulje
Kyllä ja vieläkin sairaammaksi tilanteen tekee se, että narsistit liittoutuvat yhdessä uhriaan vastaan, koska, kun lapsen kimpussa on useampia projisoijia, lapsi uskoo projektiot helpommin ja narsisti voi helpommin luoda fantasiamaailmansa, missä saa olla kaikkivoipainen.
Kun lapsi joutuu narsistisen vanhemman uhriksi, myös narsistinen kerhontäti ja narsistinen lapsi huomaavat, että "hei, toi sen äitihän on, kuin me ja meidän kannattaa liittoutua", jolloin nyt jo kolme narsistia toimii liittoutuneena yhtä lasta vastaan, projisoiden lapseen omia häpeän ja syyllisyyden tunteitaan ja pyrkien eristämään lapsen muista ihmisistä, jotta ulkopuoliset eivät herättäisi lasta todellisuuteen ja, ettei narsisteilta vietäisi täydellistä projisoinnin kohdetta.
Narsistit tunnistavat toisensa ja liittoutuvat vaistonvaraisesti uhrejaan vastaan, mutta kuitenkin vain projektion tasolla, eli narsistien ei tarvitse edes pitää toisistaan, tai muuten toimia yhdessä, he vain komppaavat toistensa projektioita, vahvistaakseen omiaan.
VASTAA
Mutta, jo pienikin lapsi huomaa rakastetaanko häntä aidosti. Pelkät rahalla ostettavilla viihdykkeillä narsisti ei pitkälle pötki, koska ei osaa rakastaa oikeasti, tuntea empatiaa satikka sympatiaa. Esittää tottakai niitä, mutta lapsi jos joku aistii tällaisten asioiden aitouden.
Sekoitit narsistin ja "tavallisen" huonon vanhemman keskenään.
- Narsistille lapsi on oma jatke, ei se osta sille mitään sellaista, mistä se ei itse hyödy.
- Lapsi ei tunnista rakkautta, jos ei ole koskaan saanut sitä äitinsä/isänsä puolelta kokea.
- Lapsi aistii jonkun olevan pielessä, sylistää siitä itseään (narsisti äiti kertoo kaiken olevan hänen syytään) ja oireilee voimakkaasti. tämä alistussuhde tulee todennäköisesti kestämään äidin kuolemaan asti.
Pienillä vauvoilla on moraalivaisto, mistä aikuistuessa kehittuu tuntemamme moraali ja etiikka. Lapsilta ei aikuisten metkut pysy salassa juuri tuon vaiston takia. Liekö evoluution eräs suojakeino.
Narsistin lapsesta ei koskaan kehity normaalia tasapainoista lasta!
Jos narsistin lapsesta ei tule itsestä narsistia, niin silloin hänestä tulee läheisriippuvainen!
Jos narsisti on isä, niin yleensä lapsi ymmärtää murroriän jälkeen isänsä toiminnan "vääräksi" ja aikuisena katkaisee välinsä häneen
Tilanne on täysin toinen, jos narsisti on äiti.
Lapsi ei aikuisenakaan pysty näkemään äitinsä narsismia, jos ei jostain muusta syystä päädy psykiatriseen hoitoon. Alistussuhde usein päättyykin vasta äidin kuolemaan. Meillä on paljon yli kuusikymmentävuotiaita, jotka edelleen ostavat hyväksyntää narsistiäidiltään. He ovat enemmän tai vähemmän ihmisraunioita, joiden elämä on äidin takia ollut totaalista kaaosta, painajaista...
Olen eri mieltä kanssasi, mutta hyväksyn mielipiteesi.
'Ei koskaan' - sanonta jota ei kannattaisi käyttää koskaan ;)
En sekoittanut näitä asioita. Tiedän kokemuksesta, että muut ihmiset ovat narskulle jatke, myös omat lapset.
Kyllä lapsi tunnistaa sen rakkauden, jos on kokenut sitä edes toiselta vanhemmaltaan. Näin ainakin meillä.
"Jos narsistin lapsesta ei tule itsestä narsistia, niin silloin hänestä tulee läheisriippuvainen!
Jos narsisti on isä, niin yleensä lapsi ymmärtää murroriän jälkeen isänsä toiminnan "vääräksi" ja aikuisena katkaisee välinsä häneen"
Niih...pitäisikö tuosta sitten ajatella...että narsisti isän lapsista tulee narsisteja...
kun katkaisevat totaalisesti välit...vaiko että hekö ovat ns. normaalia älykkäämpiä...vaikka narsistin puoliso on useimmiten läheisriippuvainen...
"He ovat enemmän tai vähemmän ihmisraunioita, joiden elämä on äidin takia ollut totaalista kaaosta, painajaista.."
Kun taas narsisti äidin lapsista tulee läheisriippuvaisia? jos elävät/ovat suhteessa, toivovat/vaativat rakkautta äidiltään vielä kuuskymppisinäkin...
Noin tuon kirjoituksen ymmärsin, mutta joo, ehkä tuossa taustalla taas sitä naisvihaa...joka juontuu siitä että sen elämän pettymyksen/rakkautta vaille jäämisen tunteen on aiheuttanut nainen...
Mutta miten se se sitten meneekään...mitä lie tulee tulee läheisriippuvaisten lapsista...jos vanhempi edelleen riippuu omissa vanhemissaan siten että elämä on kaaosta...
että pitäisköhän mun olla onnellinen, että isäni kuoli kun olin puolivuotias...ja kotoa lähdin 15 vuotiaana, satojen kilometrien päähän ja äitiä tapasin keskimäärin pari kertaa vuodessa ns. kyläily periatteella...
Mutta toki...äidilläni lapsuuskodillani oli suuri vaikutus siihen, että minusta tuli läheisriippuvainen...muttei minun elämäni ole koskaan ollut totaalista kaaosta/painajaista senkään vuoksi...
Noh, jäin vain miettimään ..."kaiken takana on nainen"...ja lähes kaikkeen /omaan pahaan oloon/siihen ettei elämä mennyt niinkuin piti syyllinen löytyy helpoiten naisesta/äidistä...
Aikas paljon valtaa luoja tuntui naiselle antavan...
"Jos narsisti on isä, niin yleensä lapsi ymmärtää murroriän jälkeen isänsä toiminnan "vääräksi" ja aikuisena katkaisee välinsä häneen"
Niin jumituin vieläkin tähän kohtaan...
Että jos narsisti on isä...niin omilla aivoillaan ajatteleva lapsi katkaisee välit kokonaan, koska huomaa isänsä toiminnan vääräksi...
Mutta kun lapsella on kuitenkin kaksi vanhempaa...se äitikin...joka on narsistin puoliso...ja tuskin lapsen tullessa aikuiseksi...on enää hänkään hyvä itsetuntoinen ns. terve nainen ...vaan hyvin usein se alistettu/kaltoinohdeltu osapuoli...joka saisi usein diagnoosikseen läheisriippuvuuden...
Ettäkö kaikesta huolimatta...vaikka äiti on nurkkaan tallottu hissukka...niin lapsi kykenee kuitenkin käsittämään isänsä "vääryyden" ja katkaisee välit isään...että niissä tapauksissa välirikkoon on kuitenkin on syynä isän väärät teot...ei äidin läheisriippuvuus...
Ettei niissä tapauksissa joissa isä on narsisti...syy ei ole kuitenkaan alistetun äidin...tuon logiikan mukaan...
Että äidit voi kuitenkin armahtaa silloin kuin isä on narsisti...ettei syy ole sentäs aina naisessa/äidissä/läheisriippuvaisessa/narsistin uhrissa...
Joka myös on vaikuttanut lapsen elämään...
Kyllä ne lapset sen huomaavat, valitettavasti jotkut vasata aikuisiässä, kun alkavat purkaa omaa pahaa oloaan ammatti-ihmisten kanssa.