Ruotsissa ei ole lääkäripulaa. Sieltä löytyy toimiva yksinkertainen malli. Toimisi yhtä hyvin täälläkin - miksi yritetää keksiä pyörää uudelleen? Ruotsin toimiva ja ihmisläheinen malli olisi toimiva pohja Suomen sekavan ja tehottoman terveydenhoitojärjestelmän uudistamiseksi.
Mitenkähän ruotsalaiset niin monessa asiassa pystyvät käyttämään tervettä järkeä ja toimimaan sen mukaan?
Ruotsin mallIsta seuraavassa kirjoituksessa
Terveyskeskus on järjestelmänä hyvin poikkeuksellinen tapa järjestää yleislääkäripalvelut. Euroopassa näin on ollut Norjassa ja Ruotsissa. Muualla Euroopassa järjestelmä nojaa pääasiassa ammatinharjoittajuuteen. Suomessa perusongelma on, että terveyskeskuslääkäri vastaa koko kunnan väestöstä eikä omaa potilasväestöä ole. Näin lääkäri ei tunne potilaitaan eivätkä potilaat lääkäriään, vaikka kyse on koko yleislääkäriyden perustasta.
Perusterveydenhuolto on lähipalvelua. Kuntakoon kasvaessa kansalaisilla on hyvä syy pelätä palveluiden keskittyvän edelleen, jos terveyskeskus on ainoa tapa toteuttaa perusterveydenhuoltoa.
Perusterveydenhuollon lääkäri ei tarvitse vastaanottonsa yhteyteen röntgeniä, laboratoriota ja kaikkia muita terveydenhuollon palveluita. Hän tarvitsee mahdollisuuden hyödyntää näitä palveluita.
Pienten asemien yhdistämisen vuoksi lääkärit ovat menettäneet kontaktin potilaisiinsa. Kuten HS:n kirjoituksessa mainittiin, lääkärit ovat menettäneet oman työnsä hallinnan. Se on terveyskeskuslääkärien keskeisin työtyytymättömyyden syy.
Lääkäriliitto on esittänyt hoidoksi opin ottamista naapurista. Esimerkiksi Ruotsissa lääkäriryhmä on voinut vuodesta 2010 alkaen perustaa terveysaseman. Sen tulee täyttää samat laatukriteerit kuin kunnan oman terveysaseman. Norjassa ammatinharjoittajana toimivan lääkärin työhön kuuluu myös viranomaistehtäviä.
Ruotsissa potilas voi valita, käyttääkö hän julkisesti vai yksityisesti tuotetun aseman tai lääkärin palveluita. Hän myös maksaa niistä saman palvelumaksun. Julkiset ja yksityiset palveluntuottajat saavat tulonsa samoin perustein, eikä kilpailutusta tarvita. Kunnan tai potilaan kulut pysyvät samoina siitä riippumatta, onkopotilaan valinta julkisesti vai yksityisesti tuotettu. Potilaan valinta ohjaa palvelun laatua, ja palveluita syntyy sinne, missä niillä on kysyntää – lähemmäksi potilaita.
Suomessa lääkäri voi toimia julkisen palvelutuotannon lääkärinä vain jos hän sitoutuu kunnan virkamieheksi. Kaikki eivät sitä halua, ja syitä on monia. Jos ammatinharjoittajuus on mahdollista, saamme välittömästi lisää lääkäreitä julkiseen perusterveydenhuoltoon
Lähde:
Heikki Pälve, toiminnanjohtaja Suomen lääkäriliitto. Kirjoitus on napattu HS:n mielipide-palstalta.
Mitenkähän ruotsalaiset niin monessa asiassa pystyvät käyttämään tervettä järkeä ja toimimaan sen mukaan?
Ruotsin mallIsta seuraavassa kirjoituksessa
Terveyskeskus on järjestelmänä hyvin poikkeuksellinen tapa järjestää yleislääkäripalvelut. Euroopassa näin on ollut Norjassa ja Ruotsissa. Muualla Euroopassa järjestelmä nojaa pääasiassa ammatinharjoittajuuteen. Suomessa perusongelma on, että terveyskeskuslääkäri vastaa koko kunnan väestöstä eikä omaa potilasväestöä ole. Näin lääkäri ei tunne potilaitaan eivätkä potilaat lääkäriään, vaikka kyse on koko yleislääkäriyden perustasta.
Perusterveydenhuolto on lähipalvelua. Kuntakoon kasvaessa kansalaisilla on hyvä syy pelätä palveluiden keskittyvän edelleen, jos terveyskeskus on ainoa tapa toteuttaa perusterveydenhuoltoa.
Perusterveydenhuollon lääkäri ei tarvitse vastaanottonsa yhteyteen röntgeniä, laboratoriota ja kaikkia muita terveydenhuollon palveluita. Hän tarvitsee mahdollisuuden hyödyntää näitä palveluita.
Pienten asemien yhdistämisen vuoksi lääkärit ovat menettäneet kontaktin potilaisiinsa. Kuten HS:n kirjoituksessa mainittiin, lääkärit ovat menettäneet oman työnsä hallinnan. Se on terveyskeskuslääkärien keskeisin työtyytymättömyyden syy.
Lääkäriliitto on esittänyt hoidoksi opin ottamista naapurista. Esimerkiksi Ruotsissa lääkäriryhmä on voinut vuodesta 2010 alkaen perustaa terveysaseman. Sen tulee täyttää samat laatukriteerit kuin kunnan oman terveysaseman. Norjassa ammatinharjoittajana toimivan lääkärin työhön kuuluu myös viranomaistehtäviä.
Ruotsissa potilas voi valita, käyttääkö hän julkisesti vai yksityisesti tuotetun aseman tai lääkärin palveluita. Hän myös maksaa niistä saman palvelumaksun. Julkiset ja yksityiset palveluntuottajat saavat tulonsa samoin perustein, eikä kilpailutusta tarvita. Kunnan tai potilaan kulut pysyvät samoina siitä riippumatta, onkopotilaan valinta julkisesti vai yksityisesti tuotettu. Potilaan valinta ohjaa palvelun laatua, ja palveluita syntyy sinne, missä niillä on kysyntää – lähemmäksi potilaita.
Suomessa lääkäri voi toimia julkisen palvelutuotannon lääkärinä vain jos hän sitoutuu kunnan virkamieheksi. Kaikki eivät sitä halua, ja syitä on monia. Jos ammatinharjoittajuus on mahdollista, saamme välittömästi lisää lääkäreitä julkiseen perusterveydenhuoltoon
Lähde:
Heikki Pälve, toiminnanjohtaja Suomen lääkäriliitto. Kirjoitus on napattu HS:n mielipide-palstalta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja sen ratkaisu?
Mahtaisiko tämä
"Esimerkiksi Ruotsissa lääkäriryhmä on voinut vuodesta 2010 alkaen perustaa terveysaseman. Sen tulee täyttää samat laatukriteerit kuin kunnan oman terveysaseman."
Sittenkään ratkaista suurinta ongelmaa. Rahan riittävyyden lisäksi siis. Suurin ongelmahan on se, että ei löydy lääkäreitä jonnekin Taka-Hikiälle muuta kuin suurella rahalla. Lääkärit yksinkertaisesti eivät halua muuttaa jonnekin korpeen vaan haluavat asua ja elää jossakin missä on palvelut ja muut lähellä. Mitäs luulet, mahtaisiko tuo muutos tehdä sen että Taka-Hikiälle yksityiset lääkärit sankoin joukoin perustaisivat noita yksityisiä terveysasemia?
Asia ei ole noin yksinkertainen, että Taka-Hikiällä olisi lääkäripula ja palveluiden äärellä lääkäreitä tarpeeksi.
Lääkäreiden saatavuuden problematiikkaa on jonkin verran tutkittukin. En muista kaikkia syitä, jotka vaikuttavat lääkäreiden kiinnostukseen muuttaa eri puolille maata, mutta vetovoimaisuuteen vaikuttivat ainakin opiskelukaupungin ja samalla vanhojen kavereiden läheisyys, positiiviset kokemukset omalta opiskeluihin liittyvältä harjoitteluajalta, toisten lääkäreiden suositukset ja mahdollisuus henkilökohtaisiin harrastuksiin, kuten luonnossa patikointi tai laskettelukeskus (vaikkapa siellä Taka-Hikiällä).
Ei-vetovoimaisia ovat kaksikieliset terveyskeskukset, joita on monilla nimenomaan palveluvarustukseltaan hyvissä kaupungeissa sekä sellaiset, joissa on ennestään lääkäripulaa tai joiden työskentelyilmapiiri on huono.
Parhaiten lääkäripulasta päästään kouluttamalla heitä lisää. Kyllä työttömyys ja nälkä pakottaa luopumaan nirsoudesta ja hakeutumaan ei-vetovoimaisiinkin terveyskeskuksiin. Lääkäreitä voi kouluttaa vaikka liikaakin. Koulutetaanhan meillä yli tarpeen ammattilaisia useimmille muillekin aloille. Miksi lääkäreiden, psykologeiden ja parin muun ammatin koulutusmäärien pitäisi olla poikkeus?
..jos ei olisi pakko sitoa itseään virkamiehen liekaan. Ruotsissa lääkäripula on poistunut maaseudultakin. Yllättävän moni nuorikin lääkäri on innostunut lähtemään maaseutulääkäriksi kunhan voi säilyttää henkisen vapautensa. Juuri se maaseudun lääkäripulaa lietsova ongelma on pystytty Ruotsissa ratkaisemaan.
Maaseudun terveysasemat sijaitsevat keskuksissa eikä missään korvissa. Kyllä siellä kaikki peruspalvelut ovat läsnä. Eivät kaikki lääkärit ole urbaaneja diskohileitä tai vaadi oopperataloa korkeintaan 15 min. ajomatkan päässä.
Tämä sääntä ahistaa nuoria lääkäreitä:
"....Suomessa lääkäri voi toimia julkisen palvelutuotannon lääkärinä vain jos hän sitoutuu kunnan virkamieheksi. Kaikki eivät sitä halua, ja syitä on monia. Jos ammatinharjoittajuus on mahdollista, saamme välittömästi lisää lääkäreitä julkiseen perusterveydenhuoltoon ..."
Kok-demukopla ei halua toimivaa terveydenhoito systeemiä.
Kok-demukopla ei halua lähidemokratiaa.
Kok-demukopla ei halua koko Suomea hyvinvoinnin piiriin.
Kok-demukopla haluaa vain lisää poliittista valtaa ja turhia virkanimityksiä.
Onko kyse kansan yleisestä lahjakkuudesta kun Ruotsi tuntuu monilla aloilla saavan yhteiskuntansa paremmin toimimaan kuin Suomi. Läntiselle Euroopalle ominainen aluehallintokin toimii siellä mainiosti. Suomessa pelätään hirveästi, että Keskustan suosittama samansuuntainen aluehallintouudistus on liian "vaikea" suomalaisille.
Ruotsalaisten parempaan kansalliseen lahjakkuuteen viittaa heidän saamiensa noobeleiden suuri määrä - jotain 36 kpl tähän mennessä. Suomeen on tullut vain yksi oikeasti ansaittu noobeli - sekin maatalouspuolelta AIV-rehun kehittäneelle kemistille. Lisäksi pari on jaettu lähinnä säälistä.