Tää on ihan älytöntä.Ihan kuin olis jossain "aineissa", mutta ei kuitenkaan sitten ole. Pää on ihan sekaisin. Kuljen kuin usvassa ja vieläpä ihan eri maailmassa. H*tto!
Ensin mä ujostelin ihan sairaasti! Sitten kun mä lopultakin pääsin ulos kuorestani ja aloin pikkuhiljaa voittamaan itseni, niin mitä sitten? Sitten tämä mies alkaa ujostelee! H*tto!
Siis ihan älytöntä. Eihän tässä päästä nyt yhtään puusta pidemmälle. Mutta siinä tän päiväisessä katseessa oli jotakin. Se oli lyhyt mutta lämmin, josta huokui tunteen molemminpuolisuus. H*tto!
Nyt saa kitua ja kärvistellä taas ensiviikkoon. H*tto!
Järki sanoo, et lopeta toi sekoilu hyvä ihminen. Mutta mitä se hyödyttää? Yhtä sekaisin olen kuitenkin. Monikin on jo huomannut mun etäisen ja poissaolevan katseeni. En edes kuule aina kun minulle puhutaan, vaan oon ihan muissa maailmoissa. Koitan saada itseni ruotuun, mutta uppoan taas siihen samaan usvaan. H*tto! - Ei tää oo enään kivaa!
En pysty luovuttamaankaan. Hän on ollut mun suhteen niin kärsivällinen ja nyt on mun vuoroni, olla kärsivällinen. Hitt*!
Tänään sattui erikoinen ja koominenkin juttu. Menin kauppaan. Siellä kassalla oli eräs mua joskus stalkannut, eli puskissa hiippailija, seuraaja. Sitten kun menin kassalle, siihen tuli mun aiempi ihastus (josta myöskään ei tullut mitään, ei siis alkuakaan, koska varattu) ja sit kun menin ulos kaupasta näin taas hänet, tämän mun pääni sekoittajan. Aluksi niin usvassa olleena en huomannut, ennenkuin hän tervehti minua. Nähtiin kyllä töissäkin aiemmin tänään.
Miten tässä sais itsensä järkiin? Tämä haittaa jo elämistä! Ilmeenikin on ihan outo ja vieras... Hitt*!
MÄ EN SIIS KESTÄ TÄTÄ! Tää on aivan älytöntä!
Ensin mä ujostelin ihan sairaasti! Sitten kun mä lopultakin pääsin ulos kuorestani ja aloin pikkuhiljaa voittamaan itseni, niin mitä sitten? Sitten tämä mies alkaa ujostelee! H*tto!
Siis ihan älytöntä. Eihän tässä päästä nyt yhtään puusta pidemmälle. Mutta siinä tän päiväisessä katseessa oli jotakin. Se oli lyhyt mutta lämmin, josta huokui tunteen molemminpuolisuus. H*tto!
Nyt saa kitua ja kärvistellä taas ensiviikkoon. H*tto!
Järki sanoo, et lopeta toi sekoilu hyvä ihminen. Mutta mitä se hyödyttää? Yhtä sekaisin olen kuitenkin. Monikin on jo huomannut mun etäisen ja poissaolevan katseeni. En edes kuule aina kun minulle puhutaan, vaan oon ihan muissa maailmoissa. Koitan saada itseni ruotuun, mutta uppoan taas siihen samaan usvaan. H*tto! - Ei tää oo enään kivaa!
En pysty luovuttamaankaan. Hän on ollut mun suhteen niin kärsivällinen ja nyt on mun vuoroni, olla kärsivällinen. Hitt*!
Tänään sattui erikoinen ja koominenkin juttu. Menin kauppaan. Siellä kassalla oli eräs mua joskus stalkannut, eli puskissa hiippailija, seuraaja. Sitten kun menin kassalle, siihen tuli mun aiempi ihastus (josta myöskään ei tullut mitään, ei siis alkuakaan, koska varattu) ja sit kun menin ulos kaupasta näin taas hänet, tämän mun pääni sekoittajan. Aluksi niin usvassa olleena en huomannut, ennenkuin hän tervehti minua. Nähtiin kyllä töissäkin aiemmin tänään.
Miten tässä sais itsensä järkiin? Tämä haittaa jo elämistä! Ilmeenikin on ihan outo ja vieras... Hitt*!
MÄ EN SIIS KESTÄ TÄTÄ! Tää on aivan älytöntä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
oot ihan hiton onnekas jos näet sitä sentään viikottain !
Oot tavannut ihastuksesi tänään töissä, sitten muualla ja hän jopa tervehti ...
Toisin on eräillä muilla ...
Joo läksin kotiapäin ja yritin pankkiautomaatilla jututtaa. Satoi vettä kohtuullisesti, joten hän luikki kauppaan aika nopeasti. Ihan kuin hän olis vuorostaan ujostellut. Hitt*!
Ja tänään mä olin ovela. Näytin hänelle yhden kivan jutun, jotta sain hänen sormiensa kosketuksen. Ja mulla oli sormet ihan valmiiksi kuumana.Hitt*!
Niin, joidenkin mielestä (ainakin sun) mun ei pitäis valittaa, mutta kun ollaan tunnettu töissä jo jonkin aikaa, useita kuukausia.Hän oli siellä kun palasin pitkältä lomalta. Muistan hänen ensimmäisen katseen vieläkin. Jo alussa aloin pikkuhiljaa ihastua. Koitin saada sitten itseäni järkiin ja siinä tuli sitten kesälomakin, mutta sitten koitti taas arki ja näin hänet ja taas alkoi ihastus kasvaa kasvamistaan.Hitt*!
Pitäis rohkaista itseäni ja kysyä mitä hän ajattelee minusta ja sillee, mut kun me saadaan harvoin tilaisuus olla kaksistaan. Sitä pitää työstää. Tiistait on ihan niitä parhaita päiviä. Silloin on vähemmän porukkaa ja jos on mahdollisuutta keskustella kaksistaan, niin se on silloin. Hitt*, kun se asuu niin kaukana minusta, n. 50km:n päässä.
Ens viikolla on pakko keskustella aiheesta molempien tunteet. Mä tuun muuten hulluksi, HITT*!
ei tod. pitäis valittaa .
että aika moni vaihtais paikkaa kanssas jos pääsis näkeen noin useesti.
Ei minu kanssa taida saada järkiin.Et vaan pysty ;)
Siis luovutanko sitten? Haluatko sitä? Mikset sano livenä?
Hitt*!