Feissi, tekstari, sähköposti tai vaikka kirje olis kaikki mahdollisia vaihtoehtoja. Mietin vaan, että olisko toi sitten kuitenkin liian munaton tapa kertoa tunteistaan. Miehenä meikäläisen kait kuitenkin kuuluisi olla se rohkeampi osapuoli ja kyseessä kuitenkin nainen jota näkee melkein joka päivä edes ohimennen. Niitä tilaisuuksia kahdenkeskisille juttutuokiolle ei vaan kauheesti tule vastaan ja silloinkin sanat on tähän asti aina juuttuneet kurkkuun...
Olisko pelkkä viesti liian pelkurimaista?
1+16
22784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itse pohdin kirjeen ja sähköpostin välillä. Lievempi sähköpostiversio oli järkevämpi, onneksi en antanut sitä kirjettä, missä purkauduin vähän turhankin tunteikkaasti. Nainen oli varattukin, joten se siitä.
Ei ole munaton vaihtoehto mikään noista. Rohkeutta se vaatii ottaa yhteyttä minkä tahansa kanavan kautta. Ja jos nainenkin odottaa sun yhteydenottoa, niin ei varmana pidä mitään noista vaihtoehdoista munattomuutena, päin vastoin odottaa kieli pitkällä :)
Paras: kirje postilaatikosta saatuna tai käteen annettuna :)
Ja jos haluat turvata selustasi, niin kirjettähän ei voi välittää kellekään eteenpäin ajattelemattomasti tuosta vaan niin kuin sähköisiä vaihtoehtoja. Kirjeeseen jotenkin suhtautuu yksityisemmin.
Mä sanoisin että soitto ehdottomasti. Itsestä on tuntunut noi tekstari/fb/maili avaukset juurikin siltä miltä sanoit: munattomilta ja on aiheuttaneet lähinnä ärsyyntymistä. Sitäpaitsi soittajalla on aina myös yllätysetu puolellaan. Se ei ole huono etu ollenkaan.
Hmmmh, soitto tuntuu vähän liian tungettelevalta, kun ei muuten pahemmin olla soiteltu. Hetkikin voi helposti olla huono. Kirje taas ehkä jo liian vakava, vaikka tunteet kyllä aika kovaa jyllääkin. En haluais ahdistaa turhaan.
Ehkä vaan sittenkin puren vielä hammasta ja odotan sitä seuraavaa hyvää tilaisuutta, kyllä se ennemmin tai myöhemmin vielä tulee...
Naisena nimenomaan pitäisin viestistä, sillä se antaa myös aikaa ajatella vastausta. Face to face tilanteessa voi mennä lukkoon tai puhua mitä sattuu.
Sellanen huomio, että tuollainen lähestymistapa... No, ei ehkä kannata kaikkea kerta laakista rysäyttää päin näköä, ehtii sitä myöhemminkin vähän syvällisemmin kertoa tunteista? ;)
Riippuen tilanteesta, riittää mun mielestä ihan hyvin joku "Oon täs vähän katellut sua ja kerännyt rohkeutta, jos saisin sul kahvit tarjota vaikka?"
Hurmaavinta tietysti olis ehkä sanoa kasvotusten.. Kirjota sille joku pieni muistilappu ja anna se ohimennen? ;) "Oot söpö. Lähetkö kahville?"
Juu, en mitään superpitkää jaarittelua tai itkuista rakkaudenpurkausta ajatellutkaan. Just jotain tyyliin: "Oot söpö ja kiva ja taidan olla vähän ihastunut suhun, joten haluisitko joskus käydä vaikka kahvilla tai muuten tutustua paremmin?"
Kirje, paperilla tai sähköpostilla, ihan sama kummalla, mutta kunhan laitat :)
Laita viestiä, laita. Mitään et häviä, mutta voit voittaa pääpalkinnon.
Viesti on ihan hyvä tapa, saat asian sanottua juuri kuten haluat, etkä peräänny viime sekunneilla. Mutta muista, että vastauksen odottaminen saattaa olla tuskainen tuokio... :P Tsemppiä, kyllä se hyvin menee, harva nainen ei tuosta tykkäisi! :)
Mikään EI OLE munaton vaihtoehto, vaan pikemmin sun väyliä tytön luokse :) Kirjoita kirje, sähköposti, tekstari tai feissi - kunhan teet sen! Kukapa nainen ei tykkäisi, jos mies miettii viestiä HÄNEN vuokseen ;)
Olen jo reilu kolmekymppinen mies ja ajattelin niin että kaikki muu paitsi suoraan kysyminen on todellakin täysin munatonta, ja se on viimeinen asia minkälaisen kuvan haluan itsestäni antaa ihmiselle joka on tai voisi tulla minulle tärkeäksi,
Niinpä olen saanut pari kertaa nyt jo kysyttyä kylloistakin ihastustani treffeille, hirmuisen tsemppaamisen jälkeen.
Vastaukset on olleet niin tylyjä, vaikka asiallisesti olen asian esittänyt, että nyt kaikkien noiden pettymysten ja sydänsurujen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että suoraan en kysy, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Saa sitä itseään suojella. Sitä paitsi jos naista kiinnostaa, ehkä se sitten antaa myös anteeksi kaikki arkajalkalähestymiset..
Suoraan sanottuna ei kiinnosta enää v..tuakaan suora lähestyminen. Jos ja kun naiset ei tee itse aloitteita, mutta tylyttävät kyllä heitä lähestyviä, niin eivät he ansaitse enempää.
Kaiken kokemani jälkeen en silti voisi olla tyly jos joku nainen minua lähestyisi, ehkä en ole vielä kokonaan menetetty tapaus.
Ps. On muuten ihan p..kaa kun täällä naiset kirjoittelee että olisivat otettuja jos mies lähestyy vaikkei kiinnostaisikaan. Kai tuollaisiakin jossain sitten on, mutta ymmärrätte varmaan että nuo tylyttyjänaiset eivät täällä ymmärrettävästi omaa käytöstään kuuluttele. Jos hekin täällä kirjoittelisivat, tulisi hieman realistisempi kuva tästä asiasta.
Kiitos ja anteeksi.
Niin rautaista asiaa. Se on ennemminkin sääntö kuin poikkeus että tylytetään. Se pistää miettimään lähentymistä seuraavankin naisen kohdalla. JA MINKÄ HE*VETIN TAKIA PITÄÄ IHAN OIKEASTI SUUTTUA JOS MIES LÄHESTYY????
Minusta sellaisella naisella ei ole todellakaan kaikki kotona. Ei todellakaan.
Miten sellaiset naiset muuten pärjäävät normaalielämässä? Tylyttelevätkö he kaikkia? Tilanteessa kuin tilanteessa?
Ei he*vettin naiset, järki käteen nyt! Käy pian niin että saatte maistaa omaa lääkettänne ja moninkertaisena jossain vaiheessa.
Saako kysyä oletko lähestynyt arkena vai baarissa? Baarissa kyllä voi olettaa saavansa huonompaa kohtelua, siellä monet miehet tekee joskus törkeitä lähestymisyrityksiä, joten ärsytyskynnys voi olla matalalla, mutta silti.
Tosi ikävää tuollainen, pyydän anteeksi heidän puolestaan :(
Arkena. Käyn hyvin harvoin baareissa muutenkaan.
Jos baarissa törmäisin kiinnostavaan tyttöön, niin hänen pitäisi olla hyvin selvän oloinen, että enempää jututtaisin.
Luultavasti silloinkin kysyisin että haluaisko hän vaikka käydä kahvilla joskus myöhemmin ja pyytäisin nroa.
Kiitos tästä postauksesta. Tää laittoi miettimään.
Mä itse en kauheesti jännittele ja on jotenkin vaikea käsittää että ketään jännittäis lähestyä mua. Sittenkin vaikka joskus joku on sellaista sanonut, tai huomannut toisesta että se tärisee ihan näkyvästi kun sitä katsoo.
Sitä on omasta mielestään "vaan minä", se sama jokapäiväinen perusmimmi joka katsoo aamuisin peilistä tukka sotkussa ja ajatukset hajallaan.
Tollaset asiattomat suhtautumiset asialliseen lähestymiseen on sieltä ja syvältä. Itse olen polttanut päreeni vain tilanteissa missä joku tulee törkeästi iholle, tai ei ota useammasta "kiitos, mut ei kiitos" -vastauksesta onkeensa. Yleensä noi on just niitä kännissä olevia.
Jotenkin musta noi out of the blue tekstarit ja mailit on olleet sellaisia että musta on tuntunut että enkö mä nyt ole edes sen arvoinen että soittaa ja sanoo asiansa. Vaikka se olis vaan "moi, lähetäänkö kahville olis kiva jutella".
Myönnän että yhteen tekstariin ja yhteen mailiin olen jättänyt vastaamatta kokonaan. Toinen oli sellainen että nähtiin usein mut kaveri ei edes moikannut takaisin kun sitä moikkas ja toinen oli sellainen että olin jo kerran sanonut "ei kiitos". Olinko sitten sika? Ehkä. Mut yleensä vastaan tai soitan takaisin jos kiinnostaa tutustua.
Olen itsekin tehnyt aloitteita -ja saanut pakkejakin. Mutta mitään sikamaisia pakkeja en ole koskaan saanut. Kohteliaita, kivoja, usein hymyn kera. Ehkä miehet sit on vaan fiksumpia näissä asioissa.
Ja yks mun aloitteista johti kyllä huikeaan rakastumiseen. Elämäntilanteiden vuoksi (ei olla varattuja kumpikaan) ei olla yhdessä enää. Siitä tässä toivuskelen.
Tollaset törkeät pakit kyllä kertoo enemmän siitä törpöstä kuin alotteen tekijästä. Sellaista ei pitäis ottaa henkilökohtaisesti ja onhan siinä sekin hyvä puoli että tuli kättelyssä selväksi millaisesta puusta ko kakku on veistelty.
Mitään ei voi saavuttaa jos pelkää. Sillä mennään ja tsemppiä vaan aloitteisiin puolin ja toisin.
Voitko kertoa vähän tarkemmin noista tylyttämisistä? Miten ne tapahtuivat. Vaikea ymmärtää muuten mitä siinä takana sitten on ollut. Mä taidan olla niin eri ikäluokkaa, etten osaa sanoa mistä nuorten naisten tyly käytös miehiä kohtaan johtuu. Ikävä juttu kuitenkin, kun kerran itse olet ollut ihan asiallinen?
Kyllä perinteinen kirje on nykypäivänä niin odottamatonta ja eksoottista että äänestän sen puolesta. Varsinkin kun toisen käsiala tekee siitä aina henkilökohtaisemman kokemuksen.
mä odotan puhelua,mutta ei sitä kuulu,joten paras kai unohtaa...
Wanhan ajan kirje ehdottomasti,sellainen lyhyt ja ytimekäs ! itse olisin otettu jos sellaisen saisin mieheltä :)
Öööö...tota.... mites semmoselle naiselle aloite tehää jolla kädet tärisee ja kroppa vapisee sekä pelkää silmiin katsoa?
No vaikka tekstarilla? ;)